Se, ettei valoa näe,
ei tarkoita etteikö sitä olisi, jossain,
että se olisi kokonaan kadonnut.
Mietin, että valottomuuden aikana,
juuri sen pimeimpinä hetkenä,
aurinko antaa kirkkautta ja voimaa,
jossakin muualla, joillekin muille,
jotka sitä myös kaipaavat ja tarvitsevat.
Mietin, että rakkaudessa taitaa olla samoin,
pitää olla tyytyväinen siihen,
että rakkaus valaisee elämää,
edes ajoittain,
muuten siitä ei kai edes osaisi iloita,
ainakaan niin paljon.
Jään toiveikkaana hämärään odottamaan.
ei tarkoita etteikö sitä olisi, jossain,
että se olisi kokonaan kadonnut.
Mietin, että valottomuuden aikana,
juuri sen pimeimpinä hetkenä,
aurinko antaa kirkkautta ja voimaa,
jossakin muualla, joillekin muille,
jotka sitä myös kaipaavat ja tarvitsevat.
Mietin, että rakkaudessa taitaa olla samoin,
pitää olla tyytyväinen siihen,
että rakkaus valaisee elämää,
edes ajoittain,
muuten siitä ei kai edes osaisi iloita,
ainakaan niin paljon.
Jään toiveikkaana hämärään odottamaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuka tarvitsee enemmän kuin joku toinen.
Enempää tuskaakaan ei saa kuin jaksaa kantaa.
Murheet koetaan subjektiivisesti ja omassa sisässä. Kuka on kenellekään sanomaan, että sinun murheesi ei ole mitään verrattuna minun. Sotien ja katastrofien ajatteleminen ei tuo valoa elämään, emmekä voi niille mitään. Omalle elämällemme vähän.
Hanget suorastaan loistavat valoa.
Tuska voi joskus olla avain parempaan,
mutta on myös toisenlaista tuskaa,
johon kysymys -miksi?- jää ilman vastausta.
Monenlaisen tuskan kokeminen samalla aikaa,
no, sanotaanko näin, siihen ei auttaneet
edes Lapin hanget!
Silti toiveikkaana, kun ei muutakaan tietä valoon ole!
Kysymykseen, jota ei ole asetettu, ei voi antaa vastausta.
runossa oli selkeä sanoma
Oikein hyvä!
*niiaa nätisti* :)