Suomalainen mies näkee paljon vaivaa selvittääkseen mikä autonhoitoliike käsittelee hänen Avensistaan kaikkein hellemmin ja muutenkin parhaalla mahdollisella tavalla. Onhan kyse kaikkein rakkaimmasta.
Sama mies tekee metsäkaupat autonhoidossa oppimallaan tarkkuudella. Luetaan internetin keskustelupalstoja, pyydetään tarjouksia jne.
Lopuksi valitaan se firma joka tekee parhaan tarjouksen tai minkä firman ostoasimiehen kanssa kemiat sovivat parhaiten yhteen.
Myyntimies on ovela kettu. Edessäpäin itse rehellisyyden perikuva, takanapäin huonomuistinen peto, joka ei edes yritä siirtää konemiehelle niitä toimomuksia joita metsänmyyjä on toivonut työn suorittamisesta.
Sinisilmäiselle metsänmyyjälle ei tule edes mieleen kiinnittää huomiota kaupan kolmanteen osapuoleen, metsäkoneen kuljettajaan. Kuukausien pikkutarkka selvittelytyö menettää täysin merkityksensä kun tämä taustalla oleva konekuski tulee tekemään täysin tyhjiksi kaikki pikkutarkat laskelmat.
Kone menee metsään kesällä harventamaan kuusimetsää, rospuuttokausi ei haittaa mitään syvine jälkineen, silmälasit voivat olla kotona ja koneen hytinlasit vuosien talman peitossa, koneella saa tietokeella katkottua tukit tarkalleen yhtiön toivomusten mukaan juuri alle kokolisien, ehjää normaalia tummempaa puuta laitetaan varmuuden vuoksi lahokasaan, tehdään ylisuuria aukkoja jos kone ei helposti uletu reunaan asti, kuski ei edes yritä valita harvennettavia sillä eihän kukaan pysty jälkeä myöhemmin tarkistamaan, ajetaan yöllä pimeässä mutta eihän kaupunkilaismetsänomistaja sitä tiedä että työvaloissa puun arvioiti on lähes mahdotonta, tehdään puihin kosketusvaurioita mikä lahottaa metsän sitten joskus myöhemmin kun ei enää muisteta kuka konetta ajoi.
Sama mies tekee metsäkaupat autonhoidossa oppimallaan tarkkuudella. Luetaan internetin keskustelupalstoja, pyydetään tarjouksia jne.
Lopuksi valitaan se firma joka tekee parhaan tarjouksen tai minkä firman ostoasimiehen kanssa kemiat sovivat parhaiten yhteen.
Myyntimies on ovela kettu. Edessäpäin itse rehellisyyden perikuva, takanapäin huonomuistinen peto, joka ei edes yritä siirtää konemiehelle niitä toimomuksia joita metsänmyyjä on toivonut työn suorittamisesta.
Sinisilmäiselle metsänmyyjälle ei tule edes mieleen kiinnittää huomiota kaupan kolmanteen osapuoleen, metsäkoneen kuljettajaan. Kuukausien pikkutarkka selvittelytyö menettää täysin merkityksensä kun tämä taustalla oleva konekuski tulee tekemään täysin tyhjiksi kaikki pikkutarkat laskelmat.
Kone menee metsään kesällä harventamaan kuusimetsää, rospuuttokausi ei haittaa mitään syvine jälkineen, silmälasit voivat olla kotona ja koneen hytinlasit vuosien talman peitossa, koneella saa tietokeella katkottua tukit tarkalleen yhtiön toivomusten mukaan juuri alle kokolisien, ehjää normaalia tummempaa puuta laitetaan varmuuden vuoksi lahokasaan, tehdään ylisuuria aukkoja jos kone ei helposti uletu reunaan asti, kuski ei edes yritä valita harvennettavia sillä eihän kukaan pysty jälkeä myöhemmin tarkistamaan, ajetaan yöllä pimeässä mutta eihän kaupunkilaismetsänomistaja sitä tiedä että työvaloissa puun arvioiti on lähes mahdotonta, tehdään puihin kosketusvaurioita mikä lahottaa metsän sitten joskus myöhemmin kun ei enää muisteta kuka konetta ajoi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
........menkää itte mettänne harventaa ni ei oo valittamista.
Sama homma toimii sen auton ostotilanteessa. Kaupat tehdään sen myyjän kanssa jonka kanssa kemiat parhaiten kohtaavat. Autot itsessään ovat aivan samanlaisia, eikä ostaja tiedä minkälainen hunsvontti sen on tehtaalla koonnut.
hieman eroa: ostaja voi myydä hunsvotin kokoaman auton vaikka seuraavalle autokauppiaalle - huonon kasvatus/uudistushakkuu tuloksen korjaaminen onkin sitten jo vaikeampaa.
Vie ruikutuksesi Metsälehden keskustelupalstalle. Sieltä löydät hengenheimolaisesi ja saat työttömiltä metsäinsinööreiltä mahtavan palautteen ja tunnet olevasi oikeasssa joukossa.
Se on pikkusielujen kokoontumispaikka metsäasioissa.
Asiallisiin kirjoituksiin siellä ei edes vastata, olen sen kokeillut useita kertoja
Eiköhän useimmat metsissä työskentelevät ihmiset ole samanlaisia palkansaajia kuin muutkin suomalaiset. Tuskimpa motokuskin työmoraali poikkeea olennaisesti hitsarin tai kirvesmiehen vastaavasta.
Olen Vesurimiehen kanssa samaa mieltä. Tämänkin palstan kirjoituksista suurin osa on joutavaa ruikutusta ilman asiallisia perusteita. Metsänhoito ja puunkorjuu on ammattitaitoa vaativaa työtä siinä kuin talon rakentaminenkin. Kaikilla tuotantoelämän aloilla on tehty virheitä ja tehdään jatkossakin, niiden perusteella ei kuitenkaan liene järkevää tuomita nykyiseen, parhaaseen tietoon pohjautuvia menetelmiä. Tulee muistaa, että esin 60-luvun auraukset, "valkoiset valheet" jne. perustuivat silloiseen tietämykseen ja teollisuuden silloiseen raaka-aineen käyttöön.
Toki se jälkiviisaus on aina sitä helpointa
...hallitset asiat noin täydellisesti niin ala itse noihin konehommiin,isäntä aukoo päätään jos mottia ei tule ja pomolta tulee maininnat raakeista.Ja hommaa pitäis tehdä vielä pimeässä,jos istuisit vaikka sinne hyttiin iltavuorossa ja huomaisit kuinka erilaiselta kaikki näyttää keinovaloissa...
Motokuski on metsänhoidon tärkein lenkki, kaikki muu on turhaa!
Joten joko tohtorit puikkoihin, tai kuskeista "kaatotohtoreita:))
Liksat nostetaan tuplaten siis vähintään peperimiesten palkkoihin ja etuihin.
Turhaa urputtaa pikkutarkasta metsänhoidosta, kun urakalla toimivat motomiehet yrittävät pysyä leivän syrjässä kiini.
Metsäyhtiöillehän on hakkuu ilmaista, niin voisihan ne lisätä palkkaa tuplaksi, niin tulisi eroa hankinnan ja kantohinnan väliin!
Ota homo suihin!
Tässä hyvä esimerkki siitä miten kannattaa antaa nämä asiat mhy:n hoitoon. Mhy ottaa tarjoukset kaikilta ostajilta ja kauppa tehdään aina parhaimmalla hinnalla. Lisäksi hakkuun suunnittelu ja valvonta hoidetaan metsäasiantuntijoiden toimesta. Tähän kuuluu tietenkin hakkuuta suorittavan urakoitsijan valvonta niin että työjälki on metsää mahdollismman vähän vahingoittava.
Mhy:n kilpailutusta kahua :) kaikkea sitä tulee vastaan kun aikaa kuluu... Onhan se tosi asia, että ei ainakaan ylä-Savon seudulla toimi tuo mhy:n kilpailutus oikein... Kyllä ne on ne tietyt ostajat jotka ne parhaat paikat nappaavat-ei varmasti riitä toimihenkilöiden ammattitaito siihen, että osattaisiin verrata muutakin kuin tukin hintaa..... Se on naurettavaa kun aluevastaava tollottaa vain sitä kuusi tai mäntytukinhintaa ja siinä sokeudessa unohtuu ne laatu ja mittatiedot..... Jos on Hyvä avohakkuuleimikko, en missään tapauksessa luota mhy:n arvioihin, vaan kävelytän ostajat palstalla ja kysyn sitten mikä on ostajan arvio puutavaralajien kertymistä.... Ja sen jälkeen katsotaan mitä jää viivan alle..... Ei se ole niin yksinkertaista se tarjousten kilpailuttaminen kuin se näyttää... Ja ne kustannukset mitkä Mhy laskuttaa metsänomistajilta ovat kyllä täysin hanurista.... Tässä menneellä viikolla käytiin katsomassa eräs pystykarsinta-alua, johon sitten haettiin kemera-avustus, niin mhy laskuttaa sentilleen sen minkä isäntä saa sitä avustusta siihen paperityöhön ja lisäksi vielä ALV. Senhän saa vähennyksiin, mutta silti se on väliaikainen kulu. Ja tuo laskutusperuste, että kaikki otetaan mitä avustusta tulee-menipä siinä aikaa vaikka 10 minuuttia tai 2 tuntia kaikkineen....huh ....minusta se on rosvousta... Tämä voi mennä ohi aiheen mutta olisi hyvä kuulla muiden kommenttia kustannuksista...
euroakaan ei oo kii koneissa,eikä puissa,valitusvirret ei tunnu missään.Luuletko,että teen motohommia vakaumuksen vuoksi,ei,pääasia,että palkka juoksee ja jälki on just sellasta mitä 12 eurolla viittii tehä.
On se konemiehen arki kuitenkin kovaa. Ja taksat kehnoja. Silti tiedän tosi päteviä ja motivoituneita metsäkonemiehiä. Hatunnosto heille.
Näissä metsäasioissa kyllä on paljon aiheita, mistä keskustella; esim. juuri (joskus)ostomiesten katteettomat lupaukset, yhtiöiden apteerausohjelmat, paperifirmojen kuituprosentit.... ym.
Olen kans sitä mieltä, että Mhy on ihan hyvä kumppani metsänomistajalle.
Tunnen jonkin verran koneurakoinnin ongelmia koko toimialan liiketoimintana. Erittäin kilpailtu ala, jossa vieläpä suurelta osin urakanantajilla (= metsäyhtiöillä) on määräävä markkina-asema. Urakanantajien neuvotteluvoima on moninkertainen pieneen koneyrittäjään verrattuna.
Mielestäni kuitenkin aloittajan kuvailemaa ongelmaa ei pitäisi syntyä. Puunmyyjän ja ostajan välillä on yksi sopimus. Se että konemiehen jäljiltä jää huono jälki on tietenkin valitettavaa. Mutta sopimukseen onkin kirjattu (liitteenä) hyvän hakkuutavan periaatteet ja muutama esimerkki maksimissaan sallituista virheistä, joita puunkorjuussa aina tupaa tulemaan. Huono korjuujälki onkin sitten puun ostajan ja koneurakoitsijan välinen asia. Puun myyjä saa asianmukaisen korvauksen, mikäli korjuujäljessä on sakkorajan yli meneviä virheitä.
Voitte varmaan uskoa, että integraattien puunostajille tämmöinen sopimus on ollut myrkkyä. Myönnän, että sopimusvaiheessa joitakin myönnytykisä on joskus jouduttu tekemään. Mutta sitten taas yksityiset sahat ottavat monesti asian tosissaan. Palstoille onkin tullut pääosin luotettavia ja hyvän korjuujäljen tekeviä urakoitsijoita. Eivätkä välit urakoitsijoihin ole mitenkään huonot. He tekevät työnsä - ottavat vastuun jäljestä ja kaikki ovat tyytyväisiä.