Millainen on ihannepuoliso? Avo-avio tai muu vastaava? Onko teillä jo kotiin hankittuna sellainen?
Mistä riitelette? Suvusta, rahasta, lapsista? Mitä, jos kumppani ei hyväksy ex-liiton lapsia?
Mistä riitelette? Suvusta, rahasta, lapsista? Mitä, jos kumppani ei hyväksy ex-liiton lapsia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin ei sellaista ole kyllä tulee se aika kun sarvet tulee esille joka asiassa.
Ei sellaista olekaan!
Raha-asioissa ja lasten kasvatuksessa olemme täysin samoilla linjoilla.
Emme hauku tai edes pahemmin arvostele toistemme sukuja. Sukulaistemme arviointien suhtteen olemme samaa mieltä yksilöittäin.
Sanomista tulee. Kun kotona liikun "kevyesti" pukeutuneena ja pöyhin kiveksiäni saattaa muija huomauttaa siitä, tai ainakin antaa katseella ymmärtää mielipiteensä.
Sama koskee nenän kaivamista. Kun yritän tehdä sitä salaa ottaa hän sen yrityksen huomioon eikä sano mitään.
Jalkineiden, sukkien ja vaatteiden tiputtelusta hän ei ole maininnut enää vuosiin.
Mistäpä moittisin muijaa?
Voisihan se tietysti olla nuorempi, paremman näköinen, älykkäämpi (ei tosin valittamista nytkään), paremmin koulutettu (siitäkin olisi ollut haittaa) ja varakkaammasta kodista (ei enää tärkeää).
Ilmeisesti kummallekin "tärkeät" asiat ovat erilaisia joten riitaa ei juuri synny.
Muija hermostuu joskus juuri siitä, etten osaa ottaa hirveän vakavasti jotain hänelle tärkeää asiaa. Ei riitä, että sanon: Päätä itse! Pitäisi olla jotain mieltäkin! Ha ha!
Luonteenominaisuuksiltaan muija ilmeisesti on siellä ihannepuolison suunnalla noita puutteita lukuunottamatta!
mitä itsestäsi kerroit, on totta, ihmettelen että sinulla ylipäänsä on muija.
Ehkä vaimoni on pistänyt asiat tärkeysjärjestykseen!
Koska minäkään en ole täydellinen lienevät muutamat, ajoittaiset tapani, helpompia hyväksyä kuin voimakkaat näkemyserot talouden hoidoss tai lasten kasvatuksessa.
Minö olen luultavasti vaan niin miellyttävä!
remontista. Ihannepuolisoni olisi uskonnollisia arvoja kunnioittava, älykäs ja uskollinen. Lisäksi vielä rauhallinen ja kuitenkin hiukan kunnianhimoinen, muttei liikaa.
Mieheni yksinkertaistaa asioita liikaa ja ei ota huomioon asioita kokonaisvaltaisesti. Se ärsyttää. Kinaa on paljon.
jonka kanssa tulee kohtuudella toimeen.
Eikä sitäkään ole löytynyt, niillä kun on paljon kovemmat vaatimukset itsellä.
ihanne..eli semmoinen jonka toivoisit jonkun olevan.Olisiko se ihminen joka antaisi sinun olla juuri sellainen kuin olet.Kaivaa nenää,rupsutella ja rapsutella kotosalla ihan miten haluat.Osaisi kuitenkin käyttäytyä julkisesti niin kuin sinäkin.Ei olisi pikkumainen myöskään raha-asioissa hoitaisi kuitenkin huolella niin että riitäisi.Olisi tasan toinen vanhemmista lapsille.Ei arvostele sinua tai tapaasi kasvattaa lasten kuullen.Seksiä se keskim.1-2 kertaa viikossa?joka sekin on jollekkin liikaa, toiselle liian vähän.
olet, kun kohdistat ajatuksen "vapauteen" olla oma itsensä. Mikään ei ole sen raskaampaa, kuin jatkuvasti kuulla, että "älä sitä, älä tätä". "Sinä olet sellainen......", "Sinä et ....." jne. jne.........
utopiaa. Sellaista ihmista ei maa päällään kanna, jolla olisi ne ominaisuudet - kaikki - mitä ihannepuolison ominaisuuksiin kuuluvat.
Eli. Täytyy tyytyä osaan niistä ominaisuuksista. Ja miettiä minkä muiden ominaisuuksien kanssa "pystyy" elämään.
t. kerran eronnut - tuskin toista kertaa uskallan...
Se on sellanen äärettömän rakastava ja hellä. Haluaa aina tulla viereen, jopa syliin. Ei esitä kovaäänisiä vaatimuksia vaan ymmärtää jos ei ruoka ole pöydässä heti ja nyt. Ilahduttaa pelkällä läsnäolollaan joka ikinen päivä. Nukkuu vieressä tyytyväisenä, ei kuorsaa kovaa. Lohduttaa kun on vaikeeta, iloitsee mun onnistumisista ja osallistuu niin arkipäivään kun juhlaan.
Sehän on kissa! Ja mä oon siitä onnellinen, että mulla on niitä vielä kaksi!!!