bernhardilainen

ilmestyksiä ovat.

Joskus olin kaverini mukana jossain näyttelyssä. Siellä oli vain bertsuja pelkästään.

Kaveri jätti sitten mulle kaksi koiraansa ja lähti hakemaan meille kahvia.
Vähän aikaa ne olivat ok, sitten päättivät lähteä yhdessä tapaamaaan muutamien kymmenien metrien päähän jotain neito koiraa.

Pari metriöä pysyin jaloillani, lopun matkaa roikuin perässä mahallani. Oli varmaan kahvipisteessä hauskoja ilmeitä kun siitä ohi kiisin koirien perässä kuin Westernissä.

Silloin ei ihan heti naurattanut nyt jo hymyilyttää kun sitä muistelee.

komeita ovat.
Meiän seropi muistuttaa päiväpäivältä enemmän bernhardilaista vaikka ei ole pätkääkään berhardilaista suvussa..
Yhtä jämäkkä ja väritkin ovat miltei samat. :)
Tosin ainakin vielä on vähän pienemmässä koossa..

Bertsun omistajana en voi muuta todeta kuin mahtavia koiria =) Olen menettänyt sydämeni niille. Lutusia sylikoiria =)

itsekin sellasen omistamana liityn joukkoon sanomaan että aivan ihana rotu....valitettavasti omastani jouduin luopumaan aivan liian pian...Hän oli ensimmäinen suuri rakkauteni....kaipauksella edelleen häntä muistelen...varmasti vielä kuitenkin tämän rodun edustaja vielä liittyy joukkoomme,kun saamme tälle rodulle sopivamman asunnon!=)

Hyvä leffa!!
Siinä ihailen sujuvasti sitä kuolaavaa jättiä =)
Ei vaan, onhan se upea rotu
vaikka itselle en ottaisi.