MP ja aveci

Heips motoristit! Sallinette palstallenne, järkevien keskustelujenne lomaan, tälläsen kevyemmänkin aiheen välillä...(?) Ettei mene jutut liian vakaviksi... ;)

Eli motoristimiehet kertokaa kokemuksia sellasista tyttökavereista, jotka ovat tyytyneet olemaan kyytiläisinä, joilla ei ole/eikä ole heti tulossakaan omaa pyörää. Itsellä on tilanne se, että tapasin mukavan miehen talvella, jolla on moottoripyörä. Nyt kun tulee kevät ja mies aloittaa pyöräilynsä, niin mietin, että mitenköhän mielellään se kyytiin mua olis ottamas...vai onko se motoristimiehelle pakkopullaa. Mielellään sitä minä osallistuisin mieheni harrastukseen, kun moottoripyöräkyytikin maistuu minulle ihan ok:sti. Mutta etten ahistele miestä liikaa...

Ymmärrän toki, että mieheni osaa vastata kysymykseen parhaiten. Mutta tätä "mootoristikulttuuria" sivuavaa asiaa kysyisin motoristeilta...noin niin kuin muidenkin pyöräilijöiden mietteitä kyytiäisasian suhteen...Niin, ja minulla ei ole kokemusta aikasemmin moottoripyörätouhusta, mitä nyt kyydissä olen ollut satunnaisia kertoja.

ps. Aika harvoin löytyy keskusteluja kyytiläisistä
5942
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Odota rauhassa ajokauden alkuun.Kyllä se ottaa puheeksi varsinkin jos se sinut kyytiin haluaa.Riippuu tietysti paljon millasta ajoa se miekkonen harrastaa.Itsellä ainaski matka-ajo on ihan ok kakspäällä,mut pakko on päästä aina välillä tuulettamaan kunnon mutkapätkille ja sillon ei kyytiläisiä kaivata;)Ja meillä motoristeilla on aina ns. sanottuja omia porukoitakin joiden kanssa on mukava käydä ajelemassa.

Äänestä

Jos tyttö on oikein läski niin ei onnistu, mutta sopivan hoikka kyllä pääsee.Myös hongankolistajat jää pois kyydistä, kun pyörän aeronynamiikka kärsii.

Äänestä

asia on minun näkökulmastani katsoen sillä tavalla, että rakkaus on se asia joka viime kädessä ylittää esteet. Vaimolleni olen koko talven haalinut kamppeita, koska hän haluaa tulla kyytiin, mutta minä olen aina ollut"Steppen Wolf", (yksinäinen susi), joka haluaa olla "lonely rider". Mutta tässäkin tapauksessa elämäni valinnat eivät aina mene suunnitelluulla tavalla. Kaikkea ei voi saada kerralla tai samaan aikaan, mutta ne voi järjestää toimimaan sopuisalla tavalla, että ne tyydyttävät molempien tarpeita päästä hyvään lopputulokseen. ;-))

Äänestä

Moi!

Kyytiin vain, kunhan se molemmille sopii. Silleen meillä oli, tosin suunnileen eka treffi tapahtui pienen moottoripyöräilyn merkeissä.

Tietty kannattaa aloitella varovaisesti, ettei heti lähde vaikka moottoritielle ruuhkaan 140 -vauhtiin tai sitten johonkin mutkapätkälle kallistelemaan. Ja kannattaa yhdessä kerrata perusjutut: Mistä kiinnipito, sovitut merkit (tai kypäräpuhelimen käyttö), kallistaminen ja toiminta kaatuessa / muussa onnettomuudessa.

Meillä vaan ongelmana oli aina kyytiläisen ajokamppeiden puute ja kirjavuus. Meinasin lopulta ostaa hänelle joululahjaksi ajopuvun, no nyt tuntuu et hyvä kun en ostanut, taidan joutua tänä keväänä ajeleen yksin taas.
Mutta se onkin eri juttu, takapenkilläni on tilaa...

Äänestä
  • vaivaa. On totta, että kyytiläisen varusteet voivat olla ongelma, jos ei kyytiläisellä niitä ole omastatakaa ennestään. Ja ihan varmaan kuskiakin hirvittää, jos hän tietää, että kyytiläinen on vajaissa varusteissa mukana. Kurja kuulla, että joudut ajelemaan ehkä yksin...no kevät koittaa: kevät ja kärpäset... ;)

    Reilua musta kuitenkin, että kyytiläinen vastaa ainakin osaksi omista varusteistaan. Ei kaikkea varusteita voi kuskin kontolle sälyttää sentään. Tai siis näin me ollaan politikoitu tuon "huonomman puoliskon" eli poikaystävän eli sen meidän parivaljakon kuskin kanssa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Mietiskelijä kirjoitti:

Heips motoristit! Sallinette palstallenne, järkevien keskustelujenne lomaan, tälläsen kevyemmänkin aiheen välillä...(?) Ettei mene jutut liian vakaviksi... ;)

Eli motoristimiehet kertokaa kokemuksia sellasista tyttökavereista, jotka ovat tyytyneet olemaan kyytiläisinä, joilla ei ole/eikä ole heti tulossakaan omaa pyörää. Itsellä on tilanne se, että tapasin mukavan miehen talvella, jolla on moottoripyörä. Nyt kun tulee kevät ja mies aloittaa pyöräilynsä, niin mietin, että mitenköhän mielellään se kyytiin mua olis ottamas...vai onko se motoristimiehelle pakkopullaa. Mielellään sitä minä osallistuisin mieheni harrastukseen, kun moottoripyöräkyytikin maistuu minulle ihan ok:sti. Mutta etten ahistele miestä liikaa...

Ymmärrän toki, että mieheni osaa vastata kysymykseen parhaiten. Mutta tätä "mootoristikulttuuria" sivuavaa asiaa kysyisin motoristeilta...noin niin kuin muidenkin pyöräilijöiden mietteitä kyytiäisasian suhteen...Niin, ja minulla ei ole kokemusta aikasemmin moottoripyörätouhusta, mitä nyt kyydissä olen ollut satunnaisia kertoja.

ps. Aika harvoin löytyy keskusteluja kyytiläisistä

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu