Luin tässä kirjaa tuiskuisena iltana nimeltään Shanti Devi, kertomus jälleensyntymisestä. Kirjan oli kirjoittanut Sture Lönnerstrand.
Kirjan lopusta muutama rivinen:
'Menneinä aikoina jälleensyntymisen oppi oli levinnyt ympäri Aasian, Afrikan, Amerikan ja Euroopan. Se oli myös Australian alkukansan usko.
Viisisataa vuotta ennen Kristusta kreikkalainen Pindaros sanoo, että sielu asteittain puhdistuu kun se jokaisessa inkarnaatiossa saa asustaa uudelleenluodussa ruumiissa.
Pythgoras ilmaisee sen näin: 'Kuoleman jälkeen sielu astuu aineettoman elämän valtakuntaan, jossa sen täytyy vapauttaa itsensä kaikista vioista. Sen jälkeen sen täytyy uudelleen asettua astumaan ruumiiseen ja aloittaa uusi mainen elämä. Kehitys tapahtuu tavalla, joka vastaa sielun moraalisia ominaisuuksia.'
Platonin 'Faidonissa' Sokrates sanoo: Vanhastaan on ollut vallalla uskomus, että sielu tämän maailman jätettyään menee alas manalaan ja lopuksi palaa sieltä takaisin elämään. Sillä tavoin käy sen vaellus kuolemasta syntymään, elämästä uuteen elämään... Kerta toisensa jälkeen sielu kutsutaan takaisin maan päälle.
Plotinus, uusplatonikoista huomattavin, sanoo: Sielu käy läpi eri olomuotoja. Meidän nykyinen olomuotomme on menneisyytemme tekojen seurauksena syntynyt.
Josefus kuvailee essealaisten jälleensyntymisen uskoa näin: Heidän keskuudessaan vallitsee käsitys, että ruumiit kulkevat tuhoon eikä niiden materia ole kestävää mutta sielut vaeltavat edelleen kuolemalta varjeltuina.
Essealaisia pidetään itämaisia vaikutteita omaksuneena juutalaisena munkkijärjestönä. Se oli esikristillinen, mutta sillä oli uskonkappaleita ja käyttäytymissääntöjä, jotka ennakoivat kristittyjen luostareita.
Ovidius kirjoittaa: Miksi te pelkäätte kuolemaa? Ei kuoleman mahti kukista sieluja. Kun ne ovat vapautuneet tomuvaipoistaan, joita tänään joutuvat kantamaan, ne pian palaavat takaisin uudesa ruumiillisessa muodossaan.
Kirjan lopusta muutama rivinen:
'Menneinä aikoina jälleensyntymisen oppi oli levinnyt ympäri Aasian, Afrikan, Amerikan ja Euroopan. Se oli myös Australian alkukansan usko.
Viisisataa vuotta ennen Kristusta kreikkalainen Pindaros sanoo, että sielu asteittain puhdistuu kun se jokaisessa inkarnaatiossa saa asustaa uudelleenluodussa ruumiissa.
Pythgoras ilmaisee sen näin: 'Kuoleman jälkeen sielu astuu aineettoman elämän valtakuntaan, jossa sen täytyy vapauttaa itsensä kaikista vioista. Sen jälkeen sen täytyy uudelleen asettua astumaan ruumiiseen ja aloittaa uusi mainen elämä. Kehitys tapahtuu tavalla, joka vastaa sielun moraalisia ominaisuuksia.'
Platonin 'Faidonissa' Sokrates sanoo: Vanhastaan on ollut vallalla uskomus, että sielu tämän maailman jätettyään menee alas manalaan ja lopuksi palaa sieltä takaisin elämään. Sillä tavoin käy sen vaellus kuolemasta syntymään, elämästä uuteen elämään... Kerta toisensa jälkeen sielu kutsutaan takaisin maan päälle.
Plotinus, uusplatonikoista huomattavin, sanoo: Sielu käy läpi eri olomuotoja. Meidän nykyinen olomuotomme on menneisyytemme tekojen seurauksena syntynyt.
Josefus kuvailee essealaisten jälleensyntymisen uskoa näin: Heidän keskuudessaan vallitsee käsitys, että ruumiit kulkevat tuhoon eikä niiden materia ole kestävää mutta sielut vaeltavat edelleen kuolemalta varjeltuina.
Essealaisia pidetään itämaisia vaikutteita omaksuneena juutalaisena munkkijärjestönä. Se oli esikristillinen, mutta sillä oli uskonkappaleita ja käyttäytymissääntöjä, jotka ennakoivat kristittyjen luostareita.
Ovidius kirjoittaa: Miksi te pelkäätte kuolemaa? Ei kuoleman mahti kukista sieluja. Kun ne ovat vapautuneet tomuvaipoistaan, joita tänään joutuvat kantamaan, ne pian palaavat takaisin uudesa ruumiillisessa muodossaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lue oikeita kirjoja ja vältä nettistä lukemista tai suhtaudu varauksella. Tekstisi ei ollut paikkaansapitävää kaikilta osin.
Ne sutor supra crepidam. Suutari pysykööt lestissään (Aleksanteri Suuren hovimaalari Apelles)
In vino veritas.
Viinissä on verta taas. (Ceasar)
Hei, Turnipsi!
Mitä pidit tuosta kirjasta? Luin sen itse joskus keväällä 1995, melko painotuoreena tuolloin. Minusta se oli jännittävä ja ajatuksia herättävä, tuki monia itsekin pohtimiani ja "totenapitämiäni" seikkoja.
Hindulaisuuteenhan se liittyy siksi, että Shanti Devi tosiaan oli ns. hindu, tapahtumathan sijoittuvat Intiaan. Minulla ei siis ole itselläni kirjaa, onko siinä otettu tarkemmin kantaa hindulaiseen ajatteluun ja miten? Niin, ja omat ajatuksesi ja tuntemuksesi olisivat kivoja kuulla! Tämä oli jotenkin raikas tuulahdus täällä, tuo sinun kirjareferaattisi (viestissä taidat referoida teoksen loppuosaa).
Kiitos noista viittauksista. Olinkin unohtanut, miten laajalle levinneitä nämä jälleensyntymisajatukset antiikissa olivat...
Niin, minulla ei siis ole tuota kirjaa ENÄÄ. Olisi vain ollut mielenkiintoista tarkastella sitä täällä eli että mitä nimenomaan hindulaista siinä on. Itse kun luin sitä lähinnä kuin dokumenttia, oli lisäksi jotenkin hyvin jännittävä kirja, kun vähitellen kaikki alkoi valjeta. Pitäisikin lukea kirja uudestaan!
Mistä sait sen nyt, löytyikö kirjastosta, esimerkiksi?