Lapsen homoudesta -miten reagoitte?

Aluksi oli järkytys kuulla poikani homoudesta ja vaikea se oli hyväksyäkkin, mutta nyt kun aikaa on kulunut, ymmärtää, ettei poika voi naista rakastaa, vaan hän osoittaa rakkautensa miehiin ja se on ok. Ei hän ole persoonana muuttunut mitenkään, vaikka nyt tiedämmekin hänen suuntauksestaan. Pojalle hyväksyminen merkitsi enemmän kuin paljon ja hänen on paljon helpompi elää, kun hän tietää, että saa oikeasti olla se mikä on. Käymme usein homoudesta avoimia keskusteluja, mm. seksistä ja turvallisuudesta, sekä avioliitosta ja yms.. Nyt poika on tuonut kotiin näytille jo toisiakin poikia ja hänellä on vakituinen poikakaveri, joka on yökylässä usein.

Nyt lapsi kaipaa tukea ja ennen kaikkia vanhempien hyväksyntää ja ymmärrystä, koska muu maailma on julma asian suhteen.

Olet viisas isä, kun lapsesi homouden ymmärsit ja et lähtenyt häntä heti tuomitsemaan. Sille me vanhemmat, eikä lapsemme itse mahda mitään, mitä solun jakautuessa, kasvaessa ja geeniperimässä on meiltä saanut. Meistä se lapsemme on syntynyt. Onko meillä se geeni piilossa, joka lapsellamme on puhjennut pintaan?
Meidän täytyy vain elää sen asian kanssa. Poikani on omaa lihaa ja vertani. Yhtä rakas minulle, kuin muut lapsemmekin. Onneksi tämäm päivän maailma on paljon suvaisevampi, kuin oma nuoruuteni.
Ymmärtäväisiä päiviä Sinulle , minulle ja pojillemme!

Lapseni on tyttö joten hän ei voi olla homo, korkeintaan lesbo, mikä vastaa samaa asiaa mutta ei ole vielä ajankohtaista.

Sen sijaan pikkuveljeni eli pitkään isäni luona ja koskaan ei kenellekkään kertonut mitään kun oli ollut riiausreissulla. Kerran isäni oli saanut koneen sotkettua jumiin ja siinä setviessäni päätin poistaa kaikki ylimääräiset tiedostot joutessani.

Kun poistin mese-viestejä kävi kiusaus lukea ne liian suureksi ja ei ollut kyllä yhtään epäselvää kummasta sukupuolesta veljeni pitää. Soitin sitten kotoani velipojalle ja kysyin suoraan. Hieman aluksi hänen oli vaikea myöntää mutta myönsi sitten. Tietenkin sanoin, että aina olisi yhtä tärkeä velipoika kuin ennenkin, sillä ei ollut väliä.

Siskomme, isosiskomme soitti sitten jälkeenpäin ja kyseli minulta kierrellen ja kaarrellen. Sanoin, että juu ******* on homo jos sitä utelet. No sitä hän uteli, pikkuveli oli soittanut hänellekkin vaan ei ollut suoraan saanut sanottua vaikka jo seurustelikin.

Pikkuhiljaa isämmekin ilmeisesti tajusi, hän kerran olutta ottaneena sanoi minulle: Niin, se on poikakin (pikkuveli) siellä ***** Taitaa olla rakastettu nainen siellä, tai en sen nyt niin väliä vaikka olisikin mies. Pääasia, että poika on onnellinen.

En tiedä onko isä ja veli koskaan asiasta puhuneet, vaan veri on aina suuntauneisuutta väkevämpää.

Äkkiä pojan hoitoon! Onneksi ei ole homostelun piirteitä näkynyt.
Ihme että homoille ei ole keksitty minkäänlaisia hoitoja!? Paraneehan muistakin mielisairauksista, tai ainakin ne voidaan hallita.. Miksi siis ei homoutta, sairaushan sekin on siinä missä muutkin

Kaappi bi seksuaalina ja 3 lapsen isänä voinen todeta muutaman sanasen. Lapsen tai nuoren seksuaalisuuten ei pidä kajota noin vain.
Nuori kokee nuoruutensa kokeiluina ja myös poika poikaa vastaan vaikkapa masturboinnissa. Moni asia sanelee tulevan ja itse suosittelisinkin tyttökavereita jos mahdollista ystäviksi, koska kieroutuneita poikalapsia taitaa olla aika paljon..

"kuorippa perunat ni väsätään makkarasoppaa"