Lähtemisiä
Kauniisti korjatussa rintamamiestalossa leijuu tuoreen ruisleivän lämmin tuoksu. Soitat pianoa olohuoneessa. Olet vienyt tytön nukkumaan vinttikamariin. Nainen tiskaa keittiössä. Saa työnsä valmiiksi. Riisuu esiliinansa. Kuivaa kätensä. Tulee olohuoneeseen. Jää seisomaan taaksesi. Hieroo hellästi vähän rasittuneita hartioitasi, sillä sinähän se olit ne kymmenen limppua vaivannut ja paistanut. Naisen kädet ovat tiskaamisen jäljiltä lämpimät ja pehmeät. Yllättäen nainen suutelee niskaasi. Tunnet hänen lämpimän hengityksensä. Sormesi sekoavat koskettimilla. Lopetat soittamisen. Käännyt äkkiä ympäri, nouset ja lyöt naista kasvoihin. Nainen kaatuu lattialle. ”Enkö mä ole ainakin tuhat kertaa sanonu, että mua ei saa häiritä, kun mä soitan! Mikä helvetti siinä on, kun sitä ei voi ymmärtää, vaan aina pitää olla lääppimässä!” Keittiössä potkaiset tuolin huoneen toiseen päähän. ”Isi? Äiti?” kuuluu portaista. Käännyt naisen puoleen: ”Tuonkin nyt herätit. Saat itse kans uudestaan nukuttaa.” Ulko-ovelta vielä huudat: ”Oikein hyvää yötä vaan kaikille!” Läimäytät oven kiinni niin että ikkunat helisevät. Pihalla sora lentää, kun ulvotat vanhaa moottoripyörääsi ja katoat maantielle.
Nainen pyyhkii kostealla pyyhkeellä vereen tahriintuneita kasvojaan. Nostaa potkaisemasi tuolin keittiön pöydän ääreen. Antaa tytölle maitoa ja lämmintä leipää. Nainen istuutuu ja itkee lopultakin. Ei hän itseään itke, vaan vielä syntymätöntä lastaan, joka ei tulisi ikinä isäänsä näkemään.
Kauniisti korjatussa rintamamiestalossa leijuu tuoreen ruisleivän lämmin tuoksu. Soitat pianoa olohuoneessa. Olet vienyt tytön nukkumaan vinttikamariin. Nainen tiskaa keittiössä. Saa työnsä valmiiksi. Riisuu esiliinansa. Kuivaa kätensä. Tulee olohuoneeseen. Jää seisomaan taaksesi. Hieroo hellästi vähän rasittuneita hartioitasi, sillä sinähän se olit ne kymmenen limppua vaivannut ja paistanut. Naisen kädet ovat tiskaamisen jäljiltä lämpimät ja pehmeät. Yllättäen nainen suutelee niskaasi. Tunnet hänen lämpimän hengityksensä. Sormesi sekoavat koskettimilla. Lopetat soittamisen. Käännyt äkkiä ympäri, nouset ja lyöt naista kasvoihin. Nainen kaatuu lattialle. ”Enkö mä ole ainakin tuhat kertaa sanonu, että mua ei saa häiritä, kun mä soitan! Mikä helvetti siinä on, kun sitä ei voi ymmärtää, vaan aina pitää olla lääppimässä!” Keittiössä potkaiset tuolin huoneen toiseen päähän. ”Isi? Äiti?” kuuluu portaista. Käännyt naisen puoleen: ”Tuonkin nyt herätit. Saat itse kans uudestaan nukuttaa.” Ulko-ovelta vielä huudat: ”Oikein hyvää yötä vaan kaikille!” Läimäytät oven kiinni niin että ikkunat helisevät. Pihalla sora lentää, kun ulvotat vanhaa moottoripyörääsi ja katoat maantielle.
Nainen pyyhkii kostealla pyyhkeellä vereen tahriintuneita kasvojaan. Nostaa potkaisemasi tuolin keittiön pöydän ääreen. Antaa tytölle maitoa ja lämmintä leipää. Nainen istuutuu ja itkee lopultakin. Ei hän itseään itke, vaan vielä syntymätöntä lastaan, joka ei tulisi ikinä isäänsä näkemään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vähillä sanoilla hyvin tavoitettu tunnelma!
tosielämässä mies tulis takasi ja löis uudestaan, eli jäis naiselta itkut itkemättä!!
mut jos noin olis ni onnen tyttö olis se nainen ja vois itkee ilosta.