Vaellan kohti aamunkoittoa.
Yksinäni istun.
Hiljaisuuden rikkoo vain loputon huokaus.
Miksi kaikki kaunis katoaa.
Murheeseen hukkuu.
Yksinäiseen yöhön häviää.
Kysyn itseltäni.
Miksi antauduin.
Yöhön, loputtoman pitkään yöhön.
Ei edes kello raksuta.
Kukaan ei kaipaa.
Puhein ei soi.
Antaudoinko?
Vaivuinko yksinäisyyteen?
Loputtomaan yöhön.
Kukaan ei kuiskaa.
Sua rakastan.
Yksinäni istun.
Hiljaisuuden rikkoo vain loputon huokaus.
Miksi kaikki kaunis katoaa.
Murheeseen hukkuu.
Yksinäiseen yöhön häviää.
Kysyn itseltäni.
Miksi antauduin.
Yöhön, loputtoman pitkään yöhön.
Ei edes kello raksuta.
Kukaan ei kaipaa.
Puhein ei soi.
Antaudoinko?
Vaivuinko yksinäisyyteen?
Loputtomaan yöhön.
Kukaan ei kuiskaa.
Sua rakastan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
... mahtuuko sille orrelle toinenkin tipu. Yhdessä saamme suuremman huokauksen aikaiseksi, se kuuluu ehkä pidemmälle. :))))
Narraat tietenkin,sua kuunnellaan,silla seinillakin korvat on.....suukkoja...
Antauduimme kumpikin ,koska rakastamme