Mahtava keskustelupalsta.
Olen suuruusperheellinen, on mun sun ja meidän lapsia. Miehen exän ja lapsen kanssa vaikeuksia ajaoittain enemmän, ajoittain vähemmän. Kuinka kauan katkeruus ja itsesääli ja epävarmuus kestää???
Olen luopunut toivosta että mieheni exn silmissä jotakin osaisin tehdä oikein, tiedän jo senkin, ettei vika ole minussa. Ei uusperhettä voi pyörittää jos aikuiset tai lapset erilaisessa asemassa suhteessa toisiinsa. Meillä asuvat vanhemmat on tasa-arvoisia aikuisia meidän talossamme olipa sitten kenen lapset tahansa kyseessä, sekä hyvässä, että pahassa. Aivan sama hyväksyykö exä sitä. Kun lapset ovat meillä, vastuu lapsista periaatteessa on isällä, joten neuvottelua ja keskustelua yhteisistä pelisäännöistä se vaatii kyllä. Exänkin kanssa olisimme olleet valmiita neuvottelemaan, hän ei, halusi vaan määrätä.
Jos mieheni ex saisi sen mitä haluaa, hänen lapsensa jäisi paitsi paljosta, ja olisi oppinut paljon asioita paljon myöhemmin jos ollenkaan ym. ym.
Teemme asiat niinkuin parhaaksi näemme, emme tietenkään aina oikein, mutta epäonnistumiset mahdollistavat oppimisen! Jatkuvaa tasapainoilua elämä kumminkin on, mutta lopussa, uskon niin, kumminkin seisoo kiitos?
Olen suuruusperheellinen, on mun sun ja meidän lapsia. Miehen exän ja lapsen kanssa vaikeuksia ajaoittain enemmän, ajoittain vähemmän. Kuinka kauan katkeruus ja itsesääli ja epävarmuus kestää???
Olen luopunut toivosta että mieheni exn silmissä jotakin osaisin tehdä oikein, tiedän jo senkin, ettei vika ole minussa. Ei uusperhettä voi pyörittää jos aikuiset tai lapset erilaisessa asemassa suhteessa toisiinsa. Meillä asuvat vanhemmat on tasa-arvoisia aikuisia meidän talossamme olipa sitten kenen lapset tahansa kyseessä, sekä hyvässä, että pahassa. Aivan sama hyväksyykö exä sitä. Kun lapset ovat meillä, vastuu lapsista periaatteessa on isällä, joten neuvottelua ja keskustelua yhteisistä pelisäännöistä se vaatii kyllä. Exänkin kanssa olisimme olleet valmiita neuvottelemaan, hän ei, halusi vaan määrätä.
Jos mieheni ex saisi sen mitä haluaa, hänen lapsensa jäisi paitsi paljosta, ja olisi oppinut paljon asioita paljon myöhemmin jos ollenkaan ym. ym.
Teemme asiat niinkuin parhaaksi näemme, emme tietenkään aina oikein, mutta epäonnistumiset mahdollistavat oppimisen! Jatkuvaa tasapainoilua elämä kumminkin on, mutta lopussa, uskon niin, kumminkin seisoo kiitos?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Juu määkin tykkään käydä täällä lukemassa näitä "uskomattomiakin"juttuja välillä ja täytyy sanoo että kyllä välillä ihmettelen suuresti onko tää sittenkin joku "teinipalsta"?!Kyllä niin keskenkasvusten jutuilta toisinaan vaikuttaa exien ja nyxien jutut,eikö ny jukopliut aikuiset osaa käyttäytyä kuten aikuisen kuuluu??
Teillä näyttäs hommat sujuvan ja olevan oikeilla"urilla",vaikka se nyxän exä kiusaa tykkää tehdäkin eikä ole yhteistyökykyinen,niin jatkakaa samaan malliin vaan sitkeesti!
jossa nämä isien uudet naiset kuvittelevat olevansa enemmän kuin ihminen. Tosiasiassa katkeria ja surullisia, kun miehellä on ollut häntä ennen loistava perhe. Ja sen kun saa rikkoa, niin mikä on mukavampaa, kuin saada mies vielä manipuloitua oman mielen mukaan. Ensiksi työstetään lapset miehen elämästä kokonaan pois, ja sitten vielä se vaimon retale. Ja kaikki vaiva vain sen tähden, että pääsee elämään miehen siivellä ja saa itsetunnon kohoamaan, kun lapset itkee isää. Lasten itku ja kaipaus ja isättömyys taitaa ollakin suurin voitto siinä kisassa.
tästä sinun kirjoituksestasikin sai makoisat naurut! Haha. Loistava perhe... haha.
Ei asiat valitettavasti ole noin musta-valkoisia. Esimerkiksi mun miestä oli petetty ja jätetty, eli viety lapset kylmästi pois. Eikö näillä isillä ole oikeutta onneen?
Sinulla taitaa olla itselläsi vain todella huono kokemus, eli olet törmännyt johonkin todella mielisairaaseen ihmiseen. Otan osaa.
Itse ainakin mietin, ennen kuin aloin suhteeseen vakavasti. Mutta minkäs teki, kun rakastuin!!!=) Onko siis oikein, että äiti, jolla uusi mies ja elämä, yrittää pitää ex-miehen otteessaan???
Kun ei ota näitä liian tosissaan. Ei pitäisi koskaan yleistää... suurin osa "uusista naisista" ei ole millään tavalla osallisia ydinperheen hajoamiseen. Ja he voivat olla ihan hyviä ihmisiä!! Eivätkä kaikki exät ole kammottavia käskyttäjiä ja lasten manipuloijia. Katkeruus sikseen ja elämä jatkukoon! Uusperheessä elämä ei ole aina helppoa, mutta ainakin minun mielestäni silti antoisaa ja hyvää.
Niin tai nyxien juttuja ei ota tosissaan, niissä on usei vaan lapsellista ärsyttämistä.
Useimmiten ne kuitenkin nyxät ovat perheiden hajoamisen takana, niin valitettavaa kuin se onkin, mutta edes itse he eivät sitä näe, tai halua nähdä.
Enpä tule koskaan uskomaan, että lasten mielestä on kiva nähdä isän kanssa joku hyypiö ennemmin kuin äiti. Lapsiltahan ei koskaan kytytä haluutteko vai ette, heidän on PAKKO hyväksyä, tai isä jättää heidät kokonaan. Mutta silloin se onkin kannattavaa lasten puolesta.
ajatella. Kyllä lähtökohtaisesti, hylätyt ja yksinjääneet ovat niitä, jotka katkeria ovat, ja syystäkin, mutta elämää täytyy jatkaa eteenpäin ainakin lasten takia, jos ei muutoin. Ei kai se ole peruste lapsia isästä vierottaa, kun hän ei kanssasi pystynyt elämään. Lapsilleen hän on se ainoa oikea isä, rakas sellainen, aivan kuin sinä äitinä, ainutlaatuinen ja rakkain.
Naisena pidän hävyttömänä sitä, että sinkkunaiset tapailevat perheellisiä miehiä, surukseni joudun tunnustamaan itsekin näin tehneeni, tosin epäilin jonkin olevan pielessä, kävin läpi kaiken murhamiehestä AIDS:iin ym. Kysyessäni mies kertoi elävänsä epätyydyttävässä avoliitossa, jossa pieni lapsi. Mies lähti avustettuna siltä seisomalta, koskaan en perään kysellyt. YH:na vietettyjen vuosien aikana moni perheellinen kävi oveni takana, baarissa, pihalla, missä vaan tuli ehdotuksia ym. Monet miehistä sellaisia, joiden vaimoja tapasin päivittäin. Mua loukkas se, että tavallaan niillä miehillä oli se mitä minä halusin, vaan tyytyväisiä eivät sitten siihenkään olleet. Arvatkaa vaan miltä tuntui niitä naisia katsoa silmiin. Ei, minä olin ennemmin yksin, ja olinkin, en minä perheellistenkään kuvioihin sopinut, eli siis ilman miesseuraa, ja ilman pariskuntien illanviettokuvioita ym...
No nyt olen jo vuosia ollut nykyisen aviomieheni kanssa, hänet tapasin kun hänen exänsä oli jo uuden avokkinsa kanssa lapsia tekemässä, ja minä olen silmissäni rikkonut mieheni edellisen avoliiton.? No oli miten oli, minä olen ikionnellinen löydettyäni mieheni, on niitä ongelmiakin, mutta kun on hyvä mies, rakkautta, ja rakkauden hedelmiäkin jo useampia, niin mikäs tässä, ei haittaa vaikka joku minusta ei pitäisi tai miehestäni. Miehen ex ruinuttaa joskus enemmän, joskus vähemmän milloin mistäkin, ei sekään haittaa, minusta me olemme toisemme ansainneet, olipa sitten hyvillä tai pahoilla teoilla, mutta kumminkin. Ettäs niin.
Niin siis perheen rikkoja ja isä varas olen nimenomaan teidän silmissänne. En omissani, en sydämessänikään. Putipuhtoinen ei munkaan omatunto ole, mutta tässä asiassa kyllä.
että eron jälkeen se ei enää ole vaihtoehto, se että isä olisi äidin kanssa. Jos ei vielä omaa eroaan ole saanut työstettyä, täytyy lapset asian yli auttaa silti. Vanhemmat ovat eronneet toisistaan, ei lapsista ja se ei ole lasten syy, ja lapset saavat rakastaa sekä äitiä, että isää ilman, että vanhemmat vaatisivat lasten asettuvan jomman kumman puolelle. Kun lapsille tehdään selväksi, että aikuiset ihmiset ovat erotessaan tehneet aikuisten ihmisten vastuullisen päätöksen siitä, että yhteiselosta ei tule mitään, se on päätös, mikä pitää. Johonkin lapsenkin pitää pystyä luottamaan. Niin kun asia on selvä, ymmärtää realiteetit, haaveilla voi ja kuvitella, mutta pystyy rakentamaan elämänsä sitten sen seuraavaksi parhaimman tilanteen mukaan. Ja lapset kyllä hyvin piankin tilanteen hyväksyvät, jos häntä molemmat vanhemmat tilanteessa auttavat. Ei lapsia tarvitse laittaa kärsimään vaikka itse kärsisi. Toki teeskennelläkään ei tarvitse, voi sanoa, on vielä paha mieli, syyttää ei saa lapsen kuullen kumpaakaan, avioero on aina yhteinen juttu, niinkiun oli se avioliitto, ja lapset vielä eron jälkeenkin...
Mua on se ärsyttänyt, että täällä tuntuu vallitsevan se mielipide,että aina muka uusi nainen on rikkonut perheen. (vaikka erosta olisi kulunut aikaakin) Oma mieheni oli jätetty jo vuosia ennen kuin tapasimme, vaimo lähti toisen miehen matkaan. Eli minulla ei todellakaan ole siihen osaa eikä arpaa! En ole viemässä äidiltä äidin paikkaa, vaikka nykyään olen myös osa hänen lapsensa perhettä. Tiedän senkin, että jos lapsi kärsisi minun takiani jollain tavalla, se olisin minä joka saisin lähtöpassit eikä lapsi. Yleensä lapsi on onnellinen kun vanhemmatkin ovat! Se on hyvä ohje kaikille. Eli ei ole lapsen edun mukaista sekään, että roikutaan onnettomassa suhteessa muka lasten takia. Varatut miehet pitää kiertää kaukaa, siitä olen samaa mieltä.
Sain taas uutta uskoo tosta sun jutusta!!!=) Tuossa kirjoitin mieltäni painavista asioista tänne, nimenomaan sillä tarkoituksella, että saisin hiukan samassa tilanteessa olevien tukea ja ymmärrystä...
Tuloksena oli, että sain jonkun arvostelemaan kirjoittamaani ja ymmärtämään asiat väärin, n****maan pilikkuja.=)
Taidan jättää kirjotteluni tähän toisten juttujen kommentointiin...
www.stresscode.fi/forums/supli