Lainaus ikkunan hikoilemista koskevasta säikeestä:
"Edelläkuvattu arkkitehtikin piti olla alansa "asiantuntija". Nimimerkki suunnittelija taitaa kommenteistaan päätellen kuulua samaan lainausmerkkiryhmään (fanaattinen ja uhoileva). Ei todellakaan kannata luottaa silmät kiinni yhteen "asiantuntijaan", vaan kerätä ja vertailla tietoa eri lähteistä, kuunnella eri mielipiteitä ja sitten valita se johon luottaa. Mutta siltikin pitää koko ajan olla kriittinen ja varpaillaan niinkin isossa asiassa kuin rakentamisessa."
Piti oikein miettiä mitä tämä suunnitteleminen ja rakentaminen on. Paneuduin yön tunteina asiaan vertauskuvin. Jos ajatellaan, että suunnitteleminen ja rakentaminen on musiikin tekemistä ja esittämistä, ymmärrän ainakin minä hyvin hämärästi mitä tässä tehdään.
Mikä rooli rakentamisessa on suunnittelijoilla? Entä itse konkereettisessa rakennustyössä hääräävällä porukalla?
Musiikkisalissa istuvalla kuulijalla? Orkesterilla, orkesterin johtajalla, salia hoitavalla talonmiehellä? Soittimien korjaajalla. Mikä kummajainen on sellainen kuulija joka tulee uudestaan ja uudestaan kuulemaan jotain esitystä? Tai jotain esittäjää? Entä kriitikolla, joka moittii kaikki nuo osapuolet vuorotellen?
Minusta rakentaja on tuo salissa istuva. Hänen tarkoitus on päästä nauttimaan jostain.
Tässä rakentamissysteemin valinnoissa on valitettvasti se tilanne, että valmiita teoksia on kyllä nähnyt ja kuullut, mutta kaikki muu onkin epäselvää eli taustat. Osa ymmärtää, että hyvä ja mieleinen musiikki on vaatinut jotain esityötä. Musiikin ammattilaisia. Osa tätä ei ymmärrä eikä ehkä koskaan tule ymmärtämäänkään.
Miten musiikin ammattilainen on tullut todelliseksi? Vahingossa? Itsestäänselvyytenä? Niitä on jokaisella lähipiirissä aina sopivaan tarpeeseen? Kun siis tarvitset teoksen niin siskon lapsi tuo viulun ja vähän vinguttaa. Kultturin nälkä on hoidettu taas pitkäksi aikaa?
Joku kymmeniä vuosia asiaan paneutunut "asiantuntija"-vinguttaja on liian pöyhkeä ja itsevarma vinguttelussaan. Ja kalliskin. Eikä tee mitään omaperäistäkään. Jostain valmiista nuoteista kuluneita säveliä vaan. Liian innokas fanaattinen ja mahtipontinen. Jopa uhoava.
Aloituksen lainaus kannattaa lukea nyt uudelleen.
Teosta tarvitsevan on siis sokkona valittava jotain "asiantuntijoita". Voisiko joku peruste olla asiantuntijan pitkä kokemus? Ei koska asiasta on niin monta mielipidettä varsinkin näillä palstoilla. Kuka siis maksaisi jotain jostain, minkä hyödystä ei ole varmuutta? Ja kun noita "asiantuntijoita" niin kovasti parjataankin. Pyydetään siltä luonnonlapselta koko teoksen nuotit ja annetaan orkesterille.
Noinko se menee? Taitaa mennä. Valitettavasti. Ja seuraukset kyllä tiedetään tarkasti. Meitä säveltäjiä on moneen lähtöön. Ja musiikki vaikea ymmärtää kun ei sitä kuule.
"Edelläkuvattu arkkitehtikin piti olla alansa "asiantuntija". Nimimerkki suunnittelija taitaa kommenteistaan päätellen kuulua samaan lainausmerkkiryhmään (fanaattinen ja uhoileva). Ei todellakaan kannata luottaa silmät kiinni yhteen "asiantuntijaan", vaan kerätä ja vertailla tietoa eri lähteistä, kuunnella eri mielipiteitä ja sitten valita se johon luottaa. Mutta siltikin pitää koko ajan olla kriittinen ja varpaillaan niinkin isossa asiassa kuin rakentamisessa."
Piti oikein miettiä mitä tämä suunnitteleminen ja rakentaminen on. Paneuduin yön tunteina asiaan vertauskuvin. Jos ajatellaan, että suunnitteleminen ja rakentaminen on musiikin tekemistä ja esittämistä, ymmärrän ainakin minä hyvin hämärästi mitä tässä tehdään.
Mikä rooli rakentamisessa on suunnittelijoilla? Entä itse konkereettisessa rakennustyössä hääräävällä porukalla?
Musiikkisalissa istuvalla kuulijalla? Orkesterilla, orkesterin johtajalla, salia hoitavalla talonmiehellä? Soittimien korjaajalla. Mikä kummajainen on sellainen kuulija joka tulee uudestaan ja uudestaan kuulemaan jotain esitystä? Tai jotain esittäjää? Entä kriitikolla, joka moittii kaikki nuo osapuolet vuorotellen?
Minusta rakentaja on tuo salissa istuva. Hänen tarkoitus on päästä nauttimaan jostain.
Tässä rakentamissysteemin valinnoissa on valitettvasti se tilanne, että valmiita teoksia on kyllä nähnyt ja kuullut, mutta kaikki muu onkin epäselvää eli taustat. Osa ymmärtää, että hyvä ja mieleinen musiikki on vaatinut jotain esityötä. Musiikin ammattilaisia. Osa tätä ei ymmärrä eikä ehkä koskaan tule ymmärtämäänkään.
Miten musiikin ammattilainen on tullut todelliseksi? Vahingossa? Itsestäänselvyytenä? Niitä on jokaisella lähipiirissä aina sopivaan tarpeeseen? Kun siis tarvitset teoksen niin siskon lapsi tuo viulun ja vähän vinguttaa. Kultturin nälkä on hoidettu taas pitkäksi aikaa?
Joku kymmeniä vuosia asiaan paneutunut "asiantuntija"-vinguttaja on liian pöyhkeä ja itsevarma vinguttelussaan. Ja kalliskin. Eikä tee mitään omaperäistäkään. Jostain valmiista nuoteista kuluneita säveliä vaan. Liian innokas fanaattinen ja mahtipontinen. Jopa uhoava.
Aloituksen lainaus kannattaa lukea nyt uudelleen.
Teosta tarvitsevan on siis sokkona valittava jotain "asiantuntijoita". Voisiko joku peruste olla asiantuntijan pitkä kokemus? Ei koska asiasta on niin monta mielipidettä varsinkin näillä palstoilla. Kuka siis maksaisi jotain jostain, minkä hyödystä ei ole varmuutta? Ja kun noita "asiantuntijoita" niin kovasti parjataankin. Pyydetään siltä luonnonlapselta koko teoksen nuotit ja annetaan orkesterille.
Noinko se menee? Taitaa mennä. Valitettavasti. Ja seuraukset kyllä tiedetään tarkasti. Meitä säveltäjiä on moneen lähtöön. Ja musiikki vaikea ymmärtää kun ei sitä kuule.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vanha klisee rakentamisessa on verrata mersua ja ladaa.
Väittäisin että rakentaja voisi mitata suunnittelijakaartin asenteita aluksi kysymällä millaista musiikkia mielestään säveltää vertauskuvallisesti. Vanhempi väki kyllä ymmärtää kysymyksen. Joka ei ymmärrä voisi vielä kasvaa hiukan vastaamaan kysymykseen.
Millaisia vastauksia saisi? Minä vastaisin pitäväni kevyellä puolella Mustajärven, Juicen, Lea Lavenin, Syrjän veljesten ynnä monen muun hiukan vakavasti tai sitten älyllisesti vetoavien esityksistä. Voisin nimetä sovituksia, jotka olisi voinut jättää tekemättäkin mielestäni. Toteaisin, että en pidä teknomusiikista, synteettisesti tehdystä tunteettomasta, rääkymisestä. Voisin todeta kysyjälle, millaisella konserttimusiikilla ryhtyisin jotain kirkkoa suunnittelemaan. Tai vaikka kylätien valaistusta (kulkurin valssi).
Vastaukset voisivat olla mielenkiintoisia. Voidaan muuten kysyäkin tässä, millaisella musiikilla luonnehtisit rakennushankettasi? Siis tarpeittesi tasoa? Oikeastaan suunnittelijana olisinkin kiinnostunut suunnattomasti asiakkaan tuosta mielikuvasta. Kelpaako huuliharppuesitys Aittoniemen esittämänä (laavu). Bachia, Händeliä, Sibeliusta (monumentteja). Folkia, jatsia, bluesia, kunnollista Rocn-Rollia 60-luvulta (tositaloja asumista varten). Virsiä (mummonmökkien saneerausta). Kevätvirsi (huolettomien nuorten huoleton talo perintörahoilla Kirkkonummelle).
Ja sitten noita esityksiä ja sovituksia, jotka olisi voinut jättää tekemättäkin (kosteus- ja homeongelmaisia taloja jo syntyessään huonolla tontilla halvoilla materiaaleilla).
Kannattaa miettiä vaikka vertauskuvin. Asia on tärkeä.
pönttö sekaisin, hae ihmeessä apua.
Maallikko ei voi tajuta, miten paljon rakennushankkeen vetäminen muistuttaa orkesterin johtamista!
Kuten itsestäsi huomaat, pelkkä sisälukutaito ei riitä kaikkien tekstien ymmärtämiseen. Toivotan menestystä jatko-opinnoissa!
Oletko tosiaan tässä ammatissa? Jos olet, niin olet mielestäni oivaltanut tosi hyvin rakentamisen vaikeuden. Vertauskuvista puheenollen: valitsisin mersun ja ladan väliltä ja musiikin puolelta olisin tuon rocken rollin kannalla. HYVÄÄ JATKOA mietiskelyihin ja muutenkin!
Minuun vetoaa toteamus jotta hullukin saa olla kunhan ei ole tyhmä.
Olen tässä ammatissa. Siis talotekniikan suunnittelija.
Musiikkivertauksin voidaan varmaan jatkaa. Jonkin verran tehdään hankkeita niin, että ensin tehdään ja sitten aletaan ihmetellä, kun pitäisi olla jotain paperillakin.
Mitä saadaan aikaan, jos ensin soitellaan hyvässä epäjärjestyksessä vähän kaikkea? Ja sitten vasta pannaan nuotit paperille. Retuperän VPK:n tuotokset ovat sulosointuja korville verrattuna kakofonioihin, mitä noin saadaan. Toki tekijät osaavat siellä kentällä soitella jostain vanhoista nuoteista ulkoa, mutta kokonaisuus vähintään kärsii. Tulee samanmoista esitystä kuin orkesterilla ennen konserttia, kun yksi ja toinen vasta virittelee soittimiaan.
Tuli pari kirjoitus- ja asiavirhettä aloituksiin. Piti puhua Rock'n rollista ja kevätvirrellä tarkoitin Suvivirttä.
Olen minä kyllä kiinnostunut kaikesta kummallisestakin. Kuten nyt tässä ihmettelen, miten onnistuit tuossa rinnastuksessa. Miten huoleni rakennuttamisen ongelmista voi muodostaa potentiaalisen räjäyttelyn uhkan.
Siis pitäisi tutkituttaa pää. Onko täällä palstoilla "kallonkutistajia". Saanen kysyä, miten suhtaudutte, jos joku suunnittelija tulee esittämään että on suunnattoman huolestunut rakennuttamisen ongelmista. Ja on kovasti asiaa miettinyt myös vertauskuvin, kun maallikot ei ymmärrä ja koheltavat vaan. Ja kun musiikin tuottaminen ja esittäminen tuntuu sopivan vertauskuvana.
Että olenko siis tulossa hulluksi, jatkanko hulluna olemista vai olenko tervehtymässä?
Siis joku "kallonkutistaja". Analyysiä vaan tänne. Olen valmis kaikkeen.
Älä missään nimessä lopeta huolehtimasta rakennuttamisen ongelmista. Siinä kyllä riittää työtä, on niin paljon tehty sutta ja tehdään ilmeisesti edelleen. Itse ainakin haluaisin nimenomaan kaltaisesi suunnittelijan jos rakentamaan alkaisin, ongelma vaan on että sitten kun tarviis pätevää henkilöä niin häntä on vaikea löytää.
Tuosta hulluudesta, voihan se olla että hulluksikin voit tulla kun rautalangasta yrität väen väkisin vääntää näillä rakentamisen "ammattilaisille" oikeaa rakentamistapaa. Minun mielestäni olet kuitenkin oikealla tiellä. Yritä jaksaa jatkaa samaa rataa!