Täytän kohta 18... ja masentaa sen takia.
Luulin aina et olisin uskomattoman ilonen ku näin käy, mutta tekis vaa mieli mennä makaamaan arkkuun ja kuolla pois. Tuntuu siltä, et elämä on lopussa. Enkä tajua miks.
Näihin aikoihin lähti kans itseluottamus jonnekki. Musta on tullu todella ujo viimeisen vuoden aikana, sosiaaliset kontaktit on hyvin pitkälti kuollu pois enkä enää oikeastaan käy missään. Mitään apua tähän?
Luulin aina et olisin uskomattoman ilonen ku näin käy, mutta tekis vaa mieli mennä makaamaan arkkuun ja kuolla pois. Tuntuu siltä, et elämä on lopussa. Enkä tajua miks.
Näihin aikoihin lähti kans itseluottamus jonnekki. Musta on tullu todella ujo viimeisen vuoden aikana, sosiaaliset kontaktit on hyvin pitkälti kuollu pois enkä enää oikeastaan käy missään. Mitään apua tähän?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Moi!
Minä olen kohta 20-vuotias nainen ja en ole koskaan käynyt baareissa, diskoissa tai kotibileissä. Ja arvaa vain harmittaako minua?
NO EI!! :)
Mitä harmittavaa siinä on? Kun on koko elämä aikaa kokeilla juhlimista, jos vain haluaa, niin mikäs kiire siinä on?? Säästyy ainoastaan enemmän aivosoluja myöhempään juhlimiseen käytettäväksi ;) (vitsi-vitsi...)
Olet ilmeisesti miespuolinen, kun puhut tuollaisella tyylillä ("en käy missään")?
Äh,älä masennusta ajattele.
Masentua kerkiää haudassaki.
Elämä on edessä,kaikki on mahdollista.
Kukaan ei estä,sä oot omillas.
Nyt liftaamaan ja maailmaa katsomaan!
hyvin sanottu! :)
Itsekin koin nuoruudessani syvän masennuksen.
Olin täysin pohjalla.
Harrastuksetkin lopetin.
En enää jaksanut tehdä mitään.
Minulla kehittyi psykoosi.
Ja itsetuhoisuus tuli minulla sen kautta.
Onneksi uskalsin hakea apua.
Tärkeintä tässä tapauksessa on, että myönnät tämän heikkouden.
Sitten voit hakea apua ja yrittää parantua.
Mutta jos valehtelet itsellesi, valehtelet myös muillekin, etkä koskaan pääse noidankehästä ulos.
Minä tiedän mistä puhun, kun itse ollut kokenut kaiken saman.
Minä olen jo kaksi vuotta ollut hoidossa, koska en aluksi myöntänyt enkä halunnut apua.
Hoida siis aluksi vaiva kuntoon, sitten jaksaa elää eteenpäin.
Myös vertaistuki tekee todella hyvää, niin henkisesti kuin fyysisesti
Täytän kans kohta 18, aijon myös hankkia oman kämpän. Jotenki ahdistaa ottaa kokonaan vastuu omasta elämästä. Toisaalta oon melko innossaan:)
Ei sun elämä oo lopussa, siinnä alkaa vaan uus vaihe. Ei sun oo mikään pakko oo käydä missään baareissa yms., jos et välttämättä halua. Muista että ystäviä saa olemalla itse ystävä. Jos oot ite aktiivinen ja reipas, niin kyllä kaikki menee hyvin.
Mulla oli aika sama juttu vähän aikaa sitten kun täytin 18. Ei kavereita ym(tuttuja ehkä mutta kellekkään ei voi soittaa eli ei kavereita). Sitten oli "mahtavat" yksin-kotona-ryyppäys-juhlat ja olin vähän vittuuntunu/masentunu muutenkin :\ Jos sitä joskus vielä sais lisää ihmisiä elämään.. Muistan kun joskus vuosia sitten oli hyvä kaveripiiri eikä tietoakaan mistään masennuksesta.. Mutta mielummin yksin kun ahdistavissa ihmissuhteissa!perkele