Veljeni perusti perheen parhaan ystäväni kanssa. Olemme olleet ystäviä alle kouluikäisistä asti ja ystäväni on aina ollut vähän niinkuin perheemme jäsen - kuuluu kalustoon, äiti ruukasi sanoa, kun tyttösiä olimme.
Veljelläni on aina ollut paljon harrastuksia, eikä hän oikein osannut luopua mistään tai vähentää mitään pois, kun lapsia syntyi perheeseen kolmin kappalein. Arki mahtoi olla rankkaa, eikä seksikään enää väsyneeltä vaimolta sujunut. Tiedän sen, kun ystäväni on kertonut. Vaimo vähän pulskistui raskauksien myötä, ei mahdottomasti kuitenkaan, ja (huomasinhan minäkin sen) ettei jaksanut aina huolehtia vanhaan tapaansa itsestään ja huushollista. Ystäväni on kuitenkin aina ollut esteetikko, taiteellisesti ihan oikeasti lahjakas ihminen, eli kysymys oli vain siitä, että on sula mahdottomuus huolehtia kaikesta kauniista entiseen malliin yksin, kun on kolme pientä lasta huolehdittavana, joista nuorin on vielä kehitysvammainen. Tuskin hän oli menettänyt intohimoaan kauneuteen, sommitteluun ja siisteyteen. Joskus vain sekin, mikä ihmiselle on tärkeää ja lähellä sydäntä, pitää työntää sivuun vieläkin tärkeämpien asioiden tieltä. Veljeni oli tyytymätön, kun vaimosta tuli kiireinen ja väsynytkin perheen äiti.
No veli sitten päätti ratkaista tilanteen hakemalla ensin eroa saadakseen sitten muka oikein luvan kanssa etsiskellä itselleen uutta onnea. Pian siihen sitten löytyikin uusi nainen lohduttamaan syyllisyyksiä ja maalaamaan yhteistä siloista tulevaisuutta. Kun syyllistä mielestäni pitäisi aina kehottaa katsomaan suoraa syyllisyyteensä ja kannustaa kulkemaan sen ahdistavan mustan aukon lävitse kohti ihmisenä kasvamista, niin kuitenkin aina löytyy näitä uusia vähän tyhmiä naisia ja miehiäkin kriisin paikkoihin kutomaan valheen suloista verkkoa ympärille, lepertelemään hempeyksiään.
Nyt olemme jo niin pitkällä, että veljeni soitti eilen ja kysyi voisivatko nämä kaksi rakastavaista ohikulkumatkallaan pistäytyä kyläilemään perheemme luona. Olisi niin kiva nähdä kummipoikaakin, kuulemma. Minä sanoin siihen, että ei kiitos, ette ole yhdessä tervetulleita. Sanoin veljelleni, että hän voi poiketa meillä yksikseen tai ensimmäisen vaimonsa kanssa yhdessä, mutta että meidän kotiin ei uusia naisia tuoda. Yksinkertaisesti olen yhä edelleen älyttömän vihainen veljelleni ja taidan inhota tuota kakkosnaistakin oikein sydämeni pohjasta (vaikkei ehkä olekaan ilkeä vaan ainoastaan tyhmä). Minua muutoinkin harmittaisi ajatus siitä, että he tulisivat esittelemään uutta ero&uusperhe -elämäntapaansa meidän nuorisollemme muka hyväksyttävänä elämisenmallina. Jo lastenikaan tähden minä en voi heitä hyväksyä kotiimme.
Veljelläni on aina ollut paljon harrastuksia, eikä hän oikein osannut luopua mistään tai vähentää mitään pois, kun lapsia syntyi perheeseen kolmin kappalein. Arki mahtoi olla rankkaa, eikä seksikään enää väsyneeltä vaimolta sujunut. Tiedän sen, kun ystäväni on kertonut. Vaimo vähän pulskistui raskauksien myötä, ei mahdottomasti kuitenkaan, ja (huomasinhan minäkin sen) ettei jaksanut aina huolehtia vanhaan tapaansa itsestään ja huushollista. Ystäväni on kuitenkin aina ollut esteetikko, taiteellisesti ihan oikeasti lahjakas ihminen, eli kysymys oli vain siitä, että on sula mahdottomuus huolehtia kaikesta kauniista entiseen malliin yksin, kun on kolme pientä lasta huolehdittavana, joista nuorin on vielä kehitysvammainen. Tuskin hän oli menettänyt intohimoaan kauneuteen, sommitteluun ja siisteyteen. Joskus vain sekin, mikä ihmiselle on tärkeää ja lähellä sydäntä, pitää työntää sivuun vieläkin tärkeämpien asioiden tieltä. Veljeni oli tyytymätön, kun vaimosta tuli kiireinen ja väsynytkin perheen äiti.
No veli sitten päätti ratkaista tilanteen hakemalla ensin eroa saadakseen sitten muka oikein luvan kanssa etsiskellä itselleen uutta onnea. Pian siihen sitten löytyikin uusi nainen lohduttamaan syyllisyyksiä ja maalaamaan yhteistä siloista tulevaisuutta. Kun syyllistä mielestäni pitäisi aina kehottaa katsomaan suoraa syyllisyyteensä ja kannustaa kulkemaan sen ahdistavan mustan aukon lävitse kohti ihmisenä kasvamista, niin kuitenkin aina löytyy näitä uusia vähän tyhmiä naisia ja miehiäkin kriisin paikkoihin kutomaan valheen suloista verkkoa ympärille, lepertelemään hempeyksiään.
Nyt olemme jo niin pitkällä, että veljeni soitti eilen ja kysyi voisivatko nämä kaksi rakastavaista ohikulkumatkallaan pistäytyä kyläilemään perheemme luona. Olisi niin kiva nähdä kummipoikaakin, kuulemma. Minä sanoin siihen, että ei kiitos, ette ole yhdessä tervetulleita. Sanoin veljelleni, että hän voi poiketa meillä yksikseen tai ensimmäisen vaimonsa kanssa yhdessä, mutta että meidän kotiin ei uusia naisia tuoda. Yksinkertaisesti olen yhä edelleen älyttömän vihainen veljelleni ja taidan inhota tuota kakkosnaistakin oikein sydämeni pohjasta (vaikkei ehkä olekaan ilkeä vaan ainoastaan tyhmä). Minua muutoinkin harmittaisi ajatus siitä, että he tulisivat esittelemään uutta ero&uusperhe -elämäntapaansa meidän nuorisollemme muka hyväksyttävänä elämisenmallina. Jo lastenikaan tähden minä en voi heitä hyväksyä kotiimme.
Vastaukset 30
Vanhimmat
eivät jaksa rakastaa, arki astuu kuvaan siinä uudessakin suhteessa, entäs sitten? Toisaalta on paljon tilanteita, joissa perheitä on perustettu liian hätäisesti, eikä tulla toimeen keskenään, tällöin on kaikkien paras erota ja mahdollistaa se onnen löytäminen muualta, silloin osoittaa rohkeutta lähteä, vaikka helppoa ei olisikaan.
Toiseksi olemme ihmiset erehtyväisiä, opetelkaamme myös antamaan anteeksi heille, jotka ovat erehtyneet. Synnitön kyllä voi sen ensimmäisen kiven heittää. Ei tosten valintoja tarvitse kunnioittaa, ei hyväksyäkään, mutta anteeksiantaminen on hyve, johon jokaisen olisi hyvä pystyä. Elämä on liian lyhyt jotta kannattaisi keskittyä vihanpitoon.
Kun on menty naimisiin liian hätäisesti liian erilaisen ihmisen kanssa, ei ratkaisu ole avioero, vaan avarakatseisuus. Vaatii paljon, paljon, sopeutumista ja ihmisenä kasvamista, että oppii elämään kovin erilaisen persoonan kanssa. On hyvä muistaa, että jokaisessa ihmisessä on Jumalan kuva. Se Jumalan kuva on vain jokaisen itse kaivattava esiin omasta puolisosta, siitä hirviöpuolisostakin. Jos eroaa, ei pidä ainakaan mennä enää uudelleen naimisiin.
Kyllä sinä olet anteeksiantamisen käsittänyt ihan kierolla tavaalla. Mnä en hyväksy veljeni uutta suhdetta (en veljeni puolelta enkä uuden naisen puolelta), siksi he eivät ole tervetulleita meille yhdessä. Sanoinhan jo aloituksessakin, että hyväksyn veljeni ihmisenä, hän saa tulla käymään perheessämme yksin, kunhan ei tuo väärintekoaan lasteni silmien eteen. Jos syystä taikka toisesta kohtaisin uuden naisen jossakin arkielämässä, niin kohtelisin häntä varmaankin ihan niin kuin kaikkia muitakin ihmisiä. Veljeni kanssa veljeni kumppanina en häntä hyväksy.
Ymmärrän hyvin tunteesi, eikä niitä vääriksi voi väittää. Ikävää tuossa on vain se, että lopulta tuollainen käytös maksaa sinulle veljesi. Jos olet valmis luopumaan veljestäsi HÄNEN elämänvalintojensa vuoksi, niin jatka samaa rataa. Uusi nainen ei ole sitä eroa aiheuttanut kuten sanoit, mutta ei sinun silti hänestä pitää tarvitse. Toimeen täytyisi voida tulla, kuten aikuiset ihmiset, käyttäytyä hyvin, mutta saathan sinä hänestä olla pitämättä. Toisaalta jos veljesi olisi fiksu, hän antaisi sinulle riittävästi sopeutumisaikaa, ennen kuin tuo uutta naista näytille. Puolensa ja puolensa.
Jälkiviisas on nyt hyvä olla, ehkä veljesi koki, että ex-vaimo ja sinä liittouduitte yhdessä häntä vastaan. Miksi mielestäsi uusi nainen on tyhmä? Kyllä mielestäni jokainen ansaitsee uuden mahdollisuuden. Miksi tunnet niin voimakkaasti, kun et nyt näe asiaa ollenkaan veljesi kantilta. Suvaitsevaisuutta et ainakaan lapsillesi opeta, ajattele mitkä paineet heillekin asetat, epäonnistua ei saa, tai kärsii koko ikänsä!!
Minä opetan lapsilleni vastuuta, en vääristynyttä suvaistevaisuutta. Jättäminen ei ole epäonnistumista, vaan vallankäyttöä ja ylimielisyyttä (ellei sitten taustalla ole vakavaa väkivaltaa). Minä kehoitan lapsiani nyt ja aikuisinakin sopeutumaan ympäröivään elämäänsä ja etsimään onnea arjen pienistä asioista, en suinkaan mistään epätodesta ihastumishumalasta.
opetat lapsesi siihen,et vaikka olisi kuinka tyytymätön elämäänsä ja onneton,ei saa erota vaan on hammasta purtava ja kestettävä,koska äiti haluaa niin?????
elämään sopeutuminen tarkoittaa mielestäni sitä,et pystyy myöntämään itselleen virheet,ja pyrkii ne korjaamaan,jos liitto ei yrityksistä huolimatta toimi,on parempi erota,kuin pilata kaikkien (myös lasten) elämä sillä,et väkisin ollaan yhdessä vaikka homma ei toimi.
itsensä kunnioittaminen on parasta mitä voit lapsillesi opettaa (tietenkin pitää myös muita kunnioittaa) mut huonossa suhteessa eläminen pakosta,ei ole kunniallista,ei kenellekkään.
Siis onko vakava väkivalta vain oikeutus eroon? Entä henkinen väkivalta, lievä väkivalta, puolison rikollisuus, uskottomuus, alkoholismi, lasten pahoinpitely jne. Meinaatko, että ihmisen on ikänsä elettävä helvetissä ja ihmisarvolle ala-arvoistakin elämää ollakseen kyllin hyvä (sinulle)?
Onneksi et ole minun siskoni tai ystäväni. Minulle he ovat rinnallani silloinkin, kun teen heidän mielestään väärän ratkaisun. Minä elän itse oman elämäni ja omien valintojen mukaan, oli se sitten oikein tai väärin.
Joo just. Käsi sydämelle, kuinkahan monessa eroon päättyvässä liitossa on vakavaa väkivaltaa tai rikollisuutta tai lasten pahoinpitelemistä? Onkohan tässä tapauksessa veli saanut kokea jotakin sellaista vaimonsa taholta? Kun erojen ja uusperheiden oikeutuksista puhutaan, mennään niin kovin helposti näihin äärimmäisyyksiin. Eiköhän karu totuus ole se, että valtaosa eroista on turhia, ja siksi valtaosa uusperheistä on perustettu huteralle pohjalle.
Pitääkö veljen elää koko loppuelämänsä kuten sisko haluaa? Pitääkö ihmisen siis elää koko elämänsä suhteessa, joka häntä ei tyydytä vain siksi, että on joskus sattunut menemään naimisiin ja hankkinut lapsia.
29% alle 15-vuotiaista ja 40% yli 15-vuotiaista naisista on kokenut joskus väkivaltaa, seksuaalisesti uhkaavaa käyttäytymistä tai seksuaaliseen kanssakäymiseen pakottamista.
Kodin seinien sisäpuolella tapahtuu paljon sellaista, jota me ulkopuoliset emme koskaan näe.
älä ole nii tyhmä kukaan ei tiedä miksi pariskunnat eroavat jokainen selittää että vika oli toisessa.
et käsitä ennen kun itse olet samassa sopassa, veli on tärkeämpi kun hänen enttinen vaimonsa.
kiva että hän on löytänyt uuden naisen, mistä helvetistä sinä olet katkera?
odota kun oma kakarat kasvavat tuskin seuraat jos he rakastuvat juuri eroneen miehen tai naisen.
toisaalta en. Sinä et voi tietää mitä nämä veljesi ja hänen ex-vaimonsa tunsivat sisimmässään. Et varmasti ollut joka hetki heidän elämässään mukana. Kyllä kai veljellä on jokin painava syy eroon ollut. katkeruutesi pilaa sinun ja veljesi välit lopullisesti. Ei nämä naiset ole olleet syyllisiä veljesi eroon, älä heitä vihaa, he elävät omaa elämäänsä/omia tunteitansa. Eivät kiusatakseen muita. kai jokainen saa elämässään onnea etsiä.
Ensinnäkin olen asiassa ulkopuolinen ihminen. Minua ei ole loukattu, en ole katkera. En vain hyväksy veljeni valintoja. Hyväksymättömyys ja katkeruus ovat ihan eri asioita, niitä ei pidä sekoittaa keskenään (ei edes ex puolison kohdalla). Vahvojakaan mielipiteitä ei voi leimata katkeruudeksi, kateudeksi tms. Asiat pitää osata ottaa asioina.
Toiseksi lapsuudesta asti läheisin ystäväni on minulle todellakin läheinen. Tunnen hänet hyvin ja tiedän kyllä eroon johtaneista tilanteistakin aika paljon. Sitä paitsi vanhempanikin varoittelivat veljeäni jo vuosia sitten liian sinkkumaisesta elämäntavasta suhteessa perheellisyyteen. Veli ei ollut selvästikään kypsä vanhemmaksi, vaikka itsekin halusi lapsia. Sitten hän otti vielä itse eron, kun oikeastaan asian olisi pitänyt mennä päinvastoin (ulkopuolisen silmin katsottuna).
Kolmanneksi, me ihmiset emme ole täällä vain omaa onneamme etsimässä, vaan elämässä ensisijaisesti vastuullista elämää. Onnen pitäisi avautua jokaisen ihmisen itsensä sisältä, siitä, että osaa sopeutua vallitseviin vaikeisiinkin tilanteisiin ja tehdä niiden keskellä oikeita, hyviä ja epäitsekkäitä valintoja. Onni on kykyä olla kiitollinen. Kukaan ei löydä onnea haeskelemalla sitä vain rakkaussuhteista.
Kyllä naiset ja miehet, jotka kovin kevytkenkäisesti suhtautuvat rikkoutuviin / vastikään rikkoutuneisiin perheisiin oman onnensa etsimisessä ovat syyllisiä, vaikkeivät sitä itse tiedostaisikaan. Yksinkertaisia ehkä jopa hyväntahtoisia hölmöjä he ovat, kun eivät ole pohdiskelleet elämän arvoja tuon kummemmin.
itse haettava, kukaan ei sitä eteen kanna, kyllä rakastamilleen ihmisille silti suo onnen, vaikka se kirpaisisi, sitä se on se epäitsekkyys, olipa sitten mistä tahansa kysymys. Kyllä minä päästäisin linnun ulos häkistään jos onnettomaksi tulisi. Mitä tiukemmin koittaa kiinni ihmisestä pitää, sitä kauemmas sen ajaa. Suodaan onni heille, jotka sellaisen ovat löytäneet, ja ollaan sitten onnellisia heidän puolestaan, ompahan kaikilla edes jokin syy onneen!
Että vihainen olet ensisijaisesti tälle uudelle naiselle. Ja ymmärtääkseni tämä nainen ei ollut kuvioissa ennen eroa...? Jos tämän seikan olin oikein ymmärtänyt niin hieman kyllä ihmettelen.. Mutta se on oma asiasi, jos haluat katkaista välit veljeesi niin tiedä häntä kuinka monta hyötyjää sen myötä syntyy. No ehkä sinä olet silloin onnellisempi. Tuottaisihan se varmasti sinulle mielihyvää nähdä veljesi lopun elämäänsä yksinäisenä ja onnettomana...mutta valitettavasti meillä ei ole oikeutta määrätä toisten ihmisten elämästä siten - ei edes veljensä.
parhaasta ystävästäni, mutta entäs sitten! Minä voin olla kummankin kanssa tekemisissä niin kuin ennenkin ja hyväksyn kummankin uudet puolisot. Mikä ihmeen suvaitsematon ihminen sinä olet? Tuomitset toisia. Onko sinulla kenties itselläsi paha olla? Oletko kenties kulissiavioliitossa? Onnellinen ihminen ei tuomitse toisia ja ole pahansuopa toisia kohtaan.
Et sinä voi elää veljesi elämää. Toisen ihmisen hyväksyminen tarkoittaa sitä, että hyväksyy myös toisen ihmisen valinnat ja tavan elää.
Entä kun paras ystäväsi löytää uuden onnen. Onko se mies tervetullut luoksesi?
Mitä "voitat" sillä, että veljesi saa tulla luoksesi yksin mutta ei uuden vaimonsa kanssa. Kenen etua/tahtoa se palvelee. Miksi teet tällaista kiusaa veljellesi?
Toisen ihmisen hyväksyminen ei taatusti voi tarkoittaa sitä, että hyväksyy myös hänen valintansa ja tavan elää. Jos veljesi esimerkiksi varastelee, hyväksytkö sinä myös varastelun hyväksyessäsi veljesi ihmisenä. Hyväksytkö vaikkapa lapsesi juopottelevan elämäntyylin tai huumeiden käytön hyväksyessäsi hänet ihmisenä? Etkö muka voi hyväksyä veljeäsi / lastasi ihmisenä ilman että hyväksyt päihteiden ympärillä pyörivän elämäntavan, varastelun tai uusperheessä eläminen?
Jos todella välität lähimmäisistäsi, kerrot heille aina rehellisesti, mitä mieltä olet heidän valinnoistaan. Minun puolsetani veljeni voi sitten päättää, haluaako ylpeänä eroon sisarestaan vai haluaako sittenkin tulla silloin tällöin kyläilemään meille yksikseen.
Jos taas ystäväni löytää joskus uuden miehen, hyväksyn sen kyllä, koska ystäväni on jätetty (eroonsa syytön) osapuoli. Ystäväni on kyllä itse sanonut, että keskittyy nyt lapsiin, eikä suinkaan parin etsintään ja kasvattaa mieluiten lapset aikuisiksi, ennen kuin halajaa uutta suhdetta elämäänsä. Tätä asennetta kunnioitan suuresti.
En halua veljeni ajan kanssa ajattelevan, että asenteeni muuttuvat hänen uutta onneansa kohtaan. Jokainen uusi päivä uusperhettä, on aina uusi vääryys. Se joka eron ottaa, kantakoon asiasta täyden vastuun ja eläköön yksin.
ankara, jos joskus oma lapsesi päättää erota. Toisaalta ehkäpä sentään lapsesi kohdalla pitäisit hänen puoliaan, vaikka hän olisikin syyllinen eroon.
Veljesi ylpeä jos pitää valitsemansa naisen puolta? Kyllä sinä olet se pirun ylpeä ja ylimielinen, jos oletat veljesi valitsevan sinut ohitse elämänkumppaninsa. Ei se veli sinun kanssasi kaiketi intiimiä ja sydäntä kääntävää tunnesuhdetta jaa. Etpä kyllä ole veljeä ansainnutkaan. Toivottavasti pystyt itse elämään täydellistä idylliäsi ja vastaamaan itse omiin vaatimuksiisi...
Uusiko nainen, puolenvuoden tuttavuusko muka elämänkumppani? Elämänkumppanista voi puhua aikaisintaan hyvin varovasti sitten, kun yhteisiä vuosia on jo toistakymmentä. Hetken hairahdusko muka valittu nainen? Kyllä näillä tuoreilla typyköillä on otsaa antaa titteleitä itselleen tilanteessa, jossa miehellä on takana pitkä historia ja kolme lasta sen ensimmäisen naisen kanssa. Juuri tuo osoittaa täydellistä typeryyttä.
valitsee sen uuden heilan ja elää elämänsä onnellisesti hänen kanssaan. Sinua hän ei ole siskoksi ansainnut.
keskittyä enemmän omaan elämääsi kun hautoa toisten eroja..Yleensä ihmisellä, joka miettii päänsä puhki toisten suhteita, on oma suhde ihan rempallaan..
Ehkei puolen vuoden päästä, mutta jos ihminen on tunnepuolella käynyt tyhjäkäyntiä monta vuotta jonkun kanssa, eronnut, ja sitten löytänyt sen todellisen soulmaten, jonka kanssa vain kertakaikkiaan kolisee samantien (enkä todellakaan tarkoita seksiä, vaan menttaalipuolta), rakastunut tulenpalavasti ja herättänyt uudelleen uskonsa siihen, että on mahdollista olla onnellinen myös jonkun kanssa... Siihenkö väliin katkeran siskon pitäisi päästä valintatilanteen asettamisen kanssa? Muistatko yhtään mitä on olla rakastunut, ja kuinka paljon loukkaa jonkun perusteeton vihamielisyys sydämesi valittua kohtaan?
Sinulla on todella otsaa nimitellä veljesi rakasta "typykäksi", tietämättä ollenkaan, mitä ne kaksi jakavat yhdessä. Heillä saattaa olla todelliset edellytykset tulla niiksi vuosikymmenien elämänkumppaneiksi keskenään, toisin kuin bestikselläsi ja veljelläsi. Todella ikävää että tämä ns. "bestis" on aivopessyt sinut noin täysin puolelleen, täydellistä typeryyttä osoittaa se, jos todella uskot veljesi olevan YKSIN syypään heidän eroonsa. Ainahan sitä molemmissa on syytä. Vaan ketä se syyttely hyödyttää, ja onko se sinun asiasi?
sanoa olevani 100% samaa mieltä monen kirjoittajan kanssa tämän "siskon", jos häntä siskoksi voi kutsua, ajattelutapaa vastaan kommentoineen kanssa. Tuolla käytöksellään hän vaan tekee vahinkoa veljelleen ja saattaa vielä saada kyseenalaisen kunnian olla veljen uuden elämän pilaajana. Parempi olisi luoda hyvää tulevaisuutta kaikkien (jopa veljen lapsia ajatellen) hyväksi. Enpä halua sinua siskokseni. Epäilen ja oman elämäsi onnellisuutta.
syyn, miksi veljesi jätti vaimonsa?
Tiedän paljon, mm. sen, että veljeni olisi halunnut vaimonsa ottavan abortin nuorimman lapsen vammaisuuden vuoksi. Ystäväni ei siihen kyennyt omantunnon syistä, eikä veljeni halunnut sitoutua vammaisperheen elämään. Tämän olen kuullut veljeltä itseltään. Uusi nainen, joka tuukee näin alhaista etiikkaa tietämättään tai tiedostaen (tukiessaan veljeäni), on itsekin aika moraaliton. Tämä lapsi, jota veljeni ei halunnut, on kummilapseni.
syy... Mielestäni heidän liitossaan ei ole ollut enää kaikki hyvin pitkään aikaan ennen nuorimman lapsen alkuun saattamista. Ei mies käyttäydy noin, jos suhde molemmin puolin kunnossa ja rakkaus on läsnä. Tuollainen tilanne päinvastoin lujittaa hyvän suhteen entistä lujemmaksi ja huonolle suhteelle käy huonosti. Esimerkkejä löytyy lähipiiristäni.
Ja mistäs sinä sen tiedät? Minä olen tunetnut veljeni ja ystäväni lapsesta lähtien, ja tunnen kyllä heidän luonteensa plussat ja miinukset. Mielestäni veljeni ratkaisu on täysin moraaliton. Ystävässäni ei ole mitään sellaista, että hänet pitäisi hyljätä lapsineen. Hylkääminen osoittaa vain ylimielisyyttä, suvaitsemattomuutta ja haluttomuutta kasvaa ihmisenä avarakatseisemmaksi.
Vaan tehän kaikki täällä tiedätte ja tunnette veljeni, ystäväni ja tämän uuden naisen niin paljon paremmin, että teidän kaikkien on helpompi kääntyä veljeni puolelle ja samalla kääntyä huonoa vaimoa ja ihmisenä hankalaa ystävääni vastaan, niinkö? Tietäkää, että kun toiselle kumartaa, niin toiselle pyllistää.
Tiedätkö, kuinka paljon minä taas tunnen niitäkin, jotka ovat myöhemmin katuneet eroaan ja joilla samat oman ihmisenä kasvamisen ongelmat ovat nousseet uudenkin suhteen kasvun karikoksi.
moraaliton ratkaisu veljeltäsi. Selvä. Kukaan ei muuten hylkää rakastamaansa ihmistä. Yleensä.
tuntea veliäsi kovinkaan hyvin. Olet vain sotkeutunut asioihin jotka ei kuulu sulle pätkääkään. Sun veli ei tarvitse tuollaista siskoa, joka päättää muiden puolesta mitkä ratkaisut ovat moraalittomia.
Jos mulla olis tollanen systeri käskisin hänen hankkia ihan oman elämän tai hankkisin hänelle hyvän hoitopaikan jostain mahdollisimman kaukaa.
Sun elämääsi ei sitten paljon muuta mahdu kuin veli ja sun frendi.