Uusperheen äitinä on vaikea hyväksyä, että lastakoskeviin asioihin on mahdoton puuttua. Kun lapsen äiti jättää lapsensa asioita hoitamatta, ei räikeitä heiitillejättöjä, tai laiminlyöntejä, vaan jatkuvasti kaikkea pientä, eikö tosiaan ole konsteja lasta auttaa???
Lapsen isä on pyytänyt, suostutellut, anellut, vaan äidillä on niin kova tarve puolustella itseään ja tekemisiään, että lapsen asiat viimeistään tässäkohtaa jäävät hoitamatta. Ei auta, vaikka tekeytyisi tyhmäksi ja koittaisi äidin saada tuntemaan keksineensä asian tarpeellisuuden ihan itse.
Ei auta vaan mikään.
Onko tosiaan pakko vaan hyväksyä, että lapsi kulkee ilman asianmukaista vaatetusta, hampaat jää hoitamatta, ainoat lämpimät ruokansa hän saa koulussa ja hänen allergiansa jää hoitamatta ym. ym.???
Auttakaa nyt hyvät ihmiset!
Lapsen isä on pyytänyt, suostutellut, anellut, vaan äidillä on niin kova tarve puolustella itseään ja tekemisiään, että lapsen asiat viimeistään tässäkohtaa jäävät hoitamatta. Ei auta, vaikka tekeytyisi tyhmäksi ja koittaisi äidin saada tuntemaan keksineensä asian tarpeellisuuden ihan itse.
Ei auta vaan mikään.
Onko tosiaan pakko vaan hyväksyä, että lapsi kulkee ilman asianmukaista vaatetusta, hampaat jää hoitamatta, ainoat lämpimät ruokansa hän saa koulussa ja hänen allergiansa jää hoitamatta ym. ym.???
Auttakaa nyt hyvät ihmiset!
Vastaukset 30
Vanhimmat
Vaikeeta se on sitten koittaa niitä lapsia tasapuolisesti kohdella, jos et yhden hyväksi pysty toimimaan, kokemuksesta tiedän. Kyllä se vaan on hyväksyttävä tosiasia, että lasten äidit saavat tehdä mitä vaan, vaikka sitten elinikäset traumat lapselleen tuottaa, et sinä sille mitään voi.
enkeli rientää apuun??!! Heh hee, voi elämä näitä toisten asioihin puuttujia!
Mene nyt itse ensin pesemään omat hampaat ja pese samalla koko pää, jotta näet, että kyllä se äiti osaa lapsensa hoitaa!
maailman täydellisin äiti,ja osaat tehdä kaiken oikein,ei se tarkoita sitä et kaikki äidit sellaisia olisi..
itsekkin olen äiti (en äitipuoli) mutta ymmärrän kyllä myöntää etten ole täydellistä nähnytkään..
Kyllä kai se hyväksyttävä on, että lapsi vaan joutuu tulemaan toimeen huonommalla hoidolla, omatunto soimaa silti, vaikka syyllinen löytyy juuri sinunlaisistasi, joita ei sitten tippaakaan kiinnosta lapset muuna kuin lyömäaseena omaa isäänsä vastaan. Siksi ne lapset on tehtykin, omiksi pikku kätyreiksi, auttamaan suhteen kasassapitämisessä, ja kun siinä ei onnistuttu, niin isän tulevaisuudesta ainakin täytyy tehdä mahdollisimman hankalaa.
Kyllä minusta hyvä äiti ainakin hakee apua jostakin, jos lasten perustarpeista huolehtiminen on ylivoimaista. Jos vaikka jakaisi sitä taakkaa enemmän sille etävanhemmallekin, siellä kun usein näyttää olevan energiaa ja kiinnostusta lastenasioista huolehtimiseen. Miksi se on niin paha, jos joku muu vielä haluaa ottaa osaa lapsen hoitamiseen. Ei se äidistä tee huonoa jos ei osaa tai jaksa, mutta jos vielä avunkin lapselta evää, niin...
mutta se käsitys muuttuu, jos sitä tolkutetaan pienelle lapselle että sun äiti on sitten huono ihminen.
Jos äidillä ei ole varaa ostaa lapsilleen muotivaatteita, ei se tee huonoa äitiä. Hyvä se on toisia arvostella, kun omia virheitä ei huomaa.
epämuodikkuudesta, tuskin sitä täällä ihmettelisin. Jos ongelmat ratkeaisivatkin sillä, että kaupasta haetaan vaatetta, olis se helppoa.
Kyllä sä varmaan hyvänä äitinä itse ymmärrät, että kaikki, tai siis harva äiti voi olla yhtä hyvä kuin sinä, monen tarvii aina välillä kattoo peiliin ja miettiä mikä meni pieleen ja miten siitä selvitään.
Toiseks kun näitä tilanteita on monenlaisia, toinen toistaan pahempia..
Ja kuka on niin tyhmä, että lapsen rakkaita lapselle parjaa, kyllä jos tilanne on se, että lapselta jotain puuttuu, hän kyllä ymmärtää itse kuka siihen on syypää, vaikka kaikin mokomin häntä kaikesta huolimatta ylikaiken rakastaakin.
omaan äitiyteesi huono. Kyllä äiti on aina äiti, ja jos vielä on hyvä, niin vaikea etävanhemman on sitä käsitystä muuttaa. Harvemmin muutenkaan kuulee, että etävanhemmat lasta manipuloisi, kyllä se ennemmin tuntuu olevan näiden hylättyjen lähiäitien ongelma. Pakkohan se on tehdä miehestä syntipukki, kun ei itsessään vikoja pysty tunnustamaan. Fakta kumminkin on, että nämä lapset ovat niin fiksuja, että jossain vaiheessa he kyllä käsittävät miten nää asiat oikein olikaan.
Vallitseva käytäntö kumminkin on, että Suomessa äitiä, olipa hän minkälainen tahansa, suositaan lapsen asumista ym. päätettäessä. Joissain tilanteissa voi jopa olla parempi hylätä lapsensa kokonaan, kuin olla aiheuttamassa jatkuvia ristiriitoja, eli mitä alkup. kirjoittajan kysymykseen tulee, niin koita hyväksyä vaan, niin ikävää kuin se onkin.
ole sitten mitään sijaa lapsen elämässä? ÄITI, ÄITI, ÄITI??? Kyllä kai isä saa lapsensa asioihin puuttua, keinot vaan on vähissä, jos ÄITI ei ole ihan OK.
eikös näissä asioissa oikeesti ole lapsi tärkein, äidit, isät, exät, nyxät kaikki keskenään sodassa. Kyllä se unohtuu se lapsi. Miettikääpä oikeesti sitä!
mutta jostain kumman syystä miehet hylkäävät lapsensa aina kun tulee ero. Eikä syytä ole vaikea arvata. En usko että kovin moni isä omia lapsiaan hylkää jos ei joku heitä siihen usuta vaadi ja pakota. Sellainen mies ei ole edes lapsia ansainnutkaan.
Jokainen lapsi varmasti rakastaa äitiään, mutta ikävä kyllä kaikki äidit eivät ole sopivia äideiksi eivätkä millään muotoa hyviä äitejä.Ja lapsikin kyllä tämän huomaa sitten jossain vaiheessa, ilman että sitä hänelle tolkutetaan.Ikävä kyllä, monessa perheessä kyse voi olla hieman isommista asioista kun muotifarkuista, olisikin mukavaa jos olisi noin pieniä ongelmia. Jokainen lapsi ansaitsee sen, että hänestä pidetään huolta. Jos oma äiti ei tähän pysty, täytyy jonkun muun ottaa vastuu.
Jos omia virheitään ei huomaa, onhan aina hyvä että joku vähän muistuttaa niistä..
No älä nyt viitsi. Jos sinä nyt olet sattunut tekemään lapsesi jonkun ääliön kanssa ja hän on lapsensa hyljännyt, ei se sitä tarkoita että kaikki miehet tekevät niin erotessaan.
Joskus auttaa aika, katkeruus ja oman aseman menettämisen pelko väistyvät. Teidän tilanteenne tuntuu kumminkin olevan jo niin pitkällä, että jos ei todellista vakavasti lasta uhkaavaa laiminlyöntiä tapahdu, ei kukaan asiaan puutu. Koittakaa vaan tarjota teillä niitä asioita, jotka lapselta puuttuu, olkaa aktiivisia suhteessa neuvolaan, kouluun, mahdollisiin "järkevämpiin" sukulaisiin. Älkää syyllistäkö äitiä, hänellä on varmasti vaikeuksia itsensä kanssa jo muutenkin.
Ehkä hiukka huonoja nuo esimerkit noista ongelmista, jokatapauksessa tilanne vaivaa, kun puhevälejä ei ole ollut vuosiin, lapsi on äitinsä yksinhuollossa (synt. avoliitossa), eli viranomaistahojen kanssa isä ei tasaveroinen äidinkanssa, ei edes tiedonsaanti koulusta tai terveydenhuollosta pelaa.
Lapsella omat erityishuomiota vaativat juttunsa, jotka paljastamalla, kyseessäolevien henkilöllisyys voisi paljastua, joten siksi esimerkit ympäripyöreitä, eikä ehkä niin vakavia. Tosiasia kumminkin on, että lapsi oireilee, ajoittain masennusta ym, ja hänen terveytensä on vaarantunut näistä laiminlyönneistä johtuen, eli ihan todellinen asia kyseessä.
Tietääkö kukaan mitään keinoa? Miten koittaa paikata välejä, pyrkiä yhdessä lapsen hyvään, emme halua äitiä syyllistää, tai krediittiä itsellemme kerätä. Erostakin on ikuisuus, välissä muita suhteita ja lapsia niistäkin tällä äidillä, eli katkeruutta ei pitäisi enää olla. Ehkä vaan liian monta huolehdittavaa?
Rankkaa meilläkin on, ei tämä lapsi meidän ainoamme ole, mutta hän on se, jonka eteen ei voi/osaa tehdä mitään, vaikka halu olisi kova.
Mitä muuta voit??? Miksi pitää puuttua? Jos joku puuttuis tosta vaan mun lasteni asioihin, laittasin sellasen mekkalan pystyyn, ja aivan varmasti tulisin ja puuttuisin sen puuttujan asioihin samalla mitalla!
pitäisi olla äidin edun vastaista. Kyllä lastensuojelukin puuttuu, jos toisissaan äidin laiminlyönnit lapsen vaarantaa. Siinä vaan on vaikea tehdä enää asioita äitiä syyllistämättä. Ainakin itse mielummin yrittäisin itse, kuin laittaisin lapset ties mihin sotaan ja syyniin. Se ei voi olla muuta kuin aivan äärimmäinen ja viimeinenkeino. Kyllä kai lapset isänsäkin lapsia ovat, ihan yhtälailla kuin äitinsä. Ehkäpä joku kaipaa juuri sinun apuasi, tuon energian jos saisit purettua positiiviseen, edes jonkin lapsilla voisi olla hyvä olla.
kaikki. Sitä luullaan, että yksin pystyy huolehtimaan kaikki kaikkien lasten arkiset asiat, huolet, murheet ja ongelmat, ja samalla vielä koitetaan työstää entisiä ja nykyisiä suhteita, tehdä töitä ym.
Antakaa nyt hyvän tähden äidit vastuuta lapsista isillekin, nehän pääsee kuin koirat veräjästä!
Kyllä normaalioloissakin, normaaliperheessäkin joskus väsytään, tarvitaan apua, neuvoa, vastuun jakamista. Jos ei avoimesti uskalla näyttää tai kertoa missä mennään, ilmeisesti jotain todella on vialla. Eikö olisi hyvä, kun vastuun jakaisi, löisitte viisaat päänne yhteen ja miettisitte yhdessä miten lastenne hyväksi toimisitte, ei ylpeys saa olla esteenä, lasten etu on aina etusijalla!
Ja mitä laiminlyöntejä! Nämä naiset niitä keksii omasta päästä,j otta oma itsetunto nousisi omien kehujen myötä.
Sanokaas sitten, miten kummassa se äiti on ennen osannut hoitaa omia lapsiaan mallikelpoisesti? Heti kun lasten isä löytää uuden naien, on ne naiset heti arvostelemassa ja pilaamassa miehen ex vaimon elämän lapsineen, silloin ei osaa äiti yhtään mitään enää? Mihin se osaaminen loppuu silloin?
Kyllä se on enemminkin naikkosten omann itsetunnon nostamista ja itsensä kehumista kuinka hyvä hän on, parempi kuin lasten oma äiti, kun kukaan muu ei heitä huomaa ja kehu, on itse alettava huutamaan että voi kun mä olen sitten hyvä, mahdottoman hyvä!!!
toinenkin puoli esille tuli, sinun riviesi välistä.
Miksi kaikki tosiaan menee pieleen siinäkohtaa (saattaa tietysti olla, että äiti oli huono ja siksi tuli ero), kun etäisä löytää uuden (paremman?) puolison.
Äiti kokee oman äitiytensä uhatuksi, koska on löytynyt nainen joka exmiehellekin kelpaa, sen täytyy olla parempi, kauniimpi... Sitten jos se narttu vielä on lapsen mielestäkin kiva....
Ahdistus on niin suurta, epätoivo, katkeruus, että lapsi muuttuu sivuseikaksi. On enää epäonnistunut, huono minä (kutsutaan myös masennukseksi, siihen voi saada jopa hoitoa) ja onnellisuutta hehkuttava ex, ja se kaiken pahan alku ja juuri se kamala nainen, joka täytyy saada pois exmiehen elämästä keinolla millä hyvänsä, niin tuleepahan maailmalle todistetuksi, että mies jätti hyvän vaimon, luuli löytäneensä paremman, erehtyi, katuu, kerjää takaisin...
Ja kävi miten kävi, mies ehkä löysi onnen, ehkä ei, ainoa asia, mikä on varma on se. Lapsen hyvää n ei kukaan siinä sodassa ole ehtinyt paneutua. Lapsi on joutunut tukahduttamaan tunteensa, sovittelemaan, teeskentelemään milloin kenenkin mieliksi....
Herätkää nyt jo, ja toiseksi, miten luulette että se isä voisi vastuuta niistä lapsista ottaa, kun ette anna hänen olla se isä mikä hän on, vaan koetatte hänestä muovata isää jollaisena itse isän näette. Miksi hänet naitte, rakastuitteko hänessä siihen, millainen olisitte hänen halunneet olevan. Missä on nykynaisten realismi?
se on vainnaikkosten keksimä juttu, pyyhkiäkseen omat syyllisyytensä veks.
Äidit ovat vihaisia omia puolustavat. Ei ole kenenkään etu, että viette lapsilta isän. Tämän olette saaneet aikaan. Yksinhuoltajia, isättömiä lapsia, kaipaavia lapsia, rikkonaisia perheitä ja elatusmaksujen riitoja.
Totta hitossa äidit kokee uhaksi naikkoset, kuin myös toisinpäin. Naikkoset yrittävät vain pönkittää omaa paremmuuttaan haukkumalla lasten äidin, se on tosi surkeaa.
Näissä tapauksesiisa lapset kuuluvat ehdottomasti äidilleen, jos mies yrittämättäkkään korjata liittoaan, kun naikkoset puskee päälle!
Niin onko se naikkonen, joista täällä kirjoitellaan, uusi puoliso, joka tulee esimerkiksi yli 5 vuoden jälkeen kuvioihin miehen ja hänen exänsä erosta? Ja ero olisi tapahtunut tämän ex-vaimon aloitteesta ja hän ollut se pettäjä. Huvittavaa tuossa tilanteessa ajatella että olisi varastanut miehen varsinkin kun lapsi saa yhtä paljon huomiota isältään kuin ennenkin (eli paljon ja isä on yksinhuoltaja). Asia vain hämää kun välillä annetaan ymmärtää että oli tilanne mikä tahansa ja erosta vaikka kuinka kauan niin se miehen uusi puoliso on aina liiton rikkoja.
Itse en koskaan ollut "toinen nainen", mutta yllätyin näistä palstojen exien kirjoittelusta. Käsitykseni aina ollut se, ettei ne miehet kuitenkaan lähde sen toisen naisen matkaan tai vaikka tulisivat jätetyksi eivät kauaa suhteessa pysyisi. No niin noh, tuskin exillä, joilla ei itsellään uusperhettä ole eikä ongelmia exän nykyisen kanssa tänne tulisivat paljoa kirjoittelemaankaan.
Ja tietenkin ymmärrän vihan hyvin jos nykyinen on todellakin ollut toinen nainen liittonne aikana! En itsekään varmankaan pystyisi sellaiseen naiseen lämpimästi suhtautumaan.
Tässäkin tapauksessa etälapsen lähiäidillä ollut muita miehiä, ennen kuin uusäitipuoli on kuvioihin tullut, hän ei siis lapsilta isää vienyt. Isän vievät lapsilta nämä mukamaseikatkerat äidit jotka vieraannuttavat lapsensa isästään. Ei ihmiset erotessaan lapsistaan eroa, usein siinä vaan sitten käy niin, että kun kukaan ei loputtomiin jaksa lapsista tapella, näistä lapsista tulee isättömiä, vaan kenen on silloin syy? Kyllä ne lapsirukatkin joskus ymmärtävät miten paljosta ovat äidin kiukuttelun vuoksi jääneet paitsi. Antavat ehkä anteeksi, mutta tuskin kiittävät!
Kyllästyyhän ne äidit jatkuvasti soittelemaan ja pyytämään ja jopa anelemaan isää tapaamaan ikävöivää lasta, mutta ei ne kauaa sitäkään jaksa, kun katkerat nyxät alkavat sen idiottimaisen haukkumisen. Parempi ettei lapset näe isää ollenkaan, jos se on niin vaikeaa.
Nyxillä on vielä se paha tapa, että vaikeuttavat miestä lasten tapaamisiin. Niin se vain on, vaikkei sitä moni halua ymmärtää.
sääli vaan, että jokainen näkee vaan sen oman kantansa ja yleistää. Minä itse olen äiti, jonka lapsia heidän isänsä ei tapaa, nykyisen mieheni rinnalla olen seissyt oikeustaistelussa koskien hänen lapsiaan. Minä olen nähnyt asian 2 puolta. Ei ole kivaa kun lapsi kaipaa hylännyttä vanhempaansa, ei ole kivaa kun isä kaipaa lasta jota liian harvoin saa luokseen. Onneksi vaikka oikeusjärjastelmässä vielä paljon mättääkin tai ehkä enemmän sosiaalipuolella, mieheni sai laajat tapaamisoikeudet, ja lapset pikkuhiljaa alkavat toipua vuosia kestäneestä väännöstä. Välejä ei meilläkään ole, lasteni isän olinpaikkaakaan en enää tiedä.
Mutta elämä tasoittuu, lapset ovat sitkeitä, nyt on tässä sopassa vielä yhteisetkin lapset. On onnenhetkiä, on murkkuikää, uhmaikää, on ääntä ja menoa, on kenkiä eteisessä, takkeja naulakossa ja vessapaperi aina loppu. On rakkautta ja riitaa, halimista ja tönimistä, mutta aika mukavaa tämä yhdessäolo on kaikkinensa. Älkää unohtako, että minkä tahansa tarinan kuullessanne kuulette sen vain yhden osapuolen kertomana. Se ei yleensä ole koko totuus. Koittakaa muistaa se! Tsemppiä exille, nyxille, uusille vanhoille, äideille isille. Kyllä se siittä!
kun uusi nainen astuu kuvioihin, silloin ei edes halua enää lapsiaan tavata. Miksi isä kaipaa lasta? Miksei sitten halua häntä nähdä? Isästä se on kiinni, hänen aikuisena tulisi ottaaa yhteyttä lapseen, eikä päinvastoin.
Mies kokee helptuksena, kun ei ole enää lapsiansa siinä kiljumassa ja viemässä isän aikaa, ehkä siksi isä kokee vapautuvansa vastuusta. Luulenpa että moni lapsi vapautuu myös isästä, ja vanhoina isät jäävät yksin, ilman että kukaan lapsista haluaisi häntä käydä katsomassa. Lapset oppii vanhempien esimerkistä, miten otimia, ja ettei tarvitse välittää toisista varsinkaan omistaan!
ei meillä isä ainakaan lastaan ole unohtanut vaikka uudessa suhteessa onkin..järjetön ajatus.
eiköhän se ole ihan isästä itsestään kiinni huoliiko uuden joka haluaa lapset pois miehen elämästä,turha siitä nyxää on haukkua,ihan miehen oma vika..
tähän juttuun pitää lainata lentävää lausetta mitä itseasiassa vihaan yli kaiken,mutt:pitäis vähän miettiä minkälaisen miehen kanssa niitä lapsia tekee..
sain ensimmäisen lapseni sinisilmäisenä teininä, uskoin miestä, joka vannoi ja vakuutti: ei enää hölmöilyjä. Toisin kumminkin kävi, en voinut lasta kasvattaa ympäristössä, jossa tapahtui kamalia. Isä nyttemmin hylännyt lapsensa, ehkä hyvä niin, lapsi kaipaa silti, ainakin miettii juuriaan.
Monta vuotta olin yksin, löysin sitten mieheni, hänkin koviakokenut, ymmärsimme molemmat, että pelissä on nyt paljon, monta vuotta meni silti oppia ihan oikeasti luottamaan, nyt on liuta yhteisiä lapsia, ja vaikka arki on arkea meilläkin, osaamme siitä nauttia, luovimme vaikeuksissa yhdessä, ja rakastamme, ja mikä vielä tärkeämpää, vieläpä niinä huonoina hetkinä haluamme rakastaa...
antamalla hänelle oman rauhan ja puuttumalla hänen ja hänen äidin asioihin!
Ensimmäinen reaktio vaikuttaa ihmisillä olevan sen exän puolustelu ja muu tuollainen. Eikä mitään huomiota sille, että lasten hoitoa laiminlyödään. Ei tässä ole kyse exät vs. nyxät asetelmasta vaan siitä lapsesta. Eiköhän kaikki tiedä, että valitettavasti löytyy niin hyviä kuin "huonojakin" äitejä, isejä sekä äiti- ja isäpuolia.
Tuo on todella mätää, juuri tämä naisten valtataistelu menee lapsen hyvinvoinnin edelle.