Vinkit alamäkiin

..kakarana laskettiin murtsikoilla ja minisuksilla kaikki mahdolliset mäet ja hoidettiin ne pahat kaatumiset silloin...

Mitä kovempivauhtinen mäki sitä paremmassa MATALASSAlaskuasnnossa se pitää laskea, koska asento on paljon tukevampi, vakaampi ja siihen kaarteiden keskipakoisvoima vähemmän vaikuttaa..

Jos vauhdikkaassa laskussa nouset mutkassa pystyyn , niin kaadut hyvin todennäköisesti

Neuvo: Koska olet innokas hiihtäjä, joka on kyllästynyt tasamaahan, niin alapa harjoitella mäkiä... etsi vaikka lasten pulkkamäki jossa ei ole latuja ja on paljon tilaa. Sen jälkeen lasket pikkuhiljaa ylempää ja ylempää, erilaisia reittejä ja tasapainoista asentoa hakien...Huomaat että tunninkin harjoituksella on valtavat vaikutukset. (näin teemme hiihtokoulussa)

Kun uskaltaudut maastoon, niin laske aluksi "pahat" mäet matalassa laskuasennossa pystyyn nousematta luistelu-uralla jossa suksilla askeltaminen, auraus ja jopa jarruttaminen on mahdollista. Parin viikon jälkeen huomaat kuuluvasi itsekin niihin, jotka työntävät lisää vauhtia.

Unohda siis hetkeksi itse hiihtolenkki, vaan ota treenin päätavoitteeksi mäenlasku. Ja Kavereiden/lapsien kanssa se on vielä paljon mukavampaa...

terv. Janne

Joo, tuos Jannen viestis se tärkein tuli. Ittellä sama juttu että kakarana tuli koluttua kaikki mahdolliset töppyrät minareilla ja muilla vehkeillä ja mitä kovemmat vauhdit ja pidemmät ilmalennot , sen hauskempaa oli. Siitä huolimatta joka talvi alkukaudesta tuo laskeminen on semmosta kauheen arkaa (varsinki kun täs noilla lähiladuilla ei hirveesti oo haasteellista maastoo). Mutta kyllä näin keväällä jo tulee lykittyä kaikki vauhti minkä vain irti voi saada. Ja Jylhä opetti ELIXIRissä Kaskilahtea laskemaan niin siinä neuvottiin laskemaan latu-uran sivussa luistelubaanalla jos semmoinen löytyy. Kaatuminen on aina varmempaa jos laskee latua ja alhaalla esim. mutkia. Ei muuta kuin tsemppiä harjotteluun.

Etsi se pahin mäki, minkä tiedät ja harjoitttele laskemista siinä. Nouset aina vähän ylemmäksi joka kerralla ja lasket matalassa asennossa. Itse lasken asennossa, jossa kyynärpäät nojaavat polviin. Tässä asennossa tasapainoa on helppo korjata kääntämällä ylävartaloa sisäkurvin suuntaan. Asento on tukeva ja siinä ylämäen noususta väsyneitä jalkoja ei juuri tarvita. Mutkaa kannattaa lähestyä aina mahdollisimman ulkokurvista ja leikata lopussa tiukin kurvi loivemmaksi.

Pahimmat tilanteet syntyvät silloin, kun edellä on joku hitaampi ja pitää jarruttaa seisomaan nousten. Keskipakovoima meinaa heittää mutkassa väkisin metsään, vaikka vauhtia on vähemmän.

Tuo matala asento on turvallisempi, sitä kannattaa harjoitella. Eipähän kaadu niin korkealta, jos sattuu kaatumaan.

alamäessä pitää olla hieman hulluutta eikä pidä pelätä mitä voi sattua, jos sattuu niin sitten sattuu, jälkeenpäin sille ei voi mitään. ei sitä kilpalua välttämättä voiteta jos on sekunnin tai kaksi nopeampi tasaisilla ja ylämäessä kun kaveri saattaa olla kymmenen sekkaa nopeempi alamäessä.
yksi mikä auttaa niin ajele polkupyörällä mäkiä alas niin kovaa kuin uskallat ja mielellään maastossa. jos omistat tai sinulla on mahdollisuus ajaa moottoripyörällä niin aja ja hakeudu mutkapätkille, niillä ei tarvitse edes ajaa ylinopeutta kun löytyy sopiva lenkki. tai voihan samaa koettaa autollakin, mutta siinä on kori turvana eikä se kysy niin paljoa päätä. jos taas tekniikkaa haetaan niin laskemallahan sitä tulee, tosin välillä on hyvä koettaa laskea mäet alas yhdellä suksella, etenkin mutkat. kaatumisia ei pidä pelätä, ne kuulluvat lajiin.

paljon hyviä neuvoja onkin jo tullut, mutta mielestäni melkeinpä se tärkein on unohdettu: opettele kaatumaan! Etsi pehmeä rinne jostakin, laske alas eri tavoin (kahdella suksella, yhdellä suksella, askeltaen jne jne) ja kaadu sopivassa vauhdissa. Näin minä lapsena tein ja hyvin meni oppi perille. Ja hauskaakin oli. Ei se kaatuminen (yleensä) satu, ellei vauhti ole todella kova tai baana jäinen!

Minulla on sama ongelma. Miten laskea perinteisillä mäkeä alas, kun muut hiihtäjät ovat liiskanneet urat sileiksi auraamalla. Yksi kohta jäi uupumaan vastauksista, suksien etäisyys. Onko suksia helpompi hallita, jos ne ovat samalla etäisyydellä kuin uralla hiihdettäessä. Vaistomaisesti etäisyys tulee aseteltua leveämmälle ja silloin olen hukassa kun voimat ei riitä tuomaan suksia lähemmäksi.

Joskus lapsena opeteltiin tekemään askelkäännöstä laskemalla koulun puuverstasta ympäri, siinä oli yksi tiukka mutka kulman ympäri, vain auton levyinen. Ja jalkojen piti tehdä nopeaa liikettä.

Laskettelua harrastavat auraavat monesti aivan turhaan latuja, kun niin tehdään laskettelurinteessä. Askelkäännös (käännös jaetaan useisiin pieniin sektoreihin) on nopea tapa muuttaa suuntaa.

Etsisin matalahkon kovan rinteen ja harjoittelisin siellä, huomaa pian, että latua ei tarvita.

Itselle vanhemmiten kertynyt painoa, jolloin vauhti alamäessä on kova. Lasken nykyään kaikki mutkan sisältävät laskut latu-uran vieressä luistelubaanalla, tulee vähemmän yllätyksiä, jos latu onkin yhtäkkiä rikki. Jos lasku on suora, käytän latua.

Onko nykyisin olemassa ns. TRANS-latuja siis aivan erikseen, näin naispuoleisena Niilona olisin kysellyt ?

Yleensä noilla laduilla ainakin täällä Hellsingissä näkee vain jalankulkijoita ja mönkijöitä latuja pilaamassa.

Ihanat, hyödylliset vinkit tässä. Olisinpa lukenut ne ennen, kun menin vuosien jälkeen kokeilemaan mukamas helppoa latua! T: taisin murtaa häntäluuni.

Mäen laskua kannattaa harjoitella ihan tasaisella, kovalla alustalla. Hiihdä kova vauhti ja käänny niin että molemmat sukset liukuvat hiukan sivuttain. Sitten sama loivassa alamäessä ja siitä sitten yhä jyrkempiin mäkiin. Kokeile myös niin että paino on ulommalla jalalla ja sisäjalka on kääntynyt enemmän mutkan suuntaan. Itse lasken aika usein kovalla alustalla yhdellä jalalla (uloimmalla😊) ja jos on jäisempi kohta niin paino siirtyy automaattisesti sisemmälle jalalle joka siis on jo valmiiksi enemmän mutkan suuntaan.