Mitä saitkaan aikaan...

periaatteessa.

niin mä tarkota leimata ketään, enkä mä tarkota syyttää ketään. Mun mielestä kaikki ikävät asiat tai ihmiset mielipahat johtuu vaan väärinkäsityksistä tai onnettomuuksista tai muuten vaan ikävistä tai katalista tilanteista, vääristä tulkinnoista, puhtaista vahingoista. Jos joku kerran sanoo jotain vinksahtavaa, naurahtaa, tai käyttäytyy jotenkin, niin ihmisethän on tosi nopeita tulkitsemaan asiat jotenkin, mikä ei välttämättä vastaa yhtään todellisuutta. Voi olla kyse aivan eri asioista. Kukaan kai ei aina voi olla parhaimmillaan ja tehdä juuri niinkuin pitääkin, muut ihmiset odottavat tai haluaisivat tai toivoisivat. Se mun mielestä kaikkein ikävintä onkin, että jos sattuu joskus tekemään virheen, eikä osaa sitä heti korjata, niin voi pahoittaa todella turhaan ihmisten mieliä.

Mä uskon, että ihmiset pohjimmiltaan on hyviä, eikä kukaan oikeesti tarkota tai halua kenellekään mitään pahaa. Sitä mäkin haluaisin olla.

Mä oon sydämeni pohjasta todella ilonen, jos jokun mielestä mä oon tehny jotain hyvää tai saanu aikaan jotain hyvää. Vastaavasti oon surullinen ja pahoillani, jos saan aikaan jotain pahaa tai ikävää.

Mä oon aina ollu aika epävarma, ja oon sitä vieläkin. no mä oon kyllä vielä aika nuori. enkä mä oikein tiedä, miten tässä elämässä tulee toimia, miten tehdä, ja mitkä on kaikki pelisäännöt, miten milloinkin kuuluu mitäkin sano tai tehdä. ja mä pelkään koko ajan, että mä teen väärin, ja että joku huutaa tai rankasee mua siitä. sen takia mun on välillä tosi vaikea olla. Mun on välillä vaikee ymmärtää, että mä oon tärkee, ja se, mitä mä sanon, että se merkitsee jollenkin jotain ja että muut kuuntelee mua. tai että mä niitten mielestä sanon jotain tärkeetä tai oleellista. Väärin mä sanon ja teen varmasti tosi usein, mutta se on vaan sitä, että mä en osaa, enkä ymmärrä sen paremmin. Olisin tosi kiitollinen, jos ymmärtäisin paremmin tai joku voisi mua oikoa, mutta vaikeaa sekin on. niinkun niin moni muukin asia tässä elämässä.

ja mä oon kuvitellu olevani huono ja vieläkin on vaikea uskoa, että mä saan elää omaa elämääni, ja uskaltaa tehdä omat valintani. ja että sitten kun mä jotain teen, niin mä myös teen sen. ja että mä oikeesti oon hyvä, ja että mä voin mennä ja tehdä sitä, missä mä oon hyvä.

Mä luulen, että ihmiset saa kärsiä aika paljon, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Että jos sut on leimattu, niin voit uskoa, että niin on mutkin. tai niin musta välillä siltä ainakin tuntuu. ei mullakaan ole kovin hyvä olla.
vaikka kai ei pitäis ajatella sellasta liikaa. pitäs uskaltaa olla vahva. yrittää pärjätä. uskoa itseensä, ja olla oma itsensä, eikä pelätä.

Mä en halua näytellä, vaan olla oma itseni. Olla aito, se mitä mä oon. ja tehdä oman osuuteni tässä maailmassa, saada ihmiset ympärillä tyytyväisiksi tai onnellisiksi.

Ja sitä mieltä mä myös oon, että kaikki väärinkäsitykset on sitä varten, että joku vois oikoa ne. Mutta miten se oikominen voi tapahtua? se on mun mielestä tosi vaikeaa. mä en oikein tiedä, mitä mun tulisi tehdä. mistä mä lähden liikkeelle. keneltä mä pyydän anteeksi, mitä mä voin tehdä korvatakseni aiheuttamani vääryyden. mä oon aina ollu huono selvittämään konflikteja, omia sellaisia ainakin. mä oon tottunu vaan seuraamaan muitten tappelua ja olemaan siinä välikätenä, että hei, älkää viittikö, jooko? Ja kun mä vielä uskon, että asiat ei yleensä ole yhtään niin kuin ihmiset luulee. tai siis, jos asianomainen ei itse uskalla tai osaa asianlaitaa kertoa tai selittää, että miten se oikeastaan onkaan.

Että mä en nyt kovin hyvin ymmärrä, että mitä mä oon saanu aikaan. Mä olen todella pahoillani ja haluan mitä nöyrimmin pyytää anteeksi.