Runoketju

fiiuNille terveiset
minuako tapailit.
Nikitönnä kulen vaan
aina vaan uudestaan.

Laiskamato yllätti
minutkin selätti.
Kyllä tästä tullaan vaan
toisten mukaan uudestaan.

Mukava on kirjoitella
sinullekin vastailla.
Ollaan yhtämieltä siitä
ettei innostus aina riitä.

myöskin** kirjoitti:

fiiuNille terveiset
minuako tapailit.
Nikitönnä kulen vaan
aina vaan uudestaan.

Laiskamato yllätti
minutkin selätti.
Kyllä tästä tullaan vaan
toisten mukaan uudestaan.

Mukava on kirjoitella
sinullekin vastailla.
Ollaan yhtämieltä siitä
ettei innostus aina riitä.

Pegasokseni selkään kiipesin,

Satumaahan matkani suunnistin.

Kaikkein paksuimpaan tammenoksaan

runoratsuni suitset kiinnitin.


Satumetsän polkuja kulkeissain

kuulin lintujen laulavan riemuissaan,

näin oksien piirtyvän taivasta vasten,

ja auringon loistavan silmistä lasten.


Runoratsuni luokse tullessain

näin montakin ratsua reunassa haan.

Tänne joutunut joukko on Pegasosten,

nostamme laukkaan joukkomme runollisen.

UPDATE_7530175 kirjoitti:

Pegasokseni selkään kiipesin,

Satumaahan matkani suunnistin.

Kaikkein paksuimpaan tammenoksaan

runoratsuni suitset kiinnitin.


Satumetsän polkuja kulkeissain

kuulin lintujen laulavan riemuissaan,

näin oksien piirtyvän taivasta vasten,

ja auringon loistavan silmistä lasten.


Runoratsuni luokse tullessain

näin montakin ratsua reunassa haan.

Tänne joutunut joukko on Pegasosten,

nostamme laukkaan joukkomme runollisen.

hevon, että hepo tarvitsee myös levon.
Niin on runoratsummekin laita, joskus
edessä on esteaita.

Riimitteluhepan esteenä on sulku,
jähmeämpi ajatuksen kulku.

Silloin hepo pääsee talliin rauhaan,
syömään herkullista runokauraa.

Kylläisenä syotyänsä jyvät, runoon
löytyy jälleen aiheet hyvät.

Ratastaja hyppää ratsun selkään.
Ratsu esteitä ei enää pelkää.

Kiitää niiden yli niinkuin nuoli,
taas on ohi riimittelyhuoli.

myöskin** kirjoitti:

fiiuNille terveiset
minuako tapailit.
Nikitönnä kulen vaan
aina vaan uudestaan.

Laiskamato yllätti
minutkin selätti.
Kyllä tästä tullaan vaan
toisten mukaan uudestaan.

Mukava on kirjoitella
sinullekin vastailla.
Ollaan yhtämieltä siitä
ettei innostus aina riitä.

Onhan sulla hyvä nikki
enkä tarkottanut sua.
ehkä on vain mennyt rikki
ajatus joka painaa mua.
Olen ehkä hupsu vaan
joka yrittää ja yrittää
huonot jutut aikaan saan
täynnä tyhjää......
sananhelinää.

fiiuliN kirjoitti:

Onhan sulla hyvä nikki
enkä tarkottanut sua.
ehkä on vain mennyt rikki
ajatus joka painaa mua.
Olen ehkä hupsu vaan
joka yrittää ja yrittää
huonot jutut aikaan saan
täynnä tyhjää......
sananhelinää.

Asia on nyt selvä mulle
samoin myöskin sulle.
Hyvä on kun selvitit
etten turhaan luule nyt.

Eipä tässä suurempaa
hämminkiä ollutkaan.
Kaikki on nyt kohdallaan
sepä onkin mukavaa.

Kun näin täällä hurjan monta
runoilijaa verratonta,
aattelin et jospa vähän
runoilisin. Vaikka tähän.

Kynä katkes, terä murtui
ajatuksen tynkä turtui.
Siispä parast´ jättää silleen
runon teko - osaavilleen.

Älykin jo mieleen pani
tehkää te, mä oon vain fani!

Laulaa pieni talitintti mari
missä viivyt sulhoseni, titi, titityy.
Laulun kuuli västäräkki kari
ja tsilipt, plit-pirilöimään
oikein innostuu.
Kari miettii.. opetella
täytyy kai mun titi, titityytä
Ei tarvii marin kuvitella
ettei ole mulla mitään syytä
häntä lahennellä.

Samaan ruokapöytään
lehahteli kari
siihen jonka omaksensa
ominut oli mari.
Kari kysyi , opetatko laulamaan
sä mulle titi, titityytä.
Kun sen opin niin kosimaan
sua aion tulla
onhan mulla siihen silloin syytä.

Vastas hälle talitintti mari
jos en ketään muuta saa
niin voisko meistä tulla pari.
Opettaa en sulle osaa
omaa lauluani
Enkä liian viserrykses
ollenkaan oo fani.
Ajatellaan asiaa,
ei ole mulla kiire
vastas hälle västräkki
ja puunoksalle pois lensi

fiiuliN kirjoitti:

Laulaa pieni talitintti mari
missä viivyt sulhoseni, titi, titityy.
Laulun kuuli västäräkki kari
ja tsilipt, plit-pirilöimään
oikein innostuu.
Kari miettii.. opetella
täytyy kai mun titi, titityytä
Ei tarvii marin kuvitella
ettei ole mulla mitään syytä
häntä lahennellä.

Samaan ruokapöytään
lehahteli kari
siihen jonka omaksensa
ominut oli mari.
Kari kysyi , opetatko laulamaan
sä mulle titi, titityytä.
Kun sen opin niin kosimaan
sua aion tulla
onhan mulla siihen silloin syytä.

Vastas hälle talitintti mari
jos en ketään muuta saa
niin voisko meistä tulla pari.
Opettaa en sulle osaa
omaa lauluani
Enkä liian viserrykses
ollenkaan oo fani.
Ajatellaan asiaa,
ei ole mulla kiire
vastas hälle västräkki
ja puunoksalle pois lensi

Jätin roolini kaikki,
ne valheeksi koin,
heittäydyin ihan aidoksi,
en luullut mitään,
en mitään ollut,
ei tarvinnut mitään olla,
olin onnellinen ihminen.

fiiuliN kirjoitti:

Laulaa pieni talitintti mari
missä viivyt sulhoseni, titi, titityy.
Laulun kuuli västäräkki kari
ja tsilipt, plit-pirilöimään
oikein innostuu.
Kari miettii.. opetella
täytyy kai mun titi, titityytä
Ei tarvii marin kuvitella
ettei ole mulla mitään syytä
häntä lahennellä.

Samaan ruokapöytään
lehahteli kari
siihen jonka omaksensa
ominut oli mari.
Kari kysyi , opetatko laulamaan
sä mulle titi, titityytä.
Kun sen opin niin kosimaan
sua aion tulla
onhan mulla siihen silloin syytä.

Vastas hälle talitintti mari
jos en ketään muuta saa
niin voisko meistä tulla pari.
Opettaa en sulle osaa
omaa lauluani
Enkä liian viserrykses
ollenkaan oo fani.
Ajatellaan asiaa,
ei ole mulla kiire
vastas hälle västräkki
ja puunoksalle pois lensi

Titityy on kaupungista tyystin kadonnut. Tilalla hankaava tii-ty tii-ty, voi miten ikävä.
Löytyykö ilmiölle mitään selitystä? Mikä vammautti tintin laulutaidon ?

Rusina kirjoitti:

Titityy on kaupungista tyystin kadonnut. Tilalla hankaava tii-ty tii-ty, voi miten ikävä.
Löytyykö ilmiölle mitään selitystä? Mikä vammautti tintin laulutaidon ?

Pakeniko titi, titityy
kauas kaupungista
kai ajatteli selviytyy
maalla pusikossa
paremmin kuin kaupunkien
autoin saastehessa.

Maalle lensi etsimähän
suurta puhtautta
ehkä myöskin pesimähän
siel' on avaruutta
etsii hellän sulhaspojan
omaa lajiansa
tyydy ei hän västäräkin
sukuun mielellänsä.

Västäräkki edelleenkin
kaipas pientä lintuaan
titi-tyytä opiskellen
jatkoi haaveitaan
jospa tintti kuitenkin
suostuis kosintaan.

Vaan kauas lensi luota pois
titityineen pienoinen
västäräkki toivoi vain
jospa joskus vielä sois
talitintin titityy
kurkustansa hälläkin.

numero jo kuusi
ellei, niin anna uusi
numero olis hyvä muistaa
kai sen joku mulle kuiskaa
kun dementia mua vaivaa
turhaan sitä minun on kaivaa
muistojeni lokeroista
kun en muista edes sitä toista

old_profile_21350 kirjoitti:

numero jo kuusi
ellei, niin anna uusi
numero olis hyvä muistaa
kai sen joku mulle kuiskaa
kun dementia mua vaivaa
turhaan sitä minun on kaivaa
muistojeni lokeroista
kun en muista edes sitä toista

Äännähti ukko mustarastas
vaimo piilossako on.
Vaimopa siihen vastas
sinä oot mahdoton.
Ei keinua oksalla saisi
piilossa silmän vieraan.
Ukko ylpeä olla taisi
näytellä tahtoi vaimoaan.

Vaan tulipa nuori uros,
kevät poltti rinnassaan.
Tule kulta,käydään puros
ja höyhenet yhdes kuivataan.
Miten kutsun tuon ottaisi,
uskaltaisko tehdä niin.
Urosta jos ukkoni mottaisi
uusiin lennettäs maisemiin.

Komea olet uros nuori,
komeampi ukkoni mun.
Eesäs suuri vuori,
pitkä on matkas sun.
Hyvältä jos silmääs näytän,
ukkonikin siitä pitää,
toiveet hänen täytän.
Muu ei oo mitää.

tulenlieskat kirjoitti:

Äännähti ukko mustarastas
vaimo piilossako on.
Vaimopa siihen vastas
sinä oot mahdoton.
Ei keinua oksalla saisi
piilossa silmän vieraan.
Ukko ylpeä olla taisi
näytellä tahtoi vaimoaan.

Vaan tulipa nuori uros,
kevät poltti rinnassaan.
Tule kulta,käydään puros
ja höyhenet yhdes kuivataan.
Miten kutsun tuon ottaisi,
uskaltaisko tehdä niin.
Urosta jos ukkoni mottaisi
uusiin lennettäs maisemiin.

Komea olet uros nuori,
komeampi ukkoni mun.
Eesäs suuri vuori,
pitkä on matkas sun.
Hyvältä jos silmääs näytän,
ukkonikin siitä pitää,
toiveet hänen täytän.
Muu ei oo mitää.

Varisparvi tässä,
seuraa pitää petäjässä.
Oisko tuo vai tuo nyt hyvä mulle
vaimoksi,vai varattuko sulle.

Päätöstä en vielä tiedä,
jos ei vaikka minua ees siedä.
Jos on tunteet sulla niin,
menkää toki naimisiin.

Lentää varis naaraan luo,
onnen minullekko suot.
Lähemmäksi sitten siirtyy,
nimet naimakirjaan piirtyy.

Heiluvalla oksalla nämä kaksi,
tuli toisilleen tutuksi.
Kohta oksa suussa lentää,
toinen perään siitä entää.

Kohta pesä tuli kuntoon,
varis nousi itsetuntoon.
Minun pesä kaunis on,
kelpaa siinä morsion.

Risukasa heiluu siellä,
onnnelliset, enpä sitä kiellä.
Tälläinen on kevään kieli,
ihmisillä myös on onneen mieli.

old_profile_16083 kirjoitti:

Varisparvi tässä,
seuraa pitää petäjässä.
Oisko tuo vai tuo nyt hyvä mulle
vaimoksi,vai varattuko sulle.

Päätöstä en vielä tiedä,
jos ei vaikka minua ees siedä.
Jos on tunteet sulla niin,
menkää toki naimisiin.

Lentää varis naaraan luo,
onnen minullekko suot.
Lähemmäksi sitten siirtyy,
nimet naimakirjaan piirtyy.

Heiluvalla oksalla nämä kaksi,
tuli toisilleen tutuksi.
Kohta oksa suussa lentää,
toinen perään siitä entää.

Kohta pesä tuli kuntoon,
varis nousi itsetuntoon.
Minun pesä kaunis on,
kelpaa siinä morsion.

Risukasa heiluu siellä,
onnnelliset, enpä sitä kiellä.
Tälläinen on kevään kieli,
ihmisillä myös on onneen mieli.

entäs Matin nuoren urhon
hänestä saisi taatun sulhon
tyttöjä on joukko suuri
edessä kuin tyttömuuri
miten täältä omas löydät
kuhinassa jo kaatuu pöydät
ensimmäistä tanssiin pyytää
nuoret miehet mukaan ryntää
kumarruksesta kun nostaa pään
ei edessäs ole enää ketään
tyhjään penkkiin Matti istahtaa
yksiksensä lausahtaa
niin kävi kuin ennenkin
olen Matti myöhäinen

old_profile_16083 kirjoitti:

Varisparvi tässä,
seuraa pitää petäjässä.
Oisko tuo vai tuo nyt hyvä mulle
vaimoksi,vai varattuko sulle.

Päätöstä en vielä tiedä,
jos ei vaikka minua ees siedä.
Jos on tunteet sulla niin,
menkää toki naimisiin.

Lentää varis naaraan luo,
onnen minullekko suot.
Lähemmäksi sitten siirtyy,
nimet naimakirjaan piirtyy.

Heiluvalla oksalla nämä kaksi,
tuli toisilleen tutuksi.
Kohta oksa suussa lentää,
toinen perään siitä entää.

Kohta pesä tuli kuntoon,
varis nousi itsetuntoon.
Minun pesä kaunis on,
kelpaa siinä morsion.

Risukasa heiluu siellä,
onnnelliset, enpä sitä kiellä.
Tälläinen on kevään kieli,
ihmisillä myös on onneen mieli.

onkin pelkkää, romanttiikkaa
siinä näkee herkkää,

ihminen, tuo luomakunnan kruunu,
jolle vähän järkeäkin suotu.

Myötä teeren kujerruksen keväisen,
höyheniään sukii mieskin tuumaillen:

Kunhan kohta alkaa soidinmenot,
valitaampa poikasille emot.

Koomilleinen keikistely metsokukon,
usein mieleen tuo mös ihmisukon.

Koppelon on osa joskus kyllä,
siipiveikkoansa myöskin pitää yllä.

Jos vain pari toisillensa passaa,
sehän kaiken maksaa, joka jaksaa.

old_profile_21350 kirjoitti:

entäs Matin nuoren urhon
hänestä saisi taatun sulhon
tyttöjä on joukko suuri
edessä kuin tyttömuuri
miten täältä omas löydät
kuhinassa jo kaatuu pöydät
ensimmäistä tanssiin pyytää
nuoret miehet mukaan ryntää
kumarruksesta kun nostaa pään
ei edessäs ole enää ketään
tyhjään penkkiin Matti istahtaa
yksiksensä lausahtaa
niin kävi kuin ennenkin
olen Matti myöhäinen

Kuhinassa tyttö alle
penkin tupsahti.
Ei ehtinyt pakosalle
jalat alta lupsahti.


Ylös ei tahdo päästä,
sielt hiljaa kuiskailee.
Ihmettelys siinä säästä,
Voithan tulla auttelee.

Hymy kasvon valaisee,
tyttö tosi sievä on.
Luokseen pian kipaisee
tässähän onni on.

tulenlieskat kirjoitti:

Kuhinassa tyttö alle
penkin tupsahti.
Ei ehtinyt pakosalle
jalat alta lupsahti.


Ylös ei tahdo päästä,
sielt hiljaa kuiskailee.
Ihmettelys siinä säästä,
Voithan tulla auttelee.

Hymy kasvon valaisee,
tyttö tosi sievä on.
Luokseen pian kipaisee
tässähän onni on.

langennut jo Tulitukan loveen?

Lieko roihu syttynyt myös Matti
pojan poveen?

Sellaista se kyllä tahtoo usein olla
lempi,

ohikin on kulkenut, kun joku liikaa
empi.

Likat joskus kitisee, vikisee ja
vinkuu,

mutta aina pojan viereen kuitenkin
ne hinkuu.

Siispä Matit kinttumiehet, muuta ei
kun kimppuun.

Tarttukaa vain kinkkuun kiinni
niinkuin sika limppuun!

merimona1 kirjoitti:

langennut jo Tulitukan loveen?

Lieko roihu syttynyt myös Matti
pojan poveen?

Sellaista se kyllä tahtoo usein olla
lempi,

ohikin on kulkenut, kun joku liikaa
empi.

Likat joskus kitisee, vikisee ja
vinkuu,

mutta aina pojan viereen kuitenkin
ne hinkuu.

Siispä Matit kinttumiehet, muuta ei
kun kimppuun.

Tarttukaa vain kinkkuun kiinni
niinkuin sika limppuun!

Uutisissa Matin naama
onnellisna loisti.
Hän Mannista kun puolusti,
niin kahta sanaa toisti.

Otsatukkaan permanentin
oli laittanut.
Siispä Matti ehottomasti-
rakastunut.

koskaan ikävöinyt formulaa.Mutta

Avaruuden alla
ihmishenki pieni
Nyt on vielä pimeän valta,
juoksen revontulien mukana
pimeällä taivaalla edestakaisin,
varoen putoamasta tyhjyyteen.

Sinä seitkyt viis
aika mennyt siis.
Miks kerroit laukkaa
mitä lienet haukkaa.
Ratsu Kadonnut sulta
ei hymyä multa.

Pääsky64 kirjoitti:

koskaan ikävöinyt formulaa.Mutta

Avaruuden alla
ihmishenki pieni
Nyt on vielä pimeän valta,
juoksen revontulien mukana
pimeällä taivaalla edestakaisin,
varoen putoamasta tyhjyyteen.

Pääsky pienoinen
oot ain ilonen.
Mukava on lukea
hyviä juttuja tukea.
Voi sentää,
sul sana lentää.

Sul sana hallussa
ja tieto pannussa.
Upeeta olla tässä
juttua vetämässä.
Saat kirjoitusta aikaan
oon astunut taikaan.
Kiitos pääsky sulle,
ystäväks myös mulle?

tulenlieskat kirjoitti:

Pääsky pienoinen
oot ain ilonen.
Mukava on lukea
hyviä juttuja tukea.
Voi sentää,
sul sana lentää.

Sul sana hallussa
ja tieto pannussa.
Upeeta olla tässä
juttua vetämässä.
Saat kirjoitusta aikaan
oon astunut taikaan.
Kiitos pääsky sulle,
ystäväks myös mulle?

sitten tuli mieleen että täällähän saa liian hyvän kuvan ihmisestä.Mutta kiitos.

Todellisuudessa olen mahdoton ihminen.

Sain viikolla eräältä ystävältäni kultaisen kaulakorun.No hänelle se oli pyörinyt laatikoissa eikä kenellekkään kelvannut.
Olen siitä onnellinen ja kävin kirkossa se kaulassa että ketju sai samalla siunauksen.

Jängällä tuulee.

Saraheinien helinä,
toisiaan hyväillen soittavat,
vienoa kahinaa
tähkien iloista tanssia,
hyönteisten perhosten kanssa.
Yksin ei heinäkään
soittaa,laulaa voi.

Silmäni suljen
nuuskin tuulta
auringon paahteessa,
kanervain pihkan ja liejun haju
hillojen tuoksuun sekoittuvat.

Tuulen pehmeä henkäys,
sipaisee kasvoja,
heilauttaa tukkaa
kuovin tukkaa.

Tässä me olemme Luojan luomat.
Jykevä kuusi suon reunassa
katsoo minua.
Katsonut on jo tuhat vuotta.
tuumaa:käypäläisiä ovat
ihmisen suku
minun mielestä.

Pääsky64 kirjoitti:

sitten tuli mieleen että täällähän saa liian hyvän kuvan ihmisestä.Mutta kiitos.

Todellisuudessa olen mahdoton ihminen.

Sain viikolla eräältä ystävältäni kultaisen kaulakorun.No hänelle se oli pyörinyt laatikoissa eikä kenellekkään kelvannut.
Olen siitä onnellinen ja kävin kirkossa se kaulassa että ketju sai samalla siunauksen.

Jängällä tuulee.

Saraheinien helinä,
toisiaan hyväillen soittavat,
vienoa kahinaa
tähkien iloista tanssia,
hyönteisten perhosten kanssa.
Yksin ei heinäkään
soittaa,laulaa voi.

Silmäni suljen
nuuskin tuulta
auringon paahteessa,
kanervain pihkan ja liejun haju
hillojen tuoksuun sekoittuvat.

Tuulen pehmeä henkäys,
sipaisee kasvoja,
heilauttaa tukkaa
kuovin tukkaa.

Tässä me olemme Luojan luomat.
Jykevä kuusi suon reunassa
katsoo minua.
Katsonut on jo tuhat vuotta.
tuumaa:käypäläisiä ovat
ihmisen suku
minun mielestä.

saavat monet luontoretket,
kaiken kauniin aistiminen,
kokemamme hetket.

Sinitaivaan kaartuvan ja
kuvaellun tuulen.
Niittyvillan vienon soiton
sielussani kuulen.

Heinäsirkan siritys ja
leppäkertun lento,
perhon siiven kosketus,
kevyt, herkkä, hento.

Alkukesän aikaan kuulen
kukkunan myös käen.
Sieluinsilmin näkeväisin
sen myös melkein näen.

'Nähdä' voin myös tuomen
tuoksun, kuulen puheen
virran juoksun.

Öiseen aikaan satakielen
kaunis laulu soi.
Soittoniekan soittaessa
runokeijut pihamaalla
kanssain karkeloi.

old_profile_6403 kirjoitti:

En mä mikään mies oo eri,
sama vanha Ruuneperi.
Suosikki on sama nimi
Suomen ikioma Kimi.

Enemmän kuin formuloista
pidän lajeista mä joissa
liikutaan vain omin voimin
ponnistellaan käsin koivin.

Formuloissa voita paras ei
vaan autohan se voiton vei.
Auto pitää maaliin saada
muuten se ei voittokaara.

Runoratsuin kompastelee
huonosti niin etenee
mutta kevään tullen ehkä
paremman mä osaan tehdä.

Tauon joskus pidänkin,
niinkuin näkyy, sinäkin.
Sitten uuteen vauhtiin hyppään,
sanoista teen uuden ryppään.

Kevät tuo tullessaan intoa uutta,
samoin kuin päivä luo valoisuutta.
Muuttolintujen kera mieli lentää,
kauas kesään uuteen entää.

Sitten kun kesän viimein saamme,
siitä suuresti nautikaamme.
Kukkia keräten, perhoset näämme,
suremaan mitään tuskin jäämme.

Luonto on meillä mahtava, rikas,
jos siitä et nauti, oma on vikas.
Iloitse riemuitse päivästä tästä,
hetki malta, huominen iloa on lisäämässä.

old_profile_16083 kirjoitti:

Tauon joskus pidänkin,
niinkuin näkyy, sinäkin.
Sitten uuteen vauhtiin hyppään,
sanoista teen uuden ryppään.

Kevät tuo tullessaan intoa uutta,
samoin kuin päivä luo valoisuutta.
Muuttolintujen kera mieli lentää,
kauas kesään uuteen entää.

Sitten kun kesän viimein saamme,
siitä suuresti nautikaamme.
Kukkia keräten, perhoset näämme,
suremaan mitään tuskin jäämme.

Luonto on meillä mahtava, rikas,
jos siitä et nauti, oma on vikas.
Iloitse riemuitse päivästä tästä,
hetki malta, huominen iloa on lisäämässä.

Talonmies lapion nurkkaan jo heitti,
kinokset pihatien reunoja peitti.
Luomisen työssä on tauonkin paikka,
kaikkea kerralla jaksa ei, vaikka
kevättä pukkaa ja inspis on rankka,
talonmies itse varreltaan vankka.
Luonut on valtavan määrän hän lunta,
taiteilija siitä voi nähdä vain unta:

Olisipa yhtäläinen luomisen mahti,
inspiksen voima ja tekemisen tahti!

Hintriika kirjoitti:

Talonmies lapion nurkkaan jo heitti,
kinokset pihatien reunoja peitti.
Luomisen työssä on tauonkin paikka,
kaikkea kerralla jaksa ei, vaikka
kevättä pukkaa ja inspis on rankka,
talonmies itse varreltaan vankka.
Luonut on valtavan määrän hän lunta,
taiteilija siitä voi nähdä vain unta:

Olisipa yhtäläinen luomisen mahti,
inspiksen voima ja tekemisen tahti!

Voi tuota Hintriikka,
miten hän osaa.
Arkisen aiheen ja
talonmiehen,
mukaan ottaa,
aikamoinen.

Olispa vielä talonmiehet,
ei ilkeydet kasvaisi,
ei pahat kielet.
Hän lapsia ohjais,
neuvois niin,
ei kukaan joutuisi eksyksiin.

Pihat kunnossa pysyis
ja talot nuo,
olis siistinä,
ylpeys kaikille siis.

Olis mukavaa meillä,
kun ois talonmies,
tanakka, taikka hoikka,
kiitoksen antaisi koko
roikka.

Kiitos Hintriikka sulle,
hymyyn suuni veti runosi mulle.

old_profile_16083 kirjoitti:

Voi tuota Hintriikka,
miten hän osaa.
Arkisen aiheen ja
talonmiehen,
mukaan ottaa,
aikamoinen.

Olispa vielä talonmiehet,
ei ilkeydet kasvaisi,
ei pahat kielet.
Hän lapsia ohjais,
neuvois niin,
ei kukaan joutuisi eksyksiin.

Pihat kunnossa pysyis
ja talot nuo,
olis siistinä,
ylpeys kaikille siis.

Olis mukavaa meillä,
kun ois talonmies,
tanakka, taikka hoikka,
kiitoksen antaisi koko
roikka.

Kiitos Hintriikka sulle,
hymyyn suuni veti runosi mulle.

melkein jokainen, on teemapäivä
jonkun aihehen.

Aamu teeveen avatessain luulin,
että väärinkö mä näin ja kuulin.

Runopäivähän on tänään nyt, mut
ei kai pakoon ole pötkinyt

Ketjun avaaja tuo runoveikko veli,
meidän kynäniekka Ruuneperi?

Eteläänkö lomalle hän lensi,
vai haavemaahan runosiivin ensi?

merimona1 kirjoitti:

melkein jokainen, on teemapäivä
jonkun aihehen.

Aamu teeveen avatessain luulin,
että väärinkö mä näin ja kuulin.

Runopäivähän on tänään nyt, mut
ei kai pakoon ole pötkinyt

Ketjun avaaja tuo runoveikko veli,
meidän kynäniekka Ruuneperi?

Eteläänkö lomalle hän lensi,
vai haavemaahan runosiivin ensi?

vastustamme ja toinen toistamme
taas kannustamme:

Vaik ois naapurimme hipiältään tumma,
ei se nykyään oo ihme, eikä kumma.

Eri uskonnon ja eri rodun, ei aihe
ole riidan, sorron, porun.

Pannaanjulistus siis rasismille
ja runoja vain kaikki paperille!

merimona1 kirjoitti:

vastustamme ja toinen toistamme
taas kannustamme:

Vaik ois naapurimme hipiältään tumma,
ei se nykyään oo ihme, eikä kumma.

Eri uskonnon ja eri rodun, ei aihe
ole riidan, sorron, porun.

Pannaanjulistus siis rasismille
ja runoja vain kaikki paperille!

Onko nyt siis runopäivä?
Siinä kiva aiheen häivä
suoltaa sanaa sepposille
virke varsin vienosille.

Sana sijan, toisen antaa
joku kaukomaille kantaa
vierekkäin tai ritirinnan
runosydän alla pinnan.

old_profile_6403 kirjoitti:

Äla, rakas Merimona,
runosirkku ikioma,
luule,että teidät jätän
runoilemaan yksin tähän.

Missä lienee toiset sirkut
aamun ei mut päivävirkut
Lausukaa nyt titityynne
runonpuutehan on syynne.

En mä ole runoniekka
runosuksen al on hiekka
huonosti tää siksi luistaa
hyvä teidän se myös muistaa.

Ehkä tässä, tulles kevään
runoilemaan vielä herään.
Pyörät laitan suksein alle,
runoillen meen maailmalle.

näköjään me luottaa.
Pettymystä jengille
et tahdo tuottaa.

Olen huomannut,
et sujuu runon kulku,

kun ei ole este eikä
sulku, arkipäivän aiheet

esiin kantaa - ne
runotarjottimin muille
antaa.

PäiviPerho kirjoitti:

Onko nyt siis runopäivä?
Siinä kiva aiheen häivä
suoltaa sanaa sepposille
virke varsin vienosille.

Sana sijan, toisen antaa
joku kaukomaille kantaa
vierekkäin tai ritirinnan
runosydän alla pinnan.

Kiireellä nyt tulen täältä,
tuulesta ja pakkassäästä.
Laulut laulettu on loppuun,
kohta maalaaman on hoppu.

Harrastukset oivat nää,
mua kutsuu, kiirehtää.
Runoratsun selkää hyppään,
pelota ei mua yhtään.

Sanan jonkun heitän tänne,
luettavaks`ystävälle.
Jospa houkuttaisi tää,
myöskin muita jatkamaan.

Eipä tässä sitten muuta,
heittäkää vain hyvää huulta.
Illalla tas tavataan,
sitten teidät halataan.

old_profile_16083 kirjoitti:

Kiireellä nyt tulen täältä,
tuulesta ja pakkassäästä.
Laulut laulettu on loppuun,
kohta maalaaman on hoppu.

Harrastukset oivat nää,
mua kutsuu, kiirehtää.
Runoratsun selkää hyppään,
pelota ei mua yhtään.

Sanan jonkun heitän tänne,
luettavaks`ystävälle.
Jospa houkuttaisi tää,
myöskin muita jatkamaan.

Eipä tässä sitten muuta,
heittäkää vain hyvää huulta.
Illalla tas tavataan,
sitten teidät halataan.

Kun on harvasanainen
kuuntelijaks luotu,
melko vaillinainen
sanan taito suotu.

Vaikk on päässä tukkaa,
ei runot ulos pukkaa.

Siispä luen ahkerasti
runojanne iltaan asti.

Tack så mycket.
Thank You very much.
Danke schön.
Tattista, sano turkulainen.

Katleija kirjoitti:

Kun on harvasanainen
kuuntelijaks luotu,
melko vaillinainen
sanan taito suotu.

Vaikk on päässä tukkaa,
ei runot ulos pukkaa.

Siispä luen ahkerasti
runojanne iltaan asti.

Tack så mycket.
Thank You very much.
Danke schön.
Tattista, sano turkulainen.

Muuneltuma edellisestä viestistä.


Kun on harvasanainen,
niinkuin tämäkin nainen,
ei paljon päätä palella,
kun on tukkaa mistä
jaella.

Lukemiseksi suotu,
on tämäkin viesti luotu.
Melko täydellistä on saanti,
minkä Katleija laati.

Katleija kirjoitti:

Kun on harvasanainen
kuuntelijaks luotu,
melko vaillinainen
sanan taito suotu.

Vaikk on päässä tukkaa,
ei runot ulos pukkaa.

Siispä luen ahkerasti
runojanne iltaan asti.

Tack så mycket.
Thank You very much.
Danke schön.
Tattista, sano turkulainen.

vua sannoo Savolaenen.
Jatkakee sammaa mallii.

Katleija kirjoitti:

Kun on harvasanainen
kuuntelijaks luotu,
melko vaillinainen
sanan taito suotu.

Vaikk on päässä tukkaa,
ei runot ulos pukkaa.

Siispä luen ahkerasti
runojanne iltaan asti.

Tack så mycket.
Thank You very much.
Danke schön.
Tattista, sano turkulainen.

Toisilla on suuret korvat - kuuntelu niin sujuu,
toisilla taas hölöhuulet puuta heinää puhuu.
Eikä tukan paksuus paljon runojamme määrää,
kompastunut kopukka vain aivoissamme häärää.
Lukijoista uutta voimaa runoihin me saamme,
vaikka emme enää ole uusi toivo maamme.
Korkealla pidettäköön runoketjun viiri,
korkea on tasoltaan nääs kuulijoiden piiri!

Ruttu siellä, toinen täällä,
maksaläiskä läiskän päällä!
Väliäkös onkaan tuolla,
vaihtoehtona jos kuolla!
Peili näyttää vanhan kuoren
päällä sisimpäni nuoren.
Nahkaani en pysty luomaan,
tyydyn muotoon luonnon suomaan.
Vanhan loimen uusin kuosi:
Naururyppy joka vuosi!

Hintriika kirjoitti:

Talonmies lapion nurkkaan jo heitti,
kinokset pihatien reunoja peitti.
Luomisen työssä on tauonkin paikka,
kaikkea kerralla jaksa ei, vaikka
kevättä pukkaa ja inspis on rankka,
talonmies itse varreltaan vankka.
Luonut on valtavan määrän hän lunta,
taiteilija siitä voi nähdä vain unta:

Olisipa yhtäläinen luomisen mahti,
inspiksen voima ja tekemisen tahti!

Tyylis kirjoittaa on mainio
se harvalla muulla niin on.
Runos on niin omast'takaa
mielipitees on niin vakaa.
Rohkeasti otat kantaa vain
runotyylistäis oon pitänyt ain.

Kyllä onkin mukavaa
kun toista jaksat kannustaa.
Harvalla se taito on juuri
unohduksen taito suuri.

Lopuksi vielä kiitokset suuret
mitä mielihyvää olet tuonut.
Lämmöllä kirjoituksiasi luen
olen huomannut, et mua tuet.

myöskin** kirjoitti:

Tyylis kirjoittaa on mainio
se harvalla muulla niin on.
Runos on niin omast'takaa
mielipitees on niin vakaa.
Rohkeasti otat kantaa vain
runotyylistäis oon pitänyt ain.

Kyllä onkin mukavaa
kun toista jaksat kannustaa.
Harvalla se taito on juuri
unohduksen taito suuri.

Lopuksi vielä kiitokset suuret
mitä mielihyvää olet tuonut.
Lämmöllä kirjoituksiasi luen
olen huomannut, et mua tuet.

Nyt minä punastun aivan,
itseni maan vakoon
kuin mukulan kaivan.
Jos vaiti en pysyä malta,
niin turpeitten rakoon
yhä huutelen maan alta.

Hintriika kirjoitti:

Nyt minä punastun aivan,
itseni maan vakoon
kuin mukulan kaivan.
Jos vaiti en pysyä malta,
niin turpeitten rakoon
yhä huutelen maan alta.

Minkäpä juurille mahtaa
auringonvaloa ne jahtaa,
nousevan päivän kun kohtaa
värikirjona kukkansa hohtaa.

Miks' et sä siis sanoja käyttäis
ja taitoas toisille näyttäis
sisäinen pakko jos ajaa
miks' virralle asettais rajaa?

Paremmin et sanoa ois voinut,
korvissa soi viellä
rytmin soinnut.
Jiveäkin minä tanssin,
perään viellä sitten valssin.

Kyllä oli kova menoo,
vesisaavikii jo saatiin kenoon.
Tuli lattia hyvin pestyä,
tanssia ei moinen estänyt.

Joskus ikäväkikin villiintyy,
sekö pahaa, siitä viis.
Liikunta on hyvä silloin,
kun ei paina uni illoin.

Sampon mukaan sinut pantiin,
miksi ihmeessä pistit hanttiin.
Pohjoiseen ja kullan hakuun,
oisit pian päässyt rahan makuun.

Kiva oli ilta tuo,
jutut hauskat meille suo.
Arkeen nyt käy jälleen tie,
tanssihalut tuuli vei.

old_profile_16083 kirjoitti:

Paremmin et sanoa ois voinut,
korvissa soi viellä
rytmin soinnut.
Jiveäkin minä tanssin,
perään viellä sitten valssin.

Kyllä oli kova menoo,
vesisaavikii jo saatiin kenoon.
Tuli lattia hyvin pestyä,
tanssia ei moinen estänyt.

Joskus ikäväkikin villiintyy,
sekö pahaa, siitä viis.
Liikunta on hyvä silloin,
kun ei paina uni illoin.

Sampon mukaan sinut pantiin,
miksi ihmeessä pistit hanttiin.
Pohjoiseen ja kullan hakuun,
oisit pian päässyt rahan makuun.

Kiva oli ilta tuo,
jutut hauskat meille suo.
Arkeen nyt käy jälleen tie,
tanssihalut tuuli vei.

Kahvipirtin hämärässä
tunnelmassa hempeässä
tangossa taivuteltiin
poskivalssissa halattiin
reippaasti mentiin jenkkaa
vielä oikein lambadaa
kaikilla oli otsa hiessä
viimeinen valssi soi aamuystä
nämä tanssit mieleen painuu
vesisaavikin siinä kaatui

old_profile_16083 kirjoitti:

Paremmin et sanoa ois voinut,
korvissa soi viellä
rytmin soinnut.
Jiveäkin minä tanssin,
perään viellä sitten valssin.

Kyllä oli kova menoo,
vesisaavikii jo saatiin kenoon.
Tuli lattia hyvin pestyä,
tanssia ei moinen estänyt.

Joskus ikäväkikin villiintyy,
sekö pahaa, siitä viis.
Liikunta on hyvä silloin,
kun ei paina uni illoin.

Sampon mukaan sinut pantiin,
miksi ihmeessä pistit hanttiin.
Pohjoiseen ja kullan hakuun,
oisit pian päässyt rahan makuun.

Kiva oli ilta tuo,
jutut hauskat meille suo.
Arkeen nyt käy jälleen tie,
tanssihalut tuuli vei.

Eipä uskois, ettei mikään
pidättele tiettyyn ikään
varttunutta suomalaista
ikämiestä sekä –naista!
Pirtin kumoavat melkein
juhliessaan suurin elkein.
Joku pullosta juo viinaa,
jano kauhea kun piinaa.
Toinen maljaa kilistelee,
mikä päässään vilistelee?’
Täitä epäillä on turha
- sitä kohtais äkkimurha.
Romantiikkaa taitaa olla
täynnä kilistäjän polla!
Onneks pirtti koossa pysyi,
vaikka joku tänään kysyi:
”Oliko niin hauskaa mulla,
etten enää tohdi tulla?”

SkillaN-emäntämme mukaan
porttikieltoa ei saanut kukaan!

Hintriika kirjoitti:

Eipä uskois, ettei mikään
pidättele tiettyyn ikään
varttunutta suomalaista
ikämiestä sekä –naista!
Pirtin kumoavat melkein
juhliessaan suurin elkein.
Joku pullosta juo viinaa,
jano kauhea kun piinaa.
Toinen maljaa kilistelee,
mikä päässään vilistelee?’
Täitä epäillä on turha
- sitä kohtais äkkimurha.
Romantiikkaa taitaa olla
täynnä kilistäjän polla!
Onneks pirtti koossa pysyi,
vaikka joku tänään kysyi:
”Oliko niin hauskaa mulla,
etten enää tohdi tulla?”

SkillaN-emäntämme mukaan
porttikieltoa ei saanut kukaan!

Se tuo runosuoni sykkii,
minulla vain harmaat aivosolut tökkii.

Eilen katselin ,kun purot loris,
muistin;
lapsena tikkulaivoja uitin.
Patoja rakensin.

Kastui siinä tumput,
tossut.

Kotona sain aika torut.

old_profile_24077 kirjoitti:

Se tuo runosuoni sykkii,
minulla vain harmaat aivosolut tökkii.

Eilen katselin ,kun purot loris,
muistin;
lapsena tikkulaivoja uitin.
Patoja rakensin.

Kastui siinä tumput,
tossut.

Kotona sain aika torut.

älä huoli!
Asiallahan on sekin puoli,
että tulee esiin aatos,
tunteen palo, sekä
ajatuksen, mielen valo.

Kaikilla, niin myöskin
sulla, noin voi esiin tulla
lapsuusajan touhut,

missä kastui tumput,
likaantuivat housut.

Silloin väsättiin
me kaarnalaivat,
jotka mielikuvituksen saivat,
matkustamaan maille muille,
hurjain seikkailujen
ulapoille.

Lapsenahan kaikki aina sinne
purjehtien matkasimme.

Vaikka ikävuodet pani suitset
suuhun, päitset päähän

mutta eipä saanut mielikuvitusta
jäähän!

Meistä löytyy rasavilli
pikkulikka, joka runopuussa
runot naputtelee,
niinkuin käpytikka.

Enää ryöstöretkillä en
puissa kulje, enkä linnun munia
mä taskuihini sulje.

Kiivetessä tänne runo-oksan
haaraan, ei oo puusta
tippumisen vaaraa.

Puun alta rähmällään ei
itseänsä löydä kukaan, siis
kaikki lapsenmieliset vain
runoseikkailulle mukaan!

old_profile_6403 kirjoitti:

Kovat oli tanssit Kahvipirtin
kuin kottaraisen kotona konsanaan
kaikki oli mukana iloisin mielin
Yksin ei jäänyt ainutkaan.

Kovasti rutisti Amaliata
tuo hurmuriksi tunnettu Eemeli
ihankohan meinaa omaksi saada
tuo ainainen vilpertti, Peeveli.

Surullisna istui hetken Manta
omaksensa ottaako Eemelin.
Onkohan oikein tarkoituksensa
hurmata tuon Peevelin.

Hetkonen vain ja Amaliansa
löysi taas Eevertti kaulaansa
Sinäpä riippui kuin kaulapanta
kaikki oli taasen ennallansa.

Tanssit loppui ja Eemeli ja Manta
kotiinpäin lähtivät käsikkäin
kukin muukin tahollansa
ja kaikki siis kävi hyvin näin.

Missä mahdoit piileskellä
kun en nähnyt tanssimassa
ovelta kun kurkkasin
nurkkapöydän huomasin
odottavan minua
aivan tyhlillään
sinne minä istahdin
yksin miettimään
missä ruuneperi seilaa
onko hänkin pöydässänsä
vai etsiiköhän uutta heilaa
ja ovat jossain lempimässä.

Siinä hetken mietiskelin
tanssin jytää katsahtelin
pois mä lähdin, ajattelin
tanssin sitten, kera enkelien.

Huopatossutehtailijan uni rauhallista on,
hiljaisuus vain ympärillä, ilmapiiri sanaton.
Huopatossutehtailija kevään tullen nukahtaa,
lumesta hän unta näkee, kun taas askel narahtaa.
Huopatossutehtailija unissaan vain huovuttaa,
ihka uudet huopatossu vaimollensa luovuttaa.
Huopatossutehtailija yli kesän levähtää,
vaimokullan kainalossa unenpöpperöinen pää.

Hintriika kirjoitti:

Huopatossutehtailijan uni rauhallista on,
hiljaisuus vain ympärillä, ilmapiiri sanaton.
Huopatossutehtailija kevään tullen nukahtaa,
lumesta hän unta näkee, kun taas askel narahtaa.
Huopatossutehtailija unissaan vain huovuttaa,
ihka uudet huopatossu vaimollensa luovuttaa.
Huopatossutehtailija yli kesän levähtää,
vaimokullan kainalossa unenpöpperöinen pää.

Jalkoihini kaipaan huopikkaita
oikein entisaikain varrekkaita
jalkani kun aina ovat jäässä
sekä sormet, että aivot päässsä.
Heräisipä huopatossu tehtailija
tuo tokkurainen vanha uneksija
valmistaisi lämmityksen varpailleni
antaisi se uutta voimaa keholleni.

old_profile_6403 kirjoitti:

Tässä vastaus, Hanna hyvä,
Sinä palstan kultajyvä.

Eilen olin tanssimassa
tänään korttia pelaamassa.
Hyvin eilen meni valssi,
tango, foxi, muukin tanssi.
Omaa väkeä ol monta
vieraitakin satakunta.
Mentiin oikei "korva suussa",
ajatukset ties missä muussa.

Kas, tultiin tuohon tanssiin
haikailen näät hitaaseen valssiin

Tulis jo ne lämpimämmät
kevätsäät lupsakammat

Vaan ei
taas tuprutteli lunta
on valkoisenaan luomakunta

Hanna kirjoitti:

Kas, tultiin tuohon tanssiin
haikailen näät hitaaseen valssiin

Tulis jo ne lämpimämmät
kevätsäät lupsakammat

Vaan ei
taas tuprutteli lunta
on valkoisenaan luomakunta

sydämessä sykähtää
kun aurinko lämmittää
ja sulaa järven jää
ja pääsee mökkeilemää
seillä sauna lämpiää
tulisi vain joku peseen salkää

old_profile_21350 kirjoitti:

sydämessä sykähtää
kun aurinko lämmittää
ja sulaa järven jää
ja pääsee mökkeilemää
seillä sauna lämpiää
tulisi vain joku peseen salkää

Aina vainko sulta pesijä nyt puuttuu
täytyiskös täss pesijäkskin muuttuu

Meit tylleröitä tarjoll monta
kohta lienee kymmenkunta

Mitens sit suu pannaan
otatko kaikk vastaan, myös Hannan

Hanna kirjoitti:

Aina vainko sulta pesijä nyt puuttuu
täytyiskös täss pesijäkskin muuttuu

Meit tylleröitä tarjoll monta
kohta lienee kymmenkunta

Mitens sit suu pannaan
otatko kaikk vastaan, myös Hannan

Otan vastaan myös Hannan
tervetulo suukon annan
jaksan minäkin kaikki pestä
eihä tämä mielikuvitusta estä
silloin yksinäisyys lähtis pois
jos tämän kaiken kokea vois
olisi siinä Kalle onnellinen
ja mies jos toinen kateellinen

old_profile_21350 kirjoitti:

Otan vastaan myös Hannan
tervetulo suukon annan
jaksan minäkin kaikki pestä
eihä tämä mielikuvitusta estä
silloin yksinäisyys lähtis pois
jos tämän kaiken kokea vois
olisi siinä Kalle onnellinen
ja mies jos toinen kateellinen

Jos meille vuorojärjestyksen laadit
varaat pesijöiltä ajat, haalit

Mä sulta lauantain sit tilaisin
oisin - ei kun
oisit "viikonloppusiippa" varmaan ihanin :))

lorun piti tulla, mutta kiireen
poikanen on ollut tässä mulla.

Koneiltamme tänään meillä
hoidettihin hampaat,

Luulen että laskematta minulta
jää lampaat.

Nukkumatti olkapääni takaa
kuiskii mulle:" annan hyvän unen
reipas merimona sulle!

merimona1 kirjoitti:

lorun piti tulla, mutta kiireen
poikanen on ollut tässä mulla.

Koneiltamme tänään meillä
hoidettihin hampaat,

Luulen että laskematta minulta
jää lampaat.

Nukkumatti olkapääni takaa
kuiskii mulle:" annan hyvän unen
reipas merimona sulle!

Nyt nauraa makeasti voin,
vaan tosi yllätyksen koin:

Koneen malli mulla erilainen on,
tämä rakkine on näet hampaaton!
Merimonan KONEILLA on hampaat,
kai koneet siellä laskevat myös lampaat!

On tämä suomenkieli aika velikulta,
niin usein pieleen ohjaa aatokset se multa!
Hammaslääkärin kun koneelleni tilaan
niin maineenrippeistäni loputkin kai pilaan!

Taas mulle nauraa kaikki hevoset ja konit
ja kelpo hirnahduksen höräyttävät ponit!

merimona1 kirjoitti:

lorun piti tulla, mutta kiireen
poikanen on ollut tässä mulla.

Koneiltamme tänään meillä
hoidettihin hampaat,

Luulen että laskematta minulta
jää lampaat.

Nukkumatti olkapääni takaa
kuiskii mulle:" annan hyvän unen
reipas merimona sulle!

Ei se mitään merimona
harvempihan mulle vastaa
jos ois mulla hymy soma
ja monta kultahammasta
ehkä silloin olis tuuri
syntyis seurapiiri suuri
käsillä mua kannettais
kuvapatsas valettais
Turun kauppatorille
ois siinä vastus Porille.

Hintriika kirjoitti:

Nyt nauraa makeasti voin,
vaan tosi yllätyksen koin:

Koneen malli mulla erilainen on,
tämä rakkine on näet hampaaton!
Merimonan KONEILLA on hampaat,
kai koneet siellä laskevat myös lampaat!

On tämä suomenkieli aika velikulta,
niin usein pieleen ohjaa aatokset se multa!
Hammaslääkärin kun koneelleni tilaan
niin maineenrippeistäni loputkin kai pilaan!

Taas mulle nauraa kaikki hevoset ja konit
ja kelpo hirnahduksen höräyttävät ponit!

on koni mulla hevosena.
Mies on äijän mökkelö
ja talo vanha rörttelö.

Eilen illalla menin
nukkumaan, enkä koneelle
jäänyt kukkumaan.

Enkä siis vastata voinut
sulle lain, vaikka
näsäviisaan viestis sain.

Koneellani ei ole hampaita,
mutta joskus lasken lampaita,
jos unta en minä muuten saa,
kun joku huolestuttaa,
harmittaa.

Sinähän olet kuin kaverini
Klara, jonka viisastella
täytyi saada.

Vaikka Klara etelästä matkannut
olis pohjoiseen niin koiranleuukus
ois jäänyt ennalleen.

Runoilijan vikaa oli myöskin
Klarassa ja koska ei keiku
täällä runo-oksan haarassa,

niin menneen ajan muotoa hänestä
käytän ja käyttäissäin vähän
haikealta näytän.

Hyvässä hengessä herjaa
heitettiin ja naurulla pikku
keljuilut peitettiin.

Niinhän ne ajat ja tavatkin
muuttuvat, sekä porukasta
muutamat muutkin puutuvat.

Missähän Maalaismiehemmekin
luuraa? Onkohan landella
liikaa puuhaa?

Vai laulukuoroonko eläkekundien
yhtynyt ja vain pirttisarkaa
kyntämään ryhtynyt?

merimona1 kirjoitti:

on koni mulla hevosena.
Mies on äijän mökkelö
ja talo vanha rörttelö.

Eilen illalla menin
nukkumaan, enkä koneelle
jäänyt kukkumaan.

Enkä siis vastata voinut
sulle lain, vaikka
näsäviisaan viestis sain.

Koneellani ei ole hampaita,
mutta joskus lasken lampaita,
jos unta en minä muuten saa,
kun joku huolestuttaa,
harmittaa.

Sinähän olet kuin kaverini
Klara, jonka viisastella
täytyi saada.

Vaikka Klara etelästä matkannut
olis pohjoiseen niin koiranleuukus
ois jäänyt ennalleen.

Runoilijan vikaa oli myöskin
Klarassa ja koska ei keiku
täällä runo-oksan haarassa,

niin menneen ajan muotoa hänestä
käytän ja käyttäissäin vähän
haikealta näytän.

Hyvässä hengessä herjaa
heitettiin ja naurulla pikku
keljuilut peitettiin.

Niinhän ne ajat ja tavatkin
muuttuvat, sekä porukasta
muutamat muutkin puutuvat.

Missähän Maalaismiehemmekin
luuraa? Onkohan landella
liikaa puuhaa?

Vai laulukuoroonko eläkekundien
yhtynyt ja vain pirttisarkaa
kyntämään ryhtynyt?

Ol kaunis päivä tänäinen
miks mieles onkaan päinvastainen

Ens yö nukkuos siis hyvin
eik aamu aukee enää nurinkurin

Hevoses on uljas ratsu
mies ja taloskin saakoot mitskut

- - -

Sa etkö Maalaismiestä täällä tunne
hän joukossamme on, enkä vain luule

merimona1 kirjoitti:

on koni mulla hevosena.
Mies on äijän mökkelö
ja talo vanha rörttelö.

Eilen illalla menin
nukkumaan, enkä koneelle
jäänyt kukkumaan.

Enkä siis vastata voinut
sulle lain, vaikka
näsäviisaan viestis sain.

Koneellani ei ole hampaita,
mutta joskus lasken lampaita,
jos unta en minä muuten saa,
kun joku huolestuttaa,
harmittaa.

Sinähän olet kuin kaverini
Klara, jonka viisastella
täytyi saada.

Vaikka Klara etelästä matkannut
olis pohjoiseen niin koiranleuukus
ois jäänyt ennalleen.

Runoilijan vikaa oli myöskin
Klarassa ja koska ei keiku
täällä runo-oksan haarassa,

niin menneen ajan muotoa hänestä
käytän ja käyttäissäin vähän
haikealta näytän.

Hyvässä hengessä herjaa
heitettiin ja naurulla pikku
keljuilut peitettiin.

Niinhän ne ajat ja tavatkin
muuttuvat, sekä porukasta
muutamat muutkin puutuvat.

Missähän Maalaismiehemmekin
luuraa? Onkohan landella
liikaa puuhaa?

Vai laulukuoroonko eläkekundien
yhtynyt ja vain pirttisarkaa
kyntämään ryhtynyt?

Minä sanoillasi viisastellut en,
julki lausuin pelkän oman tyhmyyden.
Jos ei lukemaansa aina tarkkaan tutki,
on kuin aivoissa ois suora hukkuputki!
Klaran kanssa, joka mulle tuskin tuttu,
nimet riimitykseen olis nappi juttu!
Ehkä olenkin mä ystäväsi haamu,
kummittelen täällä, kunnes koittaa aamu!
Viisas tahtoisin mä olla ilman näsää,
näsäviisas kun ei viisauksia väsää...

old_profile_6403 kirjoitti:

Miksei palstalla kuki huumorin kukka?
Miksei jalassa meillä pyöri sukka?
Onko "kukka" piilossa lumen alla,
vaiko paleltuneena taivasalla?

Se esiin nyt jostain kaivakaatte,
ja iloa kaikille näin saatte!
Mä alamaissa vähän olen
ja paikallani näin polen.

Taas mun kello sisäinen
täytyis rukata.
Kas illastako tunti
pitäisi hukata.

Ei en osaa aikaisemmin
sänkyyn kömpiä,
ei taivas vielä kellon mukaan
näytä tähtiä.

Pahus vie et kenkuttaa
kuka neropatti tää
kellojamme siirrättää.

Minä niinkuin lehmätkin
menen ihan sekaisin.
Aamukahvi teeksi muuttui
kesäajasta vatsakin suuttui.

Näin vuosipäivän aattona
aatokset mullakin samat
Yhä iltaisin kaipaa ihoa
en partaista, vaan mieheksi niin siloa
Hänen jykevää, isoa hahmoansa
kulkemaan yhteistä polkua
turvaamaan elomme päiviä
Ei koskaan tää ikävä häviä

Runoni keväältä 8 vuotta sitten:

Maa hengittää ulos hennon ruohon
hymyilee krookusten väriloiston.
Kuin hän istuisi pihapenkillä
polvi toisen päällä
paljastaisi auringolle päälakensa
jolta hiukset ovat valahtaneet ohimoille.
Pilvi lipuu auringon eteen
ja pyyhkäisee kuvan pois.

Minunkin kaipuu tuntuu,
se puristaa rinnassa,
olo levoton,ikävä kalvaa.

Miksi ikävöin, sitä mietin,
miksi ihminen on
tälläiseksi luotu.

Luulet selvinneesi,
kuvittelet jatkavasi
elämääsi - voitokkaana.

Uusi unelma, uusi kaipuu,
miksi haaveet ei toteudu?
Miksi ikävä, aina vaan?

Löydänkö elämässä onnen,
onko minulle se suotu?
Olenko osani jo siitä saanut?

Joudunko tyytymään,
rauhanko löydän,
kuka tähän vastaa,
sitä en tiedä.

Toivoa yllä pidän,
unelmoiden matkaan.
Turhaako, ei,
näin eelleen jatkan.

Vesi tippuu räystähistä,minulla vain päästä tästä.
Valuu niin kuin kevätpuro,
Pitkin poskia vesinoro.

Kuinka saisi sen loppumaan,
ei vamaan milloinkaan.

old_profile_6403 kirjoitti:

Nyt sinäkin arjesta kertoilet
ihan toisin kuin ennen.
Minä tavoillain sekoilen
sinne, tänne, tullen mennen.

Nyt on jotain outoa, vierasta,
pitäiskö silmiä hieraista?
Mä kummasti väliin haikailen
ikäänkuin jotain kaipailen.

Voisitko sä katsastella
hiukan muille palstaoille?
Avaa palsta "rahan reikiä"
oottaa siellä viesti senoran .
Ehkä sulla vanhimpana
ystävänä hänelle,
oisi sanat sattuvaiset,
joilla myötäeläen
hälle antais uuden potkun,
päivään hiukan harmaaseen.

old_profile_24077 kirjoitti:

Vesi tippuu räystähistä,minulla vain päästä tästä.
Valuu niin kuin kevätpuro,
Pitkin poskia vesinoro.

Kuinka saisi sen loppumaan,
ei vamaan milloinkaan.

Ihmiset silmänne sulkekaa
antakaa haaveenne lentää
kaukana häämöttää satumaa
ja sinne kaipuumme entää
siellä on lämpöä auringon
sekä vesiä välkkyviä
taivas ei siellä pilvinen
vaan sinessä hattaroita
kuuntele sykkeitä sydämen
olet onnesi lähtehellä
älä avaa silmiäs kylmyyteen
saathan haaveissa hetken olla.

fiiuliN kirjoitti:

Ihmiset silmänne sulkekaa
antakaa haaveenne lentää
kaukana häämöttää satumaa
ja sinne kaipuumme entää
siellä on lämpöä auringon
sekä vesiä välkkyviä
taivas ei siellä pilvinen
vaan sinessä hattaroita
kuuntele sykkeitä sydämen
olet onnesi lähtehellä
älä avaa silmiäs kylmyyteen
saathan haaveissa hetken olla.

Leskenlehti, sinivuokko
kevään kukat nousee.
Niin myös ihmissydämeen
kevätpuro juoksee.
Kaihon kukan kasvattaa
muistoin kera kukkaan.
Rakkauden viestin tuo
ei toive mene hukkaan.

Katleija-T kirjoitti:

Leskenlehti, sinivuokko
kevään kukat nousee.
Niin myös ihmissydämeen
kevätpuro juoksee.
Kaihon kukan kasvattaa
muistoin kera kukkaan.
Rakkauden viestin tuo
ei toive mene hukkaan.

sinivuokot, kielot aina kuihtuu.
Harvoin viime kevään kukat enää
mieleen muistuu.

Ainut kukka, lemmen kukka,
pysyy muistoissamme,

sen jos joskus kadotamme
niin on osanamme, kyynisyys

ja haluttomuus, etsiä ja
löytää rakkautta toveruutta,
hellää, hyvää uutta.

Kyynelillä kasteltu on
muistoin kukkatarhaa, jälkeen
hoidon, hellimisen uusi vaihe
alkaa.

Lemmikkien, lemmenkukkain
reunustama tie, usein monen
askelehet muistoin puistoon
vie.

Uuden rakkauden kesän ruusut
hehkuu, loistaa, eivät tahdo,
tarkoita ne suloisuutta

poistaa, lemmikiltä, entiseltä
jonka paikka nyt muistolehtoon
menneisyyden on jo siirtynyt.

merimona1 kirjoitti:

sinivuokot, kielot aina kuihtuu.
Harvoin viime kevään kukat enää
mieleen muistuu.

Ainut kukka, lemmen kukka,
pysyy muistoissamme,

sen jos joskus kadotamme
niin on osanamme, kyynisyys

ja haluttomuus, etsiä ja
löytää rakkautta toveruutta,
hellää, hyvää uutta.

Kyynelillä kasteltu on
muistoin kukkatarhaa, jälkeen
hoidon, hellimisen uusi vaihe
alkaa.

Lemmikkien, lemmenkukkain
reunustama tie, usein monen
askelehet muistoin puistoon
vie.

Uuden rakkauden kesän ruusut
hehkuu, loistaa, eivät tahdo,
tarkoita ne suloisuutta

poistaa, lemmikiltä, entiseltä
jonka paikka nyt muistolehtoon
menneisyyden on jo siirtynyt.

Kiiruhda leskenlehti
ojanpientareet
kaunistamaan
kukat sen ekana ehti
keltaisin aukeamaan
innolla odotamme
koska kukkaset
uudet luot
silloin jo varmasti saamme
kesän sulon
jonka rintaamme suot.

selailin vanhoja tekstejäni ja tämä tuikkasi silmään, vuodelta 1999.


   Miksi et koskaan sano
   minä rakastan sinua
      
   Kun menimme naimisiin
   kolmekymmentä vuotta sitten
   sanoin rakastavani sinua
   Jos tapahtuu muutos
   ilmoitan sinulle

   Miksi et koskaan sano
onko ruoka hyvää
      
   Ensimmäisen päivällisemme
   sanoit itse valmistaneesi
   kehuin sitä maittavaksi
   Jos valmistamasi ruoka ei maita
   ilmoitan kyllä sinulle

   Miksi et koskaan sano
   olenko hyvä vaimo
   tai olenko hyvä sängyssä
      
   Kun rakastelimme ensimmäisen kerran
   sanoin nauttivani siitä
   Jos löydän sinua paremman
   ilmoitan kyllä sinulle

   En minäkään kysy
   rakastatko sinä minua
   Ei siitä tarvitse
   jatkuvasti muistuttaa
   Ei se lisää rakkautta
      
   Jos sinussa tapahtuu muutos
   ilmoittanet minulle

   (Vaimo suuttui ja lähti huoneesta.)

   Mitä sille tapahtui
(Mies ihmetteli)

old_profile_21350 kirjoitti:

selailin vanhoja tekstejäni ja tämä tuikkasi silmään, vuodelta 1999.


   Miksi et koskaan sano
   minä rakastan sinua
      
   Kun menimme naimisiin
   kolmekymmentä vuotta sitten
   sanoin rakastavani sinua
   Jos tapahtuu muutos
   ilmoitan sinulle

   Miksi et koskaan sano
onko ruoka hyvää
      
   Ensimmäisen päivällisemme
   sanoit itse valmistaneesi
   kehuin sitä maittavaksi
   Jos valmistamasi ruoka ei maita
   ilmoitan kyllä sinulle

   Miksi et koskaan sano
   olenko hyvä vaimo
   tai olenko hyvä sängyssä
      
   Kun rakastelimme ensimmäisen kerran
   sanoin nauttivani siitä
   Jos löydän sinua paremman
   ilmoitan kyllä sinulle

   En minäkään kysy
   rakastatko sinä minua
   Ei siitä tarvitse
   jatkuvasti muistuttaa
   Ei se lisää rakkautta
      
   Jos sinussa tapahtuu muutos
   ilmoittanet minulle

   (Vaimo suuttui ja lähti huoneesta.)

   Mitä sille tapahtui
(Mies ihmetteli)

Rakkaudesta lörpötellä
usein täytyy muistaa,
sydämestä sana hellä,
jopa juttu luistaa!
Ajatustenlukijako
pitäis olla toisen?
Mistä päähäs oikein saitkaan
mielipiteen moisen?

viestin siirrosta nyt kiitän!
Tähän perään vielä liitän
kehut tälle oksastolle.
Täällä pääsen osingolle
näistä riimirypäleistä,
joista tykkää moni meistä.

Tässä puussa niitä kasvaa,
eikä ole niissä rasvaa,
Runo kaloreista vapaa
pyöristä ei meidän napaa!

Hintriika kirjoitti:

Rakkaudesta lörpötellä
usein täytyy muistaa,
sydämestä sana hellä,
jopa juttu luistaa!
Ajatustenlukijako
pitäis olla toisen?
Mistä päähäs oikein saitkaan
mielipiteen moisen?

Nuo tapahtumat oli silloin
Mies muuttunut on
muistaa, kaipaa vaimoansa illoin

Bonongo kirjoitti:

viestin siirrosta nyt kiitän!
Tähän perään vielä liitän
kehut tälle oksastolle.
Täällä pääsen osingolle
näistä riimirypäleistä,
joista tykkää moni meistä.

Tässä puussa niitä kasvaa,
eikä ole niissä rasvaa,
Runo kaloreista vapaa
pyöristä ei meidän napaa!

Oli ystävä minulla kerran,Hän luonani vipyi hetken verran.
Sydämeeni kaihon jätti,
Hän matkalle lähti.
Odottanut olen,
näkisin Hänet vielä kerran.
Valoa olen yrittänyt näyttää,toivonut,
kaipuu hänetkin täyttää.
Vaan turhia toiveeni nää,
ne kätken sieluuni syvempään.

Joskus kai aurinko tännekin
lämpönsä heittää,
saan tuntea,kokea
kuinka hellyys minutkin täyttää.

old_profile_24077 kirjoitti:

Oli ystävä minulla kerran,Hän luonani vipyi hetken verran.
Sydämeeni kaihon jätti,
Hän matkalle lähti.
Odottanut olen,
näkisin Hänet vielä kerran.
Valoa olen yrittänyt näyttää,toivonut,
kaipuu hänetkin täyttää.
Vaan turhia toiveeni nää,
ne kätken sieluuni syvempään.

Joskus kai aurinko tännekin
lämpönsä heittää,
saan tuntea,kokea
kuinka hellyys minutkin täyttää.

Kaihon kyynelistä kostuu rintapielet,
on apeana kevään korvalla taas mielet!
Miksei Amor-veitikkainen meihin osu?
Ei kai nuolinensa vaan se liikaa hosu!
Ohiammutuiksi rakkaudessa jäämme,
onnen nuolet liihottelee yli päämme!

Hintriika kirjoitti:

Kaihon kyynelistä kostuu rintapielet,
on apeana kevään korvalla taas mielet!
Miksei Amor-veitikkainen meihin osu?
Ei kai nuolinensa vaan se liikaa hosu!
Ohiammutuiksi rakkaudessa jäämme,
onnen nuolet liihottelee yli päämme!

Voi,voi meitä tytröt ja pojat,
kun Amor on meihin ampunut palon,
mi rakkauden roihun syttyttää voi,
se liekki nyt meille tuskan toi.

Mistä löytyy nyt kohde tuskaan tähän,
sitä ihmettelen ja päiväilen vähän.
Ei naapurista kohdetta missään näy,
nyt virtuaali mailmaan tienikö käy.

Täällä rakkauden kaipuuta itkeä voin,
silti lohtua löydänkö voi ja voi.
Mutta Amorin nuoletkin ampuu hukkaan,
nyt oottelen toivoni kesään pukkaan.

Vielä tanssilavoille tieni vie,
siellä uusi ystävä kukaties.
Amor myös siellä nuolineen leikkii,
osuen varmasti Skillaniin ja Heikkiin.

Tähänpäs luotan ja itkuni loppuu,
kiirettä ei, eikä mitään hoppuu.
Jos ei Amor nuolellaan osu minuun,
niin varmaan se silloin osuu sinuun.

old_profile_16083 kirjoitti:

Voi,voi meitä tytröt ja pojat,
kun Amor on meihin ampunut palon,
mi rakkauden roihun syttyttää voi,
se liekki nyt meille tuskan toi.

Mistä löytyy nyt kohde tuskaan tähän,
sitä ihmettelen ja päiväilen vähän.
Ei naapurista kohdetta missään näy,
nyt virtuaali mailmaan tienikö käy.

Täällä rakkauden kaipuuta itkeä voin,
silti lohtua löydänkö voi ja voi.
Mutta Amorin nuoletkin ampuu hukkaan,
nyt oottelen toivoni kesään pukkaan.

Vielä tanssilavoille tieni vie,
siellä uusi ystävä kukaties.
Amor myös siellä nuolineen leikkii,
osuen varmasti Skillaniin ja Heikkiin.

Tähänpäs luotan ja itkuni loppuu,
kiirettä ei, eikä mitään hoppuu.
Jos ei Amor nuolellaan osu minuun,
niin varmaan se silloin osuu sinuun.

Myös minuun Amor ampunut on,
siks en ookkaan onneton.
Mut nuolii sojottaa tuos monta.
Ei helppoo tääkään,
sanoisko jotenkin onnetonta.
Vaan päivät pääksytysten lipukoon
mik hyväks on, sen aika näyttäköön.

old_profile_16083 kirjoitti:

Voi,voi meitä tytröt ja pojat,
kun Amor on meihin ampunut palon,
mi rakkauden roihun syttyttää voi,
se liekki nyt meille tuskan toi.

Mistä löytyy nyt kohde tuskaan tähän,
sitä ihmettelen ja päiväilen vähän.
Ei naapurista kohdetta missään näy,
nyt virtuaali mailmaan tienikö käy.

Täällä rakkauden kaipuuta itkeä voin,
silti lohtua löydänkö voi ja voi.
Mutta Amorin nuoletkin ampuu hukkaan,
nyt oottelen toivoni kesään pukkaan.

Vielä tanssilavoille tieni vie,
siellä uusi ystävä kukaties.
Amor myös siellä nuolineen leikkii,
osuen varmasti Skillaniin ja Heikkiin.

Tähänpäs luotan ja itkuni loppuu,
kiirettä ei, eikä mitään hoppuu.
Jos ei Amor nuolellaan osu minuun,
niin varmaan se silloin osuu sinuun.

Kesä on tulossa
jos lumen tulo lakkaa
ei amorkaan nuoliaan
turhaan haaskaa
poskivalssin tahtiin
lavalla kun pyörähtää
silloin amorkin nuoliaan lennättä
niitä väistämään
ei pysty kukaan
kun rakkauden tuli leimahtaa
nainen saattoluvan antaa

old_profile_21350 kirjoitti:

Kesä on tulossa
jos lumen tulo lakkaa
ei amorkaan nuoliaan
turhaan haaskaa
poskivalssin tahtiin
lavalla kun pyörähtää
silloin amorkin nuoliaan lennättä
niitä väistämään
ei pysty kukaan
kun rakkauden tuli leimahtaa
nainen saattoluvan antaa

laadittais, niin Amor veikko
eniten ääniä sais.

Hänen toivotaan tulevan
sinne ja tänne, ampumavalmina
pyssynsä jänne.

Viinissään nuolet ja nuolissa
kärki, joka sydämeen uppoo,
menee kohteelta järki.

Amor lentää ja lennossa
uhriaan tähtää - joskus
näyttää kuin aivan umpimähkään.

Osuman saaneelta alta vie jalat
ja pian käy ilmi sen heikkouden
salat.

Rakastavaiset kun yhdessä kulkee,
se lempi pois kaikki muut
hetkeksi sulkee.

Luo nuoren ja vanhemman Amor
veitikka pääty. Ei lentonsa opu,
ennen helvetti jäätyy.

old_profile_21350 kirjoitti:

Kesä on tulossa
jos lumen tulo lakkaa
ei amorkaan nuoliaan
turhaan haaskaa
poskivalssin tahtiin
lavalla kun pyörähtää
silloin amorkin nuoliaan lennättä
niitä väistämään
ei pysty kukaan
kun rakkauden tuli leimahtaa
nainen saattoluvan antaa

On muistoja,
joita aika eikä
vuodet viedä voi.
On muistoja
joiden taika
iät kaiket
sielussani soi.
-------------------------

Kevät.

Loista kevätaurinko,
lämmitä jo maa,
kevään ensi kukista
niin paljon
voimaa saa.