On käynyt selväksi, että psykiatria ja lääkehoito edustavat varsin punaista vaatetta scientolgeille. Sekin on selvää, että ihmiset kärsivät moninaisista mielenterveysongelmista ja tulevat luultavasti niin tekemäänkin.
Voisiko siis joku scientologi kertoa millainen olisi pääpiirteissään sellainen kokonaisvaltainen vaihtoehtoinen ratkaisu, jolla lääkehoito ja psykiatria voitaisiin esim. Suomessa kokonaan korvata? Millaisia tuloksia olisi odotettavissa ja millä perusteella? Paljonko se tulisi maksamaan?
Olisi myös valaisevaa, jos kertoisitte miten jonkin esimerkkitapauksen hoito etenisi sen uuden järjestelmän puitteissa ja millaisia kustannuksia aiheutuisi? Esimerkiksi voisi ottaa vaikkapa seuraavanlaisen tapauksen, joka ei ole kokonaan keksitty:
n. 16 vuotias nuori. Koulumenestys ollut aiemmin hyvä mutta parin viime vuoden aikana "pudonnut kelkasta", pelkää tavattomasti sosiaalisia tilanteita, uppoutuuu sen takia nettimaailmaan, epäonnistuu ensimmäisessä suhteessaan vastakkaiseen sukupuoleen, viiltelee itseään, menee psykoosiin, joutuu sairaalahoitoon pariksi viikoksi, saa psykoosilääkitystä, käy terapiassa, kuntoutuu hiljakseen, koulunkäynti etenee mutta hitaasti, parikymppisenä enimmät ongelmat ohi, kirjoittaa ylioppilaaksi pari vuotta normaalia myöhemmin, ymmärtää omat rajoituksensa ja oppii toimimaan niiden puitteissa, alkaa kestää sosiaalisia tilanteita, solmii ihmissuhteita, lääkityksen lopettamista harkitaan, ...
Voisiko siis joku scientologi kertoa millainen olisi pääpiirteissään sellainen kokonaisvaltainen vaihtoehtoinen ratkaisu, jolla lääkehoito ja psykiatria voitaisiin esim. Suomessa kokonaan korvata? Millaisia tuloksia olisi odotettavissa ja millä perusteella? Paljonko se tulisi maksamaan?
Olisi myös valaisevaa, jos kertoisitte miten jonkin esimerkkitapauksen hoito etenisi sen uuden järjestelmän puitteissa ja millaisia kustannuksia aiheutuisi? Esimerkiksi voisi ottaa vaikkapa seuraavanlaisen tapauksen, joka ei ole kokonaan keksitty:
n. 16 vuotias nuori. Koulumenestys ollut aiemmin hyvä mutta parin viime vuoden aikana "pudonnut kelkasta", pelkää tavattomasti sosiaalisia tilanteita, uppoutuuu sen takia nettimaailmaan, epäonnistuu ensimmäisessä suhteessaan vastakkaiseen sukupuoleen, viiltelee itseään, menee psykoosiin, joutuu sairaalahoitoon pariksi viikoksi, saa psykoosilääkitystä, käy terapiassa, kuntoutuu hiljakseen, koulunkäynti etenee mutta hitaasti, parikymppisenä enimmät ongelmat ohi, kirjoittaa ylioppilaaksi pari vuotta normaalia myöhemmin, ymmärtää omat rajoituksensa ja oppii toimimaan niiden puitteissa, alkaa kestää sosiaalisia tilanteita, solmii ihmissuhteita, lääkityksen lopettamista harkitaan, ...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.