Heippa
Minusta tuntuu, että äitini on hyvin pettynyt minuun.
Hän huutaa minulle jokaisesta asiasta ja meillä on paljon riitoja. Riidathan tietysti ovat ihan normaaleja, varsinkin kun olen murrosikäinen, ''kapinoiva'' teini. Olen siis 13 -vuotta.
Äitini mielestä minun tulisi keskittyä enemmän koulunkäyntiin, niinkuin esimerkiksi siskoni, joka loistaa lähes kaikissa asioissa parhaana. Mutta minua ei pätkääkään kiinnosta koulu, kokeisiin en jaksa lukea, koska minulta ei löydy yhtään kunnianhimoa, ei vähääkään. Enkä muutenkaan jaksa. Äitini huutaa minulle siitä, koska kuuntelen hänen mielestään hyväksymätöntä musiikkia, ja pukeudun kuin mikäkin saatananpalvoja ym. Hän luulee minua masentuneeksi, koska pukeudun mustaan ja kuuntelen metallia. Hän jutteli myös kuulema joidenkin jehovantodistajien kanssa minusta, ja he olivat hänelle selittänet, että miksi teini ajautuu johonkin metallimusiikin kuunteluun. heh. Aivan naurettavaa mielestäni.
Hän ei ole koskaan näyttänyt ymmärtävän minua, eikä hän edes tunne minua. Hän ei suoraan sanottuna tiedä minusta mitään.
Hän luulee, että olen vain tyttö, jolla ei ole kavereita, joka tulee koulusta suoraan kotiin ja menee tietokoneelle. Mutta todellisuudessa minulle on sattunut ja tapahtunut paljonkin parin viime vuoden aikana. Poikaystävä löytyy(nyt 10kk yhdessä), kavereitakin on. Äitini ei ole koskaan tiennyt niistä mitään.
Eniten kuitenkin minua huolestuttaa nämä meidän välimme, jotka ovat hyvin huonot. En tiedä mitä tekisin, miksi juuri olen tälläinen kuin olen, en mahda asialle mitään. Äitini huutaa myös vanhimmalle siskolle (meitä on kolme siskoa), koska äitini mielestä, nuorin sisaruksista (eli minä) on aina sisarusten kasvattama. Eihän se niin ole, kyllä se on itse äitini joka, kasvattanut minut ''väärin''. Äitini on hiukan ollut kasvatuksessaan liian kovaotteinen, olen saanut piiskaa, minua on lyöty, vedetty tukasta jne. (kun olin pienempi siis), viime viikollakin äitini kyllä tönäisi minua, kun riitelimme.
no en tiedä, mikä idea tässä viestissä nyt oikeen oli, mut kommenttia vositte laittaa, jos suinkin jaksatte.
Minusta tuntuu, että äitini on hyvin pettynyt minuun.
Hän huutaa minulle jokaisesta asiasta ja meillä on paljon riitoja. Riidathan tietysti ovat ihan normaaleja, varsinkin kun olen murrosikäinen, ''kapinoiva'' teini. Olen siis 13 -vuotta.
Äitini mielestä minun tulisi keskittyä enemmän koulunkäyntiin, niinkuin esimerkiksi siskoni, joka loistaa lähes kaikissa asioissa parhaana. Mutta minua ei pätkääkään kiinnosta koulu, kokeisiin en jaksa lukea, koska minulta ei löydy yhtään kunnianhimoa, ei vähääkään. Enkä muutenkaan jaksa. Äitini huutaa minulle siitä, koska kuuntelen hänen mielestään hyväksymätöntä musiikkia, ja pukeudun kuin mikäkin saatananpalvoja ym. Hän luulee minua masentuneeksi, koska pukeudun mustaan ja kuuntelen metallia. Hän jutteli myös kuulema joidenkin jehovantodistajien kanssa minusta, ja he olivat hänelle selittänet, että miksi teini ajautuu johonkin metallimusiikin kuunteluun. heh. Aivan naurettavaa mielestäni.
Hän ei ole koskaan näyttänyt ymmärtävän minua, eikä hän edes tunne minua. Hän ei suoraan sanottuna tiedä minusta mitään.
Hän luulee, että olen vain tyttö, jolla ei ole kavereita, joka tulee koulusta suoraan kotiin ja menee tietokoneelle. Mutta todellisuudessa minulle on sattunut ja tapahtunut paljonkin parin viime vuoden aikana. Poikaystävä löytyy(nyt 10kk yhdessä), kavereitakin on. Äitini ei ole koskaan tiennyt niistä mitään.
Eniten kuitenkin minua huolestuttaa nämä meidän välimme, jotka ovat hyvin huonot. En tiedä mitä tekisin, miksi juuri olen tälläinen kuin olen, en mahda asialle mitään. Äitini huutaa myös vanhimmalle siskolle (meitä on kolme siskoa), koska äitini mielestä, nuorin sisaruksista (eli minä) on aina sisarusten kasvattama. Eihän se niin ole, kyllä se on itse äitini joka, kasvattanut minut ''väärin''. Äitini on hiukan ollut kasvatuksessaan liian kovaotteinen, olen saanut piiskaa, minua on lyöty, vedetty tukasta jne. (kun olin pienempi siis), viime viikollakin äitini kyllä tönäisi minua, kun riitelimme.
no en tiedä, mikä idea tässä viestissä nyt oikeen oli, mut kommenttia vositte laittaa, jos suinkin jaksatte.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ensinnäkin voisit vaikka kertoa äidillesi poikaystävästäsi..? Ja jos et ole masentunut, niin kerro sekin äidillesi... Ette ilmeisestikään puhu toisillenne paljon asioista ja se vaikuttaa olevan se ongelma. Koittakaa molemmat olla avoimempia, niin alatte ehkä ymmärtää toisianne paremmin... (voit sanoa sen äidilles...).
Meillä kaikilla on vain yksi äiti. Jospa joskus kuuntelisit mitä hän sanoo etkä heti provosoidu.Olisiko jossain hänen jutuissaan perää? Äitisi pelkää että ajaudut väärään seuraan koska nykyään todella voi tapahtua kaikenlaista. Äitisi on oikeassa myös kouluopiskelustasi, voisitko ottaa itseäsi niskasta kiinni ja yrittää edes vähän? Sehän on sinun parhaaksesi. Kun aikaa kuluu, vuosia, kun itse aikuistut ja kasvat niin ymmärrät äitiäsi kyllä paremmin ja ymmärrät miksi hän käyttäytyy nyt näin. Mutta lyöntejä, tönintää tai muuta fyysistä ei pidä hyväksyä äitisi puolelta.
Mulla on silleen samanlaine tilanne kotona et mun isäni luulee et oon masentunu jos en haluu olla meijjän tv-huoneessa porukoitten kaa kattomassa telkkarii eikä mun isä tajuu etten oo todellakaa masentunu vaikka oon sanonu sen sille! Mullaki jätkäkaveri löytyy ja muutenki kavereita enemmän ku porukat luuleekaa! Mua ei myöskään kiinnosta yhtää mikää koulu. Luen kokeisiin vaan sen verran et pääsen läpi kaikist aineista. en kuitenkaa oo mikää iha huono koulus, paitti kielissä :/ Porukat on välillä vähä ihmeissään ku huudan niille ettei ne tajuu mitää koska ne ei oikeestikkaa tunnu tajuavan mitää muhu liittyvää! oon kans 13-vuot, eli kans siin murros iässä. eihä sitä huutamista ja niit riitoja mitä meillä kotona tulee tarvii sillo ihmetellä?!?! iha normaalia.
"kokeisiin en jaksa lukea, koska minulta ei löydy yhtään kunnianhimoa, ei vähääkään. Enkä muutenkaan jaksa"
älä sitten lue, siivoamaan pääsee 6 euron tuntipalkalla ilman papereita.
"olen saanut piiskaa, minua on lyöty, vedetty tukasta jne. (kun olin pienempi siis), viime viikollakin äitini kyllä tönäisi minua, kun riitelimme"
onhan kamalaa! oikein tukasta otettu kiinni? Minua mummo vei niskavilloista 6-0 anoppinsa hautajaisissa enkä mitään traumoja saanut. Järkevä kuri se on joka lapsen tiellä pitäää.
Kokeileppa sitä et menet puhumaan äitilles ja avaudut sille.
kerro miksi oot pukeutunu mustaan.'
Ja et sulla on poikaystävä jne.
Eiköhän se rupea tajuamaan,se haluaa olla osa suin elämää.Riidatkin loppuu..
Niin ja on muaki vedetty hiuksista pienenä.
hyvin on menny perille ja hyvän kasvatuksen olen saanu.
Melkee kaikis perheis on sama juttu.Mul on "kamu" joka pitää kaikkia mustii pukeutuneita saatananpalvojina.
Mä itekkii kuuntelen metallii ja hevii.
Stratovariusta,Iron Maidenii ja Teräsbetonii...
Ja oon tyttö.
Sehän on ihan normaalia.