Parin vuoden ajan olen pitänyt lääkekaapissani varalta Imovan -nukahtamislääkettä. Se on tarjonnut erinomaisen avun tilapäisiin nukahtamisvaikeuksiin eikä minun ole siihen onneksi tarvinnut kovin usein turvautua.
Kuukausi sitten aloitin ensimmäistä kertaa elämässäni Cipramil -masennuslääkkeen, jota nautin 10 mg kokeilupakkauksen (10 pv) jälkeen 20 mg päivässä.
Heti ensimmäisellä viikolla tuli pieniä univaikeuksia, mutta ne katosivat, kunnes neljännellä viikolla unet katosivat käytännöllisesti katsoen kokonaan.
Vaikka kuinka halusin välttää Imovanin ja Cipran päällekkäiskäyttöä, niin ei ollut lopulta vaihtoehtoa, koska unet katosivat ensimmäistä kertaa juuri siitä nukkumisen vaiheesta, jonka tulisi olla kaikkein syvintä.
Puolenyön jälkeen nukahdettuani suloiseen väsymykseen, avasinkin silmäni jo klo 01 eikä unesta sen jälkeen tuntikausiin tietoakaan. Ja kun sitten aivan nääntyneenä nukahdin klo 4 maissa, niin klo 5 taas täysin virkeänä silmät auki. Loppuaamu sitten pelkässä "koiranunessa".
Päätin, että en kerta kaikkiaan vain ota Imovania, koska olin sitä jo edellisyönä ottanut.
Seuraavana yötä oli sitten jo pakko ottaa mikäli halusi olla edes jonkinlaisessa puolittaisessa työvireessä.
Onko kenelläkään kokemuksia siitä, että Imovan-nukahtamislääkkeeseen jää koukkuun. Että ilman sitä nukahtaminen ei sitten enää onnistukaan.
Mitkä olivat mahdollisen koukkuun jäämisen seuraukset ja mitkä selviytymiskeinosi ?
Kuukausi sitten aloitin ensimmäistä kertaa elämässäni Cipramil -masennuslääkkeen, jota nautin 10 mg kokeilupakkauksen (10 pv) jälkeen 20 mg päivässä.
Heti ensimmäisellä viikolla tuli pieniä univaikeuksia, mutta ne katosivat, kunnes neljännellä viikolla unet katosivat käytännöllisesti katsoen kokonaan.
Vaikka kuinka halusin välttää Imovanin ja Cipran päällekkäiskäyttöä, niin ei ollut lopulta vaihtoehtoa, koska unet katosivat ensimmäistä kertaa juuri siitä nukkumisen vaiheesta, jonka tulisi olla kaikkein syvintä.
Puolenyön jälkeen nukahdettuani suloiseen väsymykseen, avasinkin silmäni jo klo 01 eikä unesta sen jälkeen tuntikausiin tietoakaan. Ja kun sitten aivan nääntyneenä nukahdin klo 4 maissa, niin klo 5 taas täysin virkeänä silmät auki. Loppuaamu sitten pelkässä "koiranunessa".
Päätin, että en kerta kaikkiaan vain ota Imovania, koska olin sitä jo edellisyönä ottanut.
Seuraavana yötä oli sitten jo pakko ottaa mikäli halusi olla edes jonkinlaisessa puolittaisessa työvireessä.
Onko kenelläkään kokemuksia siitä, että Imovan-nukahtamislääkkeeseen jää koukkuun. Että ilman sitä nukahtaminen ei sitten enää onnistukaan.
Mitkä olivat mahdollisen koukkuun jäämisen seuraukset ja mitkä selviytymiskeinosi ?
Vastaukset 18
Vanhimmat
En tiedä asiasta hevon p...kaan, mutta luepa täältä.
http://forum.soneraplaza.fi/messages/148763678.html
Liian helposti. Itselläni oli alussa samantapainen kuvio, sain depikseen Cipramilia, joka aiheutti mm. sen unettomuuden, kerroin asiasta lääkärille, joka kirjoitti Imovane 7,5 mg
ressun.
Alussa otin sen ohjeen mukaan, mutta eräänä iltana otettuani Imon jäin sohvalle valvomaan ja yllättäen Imo vaikuttikin piristävästi. Tunsin oloni energiseksi, pirteäksi, iloiseksi; fiilis oli, että jaksan mitä vaan. Tästä se piru sitten pääsi irti. Seuraavana aamuna uteliaana ja kokeilunhaluisena ihmisenä nappasinkin Imon ja olo oli taas tosi mahtava ja siitä alkoi kierre.
Tarkastin lääkekirjasta Farma Fennicasta, mitä Imosta sanottiin ja siellä mainittiin heti alussa jotekin näin, että Imo peittää joissani tapauksissa (olisiko yliherkkyys tms)depression oireet, eikä sitä tule missään nimessä käyttää depiksen hoitoon. Mutta minähän siitä viis. Imo tosiaan hävitti kaikki depiksen oireet, ja tunsin itseni "kaikkivoivaksi, -jaksavaksi".
Käytön jatkuessa annostuksen määrä lisääntyi, jolloin valjastin kavereitani "hommiin". Hakemaan Imo-ressu lekurilta ja lääkkeet minulle pientä ylimääräistä korvausta vastaan.
Tätä jatkui nelisen vuotta. Olin jo harkitsemassa jopa reseptiväärennöksiä, kunnes aloitin odottaa lasta ja pakotin itseni lopettamaan lääkkeen käytön.
Tästä on nyt hieman yli puoli vuotta ja vierotusoireita on edelleenkiin. Kun sais Imoa. Ole siis varovainen.
Oot kyllä ensimmäinen, jolta olen kuullut että Imovane piristikin eikä nukuttanut.
Söitkö silloin samanaikaisesti Cipraa ja Imoa ? Ciprahan tasoittaa ääripäitä ja serotoniin takaisinoton estäjänä voi joillakin parantaa elämän laatua, vaikkei nyt aivan hirveän energiseksi tekisikään.
Jätin Cipran pois tasan kuukauden käytön jälkeen, sillä koen kyllä että tuo unettomuuteni johtui nimenomaan Ciprasta (kuten oli myös sinun kokemuksesi).
Imolla edelleenkin pystyin jotenkin nukahtamaan, mutta varoin vain periaatteessa noiden kahden päällekkäiskäyttöä, koska se tuntui vähän hurjalta yhdistelmältä.
Siksi mieluummin vaikka valvoin sen yhden yön kuin että olisin ottanut molempia yhtäaikaa peräkkäisinä öinä.
Imovanen pitäisi muuten olla niin tehokas nukahduttaja, että sitä nauttineen on tahtoessaankin varsin vaikea pysyä valveilla, jos tuleekin tilanne, ettei jostakin syystä pitänytkään nukahtaa.
Tällaisesta tapauksesta kuulin eräältä tutulta proviisorilta. Riski ja sitkeä mieskin oli tosiaan kyseisessä tilanteessa lopulta nukahtanut.
Mutta nämähän ovat tietysti erittäin yksilöllisiä asioita.
Onnea vain meille molemmille, että olemme nyt lääkkeistä vapaat...ainakin toistaiseksi.
...kuten sanottua, se teki lähes "yli-ihmiseksi", voisi sanoa olon olleen onnellisempi kuin koskaan. Cipramilin käytön lopetin heti, kun huomasin Imon poistavan kaikki depiksen oireet. Mutta toistan vielä itseäni, Lääkeoppaassa nimenomaan mainitaan, ettei depression hoitoon. Olisiko tosiaan aiemmin mainitsemani mahd. yliherkkyys jollekin Imon aineosalle aiheuttanut tuon piristävän reaktion.
Imovane teho on niin onneton että yksi pilleri iltaisin ei tee ketään riippuvaiseksi.
Jos taas syöt niitä koura kaupalla niin tulet immuuniksi niin nopeasti että saat hakea niitä repullisen apteekista.Tenox unilääkettä käytetään myös rauhoittamaan rauhatonta oloa ei pelkästään unuvaikeuksiin.Yleensä tämmöiset liiottelu jutut ovat pätemisen tarpeessa olevien ihmisten juttuja.Kaikista lääkkeistä jää koukkuun jos niitä syö liikaa ja silloin voit syödä vaikka kalkki tabletteja ja taas menee lujaa!
Hypomania voi aiheuttaa että jokin, ihan mikä tahansa, aine saa ko. henkilön voimaan erinomaisen mainiosti. Tämän varassa hän tuulettelee aikansa kunnes keksii taas jonkin uuden jutun jonka varassa jälleen hihhuloi aikansa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hypomania
"Hypomania saattaa ilmetä tavallisuudesta poikkeavana energisyytenä eli siis "voimallisuutena". Mieliala saattaa olla korkealla, muttei maanisella (suuruusharhaisella) tasolla."
Ennemmin tai myöhemmin huomaat ettei koko napeista ole enää hyötyä ja sivuvaikutukset ovat karmeat kun olet popsinut niitä yli suositeltavan määrän saadaksesi nukuttua.
Imovane ei ole pitkäaikaiseen käyttöön sopiva lääke.
Mulla oli viisi vuotta sitten elämässäni jakso
jolloin jouduin syömään sekä Cipramilia että myös
Imovanea. Unettomuutta kesti 4 kuukautta ja koko
sen ajan jouduin popsiin Imovanea. Ja arvaa mitä!
Kun tervehdyin, en enää tarvinnu Imovanea, en
jääny koukkuun niihin. Mutta mulla kyllä on niitä
edelleenkin varalla, koska joskus on tilanteita
jolloin uni vaan ei tuu ja sit on pakko ottaa, et
saa edes vähä nukuttua. Mutta mun mielestä pelkosi
koukkuun jäämisestä on ainaki omaan kokemukseeni
nojaten turha.
Juttelin kaksi päivää sitten lääkärin kanssa Imovanesta. Olen syönyt Imovanea satunnaisesti jo muutaman vuoden, mutta viime kesänä uupumus ja masennus aiheuttivat niin pahoja paniikkikohtauksia ym, että yöunet menivät totaalisesti.
Lääkäri määräsi fluoksetiinia (siis myös serotoniinin takaisinottajaa) ja kehotti syömään lisäksi Imovanea. Sanoi, että unen laadun pitäisi pikkuhiljaa parantua muun paranemisen yhteydessä. No aluksi söin Impan joka ilta ja nukuin silti huonosti. Parin viikon päästä aloin syödä puolikkaan.
Yritin monta kertaa lopettaa Impat, mutta se puolikaskin tuntui olevan välttämätön.
Nyt, kun lääkärin kanssa päätimme jatkaa serotoniinilääkitystä, hän itse kysyi, tarvinko lisää Imppoja. Kerroin, että olen "riippuvainen" puolikkaasta, mutta että yritän irti. Lääkäri rauhoitteli ja kertoi, että Imovane ei aiheuta vaarallista riippuvuutta eikä vaikuta esim. unien näkemiseen (kuten olette varmaan huomanneet kaikki). Hän sanoi, että kannattaa suhtautua asiaan rauhallisesti eikä murehtia siitä puolikkaasta.
Tämä vapauttava lausunto sai aikaan sen, että olen nyt ollut pari yötä ilman Imovanea ja nukahtanut ja nukkunut ällistyttävän hyvin. Toki heräilen muutaman kerran yössä, mutta en ole 20 ikävuoden jälkeen nukkunut kuin kerran koko yön putkeen. Ei mitään vieroitusoireita tms. Olo on hyvä ja toiveikas.
Se on kovaa kamaa ja saa sut tekemään aivottomia asiota joista et muista myöhemmin mitään.
Äläkä edes uneksi (?) käyttäväsi viinaa samassa kuussa kuin Imoa.
On yks erittäin helppo tapa saada selville mitkä pillerit koukuttaa raskaimmin:katso lääkeluettelosta minkä kohdalla on varoituskolmio.
Silloin on liika tuhdit kemikaalit.Viinakin on parempi ratkaisu!
Turhan kostea viikonloppu, Cipramill -kuuri ja sen kanssa vielä jokunen Imovan aiheuttivat pari viikkoa sitten kolme lähes täysin unetonta yötä ja runsaan viikon kestäneen erittäin huonounisen jakson useiden tuntien valvomisineen. Nyt on puolitoista viikkoa oltu ilman mitään nappeja ja viikko nukuttu normaaleja keskimäärin 7,5 tunnin yöunia. Kuukauden Cipramill – lääkekokeilun seurauksena koettu unettomuus oli niin raju kielteinen kokemus, että enpä monia vastaavan kaliiberin asioita muista 44 –vuotisen elämäni ajalta, jossa on kuitenkin tapahtunut monenlaista.
Kunnon yöunta osaa arvostaa vain ihminen, jonka keskushermosto häiriytyy erinäisistä syistä niin pahoin, että herännyt jopa useaan otteeseen kesken sikeimmän rem –univaiheen. Siitä aiheutuva kierre voi olla ihmiselle jopa kohtalokas, jos taipumuksesta tulee krooninen. En yhtään ihmettele, jos elinvoimat silloin loppuvat täydellisesti.
Olen nauttinut suuresti normaaleista yöunistani. Olen niistä jopa aivan lapsellisen innostunut. Elämän onni on lopulta pienistä asioista kiinni. Siitä, että perusasiat pelaavat. Tämä tulisi vain muistaa silloinkin, kun tulee se vaihe, että on ”tylsää” eikä ”mikään tunnu miltään” ja tekee taas mieli sekottaa pönttöään jollakin tavalla – vaikka nyt sitten vaan sixpäkillä.
Tuossa muuten taitaa olla perää mitä sanot viinan ja Imon yhteisvaikutuksesta. Ainakin jos viinaa ottaa todella runsaasti. Olen nähnyt sen kerran eräällä etelän matkalla, kun kämppäkaveri sekosi niiden yhteisvaikutuksesta täysin.
Imo on hyvä lääke krapulapäivän iltana, kunhan kaikki alkoholi vain on jo haihtunut verestä. Ainakin omalta osaltani olen pitänyt huolen siitä, että Imoa vain selvään päähän.
Tosin nyt en kyllä katsahda niihin päinkään ellei sitten jossakin vaiheessa stressi tule pilaamaan yöunia.
mä lopetin imovanen käytön kun vaimo kertoi että muutaman yönä olen herännut vajaan tunnin nukuttuani...sanoi että mä olen silloin täysin sekaisin..en edes tunnista omaa vaimoani...ehdottelen hänelle härskejä...kyselen kaikenlaista kummaa....
Olen käyttänyt Cipramilia noin 10 vuotta ja rinnalla Imovanea nukahtamislääkkeenä kuuden vuoden ajan.
Bailaan ja käytän alkoholia niinkuin kuka tahansa.
En sekoile, nukun hyvin, hoidan kotini ja lapseni, käyn duunissa, harrastan. Olen ihan tavallinen ihminen.
On aika helppoa syyttää tiettyä lääkettä omista ongelmistaan... Menkää ihmeessä lääkäriin, kyllä ne on ihan muut asiat jotka laittaa ihmisen pään sekaisin kuin miedon nukahtamislääkkeen ohjeenmukainen käyttö.
Imovane on ohjeen mukaan käytettynä turvallinen lääke. Eri asia on, jos haluaa vetää "mömmöillä pään täyteen", se on sitten toinen juttu. Mitään lääkkeitä ei pitäisi käyttää väärin.
olen koukussa imovaniin popsin niitä päivälläkin peräti autoa ajaessa olen joutunut muiden sairauksien takia syömään immoja 10 v olen sydän vikainen diabeettikko jos joku sanoo että näihin ei jää koukkuun niin puhuu höpöjä lentäjä ystäväni on syönyt 12v aikaeron takia immoja ja on myös koukussa minulle on määrätty tenoxsia mutta ei mitään apua muuta kuin höntti olo jos jollain on vastaavia kokemuksia niin olisi mielenkintoista kuulla
Minä olen syönyt Imovanea noin 14 vuotta. Joskus otan päivälläkin kun kipu on yhtä h........ä. Rauhoittaa ja tekee olon siedettäväksi puolikkaalla tablettia. Tästä olen hoitavalle lääkärille kertonut johon hän totesi, että ota vaan jos helpottaa kipua, mutta älä kerro "lääkäreille". Että semmosta täälläpäin.
Tällä hetkellä kipulääkitystä on kerrakseen. Tradolan Retard 150 mg, Norspan kipulaastari, Panadol forte 1 g ja Imovane 7,5 mg. Odottelen selän luudutusleikkausta joka on tarkoitus tehdä ensikuussa. Toivottavasta pääsen kovista kivuista ja näistä lääkkeistä eroon.
Minusta näissä viesteissä ei kukaan tunnu kiinnittävän huomioita siihen, että ihmiset ovat yksilöllisiä ja siinä missä joku voi huoletta käyttää jotain lääkettä vuosia ilmaan koukkuuntumista, jollekin toiselle jo parin viikon käyttö saattaa aiheuttaa riippuvuuden - jos ei fyysistä ainakin psykologisen.
Alkuperäisen kirjoittajan viestissä huomionarvoisinta oli mielestäni se, että unettomuus oli satunnaista aiemmin, mutta paheni masennuslääkityksen myötä. Eikö tässä olisi aihetta miettiä pitäisikö masennuslääke vaihtaa? Sehän näyttää olevan juuri se, joka unettomuuden on pahentanut.
Itse olen kroonisesti uneton ja valvonut enemmän ja vähemmän jo useiden vuosien ajan. Suurin osa lääkkeistä ei sovi minulle vaan saan sivuoireita, minkä lisäksi unen laatu on mielestäni huonoa. Omalla kohdallani olenkin kääntynyt mielenrauhoittamisharjoituksiin, meditoin ja teen rentoutusharjoituksia joka ilta ja toivon, että unettomuus pikkuhiljaa väistyy. Jossain määrin se on jo helpottanut, tosi joka yö kyllä herään, mutta en yhtä ahdistavissa tunnelmissa.
Sen arvelisi olevan olennaista, että selvittää mistä unettomuus johtuu. Jos stressistä, stressinpurku käyntiin tavalla tai toisella,(lääkkeiden ohella, jollei aivan sijasta terapia, vaihtoehtohoidot, rentoutusharjoitukset, piikkimatto voivat olla avuksi) jos taas esim. lääkkeestä, lääke vaihtoon. Vai?