vasta alussa

Heippa!
Meillä on tilanne nyt tämä että yritystä ollut tammikuusta -05, minulla lapsi ennestään (7v) miehellä ei. Gynellä viimeksi käydessä tarkastettiin ultralla munasarjat ja oivat ihan hyvän näköiset ja sanoi myös että näkee ovulaation tapahtuneen viimepäivinä, ihan niinkuin oli olettanut tuntevanikin. Nyt kävin kierron alussa verikokeissa ja tällä viikolla mies käy antamassa oman näytteensä ja sitten on vielä se mun loppukierron verikoe.
Mutta nyt on sitten niin sekavat tunteet valloillaan, kun oon olu ihan hirveen ahdistunut kunnei yrityksistä huolimatta oo tulosta näkynyt ja lähipiirissä on 8 raskaana olevaa tai juuri synnyttänyttä, mutta toisaalta pienen pientä helpotusta kun saattaa selvitä mistä kaikki johtuu. Mutta mitä jos ei mitään selviäkkään, mitäs sitten? Mies on herttainen ja yrittää lohduttaa, mutta ei oikein tiedä mitä sanoisi, enkä ihmettele, mitä siihen nyt sitten sanoisi.... Tämä nyt oli tällaista pohdintaa tämän hetkisestä tilanteesta, auttaa kun saa johonkin itseään purkaa.
1317
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

muu kuin olla onnellinen ja kiitollinen jo saamastasi lapsesta.Varmaan teistä ois ihanaa saada yhteinen lapsi,ja toisaalta vuosi on vielä lyhyt aika,vaikka toivovasta tuntuukin pitkälle.Toivon että tilanteenne selkiytyy.Meillä on 8 vuotias hoidoilla saatu lapsi ja tuntuu kurjalle kun hän kovasti kaipaisi sisaruksia ,joita emme hänelle pysty antamaan.tiedän kyllä hyvin tunteen kun kuulee ympäristön raskaus uutisia.vaikka on siunattu lapselle,sisällä tuntuu aina hienoinen vihlasu.se on erilainen kipu kuin entisessä lapsettoman elämässä ,mutta kuitenkin aistittava.Ollaan me kiitollisia lapsistamme.tällä palstalla pääsääntösesti oleva porukka taistelee veren maku suussa saadakseen edes sen yhdenkin ihmeen, mikä meillä kasvaa jo kotona.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Katle kirjoitti:

Heippa!
Meillä on tilanne nyt tämä että yritystä ollut tammikuusta -05, minulla lapsi ennestään (7v) miehellä ei. Gynellä viimeksi käydessä tarkastettiin ultralla munasarjat ja oivat ihan hyvän näköiset ja sanoi myös että näkee ovulaation tapahtuneen viimepäivinä, ihan niinkuin oli olettanut tuntevanikin. Nyt kävin kierron alussa verikokeissa ja tällä viikolla mies käy antamassa oman näytteensä ja sitten on vielä se mun loppukierron verikoe.
Mutta nyt on sitten niin sekavat tunteet valloillaan, kun oon olu ihan hirveen ahdistunut kunnei yrityksistä huolimatta oo tulosta näkynyt ja lähipiirissä on 8 raskaana olevaa tai juuri synnyttänyttä, mutta toisaalta pienen pientä helpotusta kun saattaa selvitä mistä kaikki johtuu. Mutta mitä jos ei mitään selviäkkään, mitäs sitten? Mies on herttainen ja yrittää lohduttaa, mutta ei oikein tiedä mitä sanoisi, enkä ihmettele, mitä siihen nyt sitten sanoisi.... Tämä nyt oli tällaista pohdintaa tämän hetkisestä tilanteesta, auttaa kun saa johonkin itseään purkaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu