Itsestä huolehtiminen on terveyden merkki . Olkaamme nauttien riippuvaisia elämämme kauneimmista asioista, perheestämme ystävistä, sukulaisista, naapureista. Elämän jatkuvuudesta, rakkaimmista ihmisistä, omasta itsestä, siitä voimasta joka on sisällämme. Mitä hyvää on elämässäni? Mitä onkaan sisälläni? Miten luon elämäni hyväksi? Mitä minulle tarkoittaa onnellinen elämä?
Olisi kivaa jos voisi joskus kokea olevansa täydellisen hyvä ja hyväksytty sellaisenaan. Tällä palstalla juttujen aiheet napautuvat usein arkielämän subjektiiviseen tarkasteluun. Kun yrität jotenkin laajentaa keskustelua ja jotakin aihepiiriä, huomaat;sinun ajatuksiasi ei ole enää olekaan kokoviestiketjussa.
Olisi kivaa jos voisi joskus kokea olevansa täydellisen hyvä ja hyväksytty sellaisenaan. Tällä palstalla juttujen aiheet napautuvat usein arkielämän subjektiiviseen tarkasteluun. Kun yrität jotenkin laajentaa keskustelua ja jotakin aihepiiriä, huomaat;sinun ajatuksiasi ei ole enää olekaan kokoviestiketjussa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ihminen voi tuntea itsensä täydellisen hyväksytyksi vasta sen jälkeen kun on ensin itse hyväksynyt itsensä. Jos alkaa tuntea itsensä täydellisen hyväksi, mielestäni olisi syytä tarkastella asiaa uudestaan - ja vähän huolestua. Minusta riittää, että tiedän olevani joissain asioissa hyvä. Tuntuu ihan mukavalta ajatella, että voisi joissain asioissa vielä kehittyäkin.
Kun hyviä asioita ja iloa joutuu joskus etsimään suurennuslasin avulla omasta elämästään, oppii iloitsemaan pienistäkin. Joskus niistä tulee sen suurennuslasin avulla tosi suuria. ;)
Suosittelen siis kaikille suurennuslasia tähän tarkoitukseen. Kokeilkaa vaikka.
Kevätauringon näkee ilman suurennuslasia, nyt pitänee lähteä ulkoilemaan.
PS: Missä asioissa sinä tunnet olevasi täydellisen hyvä?
vanha toteamus: kun itse kysyy ja itse vastaa, niin saa mieleisensä vastauksen. Että silleen.
hiihtämässä, kolmisen tuntia n. 40-45 km. Joo, eikö se ole jo jotain kun tuntee olevansa "vajaa", mutta pyrkimystä on parempaan. Ihmisikä ei ehkä siihen riitä, mutta pitää pyrkiä tunnustamaan vajavaisuutensa, ainakin itselleen. Hiihtolenkit ovat nyt vähissä, olen ensi viikolla menossa selkäleikkaukseen.
Kirjoittamani "juttu" ei ollut tarkoiteksellista narsistisen ihmisen itsekehuskelua. Tuli vaan aamulla mieleen kun ympärillä tapahtuu koko ajan asioita joista monet ovat surullisia ja jonkun ihmisen lopullisia maaliintuloja. Tässä pääsiäisen alla tulee asioita mietittyä mmuutenkin. Joskus on aihetta aikalisään ja itsetutkiskeluun. On sanottu:" Kukaan ei ole yhtä sokea kuin, ne jotka eivät tahdo nähdä".
Hyviä ajatuksia herättelit, ainakin minun mielestäni. Kiitos ajatuksistasi.
Ihailen reippauttasi.
Toivotan onnea ja pikaista parantumista leikkaukseen.
Kevätaurinkoisia päiviä.