Paras keskustelu ikinä

Osa 3

Raimo Keskinen (fysiikka) esittää maailmankaikkeuden alun standarimallin ja arvionsa siitä kuinka luetettavana sitä voidaan pitää

Keskinen ja Laurikainen huomauttavat että kreationistien aikaskaalat ovat ristiriidassa myös hyvin spesifisten tieteenhaarojen, kuten fysiikka ja tähtitiede, kanssa. Lisäksi ne ovat RISTIRIIDASSA KOKO NYKYÌSEN LUONNONTIETEEN, EIKÄ VAIN BIOLOGIAN KANSSA.

Piispa Lindqvist kysyy kuinka hyvin kansantajuiset versiot evoluutioteoriasta ja alkuräjähdyksestä vastaavat todellisuutta.
Laurikainen ja Keskinen toteavat että tieteelliseen maailmankuvaan liittyy paljon paradokseja ja epäselvyyksiä, jotka eivät ehkä välity maallikoille. Muut tietelijät vahvistavat että filosofiselle ja uskonfilosofiselle keskutelulle on edelleen tärkeä paikka tieteessäkin. Lisäksi TODETAAN ETTÄ ALKURÄJÄHDYS -JA EVOLUUTIOTEORIA VAIKUTTAVAT ERITTÄIN HYVIN PERUSTELLUILTA TEORIOILTA.

Nylund toteaa että hänkään ei ole nähnyt vakavasti otettavaa nuoren maan kreationismia. Hänen mielestään evoluutioteorian kritiikki koskee ensisijaisesti elämän tarkoitusta ja alkuperää. Muut toteavat että tämä on OK, mutta ei vastaa sitä kreationimia josta nyt puhutaan.
LUONNONTIETEELLISTÄ KESKUSTELUA JA KESKUSTELUA LUONNONTIETEEN FILOFISISTA PERUSTEISTA EI PITÄISI SOTKEA KESKENÄÄN.

osa 4

Wilder-Smith esittää tuttua kreationismi tavaraa entropiasta jne. Mielenkiintoinen seikka: Wilder-Smith uskoo että ihminen voi luoda keinotekoisesti uutta elämää ja pitää tätä todisteena kreationismin puolesta. Wlider-Smith esittää evoluutioteoriaan kohdistuvaa kritiikkiään.

Mannermaa, Lindqvist, Kataja (geologia) ym. huomauttavat että esitys ajautui filosofian puolelle ja empiirinen taso puuttui kokonaan. Muuten esitystä pidettiin kiintoisana

Biologi Saura huomauttaa että Wilder-Smith tukeutuu "aukkojen-Jumalaan" arvostelemalla biologian vähemmän tuntemia asioita, kuten elämän syntyä. Paremmin tunnettuun biologiaan kohdistuvaa kritiikkiä Saura pitää yksinkertaisesti epätieteellisenä.

Laurikainen yhtyy Wilder-Smithin tieteen asenteisiin kohdistuvaan kritiikkiin.

Nikolainen (teologia) haluaa esittää kolme teologista argumettia. ( huom.lyhennetty tähän)

1.Kreationistien argumentointi on hyvin rationaalista ja tarvitaan paljon oletuksia, jotta päättely voisi edetä. Tämä ei vastaa käsitystäni Jumalasta.

2. Teologiassa ei voida lyödä lukkoon kantaa jostain tieteellisestä teoriasta

3.Jumalaa ei pidä supistaa pelkkään alkuun tai tieteen aukkoihin

Leisola pitää oman esitelmänsä. Leisolan mukaan "aukkojen-Jumalaa" ei voi olla olemassa ilman aukkoja ja kysyy miksei näiden aukkojen olemassaoloa myönnetä.

Laurikainen huomauttaa että rehellisyyden on oltava molemminpuolista. Leisola on samaa mieltä.

Alhonen (geologia) pitää oman esitelmänsä elämän kehitystä tukevista geologian hevainnoista. Kouvo yhtyy esitykseen.

Mustelin alkaa jo hermostua ja sanoo että KESKUSTELU TODISTUSAINEISTOTASOLLA ON MAHDOTONTA KOSKA KREATIONISTEILLA EI OLE ESITTÄÄ MITÄÄN TODISTEITA.

Nikolainen huomauttaa että jos Jumalaa pidetään luojana, niin mitään oletuksia yliluonnollisesta ei tarvita. Kaikki on luonnollista, koska Jumala on sen kumminkin luonnut.

Alhonsaari toteaa että hänestä KREATIONISMI EI OLE VAIHTOEHTO TEOLOGIAN TAI TIETEEN KANNALTA. Tosin se näyttää kumminkin joillekin kelpaavan.

Osa 5 koski Raamatun tulkintaa ja Jumalan kuvaa. Esille nousseita asioita

-Kreationismi edustaa vain yhtä tulkinta perinnettä, joka ei ole sen Raamatullisempi kuin monet muutkaan tulkinnat. Oikeastaan kreationismi on varsin nuori teologinen ilmiö.

-Suomen ev.lut kirkko ei aio sitoutua mihinkään tieteelliseen teoriaan tai sen vastustamiseen. Tälle annettiin hyvät perusteet.

-KEHITYSOPPI EI OLE RISTIRIIDASSA KRISTINUSKON KANSSA, MUTTA METODINEN MATERIALISMI MUUNA KUIN TIETEEN METODINA ON.

-Varovaisten tulkintojen kautta löydetään yhtäläisyyksiä kehitysajatuksen ja Raamatun välillä

-K.V Laurikainen pitää erittäin pitkän ja hyvin perustellun puheenvuoron kristinukon puolesta ja kreationismia vastaan, tinkimättä luonnontieteilijän rehellisyydestä

-Kataja(geologia) toteaa että Laurikaisen esitelmä oli siinä määrin huolellista pohdiskelua että se on parasta pistää 'hautumaan'.

-Laurikainen huomauttaa vielä että JOS JOKU LUOPUU KRISTILLISESTÄ USKOSTAAN EVOLUUTIOTEORIAN TAI JONKUN MUUN TIETEELLISEN TEORIAN TAKIA, NIIN SYY ON ILMAN MUUTA KRISTITTYJEN OMISSA PUHEISSA JA KIRJOITUKSISSA EIKÄ LUONNONTIETEESSÄ.

-Loppuyheenvetona todetaan että suurimman osan mielestä uskon ja tiedon välstä ristiriitaa ei ole. Myöskin todetaan että materialistista filosofiaa on syytä kritisoida.

osassa 6 käytiin läpi johtopäätöksiä ja täydentäviä näkökohtia

Geologi Erkki Laurikainen pitää pitkähkön esitelmän kehitysajatuksesta ja luomisesta pitäytyen geologian faktoissa.
Kristittynä Laurikainen tuomitsee kreationismin harhaoppina ja eksytyksenä.

Laurikainen on pannut merkille seuraavia asioita kreationistien kirjoittelusta

-Kreationistit kiistävät niin laadukkailla empiirisillä todisteilla tuettuja faktoja että on pakko epäillä joidenkin kreationistien rehellisyyttä
-Kreationisteja kiinnostaa keskustelu vain avoimista tieteen kysymyksistä

Laurikainen esittää väitteitä että kreationistit pyrkivät jarruttamaan tai jopa estämään mm. geneettistä tutkimusta.

Laurikainen sanoo kreationistien tulvageologian olevan mahdottomuus viitaten aiemmin esitettyihin geologisiin faktoihin

Laurikainen ottaa kantaa muutamiin kreationistien epämääräisiin väitteisiin koskien mm. mammutteja

Laurikainen poimii kreationismin pääväittämät

-Elämää ei synny 'itsestään'
-Lajiutumista ei tapahdu
-Maan ikä on n. 6000 vuotta
-n. 5000 vuotta sitten tapahtui maanlaajuinen tuhotulva.

Laurikainen toteaa ettei väitteille löydy tieteen puolelta tukea eivätkä ne ole kristinuskon kannalta lainkaan olennaisia.

Laurikainen pitää pitkähkön esitelmän elämän kehityksestä sekä mannerten liikkeistä ja sen vaikutuksesta elämän kehitykseen.

Ahokallio pitää pitkähkön puheenvuoron kristinuskon ja tieteen kulttuurisynteesistä.

Ahokallio epäilee että kreationismi on oire materialismin ankeudesta, mutta ei pidä kreationismia varteenotettavana vaihtoehtona teologisesti tai tieteellisesti.

Ahokallio esittää perusteltua kritiikkiä koskien positivismia ja materialismia

Kirjan toinen puolikas perustuu teoreettisen fyysikon K.V Laurikaisen 5. osassa pitämään pitkään esitelmään.