Tänään palasin voimamiesvanki-osastolle parin vapaapäivän jälkeen. Osaston oikea nimi ei ole edellä mainittu, mutta en edelleenkään voi turvallisuussyistä mainita osaston nimeä tai taloa, jossa työskentelen. Olin koko viikonlopun kotona neljän seinän sisällä, puhelin kiinni ja valot pois päältä. Pelotti niin älyttömästi. En uskaltanut käydä edes ruokakaupassa, joten en ole koko viikonloppuna syönyt mitään. Paino oli aamulla 59,5 kiloa. Ja heikotti ihan suunnattomasti. Onneksi pituus oli pysynyt samana: 170 cm.
Myöhästyin jälleen töistä, ettei tarvitsisi avata kerrosta, mutta kuinka ollakaan, pilkka osui omaan nilkkaan. Ei kerrosta ollut kukaan muukaan avannut. Ja arvatkaa vain olivatko vangit raivona, kun he eivät ehtineen aamupalalle. Meinasin pökertyä siinä vankien huutomyrskyssä (itseasiassa pökerryinkin). Tällä kertaa ei kyseessä ollut pelko vaan aliravitsemus ( älä valehtele, pelkäsit kuin teuraaksi joutuva sika). Tokenin kuitenkin vartissa, kun joku oli laittanut minut käytävälle makaamaan tuolin jalkojen alle. Kohteliaita vankeja, ajattelin. Alkuvaikeuksista huolimatta mielestäni hyvä ja miehekäs aloitus päivälle. Tuskin kukaan kurssin käynyt vartija uskaltaa pökertyä hengenvaarallisella osastolla.
Viime viikosta sain kuitenkin kiitosta, koska minulla oli munaa luvata kuntopyörä osastolle. Eräs vanki tulikin kysymään ja oikeastaan vaati, että hommaisin spriitä, jolla voi pyyhkiä tussilla kirjoitetut "kuntosali"- merkit pois. Miten kukaan voikaan olla niin ääliö, että suttaa hyvään ja uuteen kuntopyörään moisia törkeyksiä?!? Talousmestarilta en spriitä saanut, mutta ajattelin ruokatunnilla käydä kotona ja tuon töihin tullessani puoli litraa pirtua vangeille. Kyllähän tussi varmaan 96 %:n pirtulla irtoaa?
Kävin vankilan ruokalasta hakemassa osastolle kananmunia, pekonia, lihapullia, prinssinakkeja ja mausteita. Kyllä oli osaston keittiössä vilskettä ja iloisia kasvoja, kun ilmoitin, että aamupäivän työt on peruttu ja nyt kokataan yhdessä aamupalaa.
Vangit pyysivätkin minua vakituisesti töihin osastolle, punastuin ja olin otettu. He kehuivat vielä kuinka hyvä vartija minä olen. Harmittelivat vain, ettei minulla ole virkaa.
Nyt lopuksi kysynkin mielipidettä vankilassa töissä olevilta. Aamupalakokeiluni oli menestys ja koimme hyvää yhteenkuuluvuuden tunnetta vankien kanssa. Eikö olisikin hyvä idea, jos jokainen viikko aloitettaisiin yhteisellä aamupalahetkellä? Tosin jouduin tekemään useita reissuja keittiölle, koska en jaksanut kantaa kaikkea kerralla 20:lle vangille. Jos saisin ensi kerralla vaikka 5 riskiä vartijakollegaa mukaan, homma toimisi nopeammin. Toiseksi, eikö vankilassa pitäisi saada kaikki "tuhertelijat" kuriin, ettei vankilan ja valtion omaisuutta sutattaisi heti käyttöönoton jälkeen?
Kiitos jo etukäteen asiallisista kannanotoista ja aurinkoa elämäänne...
Myöhästyin jälleen töistä, ettei tarvitsisi avata kerrosta, mutta kuinka ollakaan, pilkka osui omaan nilkkaan. Ei kerrosta ollut kukaan muukaan avannut. Ja arvatkaa vain olivatko vangit raivona, kun he eivät ehtineen aamupalalle. Meinasin pökertyä siinä vankien huutomyrskyssä (itseasiassa pökerryinkin). Tällä kertaa ei kyseessä ollut pelko vaan aliravitsemus ( älä valehtele, pelkäsit kuin teuraaksi joutuva sika). Tokenin kuitenkin vartissa, kun joku oli laittanut minut käytävälle makaamaan tuolin jalkojen alle. Kohteliaita vankeja, ajattelin. Alkuvaikeuksista huolimatta mielestäni hyvä ja miehekäs aloitus päivälle. Tuskin kukaan kurssin käynyt vartija uskaltaa pökertyä hengenvaarallisella osastolla.
Viime viikosta sain kuitenkin kiitosta, koska minulla oli munaa luvata kuntopyörä osastolle. Eräs vanki tulikin kysymään ja oikeastaan vaati, että hommaisin spriitä, jolla voi pyyhkiä tussilla kirjoitetut "kuntosali"- merkit pois. Miten kukaan voikaan olla niin ääliö, että suttaa hyvään ja uuteen kuntopyörään moisia törkeyksiä?!? Talousmestarilta en spriitä saanut, mutta ajattelin ruokatunnilla käydä kotona ja tuon töihin tullessani puoli litraa pirtua vangeille. Kyllähän tussi varmaan 96 %:n pirtulla irtoaa?
Kävin vankilan ruokalasta hakemassa osastolle kananmunia, pekonia, lihapullia, prinssinakkeja ja mausteita. Kyllä oli osaston keittiössä vilskettä ja iloisia kasvoja, kun ilmoitin, että aamupäivän työt on peruttu ja nyt kokataan yhdessä aamupalaa.
Vangit pyysivätkin minua vakituisesti töihin osastolle, punastuin ja olin otettu. He kehuivat vielä kuinka hyvä vartija minä olen. Harmittelivat vain, ettei minulla ole virkaa.
Nyt lopuksi kysynkin mielipidettä vankilassa töissä olevilta. Aamupalakokeiluni oli menestys ja koimme hyvää yhteenkuuluvuuden tunnetta vankien kanssa. Eikö olisikin hyvä idea, jos jokainen viikko aloitettaisiin yhteisellä aamupalahetkellä? Tosin jouduin tekemään useita reissuja keittiölle, koska en jaksanut kantaa kaikkea kerralla 20:lle vangille. Jos saisin ensi kerralla vaikka 5 riskiä vartijakollegaa mukaan, homma toimisi nopeammin. Toiseksi, eikö vankilassa pitäisi saada kaikki "tuhertelijat" kuriin, ettei vankilan ja valtion omaisuutta sutattaisi heti käyttöönoton jälkeen?
Kiitos jo etukäteen asiallisista kannanotoista ja aurinkoa elämäänne...
Vastaukset 2
Vanhimmat
hyvin,kun luin tota kirjoitusta:)
Kyllä piristi!
hahhahhaa!
Eikö teillä luusereilla todellakaan ole muuta tekemistä kuin kirjoitella tollasta paskaa tänne. Et värittäisi noita juttuja liikaa niin joku idiootti voisi vaikka uskoakin ne.
Tai yritä vaikka oikeasti vankilaan töihin.