Olen nuorehko nainen ja sinkku tällä hetkellä. Koskaan en ole kuvitellut olevani jotain muuta kuin hetero. Pari aloitetta olen saanut lesbonaisten taholta, mistä olen tietenkin ollut varsin hämilläni ja kieltäytynyt enemmän tai vähemmän kohteliaasti.
Viimeisin minua lähestynyt nainen ei vaan ole unohtunut mielestä... Se, että hän teki aloitteen minua kohtaan, oli todella iso yllätys ja menin jotenkin paniikkiin. Emme ole sen jälkeen olleet missään yhteydessä eikä tekemisissä. Mietiskelen häntä usein, mutta en tiedä miksi. Välillä näen päiväunia hänestä, mutta lähinnä kiltin romanttisia tai ystävyyteen liittyviä ajatuksia vain.
Olen miettinyt, pitäisikö minun ottaa häneen yhteyttä. Pelkään loukkaavani häntä, jos ilmoitan yhtäkkiä taas olemassaolostani. Toisaalta en myöskään yhtään tiedä, miksi häntä aina mietin. En pysty tietämään, pystyisinkö tositilanteessa ihastumaan naiseen tai olemaan fyysisesti tekemisissä naisen kanssa. Jotenkin myös ahdistaa tämä lepakkomaailman elämäntyyli...
Joku viisas vois mua silti neuvoa, että kannattaako ottaa yhteyttä vai unohtaa jne...
Viimeisin minua lähestynyt nainen ei vaan ole unohtunut mielestä... Se, että hän teki aloitteen minua kohtaan, oli todella iso yllätys ja menin jotenkin paniikkiin. Emme ole sen jälkeen olleet missään yhteydessä eikä tekemisissä. Mietiskelen häntä usein, mutta en tiedä miksi. Välillä näen päiväunia hänestä, mutta lähinnä kiltin romanttisia tai ystävyyteen liittyviä ajatuksia vain.
Olen miettinyt, pitäisikö minun ottaa häneen yhteyttä. Pelkään loukkaavani häntä, jos ilmoitan yhtäkkiä taas olemassaolostani. Toisaalta en myöskään yhtään tiedä, miksi häntä aina mietin. En pysty tietämään, pystyisinkö tositilanteessa ihastumaan naiseen tai olemaan fyysisesti tekemisissä naisen kanssa. Jotenkin myös ahdistaa tämä lepakkomaailman elämäntyyli...
Joku viisas vois mua silti neuvoa, että kannattaako ottaa yhteyttä vai unohtaa jne...
Vastaukset 11
Vanhimmat
itse dilemmaasi. Mutta jos lepakkomaailman elämäntyyli ahdistaa, niin voin iloksesi kertoa, että lepakkoelämää voi elää hyvin monella tavoin. Ei ole mitään yhtä lepakkomaailmaa.
..millainen on lepakkomaailman elämäntyyli?
aika paljon sanottu naiselta, joka on hetero.
en myöskään ota kantaa. kokeilijoita löytyy aina.
älä suotta jää vain haaveileen
Sinuna ottaisin yhteyttä. Näin saat selvyyden asiaan.
Teistä voi tulla onnellinen "pari", tai ystävät tai kaverit tai sitten ei mitään.
Kaikki on avoinna, vai mitä?
Miksi sinä ottaisit minuna yhteyttä? Tämä juuri on se dilemmani, enkä keksi siihen perusteluja puolesta enkä vastaan.
häntä, mutta et yhtään tiedä miksi. Miksi siis ottaisit häneen yhteyttä? Kertoaksesi hänelle, että et tiedä, mitä hänestä ajattelet? Ja mitä sitten sen jälkeen?
Jos hän oli sinusta kiinnostunut ja torjuit hänet, niin miksi haluaisit nyt saattaa hänet uuteen yhtä epävarmaan tilanteeseen?
Mieti ensin, mitä hänestä nyt sitten oikeasti ajattelet. Yleensä, jos on oikeasti toisesta kiinnostunut, sen myös tietää. Silloin ei tarvitse mietiskellä, mitä tunteita toinen itsessä herättää. Silloin myös tietää, voisiko olla toisen kanssa myös fyysisesti. Sinun on ihan turha kiduttaa häntä omalla epävarmuudellasi. Joten anna hänen olla.
Miettinyt olen ja miettimistä voin jatkaa. Miten voin saada selville, mitä hänestä oikeasti ajattelen, kun en nykyään enää näe häntä enkä ole muutenkaan tekemisissä? Muuten hyviä ajatuksia, mutta tuohon en keksi ratkaisua.
lepakkokansan elämäntyyli?
siis,
elämäntyyli?
...enpä ole tiennyt että lesboilla on oma elääntyyli.
ihmettele jos ahdistaa lepakkomaailman-elämäntyyli, jos luulet että tämä palsta antaa siitä oikean kuvan. Ihan samanlaisia asioita lesbot tekee kuin heterotkin, käy töissä, opiskelee, tapaa ystäviään, harrastaa... Ei kyseessä ole mikään oma lajikkeensa. Se, miten ulkomaailma suhtautuu lesboihin, onkin ehkä syy ahdistua.
Moni on tästä kysynyt, mutta vastaan nyt vain tähän, kun oli niin hyvä aloitus. Tai siis minua auttava aloitus.
Tätä palstaa ja muita palstoja lukemalla olen tietysti ihan väärällä tavalla varmaan luonut omia mielikuviani ns. lepakkoelämästä. Lähipiirissä on kuitenkin aina ollut homoja ja lesboja. Olen koulussa, opinnoissa ja työpaikoilla joutunut katselemaan ja kuuntelemaan kiusaamista, syrjimistä ja vinoilua tähän liittyen. Lisäksi tuntemani lesbot/homot ovat (varmaan ihan hyvästä syystä) valinneet aika piilottelevan elämäntavan. En tarkoita kaapissa elämistä, vaan arkipäivän asioihin liittyvää vaiteliaisuutta, osallistumattomuutta yhteisiin juttuihin jne. Tämän takia olen kokenut, että eläminen homona/lesbona voi olla rankkaa.
rankkaa on lesbon arki ja juhla..
töissä, kahvipöydässä, ei viitti aina avoimesti mainostaa kotielämää - saattaa mennä jollain pulla väärää kurkkuun..joutuu viel elvytyshommiin
en jaksa myöskään osallistua työpaikan juhliin, jossa työkamut nai ristiin.. oon onnellinen kun voin valita meenkö vai nou
siltikin koen että mun lesboelämä on mukavaa ja helppoo..