Koirani syö SEKUNNINKIN poissaollessani jotain asunnosta. Ei niinkään sohvia tai muuta (muuten olisi jo annettu pois) mutta pieniä tavaroita; kaukosäätimiä, kalentereita, johtoja, kaikkea pikkutavaraa. Ja se on RASITTAVAA :(
Koitan aina ottaa pois näkyviltä kaiken, sulkea yhteen huoneeseen, siivota tietokoneet ja pikkutavarat pois alta, tarjota poissaolon ajaksi purtavaa, leluja ja luita, piilottaa namuja ja tehdä rullia pureksittavaksi. JA AINA se on jotain luvatonta tehnyt.
Plus tähän vielä se että on alkanut haukkua jokaista pikku ääntä mikä rapusta tulee, pinna on alkanut olla kireällä koko vtun eläimeen..
Miten ihmeessä mä saan tuon tuhoamisen pois ja mikä tärkeintä, itseni innostumaan koko rakista? Miten te joilla on tuhoavia, lenkillä vetäviä tai muuten ns rasittavia koiria, jaksatte elää niiden kanssa?
Koirani on seropinarttu, 1,5 vuotias. Haukkuminen alkoi kuukausi sitten ja tuhoaminen n. 1. vanhana.
Koitan aina ottaa pois näkyviltä kaiken, sulkea yhteen huoneeseen, siivota tietokoneet ja pikkutavarat pois alta, tarjota poissaolon ajaksi purtavaa, leluja ja luita, piilottaa namuja ja tehdä rullia pureksittavaksi. JA AINA se on jotain luvatonta tehnyt.
Plus tähän vielä se että on alkanut haukkua jokaista pikku ääntä mikä rapusta tulee, pinna on alkanut olla kireällä koko vtun eläimeen..
Miten ihmeessä mä saan tuon tuhoamisen pois ja mikä tärkeintä, itseni innostumaan koko rakista? Miten te joilla on tuhoavia, lenkillä vetäviä tai muuten ns rasittavia koiria, jaksatte elää niiden kanssa?
Koirani on seropinarttu, 1,5 vuotias. Haukkuminen alkoi kuukausi sitten ja tuhoaminen n. 1. vanhana.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Onkohan tapahtunut joku elämänmuutos jokin aika sitten perheessänne? Meillä jätkä on kyllä tuhonnut jo 3 sohvaa ja kirjahyllyn pentuaikoina, mutta se on jo ohitse. Tosin nyt 8kk:n ikäinen doggi-poika on jo lopettanut nuo temput. Meillä ainakin on huomattu se, että mitä enemmän jaksaa touhuta sen välillä niin rasittavankin, koiran kanssa, sitä vähemmän tehdään pahaa. Eli haetaan huomiota ja koitetaan saada energiaa kuluun. Poitsu myös osoittaa mieltään jos isäntä on päivänkin pois kotoa, keksii varmasti kaikki pahat ;) Eli ikäväänsä ja turhautumistaan purkaa. Kuitenkin "jo" noin vanhan koiran kohdalla tulisi ensimmäisenä mieleen stressi,syystä tai toisesta johtuva. Edellinen koirani yltyi aina ns. varkaaksi, mikäli olin ollut matkoilla tms. varasteli namit yöpöydältä ja jopa maustepurkit keittiön pöydältä! Osoitti mieltään siis. Enempää en osaa auttaa, toivottavasti joku muu osaa, mikäli veikkaukseni osui pieleen
No ajattelin sitäkin, elämänmuutosta, mutta ei tule kyllä mitään mieleen. Asiat ovat menneet ihan niin normaalisti kuin koiran kanssa vaan voi.
Stressiä voi olla, mutta mistä? Sen käytös on kyllä ulkonakin ollessa ihan ihmeellistä: vilkuilee, pää kääntyilee kokoajan eikä seuraa minua vaan saatan astua sen jaloille parikin kertaa kun säntäilee edestakaisin. Sellaisen tosi hermostuneen oloinen kokoajan, autoja jne säikkyy vähän. Sillä tuntuu olevan kamala kiire johonin kokoajan lenkillä, ja tuntuu että se kamppailee senkin kanssa itse että vetääkö vai ei. Kaupungissa silti ikänsä asunut. En ole koskaan törmännyt koiraan joka olisi tuollainen.
Miten tuollaiseen mielenilmauksiin tai stressiin pitäisi suhtautua? Ei kai minun tarvitse tyytyä siihen että se rikkoo tavaroita koko ikänsä? Silloin nimittäin kuonokoppa tulee käyttöön aika pian. :)
Vtun eläin, rakki? Olisiko omissa asenteissasi ensin korjaamista? Et varmaan myöskään ole innostava, mukava, palkitseva ihminen koiran elämässä. Veikkaan, että vaadit koiralta sellaista mitä se ei ymmärrä ("Pitää olla kiltisti"), palkitset ja rankaiset omien mielialojesi ja pinnasi kulloisenkin pituuden mukaan. Mieti omaa käytöstäsi aivan ensimmäiseksi koiran näkökulmasta: onko sillä rakastava, pitkäjänteinen, johdonmukainen ja turvallinen ihminen johtajanaan?
Kirjoitinkin: "... ja mikä tärkeintä, itseni innostumaan koko rakista? Miten te joilla on tuhoavia, lenkillä vetäviä tai muuten ns rasittavia koiria, jaksatte elää niiden kanssa?"
Eli kyllähän mulla pinna on kestänyt, mutta rajansa kaikella. On vaikea olla innostunut koko "rakista" kun yrittää kaikkensa ja saa vaan negatiivista "palautetta". :)
Miksei koira ymmärrä olla "kiltisti"? Onko sillä joku tarve luonnossa tuhota ympäriltään kaiken? Tekemisen puutetta ei voi ainakaan olla.
Johdonmukainen olen kyllä aina ollut, jos jotain kielletään, se kielletään sitten AINA jne. Minä en ymmärrä, ehkä minä sitten en ole koiraihminen. En kyllä kuvitellut että koiralta pitää sietää mitä tahansa käytöstä.
Tarviipa silti ottaa vinkkisi vakavasti, ehkä sitten vika on minussa.
oma koirani oli aivan mahdoton pentuna nyt 1.5 vanha ja onneksi rauhoittunut täytyy myöntää että joskus itku pääsi ihmiset sanoi et sillä on kyllä päässä vikaa ja antakaa pois mutta onneks en sitä tehnyt nyt on käytössä sitruunapanta ja lenkeillä kuonopanta oletko kokeillut tuota kuono pantaa auttaa vetämiseen toiset lopettaa vetämisen kokonaan meidän ei mutta silti suuri apu
Minä ainakin, kahden koiran omistajana ymmärrän hyvin nimim. Riesan tekstiä. Tietenkin löytyy aina näitä ns. jeesustelijoita, jotka on heti moittimassa. On ihailtavaa, jos jollakulla on aidosti niin pitkä pinna, että koskaan ei yhtään -tuta niiden ah, niin rakkaiden eläinten kolttoset. Omat koirat ei ole koskaan tuhonneet mitään, ei pienintäkään puruvimmaa, joten tuohon en osaa sanoa. Toinen koira, kohta 2 v, tietää varsin hyvin miten hihnassa kuljetaan, mutta ei ihan jaksa aina siitä innostua. Joskus menee hermot ihan satasella ja sitten tulee varmastikin huudettua. Ei pitäisi, mutta koira on koira ja minäkin vain ihminen.
Yllä asennettasi arvostellut kirjoittajakin on kuitenkin oikeassa. Omien koiruuksien kohdalla voin sanoa, että koira on erittäin herkkä aistimaan omistajansa tunnetiloja. Ja kyllä, koira arvostaa ehdottomasti johtajaa, johon se voi luottaa. Rangaistusten pitää olla oikeudenmukaisia ja välitön syy-seuraussuhde pitää olla, jos koiraa kielletään tai rangaistaan. Rangaistuksia ei myöskään toistella eikä koiralle höpötellä tyyliin "ei.. ei! EI!" tai "Istu.. istuu.. istu nyt, ei kävellä, kun istutaan, istuu...". Käsky, odotetaan että koira tottelee ja jos ei koira tottele, annetaan pakote.
Tottelevainen, ns. kiltti koira on ehdottomasti sellainen, joka saa ulkoilla vapaana. Leiki koiran kanssa! Monesti ihmiset ajattelee, että koira kaipaa hihnan jatkona ulkoiluttamista jne. pitääkseen sinusta. Eniten koiraa ja omistajaa kuitenkin lähentää yhteinen leikki. Kutsu koira leikkiin usein ja ole sinä se, kuka leikin lopettaa.
Jos tuhoaminen ei lopu, koppa päähän tai koira häkkiin.
Kiitos ihanasta viestistä. :)
Kirjoitit: "..Käsky, odotetaan että koira tottelee ja jos ei koira tottele, annetaan pakote."
Mikä on pakote?
Olen monesti miettinyt että jos koira ei esim tottele PAIKKA käskyä, vaan nousee ja jolkottelee omille teilleen, mitä teen? Ei ole kyse siitä että koira ei tietäisi mitä tehdä, vaan ei juuri nyt sitä kiinnosta totella tms.
Kiitos muista vinkeistä.
Heippa! "Mukava" lukea kuinka muidenkin "mussut" puuhailee omiaan ja raastavat hermoja. Meidän ukko, nyt 1,5 v ,tuhosi imurista lattiamattoon (niin että betoni paistoi) KAIKEN. Nyt viettää yksinolot "omassa huoneessa" ; hankimme sille häkin. Ja nyt on naapurin äijä sanonut sen haukkuvan, varmasti johtuu sulkemisesta yhteen paikkaan, ja vähän yksinoloa kerrallaan treenataan jatkuvasti. Sitruunapanta ei meidän tapauksessa toiminut, mitkä lie ne prosentit olikaan, moniinko se tehoaa. Ulkona pikkuhiljaa kävellään jo nätisti, ja vapaana voi pitää iltayö ja varhaisaamu lenkeillä keskellä metikköä, jossa ei ole häiriötekijöitä. Toisten koirien ohittaminen on epämiellyttävää, yritän kyllä kovasti saada koiran keskittymään minuun, mutta usein tuloksetta.
Olen tosi monesti ajatellut meneväni koirakouluun, mutta jotenkin "hävettää" kun en saa koiraani ojoon enkä kontaktia. Nyt koira on kastroitu ja toivon sen egon pienenevän jotta pääsisimme viheriöille ja voisimme nauttia yhteiselosta aina ja kaikkialla.
Ehkä minäkään en sitten ole koiraihminen, mutta koirasta en luovu, ongelmista mieluusti. En edes yritä tyydyttäytyä siihen että koira kyllä vanhenee ja EHKÄ lopettaa "huonon käytöksen" mikä ilmeisesti johtuu minusta.
Itselläni on reilun vuoden ikäinen seropi narttu, jolla on sama ongelma. Oman koirani ongelma johtuu eroahdistuksesta, joka on ilmeisestikin yleisempää koiralla, jonka perheeseen kuuluu vain yksi ihminen. Mietin voisiko teilläkin ongelma johtua siitä. Tällainen koira kun saa yleensä kaiken haluamansa huomion ja ei sen takia "osaa" olla yksin, vaan kaipaa aina seuraa.
Koiramme ei saa halutessaan lainkaan huomiota, jos tämä ongelma jostain johtuu, se voi olla se että se ei saa lainkaan huomiota :D
Itse olen paininut jo muutaman kuukauden tuon ongelman kanssa, mutta tilanne alkaa näköjään rauhoittua. Itse tein sen virheen, että rankaisin koiraa kun tulin kotiin. Mötkötin ja näytin sormella mitä oli tehnyt. Tämä ei todellakaan toimi, vaan nimenomaan sitä ei saa huomioda. Keräät vaan hiljaa "jämät" pois kun koira ei sitä huomaa ja toivot että seuraavana päivänä paremmin.
Oletko kokeillut olla jättämättä sille leluja? Itse raahasin aina kaikki lelut sinne päivän ajaksi, mutta nyt on vain pari puruluuta, pari tuhottavaa rasiaa, aktivointipallo ja joskus rustoluu. On rauhoittunut osaltaan jo tällä että laitoin vain vähän tekemistä. Pitäisi viestittää että siellä pitäisi olla rauhassa ja levätä, ei leikkiä niillä leluilla.
Sitten. Radio. Oletko kokeillut jättää radiota päälle kun lähdet? Meillä auttoi tämä. Koira yritti aina huoneesta ulos järsimällä ovenkarmeja ja seinää aina siltä puolelta huonetta missä on ovi. Nyt ei enää yritä, kun ei kuule ulkoa ääniä yhtä hyvin eikä tunne olevansa niin yksin.
Olen myös ostanut ihan järsimiseen tarkoitetun karkotteen, joka toimii myös loistavasti. Jos sulla vaan on jotain sellaista jonka voit ruiskuttaa sillä, joka jää koiran kanssa samaan huoneeseen, niin osta ihmeessä. Valkopippuri toimii myös, ja on niin hienojakoista ettei sitä paljoa tarvita kun jää kiinni.
Mitä tulee siihen siitä rakista innostumiseen. Itsellä oli kuukausi kaksi sitten sama tilanne. Tuntui ettei jaksa koko eläintä enää. Mutta ei siihen auta mikään muu kuin ottaa itseä niskasta kiinni ja muuttaa omaa asennetta. Koulutusta lenkkeilyä, leikkejä. Kehuja kunnolla kun tekee oikein. Kuulostat jotenkin samanlaiselta kuin mitä itse olen tehnyt, ja sen pohjalta (mikäli näin on) voin sanoa että laske kymmeneen kun se koira on tehnyt jotain. Sulje silmät ja laske kymmeneen. Sitten sivuutat sen. Koirasta tulee arka omistajan käytöksen perusteella (omani alistuu heti kun ääntäni korotan vaikka mitään erityistä en ole edes tehnyt). Vetoleikkejä jotkut suosittelevat arkojen koirien kanssa. Niin että köysi jää koiralle aina. Korottaa itseluottamusta.
Tästä tulee pitkä juttu... Mutta kun itse on saman asian kanssa paininut niin osaa kertoa jotain vinkkejä ;). Haukkumiseen suosittelen ostamaan haukunestopannan. Sitä on niin vaikea valvoa tai kitkeä pois poissaollessasi. Sähkö-/sitruuna-/pippuripanta voisi auttaa. Itselläni on sitruunapanta ja koira kyllä ymmärsi että hiljaa ollaan varsinkin kun on panta kaulassa. Omani haukkuu vain silloin kun on väkeä kotona, eli ilmeisesti ajattelee että meitä täytyy suojella ja varoittaa tulevasta. Toisin sanoen se ilmeisesti luulee, ettei omistajasta ole sitä suojelemaan. En tiedä ratkaisua, mutta ongelman tiedän, joten kaippa minunkin pitäisi mennä kysymään jostain ratkaisua tähän...
No joo, tästä tuli tosiaan aika pitkä sepostus, mutta toivottavasti on jotain apua :).
Meidän koiralla on yksinkertaisesti niin paha eroahdistus, että se puree ja hajottaa kaiken mihin yltää. Se on muutenkin arka ja pelokas, eli kun rakas emäntä hylkää, se on jotain ihan hirveää. Pahimmillaan ei oo ollu enää verhojakaan ikkunoissa kun oon takas tullu! jouluvaloista puhumattakaan. Johdot rauskuu mukavasti hampaissa.
Radio ei auttanut Nikiä. Vieras ääni ei kiinnosta. Koirakoulun ohjaaja suositteli jättämään pieneen huoneeseen tai ostamaan kuljetushäkin. Jätin vessaan, mutta neiti osasi aukaista lukonkin, ja ovi kärsi pahat vauriot. Nyt se on ketjulla sängyssä kiinni (niin raa´alta kuin se kuulostaakin). Yöpöytää on vähän järsinyt, mutta muuten kukkaro ei ole enää pahemmin keventynyt. Kun se pääsee sängylle, missä isännän ja emännän tuoksut on, se on enemmän turvassa.
Toimivin keino on opettaa vähitellen jäämään yksin. Auttoi meillä niin pitkään kun jaksoimme harjoitella (ei oltu tarpeeksi kärsivällisiä, eli oma moka). Laitat oven kiinni ja palaat saman tien takaisin. Asetut aloillesi ja lähdet taas. Alussa pidennät aikaa pari minuuttia kerrallaan. Meidän kärsivällisyys loppui 10 minuutin kohdalla. Ei jaksanut istua rappukäytävässä kymmentä minuuttia ihmisten toljotettavana. Mutta saman ajan se nykyäänkin odottaa rauhallisena, hätäily alkaa sitten. Asumme nyt omakotitalossa, täytyy aloittaa harjoittelu uudestaan kun säät lämpenevät ja ulkona on tekemistä. Neiti on kuitenkin jo yli vuoden ja pitäisi tottua yksin olemaan.
Meillä ei toiminut se, että koiraa ei saa huomata jos on ollut tuhmana. Ei mitään vaikutusta vaikka kokeiltiin toista kuukautta.
Jos haukkuminen johtuu eroahdistuksesta, sitruunapanta on vihon viimeinen virhe. Koira haukkuu ahdistustaan ja saa siitä ikävää tavaraa nenään. Se ei voi purkaa ahdistustaan ja syntyy patoumia, jotka voivat purkautua vielä pahemmalla tavalla. Se lopettaa kyllä haukkumisenkin kun oppii olemaan yksin.
Koirasi kuulosti myös aika aralta, vaikkei ehkä niin pahalta kuin omani oli alussa.. Sillä on selvästi huono itsetunto, mikä saa pelkäämään kaikkea yllättävää. Oletko harrastanut sen kanssa mitään? Oman koirani itsetunto koheni roimasti koirakoulussa, ja etenkin toisten koirien kanssa leikkimisestä. Nyt aloitimme agilityn, mikä on auttanut Nikiä tutustumaan vieraisiin ihmisiin.
Mutta tsemppiä ja voimia. Kyllä se siitä :)
Kiitos kaikille vastanneille, arvatkaa vaan onko ilo huomata että on muitakin ollut samassa tilanteessa?
Koirani on tosiaan arka, mutta en usko että sillä on sen kummempaa eroahdistusta. Se oppi todella nopeasti olemaan yksin kotona, ja tosiaan oli ollut kuin unelma, kunnes parisen kuukautta sitten aloitti tuhoamisen.
Tarviipa vaan purra hammasta ja laskea kymmeneen, sekä koittaa jollain ilveellä uudestaan innostua koirasta.
Kuonopanta ei auttanut kuin pari vikkoa, sitten se "tottui" siihen ja osasi vetää sen kanssa, sama vedonestovaljaissa. Nyt pidetään tavallista pantaa ja yritetään, yritetään...
Tarviipa alkaa tekemään sen kanssa jotain, ihme sählääjä kun on, en varmastikaan pysty sitä leikittämään/kouluttamaan kuin minuutteja kerralla, menee tosiaan muuten riehumiseksi. Aivan kuin se ei osaisi leikkiä ihmisten kanssa?
Mutta yritetään ...
Kuulostaa kyllä samanlaiselta tilanteelta, oma koirani kanssa alistuu heti kun vähänkin nostan ääntä, ja luimii omalle paikalleen.
Hurjaa vaan että koirani alkaa olla jo niin vanha! Luulisi esim pentutohinoiden jo loppuneen: ulkona se käyttäytyy edelleen niinku se näkisi sen ensikertaa ja ihmettelee jokaista asiaa! Koheltaa sisälläkin kun vähänkin huomioi.
Tarvis saada se ulkona ja sisällä yksinkertaiseseti RAUHOITTUMAAN.
Olen koittanut sitäkin etten jätä mitään leluja, tulokset ovat samat. Yrittänyt juu olen sitä yleensäkin, että sisätiloissa ollaan rauhassa.
Radiota en ole koittanut, tarviipa yrittää :)
Nooh..
Ehkä se siitä sitten kun ikää tulee lisää.
Tuli vain vielä mieleen, että ootko ajatellu käydä sen kanssa koirakoulussa? Siellä joutuu tekemisiin muiden ihmisten ja koirien kanssa, ja koira oppii istumaan hetkeksi ja odottamaan vuoroaan.. Voisi tehdä ihan hyvää! Siellä saa myös mainioita vinkkejä vetämiseen, ja joskus ohjaajat huomaavat virheitä koiran käsittelyssä muutenkin.
Meillä minä olin se joka haki koko ajan kontaktia koiraan, vaikka sen pitäisi olla toisin päin. 2 kuukautta koirakoulua muutti meidän hauvaa paljon. Nyt on mukava lenkkeillä ja harrastaa sen kanssa.
Ihminen joko on koira-ihminen tai sitten ei. Tekstiesi mukaan sinä ET ole semmoinen. Älä rääkkää koiraa enempää vaan anna se hyvään kotiin. Koiran käytöshäiriöt johtuvat 99% omistajan virheistä.
Jos en olisi koiraihminen, tuskin kirjoittelisin tänne. Kai koiraihmisilläkin saa mennä hermot joskus?
Saa koiraihminenkin joskus hermostua - hermostuvathan vanhemmat lapsiinsakin! :) Se ei silti tarkoita, etteikö koirasta välitettäisi ja huolehdittaisi...Minulla on viiden kuukauden ikäinen coton, joka vasta äskettäin oppi sisäsiistiksi. Hermot meinasivat välillä mennä! Koira on onneksi kamalan kiltti ja ihana... Ei hauku oikeastaan koskaan ja tottelee hyvin! Mutta... Viime viikkoina se on alkanut jyrsiä paikkoja ollessaan yksin. Aluksi se puri poikki puhelinjohdon. Seuraavaksi hajotti eteisen jalkalistasta pätkän. Eilen taas oli tehnyt selvää eteiseen jääneestä pahvilaatikosta. Harmittaa vietävästi, kun ehdin jo luulla, että se olisi vähänkään järkevöitynyt! Ongelma on myös siinä, etten koskaan "pääse" torumaan sitä, koska se ei yritäkään tehdä mitään pahoja, kun olen kotona... Mikä avuksi?
hyvät ihmiset (tosiaankin, ihmisiä vain me ollaan ja hermojen menettäminen on vain inhimillistä! Allekirjoittanut ainakin hermostuu tuon tuostakin ja toisinaan pitää ihan oikeasti laskea sataan) että koira on pentu vielä pitkään sen jälkeen, kun se on saavuttanut fyysisesti aikuisen koiran koon. Tokoiluissakin poikkeuksetta alle 1,5 (jopa 2) vuotiaita koiria koulutetaan "pentuina". Pennuilla on pennun metkut. Toinen koira on helpompi kuin toinen, mutta kaikki ne joskus oppivat, onneksi. On turha innostua vaikkapa koiran kiltistä yksinolosta kun koira on esim. puolivuotias. Se voi aloittaa tuhoamisen ja räkyttämisen ja muun ei-toivotun toiminnan vasta paljon myöhemmin.
Ja, vaikka tätä on ikävä kuulla, melkeinpä aina kun koira tekee jotain ei-toivottua, on vika siellä kaksijalkaisessa päässä. Samat niksit ei toimi kaikkiin koiriin. Kun etsitään ongelmaan ratkaisua, ensimmäinen toimenpide on miettiä sitä, MIKSI koira käyttäytyy kuten käyttäytyy.
Siihen asti: raivotaan :p
jos olet tuota mieltä niin jokainen koirahan voidaan kouluttaa sitten esim sokeain opaskoiraksi 99%:sti, jos se kerran on omistajasta vain kiinni
Hermojen menettäminen on inhimillistä. Eri ihmiset purkavat stressiään, turhautumistaan ja suuttumustaan vain eri tavoin. On aika raukkamaista purkaa omaa pahaa mieltään luontokappaleeseen, joka ei pysty ymmärtämään mitä siltä halutaan tai mitä se on tehnyt väärin. Onkin parempi hakata suutuspäissään vaikka nyrkkeilypussia, mennä ulos "jäähylle", huutaa kellarissa ärräpäitä tai mikä kenelläkin auttaa. Ja sitten taas rauhoittuneena takaisin koiran pariin ja harjoittelemaan yhteispeliä. Älkää kostako koiralle sitä, että epäonnistitte! Yrittäkää uudelleen rauhallisesti, pitkäjänteisesti ja viisaasti! Kyllä se siitä!
Minun koira tuhoaa myös ja olen aivan hukassa tuon kanssa. Koiria on meillä siis kaksi ja tuo puolivuotias pentu on syöny kaikkea tapeteista sukkahousuihin.
Nyt se on kuitenkin erikoistunut pikkuveljeni lippiksiin, niitä on mennyt nyt kevään aikana kolme. Viimeisin meni tänä aamuna, yleensä se tuhoaa silloin kun talossa ei ole ketään kotona, mutta tänään minä ja veljeni nukuimme yläkerrassa. Eroahdistusta, alistamista, turhautumista?
Käsky ylemmältä taholta on tullut, joko se oppii olemaan tai lähtee. Itse en pidä koiran pois antamista minään ratkaisuna, siirtää ongelmaa vain eteenpäin.
Tänään jäi (onneksi?) ensimmäistä kertaa itseteosta kiinni, toi minulle näytille oikein tuon lippiksen raadon ja sai kyllä torut. En tiedä auttaako asiaa, ymmärsiköö ettei niin saa tehdä...
Varmasti liikunnan ja muiden aktiviteettien lisääminen auttaa ensisijaisesti ongelmassa. Sallittuja puruesineitä pitää tietysti olla "vaihtokaupassa". Tuollaisen
koiran kanssa ei myöskään varmaan kannata leikkiä vetoleikkejä, tai voi karata homma pahasti käsistä. Turhaa siis enää lisätä taistelutahtoa, mutta odottamista kannattaa harjoitella paljon , varsinkin jos on hyvin levoton.
Torumisen toimivuuden ehtona on että koira luovuttaa täysin esim tietyn esineen sinullle, eli antautuu sinun torumisen edessä.
Saako koira tarpeeksi monipuolista liikuntaa ja tekemistä?
siis itselläni reilun vuoden ikänen seropi..kastroitu uros ja saa liikuntaa keskimäärin 2h/krt lenkkiä, käydään puistoissa, leikitään, on aktivointileluja ja olen harrastanut koirien kanssa muutenkin kauan..MUTTA ei tarvitse olla pois kuin 5minuuttia ni johan on syöty jotain, seiniä,sohvia,kirjahyllyy, tv-tasoa, käsilaukku jyrsitty vaikka on ollut korkealla ,ni ylettyy ottamaan..itsellä hermot mennyt ja myönnän huudan koiralle välillilä todella turhasta, ja välillä ärsyttää jopa koiran tyyli kävellä :'( rakastan eläimiä (2koiraa siis) paljon ja olen valmis panostamaan niihin. Vanhempi koira todella kiltti ja luotettava,rauhallinen...mutta tähän nuorempaan ei tunnu tehoavan mikään...eli neuvoja kaivataan, alan olemaan jo niin loppu jos ei mitään ratkasua löydy, eikä tahtoisi lopettaa nuorta muuten tervettä koiraa, eikä toiseen kotiin voi antaa mikäli on tuollainen tuhoaaja
meillä on saman ikäinen seropinarttu (itse asiassa 2 kpl) joista toinen on täysin sellainen kuin omasi. meillä se on häkissä joka ikisen sekunnin kun ihmisiä ei ole vahtimassa sen puuhua.
Trollin nostama vanha ketju
Hei.
Meillä on päälle 8kk kultaisennoutajan pentu ja se itki kuukauden ISOSSA häkissä päivät, ennen kuin naapuri tuli kertomaan `kuulumisia´. Sen jälkeen lisäsimme sille tilaa ja rajoitimme kulun keittiöön. Itku loppui, mutta kaveri oli niin rauhaton, että järsi keittiön pöydän- ja tuolin jalkoja sekä ripulin yllättäessä oli levitellyt kaiken ympäriinsä kun ravasi rinkiä.
Lisäsimme liikumatilaksi olohuoneen ja nyt onkin sitten useammat listat, seinä ja lämpöputkien suojat saaneet kyytiä. Väkiviinaetikkaa ja valkopippurijauhetta on levitelty reilusti tuhokohtiin ja ympärille, mutta kaveri keksii aina uuden jekun. Aktiivileluja, köysi, kongit, luut ja pehmopallo on jätetty päiväksi, kotiin tullessa kerätty pois että mielenkiinto omiin leluihin säilysi. Sanomalehtiä on edelleen lattialla sen revittävänä kun osaa pahan tilanteen yllättäessä tehdä tarpeensa suurinpiirtein niille.
Nyt on koiramme keksiny myös syödä luuta sohvalla vaikka muuten ei ole saanut sohvalle tulla, eikä sänkyihin. Eikä se edes yritäkään tulla meidän ollessa kotona. Sohva ymmärrettiin suojata päiväpeitoin jo etukäteen ystävän neuvosta, mutta emme haluaisi sen siellä siltikään syövän mitään.
Meillä on ollu elokuun alusta käytössä D.a.p - haihdutin ja reilun viikon myös D.a.p - panta.
Pitempi lenkki kestää 1h päivässä, ulkona käymme kotona ollessa parin tunnin välein. Seuraavan päivän yksin oloon ei näytä lenkkeilyllä olevan mitään vaikutusta, aamuisin ei tunnin lenkkejä pysty tekemään. Lenkkeily meillä sujuu välillä nätisti kävellen ja välillä riehuen. Toisen koiran nähdessään jumiutuu paikalleen, saattaa jopa jäädä maate keskelle suojatietä, ja valmistautuu riehumiseen. Ollaan harjoiteltu kohtaamisia istuttamalla kaveri ja palkitsemalla tai yritetään pysyä liikkeessä namin avulla ja teemme kaikkemme että koira pitäisi huomionsa meissä eikä vastaan tulevassa koirassa, mutta useimmin varsinkin pikkukoirat saavat kaverin sekaisin. Joskus onnistuu joskus ei, emme tiedä miten koiramme "uhrinsa" valitsee.
Tällaisia konsteja ollaan me kokeiltu ja toivomme, että jokin näistä alkaisia auttaa meidänkin koiraa joskus.
Tiedän että olemme päässeet suht vähällä tämän koiruutemme kanssa, mutta minäkin toivoin että kastrointi olisi auttanut jo tähän käytökseen. Koira on osannut olla hienosti useammin, mutta en tiedä mistä nämä kiukuttelut johtuvat. Remonttiakaan ei tässä talossa kellään ole....
Olipa syy mikä tahansa, niin jos tämän vuokrakämpän listat ei kohta jää rauhaan niin olen minäkin ajatellut ostavani sille kuonokopan. Juomaan pystyy mutta eipähän syö muuta päivän aikana....vielä kun siihen raapimiseen nämä varoittavat pippurijauhe nurkat auttausivat.
Hyvää syksyn jatkoa muille koiran omistajille :)
Kuule, ota sanomalehti, laita rullalle, ja rankaise koiraa kun se on pahanteossa. Hanki kuristuspanta, ja opeta vanhanajan tyylillä, kouluta , jätä sen sielunelämän tulkinta vähän vähemmälle.ja Vaadi sitä tottelemaan.
Mutta jos koira on jo liiaksi omaksunut nuo tavat, pääset vähemmällä kun viet sen piikille. Älä ainakaan anna sitä eteenpäin. Ongelmakoiria on riittävästi liikkeellä muutenkin.
Ja en nyt tarkoita koiran rääkkäämistä tai hakkaamista, mutta näytä että sinä, vain sinä määrität mitä saa tehdä ja mitä ei.
Ja tee sen koiran kanssa jotain, missä se saa purkaa energiaansa, sillä on liian vähän tekemistä, siksi se alkaa toimia vähän yli joka asiassa. Tekemistä, rajoja, rakkautta, siitä se lähtee.
Onnea matkaan.
Tässähän on puhuttu koko ajan mitä koira on tehnyt OMISTAJAN OLLESSA TÖISSÄ/MUUALLA. Kyse ei siis ole läsnä ollessa tehdystä pahasta, jokainen osaa varmasti moiseen puuttua.
Ja itseasiassa kaikkeahan negatiivista ei ensimmäiseksi tule kirjoiteltua, ihan sillä että on varmasti jokaisen oma asia miten sen paikan näyttää koiralleen (tai sitten lapselleen). Kyllä koiralle johtaja osoitetaan jos se sen on jostain syystä unohtanut ja valitettavasti myös silloin kun kotoa löytää tämän kaaoksen (en tahdo uskoa ettei koira muistaisi mitään tekemisiään, vaikeaa olla hermostumatta).
Ulkoilusta, meilläkin vedonestovaljaat käytössä kun panta repii kurkun varmasti tohjoksi kun koira alkaa riehumaan. Selkäranka vioittuu ajan myötä jos sama jatkuu pannassa. Koiran olen taistellut haltuuni turhan monta kertaa ja ihan hävettää, kun tuntuu ettei kanssaihmiset ymmärrä kuinka hankalaa sellaisen käytöksen kanssa on harrastaa. Ja, meillä ei ole mahdollista jäädä koiran kanssa touhuamaan kotiin päiväksi joten sitä tekemistä jätetään koiralle. Illalla touhutaan kyllä, mutta sillä ei ole mitään merkitystä seuraavan päivän kannalta.
Sinun täytyy ensimmäiseksi katsoa peiliin ja miettiä miksi "rakkisi" on sellainen kun on!
Tekstisi on typerää ja lapsellista!
Ei mikään koira kenet on opetettu pennusta saakka olemaan yksin tee tuollaista!
Lenkitätkö koiraasi vai ärsyttääkö "rakkisi" sinua lenkilläkin ja sen takia laiminlyöt "rakkiasi"?!
Kun koiralla ei ole tekemistä se keksii sitä itse, se johtaa juurikin kaikenlaiseen pikkutuhoamiseen.
Nyt on aloittajalla asenteenmuutos paikallaan.
Anna "rakkisi" pois tai vie se piikille jos sen kanssa on noin vastenmielistä olla!