Joku vastaili tyossa alempana Lissun kysymykseen että parivuotias Clio on ollut viattomin auto mikä heillä on ollut. Minusta vioista keskusteltaessa ne pitäisi jakaa kahteen alueeseen: 1) viat uusissa ja takuun alaisissa autoissa ja 2) vanhemmiten ilmenevät viat, joiden korjauksen omistaja joutuu satavarmasti maksamaan itse. Tokihan se ottaa pannuun jos uudessa autossa on vikoja mutta jos ne korjataan valmistajan piikkiin niin kustannuspuoli jää omistajalla vähäiseksi. Vaivaahan siitä toki tulee omistakallekin. Mutta kun kaikilla ei ola varaa vaihtaa autoa aina ennen takuuajan päättymistä ja toiset joutuvat pitämään jopa ns. vanhaa autoa. Ilmeisesti aika monet jos kerran suomen autokannan keski-ikä on noin 10,5 vuotta. Itsekin 7-vuotiaan Rellun omistajana tuskailen sitä, että vikoja ilmenee jatkuvasti enenevässä määrin jota ei kyllä esim. entisessä -91 mallin Corollassa tapahtunut. Relluun verrattuna Tojon ajo-ominaisuudet olivat kyllä aivan kamalat. En välittäisi pätkääkään ruostumisesta, konerempoista tai mistään muistakaan vanhemmiten tulevista vioista jos ajaisin aina max. 3 vuotta ja 80 tkm ajetulla autolla. Mutta kun siihen ei ole yksinkertaisesti varaa. Siinä mielessä en oikein ole samaa mieltä Relluista ns. viattomina autoina. Jos se nyt jotakuta lohduttaa niin vanhoissa Peugeoteissa on vikoja vielä ainakin kertaluokkaa enemmän ja uusista autoista vikantumisalttiina ovat tulleet usein mainituiksi ainakin about kaikki Opelit (Astra varsinkin) sekä esim. Ford Focus.
Rellujen "viattomuus"
Jame
354553
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kun autoon alkaa tulla ikää lähemmäs kymmenvuotta ja kilometrilukemakin lähennellä 200000 km, alkaa autossa kuin autossa ilmetä "kuluvien osien" vaihtotarvetta, niin Toyotassakin, koska sekä Toyota että Nissan ovat kuuluneet perheen autoihin takavuosina.
Meillä on aina pidetty 200000 km vaihtorajana, jos ei vikoja ala liikaa ilmaantua sitä ennen. Muutama eurooppalaismerkki on tässä suhteessa tuottanut pettymyksen, näistä kummatkin ovat olleet GM:n merkkejä ! Ranskalaiset eivät ole poikenneet epäedukseen. Tosin ranskalaiset vaatinevat huolellisempaa ja asiallisempaa käyttöä kuin jotkut "työkalut", kuten Lada, jollainen sekin on meillä joskus ollut ko. merkin "suuruuden" aikana.
Näitä kuluvia osia ovat :
- kampiakselin ja vetoakselien stefat
- laakerit
- jarrujen osat
- kumiosat yleensä, kuten esim . venttiilivarsien kumit, nivelten suojakumit jne.
- sähkölaiteviat (näitä ei japseissa juurikaan ole)
- Kytkin
- Hihnat
- laturi
- vesipumppu
- Iskarit yms. alustan osat.
- Ruostuminen, jos suojauksista ei ole huolehdittu
Eli tuollaisiin vikoihin on vanhan auton omistajan syytä varautua. Osat eivät monesti maksa paljoa, mutta ovat työläitä vaihtaa. Eli kalliiksi käy, jos työtä ei tee itse. Ainakin meidän "japsessa" oli noita vikoja aivan siinä missä on ollut eurooppalaisissakin sähkölaitevikoja lukuunottamatta.
Uudemmissa Relluissa on monessa voimassa "huoltosopimus", joka kattaa kaikki em. työt ja lisäksi ainakin esim. Autosalpa tarjoaa auton käyttöön korjauksen ajaksi.
Nuo luettelemasi kuluvat osat ovat juuri niitä ärsyttäviä "vikoja", joita ei minun kokemusteni mukaan japseissa juuri ole ja jotka eniten mustaavat ranskisten mainetta. Otetaanpa esim. erään tuttavan suosimat Mitsubishit vertailukohteeksi. Ajokilometrejä 350 tkm, 350 tkm viimeisimmällä 50 tkm. Ei yhtään tiivisteenvaihtoa, ei yhtään laakerinvaihtoa, etujarrupalojen vaihto n. 150 tkm välein, kumiosista etupään tukivarsien?/iskarien ns. koiranluut n. 100 tkm välein, ei yhtään sähkölaitevikaa jos palaneita ajovalo- ja mittarivalopolttimoita ei lasketa, ei yhtään kytkinremonttia (kuten ei missään muussakaan perheen autossa alkaen vuoden -58 Skodasta), hihnojen vaihto 100 tkm välein (ei yhtään katkennutta hihnaa), ei yhtään laturivikaa, vesipumpun vaihto edellisessä 250 tkm kohdalla, ei yhtään vaihdettua iskaria tai alustan osaa jos niitä kumisia "koiranluita" ei lasketa, ei ruostetta 10 v/350 tkm mennessä, tosin käytetty ruostesuojauksessa. Näiden lisäksi 3 vaihdettua pakoputken takapönttöä. Ja tuo 200 tkm/10 vuotta pitäisi minusta olla kohtuullisen vähäinen lukema niin mittarissa kuin auton iässäkin, ei mikään automaatio autonvaihdolle (poislukien hintaluokka alle 100 000 markkaa). Ja kun normaali autoilija ei halua viettää aikaa auton alla koska auto on välttämätön kulkuneuvo, ei mikään harrastus. Huoltosopimus on jees mutta vaatii käytännössä uuden auton ostamista. Ja huoltosopimuksista on vielä niin vähän kokemusta, ettei niiden tulevasta hintakehityksestä voi sanoa muuta, kuin että toteutuneet kustannukset maksatetaan aina asiakkailla. Mistään hyväntekeväisyydestä ei siis ole kyse. Vielä lisäisin sen, että merkin lisäksi vertailu pitäisi tehdä saman hintaluokan autoissa. Micraa tuskin kannattaa verrata Lagunaan tai Clioa Sigmaan.
Meillä Corollasta meni kampiakselin stefa 160000 km kohdalla, lämmittimen säädin 170000 hujakoilla ja yhta sun toista pikkuvikaa alkoi olla, kun 150000 km oli ylitetty. Kyllä noita on kaikissa. Lisäksi venttiilinnostimien kumit olivat uusimiskunnossa, sen verran meni öljyä (vajaa litra / 1000 km) !
Nissanin koneet eivät olleet tiiviitä uutenakaan, saati vanhoina.
Perustekniikka kestää kaikissa nykyautoissa siistiä pitoa ainakin 500000 km, kunhan "kuluvia" osia vaihtaa. Ainakin meidän autot ovat olleet perustekniikkansa puolesta "uuden veroisia" vaihtoon mennessä 150000 - 200000 km ajettuina. Yleensä vaivat ovat olleet enemmän "ikävaivoja" kuin "kilometrivaivoja"; eli sähköliitosvikoja ja kumiosien kovettumis- ja pykimis- ja halkeiluvaivoja (=erilaiset vuodot).
Kyllä se on niin että ei viatonta autoa olekaan. Toisissa on vaan enemmän vikoja kuin toisissa. Kaverin Mitsussa (250 tkm ajettu) meni laturi, venttiilinvarren tiivisteet, jakohihna ( venat), vetonivel yms. Ja jos ei 350 tkm ajettuun autoon ole vaihtanut iskareita niin voi hitto. Takuulla aivan loppuun ajetut, mutta nämä on asioita joita ei "huomaa".. löllöön alustaan kun tottuu.
Itse ajelen rellulla (toinen peräjälkeen) eikä mitään isompaa ole ollut. Edelliseen piti etujouset kaikki iskarit joku nivel vaihtaa mutta siihen se jäi. Tietty perushuoltoa, öljyt jne. ajallaan.
Ei rellut viattomia ole, ei sellaista autoa ole vielä tehtykään, mutta ei ne myöskään mitään katastrofeja ole.. Ne on kulkuneuvoja joilla useimmiten saa mukavan kyydin paikasta toiseen.
Ei tietenkään ole olemassa. Mutta jos joissakin on vikoja pääsääntöisesti muita enemmän niin ei sitä kannata yrittää kieltää. Relluissa vaan tuntuu olevan luvattoman paljon niitä "tyyppivikoja". Melkein tekisi mieli verrata erääseen suurehkoon ohjelmistovalmistajaan tuolta Ameriikan Yhdysvalloista. Sehän on aivan selvää alimitoitusta tai suunnittelussa tapahtunutta virhettä jos laakerit paukkuu yhdessä merkissä vaan ei toisessa vaikka samoissa olosuhteissa ajetaan. Multa on normaalien määräaikaishuoltojen ohella Cliosta vaihdettu molemmat etupyörän laakerit, toinen 60 tkm:n ja toinen 80 tkm:n kohdalla. Lisäksi on vaihdettu ainakin laturi, jarrupalat kahdesti, pakoputken takapönttö kahdesti ja keskipönttö kerran. Ja nyt pitäisi korjata kampiakselin tiivisteen öljyvuoto. Ja autolla ajettu vasta reilu satku. Iskareista sen verran että tiedän tasan yhden auton, josta voin varmuudella sanoa että siihen on iskarit vaihdettu. Auto on kulkuväline, jolla pääsee paikasta A paikkaan B. Mitä vähemmillä remonteilla sen parempi eli luotettavuus ajaa jonkun viimeiseen viedyn mukavuuden edelle. Jos ajaisin autoa työkseni niin saattaisin ehkä jaksaa välittää jostakin iskarien vaihdosta mutta kun en aja niin homma ei ole sen hinnan väärti. Jos katsastusmiehelle kelpaa niin kelpaa minullekin. Sitäpaitsi se ainoa iskarinvaihtaja jonka tunnen on tällainen teinituunaaja, jolle niillä Konin iskareilla on jotain statusarvoa. Ja kaikkihan sen tiedämme että mukavuudelle voi heittää hyvästit, jos autoon laitetaan jäykkä alusta ja jotkut 235/45/17 renkaat.
Ei Rellu ole yksin laakerivikojen kanssa, omassa Fiestassani(vm. 97) vaihdettiin 70000 km:iin mennessä kaikkien pyörien laakerit kertaalleen( ensimmäinen meni jo 35000 km:n kohdalla). Että viattomia autoja harvemmin löytää.
Toyota celica 4wd Turbo vm-90 ajettu n160tkm.Vuoden sisällä korjattu kytkin ja voimansiirto.Vesipumppu hajosi,kone kunnostettu.Sen jälkeen hävitti vielä vettä,kansi uudellen pois,hiontaan ja venyneiden kansipulttien tilalle uudet.Sitte toimii kun ensin vaihdetaan kaikki jarrulevyt(n.4000 mk.)Tähän asti korjauskustannuksia n.30tmk ja piste kestävyydelle.
Totuus ei ole jonkun yksittäisessä kokemuksessa, vaan suureen otokseen perustuvissa tilastoissa, joissa sekä uusien autojen kohdalla (esim. Motormännens Riksförbundin jokavuotinen seurantatutkimus)sekä vähintäään nelivuotiaiden kohdalla (ADAC) Renault on verrattomasti heikompi kuin esimerkin astrat ja focukset ja vanhojenkin autojen osalta Peugeotit ovat todellisuudessa Relluja huomattavasti parempia. Karkeana yhteenvetona voi sanoa, että Renault yleensä ottaen on kaikkein heikoin automerkki lukuunottamatta Alfaa. Muuten, kannattaisi hieman perehtyä tosiasioihin ennen ennen kuin tulee tänne elvistelemään jollain "kertaluokilla" ja muilla termeillä, joiden merkitystä ei tiedä.
Tässä meillä taas kaikkitietävä ADAC mies =)))
Niin on, ja siinä taitaa olla taas yksi mitään tietämätön rellufanaatikko, jonka silmiä eivät faktatkaan aukaise.
Tilastojen lukeminenkin on taito, joka näyttää anti-Rellufanaatikoilta puuttuvan. Ei Rellut viattomia ole, mutta eivät niin huonoja kuin eräät yrittävät tietoisesti väittää. Vanhat ennakkoluulot ovat sitkeässä ja syvällä suomalaisilla, riisikupit kelpaa vaikka olisi minkälainen Tojo, mutta mukavat ranskalaiset muka eivät. Onneksi meitä ranskalaisen auton omistajia on nykyään paljon ja lisää tulee.
No, kerropa nyt, miten niitä tilastoja olisi pitänyt lukea!
Ainut todellinen fakta viestissäsi oli se että Alfat on todellakin aivan perseestä mitä luotettavuuteen ja kestävyyteen tulee. On ns. aivan vitunmaku jollain Saksan tilastolla siinä suhtessa että siellä on autokanta hieman eri ikäistä ja olosuhteet hieman erilaiset kuin täällä koti-Suomessa. Sitäpaitsi "mutu" on se joka määrää auton ostossa. Kukaan ei osta autoa jonkin ADACin tilastojen perusteella. Oma perstuntuma ja mielikuvat sitä valintaa ohjaavat. Jos työkaveri, naapurin ukko tai velipoika jatkuvasti tappelee oman autonsa vikojen kanssa niin uskaltaisin jopa väittää että et osta samanlaista sanoivatpa ADACin tilastot siitä mitä tahansa.
Joo. Olkaa vahvoja uskossanne. Tällä palstalla on sallittu vain mututieto, kaikki muu on paskaa. Jatkakaa samaan malliin! Ulkopuolisestakin on hauska seurata, kun mutuilijat kehuskelevat toisilleen Euroopan toiseksi heikoimman merkin "kestävyyttä".
Heitätkö linkkejä näihin tilastoihin? Varsinkin alle 4-vuotiaiden tilastot kiinnostavat, kuka nyt autollaan kituuttaa tuon pidempään?
Vertaa myös itse itsesi kanssa Saksan liikenneolosuhteita suomalaisiin, ja mieti, mitä eroja niissä voisikaan olla? Vinkkejä: talvi, nopeusrajoitukset jne.
Whatcar-nimisessä engl. julkaisussa löytyy tietoja uudemmista. Motormännens riksförbundin tutkimus julkaistaa kerran vuodessa ruots. lehdissä. Tässä ovat tutkimuksen alaisina vuoden ikäiset autot. Saksan olot ovat Saksan oloja, mutta mikä saa kuvittelemaan, että Suomen oloissa Renault pärjäisi nimenomaan suhteessa muihin paremmin?
Tässäpä yksi linkki http://www.aftonbladet.se/vss/bil/story/0,2789,179358,00.html vikatilastoihin :-)
Mitäs nuo Volkkarit, Volvot ja Mitsubishit tuolla häntäpäässä tekevät :-o ??? Täman keskustelun kulun mukaan nehän ovat niitä "Autoja" :-D
Olet kyllä tilastojen tulkitsemisen kuningas, jos noista Ruotsin tutkimuksista saat Rellun väännettyä euroopan toiseksi huonoimmaksi. Jos taas yleistit yli neljä vuotta vanhojen autojen Saksan tilastot, ja teit päätelmäsi siitä, kovasti olet perillä Renaultin mallistosta.
Olisikohan sillä merkitystä, että esim. Clio on neljässä vuodessa uudistunut täysin? Ruosteensuojaushan nykyisissä renuissa on parhaimmistoa, toisin kuin esim. japseissa.
Ja mitä Saksan olosuhteisiin tulee, eikö mielestäsi -30 pakkaskelillä ole mitään vaikutuksia autojen käyttäytymiseen? Erotko pysyvät täysin Saksan nollakelejä vastaavina? Kylmäkäynnistyshän on moottorille suorastaan mannaa, vai?
Niin. Edelleen: Mikä saa sinut olettamaan, että Renaultin kestävyys Suomen oloissa suhteessa muihin olisi parempi?
Johtuisikohan se siitä, että auto on suomalaiselle iso investointi, jolloin siitä pidetään aivan toisella tavalla huolta. Tämä varsinkin silloin, kun kyseessä on euroopassa halvat, suomessa kalliit pikkuautot. Saksan vapailla nopeusrajoituksilla taitaa myös olla vaikutuksensa autoihin.
Jos todellakin uskot, että olosuhteilla ei ole vaikutusta autojen kestävyyteen, olet hakoteillä. Miksiköhän autotehtaat näkevät vaivaa testaamalla autoja kylmissä ja kuumissa olosuhteissa, jos olosuhteilla ei ole merkittävää vaikutusta auton kestävyyteen? Oma autoni (clio) toimii talvella kuten sen suomen oloissa täytyykin ts. auto ei esim. tarvitse lämmitystä lähteäkseen käyntiin, ei edes -30 pakkasilla. En ole myöskään joutunut jäätyneiden takajarrujen uhriksi, toisin kuten esim. Yariksen omistajat.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten muodostit päätelmäsi, että renu on euroopan toiseksi huonoin automerkki. Kun et selvästikään pysty käsittämään, että neljä vuotta autoalalla on pitkä aika. Heitä ihmeessä suoraa tilastotietoa kaikkien nähtäväksi, niin ehkä ymmärrämme paremmin toisiamme.
Et siis vieläkään vastannut kysymykseeni, että MIKSI JUURI RENAULTIN KESTO SUOMESSA SUHTEESSA MUIHIN MERKKEIHIN OLISI PAREMPI KUIN SAKSASSA? Neljä vuotta autoalalla on pitkä aika myös muille merkeille. Se vaan on ihmeellistä, että vuodesta toiseen juuri Renaultilta tulee uusi sukupolvi valtaamaan esim. ADACin jumbotilat kaikissa kokoluokissa.Lopetan kommentoinnin tähän, koska käsityskykysi tuntuu olevan melko puutteellinen.
Tämän syksyn aikana on mieleen jäänyt jonkin virallisen tietotoimiston uutinen, jossa todettiin, että juuri ADAC:n tilastoissa uudet ranskalaiset autot ovat ohittaneet laadussa saksalaiset, noin yleistoteamuksena. Omilla pikaetsinnöillä en ole ADAC:n tilastoja löytänyt netistä.
Muutama vuosi sitten Auto Motor und Sportin lukija tutkimuksessa Renaulta Meganea pidettiin laadukkaampana autona kuin esim. VW Golfia, eikä ihme, sillä juuri silloin oli tullut nykyisen sukupolven Golf juuri markkinoille lukuisine lastentautivikoineen.
Eli kun väität Rellun olevan ADACin tilastoissa peränpitäjänä, niin mistäköhän ADACin tilastosta mahtaa olla kyse, ei ainakaan sellaisesta, joka minun silmiini osunut.
Rellujen laatu parani huomattavasti juuri niihin aikoihin, kun Megane tuli markkinoille. Tuolloin laatuongelmat olivat myös tehtaan tiedossa ja Rellulla oli mittava laadunparannuskampanja, kuten Volvolla viime vuonna.
Meillä heikon käsityskyvyn edustajilla on kova halu ymmärtää ja tietää. Esimerkiksi sen, MIKÄ IHMEEN ADAC:in tilasto, joka tällaista osoittaa? Esitä se. Älä nyt vielä vetäydy, uskottavuutesi kärsii.
ADAC (Saksan tiepalvelujärjestö) julkaisee vuosittain tilaston neljä vuotta vanhojen autojen tiellejättäneiden vikojen määristä mallikohtaisesti tuhatta autoyksilöä kohden. Tilasto löytyy osoitteesta www.ADAC.de. Julkaistaan myös saksalaisissa alan lehdissä raportin ilmestymisen jälkeen, mistä itsekin viimeisen viime talvena luin. Megane, Laguna ja Clio/Twingo kaikki kokoluokissaan vahvasti "mitalisijoilla".Tilastoa pidetään luotettavimpana luotettavuusmittarina johtuen mm. Saksan suuresta automäärästä ja ADAC:n tarkasta kirjaamismenettelystä.
eipä luota saksalaisetkaan omiin testeihinsä kun paskaauto eli rellu 19 oli silloin kun mallia vielä valmistettiin saksan myydyin tuontiauto.
Itse olen omallani ajanut nyt (-95) 120 000 km ja oma kokemukseni on että auto on yksiselitteisesti hyvä, eikä siinä ole ollut minkäänlaisia vikoja. Se on mulle riittävä testi, enkä vaihda merkkiä kun vaihdan autoa.
Tuoreessa Tuulilasi 10 lehdessä, jossa on julkaistu käytettyjen autojen "Merkkien merkki", on Rellun kokonaissijoitus kolmas (3. )
Johtuisikohan tuo huono sijoitus Saksassa siitä, että siellä merkkihuolto ei hoida hommiaan. Sillä määräaikaishuolloissa käynyt auto ei tielle yleensä jätä, jos huollot on todella tehty kunnolla, oli sitten kyseessä mikä merkki tahansa.
Suomessa on mm. Volkkareiden jäätyvät huohotinputket aiheuttaneet tielle jättämisiä ja kalliita korjauksia, vaikka huollot olisikin tehty asianmukaisesti. Huhun mukaan Polojen uusissa koneissa on vakavia männänkulumisongelmia. Lukko/lukkomekanismimurheet yms. pikkuviat ovat Poloja vaivanneet pitkään. Eipä siis ihme, että Polo on ruotsalaistilaston peränpitäjä !
Tokkopa tuota viatonta autoa löytyykään. Vaan ei mennyt meikäpojan 4 kk omistama -97 Megane katsastuksessa läpi. Syy: etujarrut eriparia. Huollossa syy selvisi. Toinen levy oli kulunut aivan uralle n. 2..3 mm.
Lisäksi palat olivat kuluneet ihan paljaalle metallille. Kumma kun mitkään varoitusvalot eivät olleet palaneet. Oliko lamppu pimeänä vai johdot jopa irroitettu?
Hämmästyttävintä oli jarrulevyn kuluneisuus. En ole koskaan nähnyt yhtä kulunutta levyä vain 5 vuotta vanhassa autossa.
Vaikka Lada Samaraakin moititaan huonoksi autoksi ei siinäkään noin nopeasti kuluvia jarrulevyjä ole. Ladassa saattaa olla lukematon määrä ns. "pikkuvikoja", jotka eivät varsinaista ajamista estä vaikkakin ärsyttävät. Mutta alusta, jarrut, vetonivelet, laakerit ym perusasiat ovat yleensä kestäviä ja kunnossa. Ko kokonaisuuksissa on sen verran reilusti ylimitoitusta.
Muuten olen ihan tyytyväinen Relluun, toistaiseksi.
Se varoitusvalon toimimattomuus johtuu katkenneesta johdosta, se kun on melkoisen kovilla siellä pyöräkotelossa heiluessaan. Vastaavasti jos katkenneen johdon pää pääsee ottamaan runkoon kiinni niin vilkuttelee valoa, vaikka olisi palat kunnossa.
Jarrulevyjen kuluneisuus, erityisesti toispuoleisuus, usein johtuu juuttuvista satuloiden liukutapeista. Tehtaalla näitä ei ilmeisesti voidella, jolloin jarrut saattaa laahata päällä jo pari tuhatta ajetussa uudessa autossa. Ei mikään iso homma olisi rasvata nuo vaikka luovutushuollossa, mutta jostain syystä sitä ei tehdä. :(
Sieltäkös se johtuukin. Ihan suomut putosivat silmiltäni, jos sallitaan vertauskuva.
Tehdas suunnittelee ihan toimivan auton ja sitten kokoonpanossa tai myöhemmin huolloissa asiat laiminlyödään.
Minkähänlaisessa kunnossa mahtavat valmistusmaan Rellut olla. Siellähän ei käyttäjä ole tunnetusti kiinnostunut autonsa teknisten laitteiden kunnosta. Hyvä jos öljyt joskus vaihdattaa.
Olen aina kuvitellut, että käyttäjien huolettomuuden/huolimattomuuden vuoksi näissä maissa automallin suunnittelussa ja kokoonpanossa jo otettaisiin näitä asioita huomioon.
Taas Samaran valmistusmaassa käyttäjiltä ei ensimmäisenä tule palautetta jostain toimimattomasta peilinsäätövivusta tai rämisevistä sisustuspaneleista, irtoavista lämmityslaitteen säätimistä yms. Sitä vastoin maassa jossa huoltoasemia eikä autokorjaamoja ole joka nurkan takana palvelemassa on tärkeää, että auton ns. perusasiat on jotenkuten toimivat.
Ps Pienellä vaivannäöllä ja kiinnostuksella on näköjään helppo saada autonsa toimimaan kunnolla.
Se on kumma miten tämmöiset lässytykset jostain vikojen yleisyydestä jaksaa ihmisiä kiinnostaa!
Siinä on varmaan taustalla jotain mielikuvia täysin viattomasta autosta, joita aina jollain "kaverin kaverilla" tuntuu löytyvän..
350 tkm ajettu japsi ja ei vian vikaa tyyliin=)
Täähän on kovin yksinkertainen asia: Jos sulla on käytetty auto, jossa on helvetisti vikoja, niin sinähän joko vaihdat sen tai kärsit nahoissasi kustannukset..
Se, että mussutetaan aina jonkun tietyn merkin vikalistoista on täyttä bullshittiä, jokainen tietää tasan tarkkaan omistamiensa autojen viat, kaikki muut on mututietoa ja kumma kyllä siinä ollaan kovin viisaita varsinkin merkkien osalta joita ei ikinä ole omistettu saati edes ajettu!
On minullakin ollut pari käytettyä autoa, jotka on lähteneet vaihtoon alle vuoden jälkeen, mutta jokaisessa niissä oli syynä mielestäni puutteellinen huolto edellisillä käyttäjillä, kun nämä käytetyt autot nyt sattuvat olemaan yksilöitä, joiden kunto riippuu tasan tarkkaan siitä, kuinka ne on huollettu!
Esimerkkinä koeajoautot, joiden hintaa joudutaan hinaamaan alas ja paljon ennenkuin menevät kaupaksi, koska jokainen on autoa käsitellyt äärirajoilla..
Summa Summarum: Mussutus ei tähän lopu, jokainen ajaa millä haluaa/rahat riittää ja täydellistä autoa ei ole olemassakaan..
Sitten se pakollinen hegemonia osuus: Omistan käytetyn Renaultin, jonka ainoa vika on se, että sillä on niin hyvä ajaa, että kilometrejä tulee niin perkeleesti =)
Hyvää talven odotusta !
Miksi ihmeessä ei kiinnostaisi? Totta kai kaikki haluaisivat auton, jossa ainut vika olisi että bensan pinta tankissa alenee. Mielikuva on se, joka saa ihmisen valitsemaan tietyn auton monien hyvien vaihtoehtojen joukosta. Uusi auto on kuitenkin niin iso investointi, että tärkeintä on se että ostaja tuntee tehneensä oikean valinnan koska absoluuttisesti parasta vaihtoehtoa on mahdotonta määritellä. Ei viatonta autoa olekaan, mutta varmasti vikojen esiintymistiheydessä ja ennenkaikkea niiden korjaamisesta aiheutuvissa kustannuksissa on eroja. Vaihdan mielelläni ajovalopolttimot 10 tkm välein kunhan ei tarvitse korjauttaa moottorin öljyvuotoja. Edellisessä autossani polttimot olivat kulutustavaraa ja niitä sai vaihtaa todella usein mutta moottorissa öljyt pysyivät siellä missä pitääkin. Nykyisessä Rellussani asia on valitattavasti päinvastoin eli neljän vuoden aikana ei yhtään palanutta lamppua mutta hieman kalliimpia vikoja on sitten ollutkin. Siitä huolimatta seuraava autonikin on merkiltään Renault. Eli vaikka viat pistääkin urputtamaan niin kokonaisuuteen olen kuitenkin niin tyytyväinen että aion edelleen olla Renaultin omistaja. Huolosta sen verran että toisiin riittää itse tehty öljynvaihto ja merkkiliike saa tehdä vain jakohihnanvaihdot yms. isommat remontit. Toiset eivät taas tunnu pysyvän ehjinä vaikka niitä vie merkkihuoltoon 10 tkm/6 kk välein. Eli ainakin siinä on eroja merkkien välillä että kuinka vähällä huollolla tullaan toimeen. Mutta siitä olikin jo juttua aiemmin. Mussutus ei lopu ja se on inhimmillistä. Ehkä se vähenisi jos autot olisivat järkevämmän hintaisia koska rauhallisempikin kaveri hermostuu kun on juuri laittanut autoon vuoden nettopalkan ja heti se ottaa ja hajoaa.
Näinhän se on. Idioottimaista kuvitella, että jossakin tehtaassa tehtäisiin viattomina pysyviä autoja. Ihan yhtä idioottimaista kuvitella, että näin kilpailluilla markkinoilla, kuin mitä automarkkinat ovat, joku tehdas pystyisi tekemään huonoa laatua vuodesta toiseen ja pysymään pystyssä. Juttelin tässä taannoin entisen Bilian johtajan kanssa - nykyään myy saksalaismerkkejä - ja hän sanoi, että ranskalaisten autojen markkinaosuuden kasvu viime vuosina on ihan loogista kehitystä. 90-luvun lopulta laatu on hänen mukaansa aivan olennaisesti muuttunut.
ADAC:in tilastoja on mahdotonta vääriksi väittää, mutta sovellettavuus muihin maihin on ongelma. Esim. Saksassa saksalainen auto on se, jolla ajetaan ja jota pidetään kunnossa. Ranskalainen, italialainen yms. on kauppakassi, joka saa samanlaisen kohtelun kuin gastarbeiter. Sitäpaitsi, miksi "laatu" edelleen mielletään synonyymiksi pitkäaikaiselle kestävyydelle. Kyllä se laatuun perehtyneiden ihmisten mielestä on laajempi käsite. Laadukas on kestävä ja kaikin puolin käytössä - käyttökin laajasti ymmärrettynä - ennen ostoa olleita odotuksia vastaava. Esim. japanilaiset ovat aina olleet hyviä tekemään kestävää tavaraa, mutta huonoja vastaamaan markkinoiden ja kuluttajien odotusten muutoksiin. Tässähän piilee esim. Nokian menestys: se on tehnyt tavaraa, jota halutaan ja josta pidetään ja se on kyennyt reagoimaan nopeasti. Japanilaisilla autotehtaillahan tämä on näyttäytynyt siten, että ne eivät ole millään suostuneet uusimaan autojen ulkoista ilmettä sellaiseksi, joka herättäisi kiinnostusta Euroopassa. Eihän se laatua leikkaisi, jos japanilainenkin muotoiltaisiin vähän paremmin. Mulle laatu esim. tarkoitti auton ostossa sitä, että mahdun kuskin pukille (193 cm), ratti on sovitettavissa oikeaan kohtaan ja hallintalaitteet ovat juuri siinä missä isolle ihmiselle pitää. Yksikään japanilainen ei istunut mulle, ostin Lagunan.
Tämä on juuri asia jota tilastonikkari ei kykene käsittämään, koska hänen tilastonsa ei kuvaa oikeaa asiaa. Jos tutkitaan auton omistajien tyytyväisyyttä ajokkiinsa - tai vaikkapa merkkiuskollisuutta, niin tuskinpa korrelaatio on kovin vahva saksassa kootun vikalistan kanssa. Olen omistanut mm. VW, Opel, Toyota, Fiat, Skoda, Peugeot, Saab, Volvo, Nissan, Mitsubishi, Lada sekä Renault -merkkisiä autoja. Yhteistä autoille on se, että kaikki ovat olleet paljon ajettuna ostettuja - tai vaihtoehtoisesti olen itse ajanut niillä pitkään. Sen sijaan vikalistoissa on suuria eroja. Vikalista ei ole syy miksi pidän joistain näistä merkeistä ja toisia taas en toista kertaa osta. Opel oli mulla viaton, mutta mielestäni melko paska auto. Volkkarissa ja Toyotoissa (2kpl) oli runsaasti vikoja. Peugeotia MINÄ en joutunut laittamaan. Skoda kulki kun vain tankkasi. Fiat mätäni käsiin, samoin Nissan ja Mitsu. Renaultit ovat olleet kohtuullisia mutta ei viattomia, nyt alla oleva on tosin siinä suhteessa suorastaan erinomainen. Saabissa oli kohtuullisen paljon laittamista, toisaalta myin sen vastakatsastettuna ja 400 000 ajettuna eikä sen konetta/laatikkoa oltu koskaan avattu eikä siihen oltu hitsattu yhtään paikkaa jne jne. Vastaavilla kilometreillä Volvo 740 oli loppuun ajettu ja valmis hajottamolle. ...jonkun muun paljon autoja omistaneen vikalista olisi erilainen, ja hän pitäisi eri autoista kuin minä. Kun minä sanon että noista merkeistä minua miellyttivät Saab ja Renault, enkä muuta mielelläni enää osta, niin asia on näin. Mieltymykseeni vaikuttavia syitä en osaa eritellä - vikojen määrä ei kuitenkaan asiaan vaikuta... Ja nyt joku tällä palstalla pitää minua typeryksenä koska ajan mielelläni autolla jossa jonkin tilaston mukaan esiintyy jopa vikoja.
Kerroit omistaneesi useita, erimerkkisiä, paljon ajettuja ja epäilemättä myös näinollen hieman iäkkäämpiä (kirjoittajan johtopäätös) autoja. Sinulla siis on kokemusta autojen todellisesta kulumisesta ja siitä aiheutuneista vioista. Mutta monelle 100 tkm on vieläkin se maaginen raja, jossa auto on vaihdettava "loppuun ajettuna" uuteen. Minä en ole niin kriittinen, mutta yli 200 tkm ajettua en mielelläni omista. Kuluminen ja siitä johtuvat viat on minusta kuitenkin eri asia kuin uusissa/uudehkoissa, jopa takuun alaisissa autoissa esiintyvät lastentaudit ja tyyppiviat. Jos minulla olisi varaa ostaa uusi, käyttämätön auto aina kahden vuoden / 50 tkm välein, niin paskat välittäisin ruostumisesta, jakohihnan vaihtovälistä tai mistään muusta vastaavasta vanhemmiten eteentulevasta jutusta. Silloin ennenkaikkea kiinnittäisin huomion siihen, että auto toimii kuin junan vessa. Bensaa tankkiin ja ajoa, pakollinen määräaikaishuolto kerran vuodessa jne. Mutta jos autossa on korjattavaa jo uutena niin silloin pistää miettimään että missä mättää. Kulumisviat ymmärtää kaikki mutta uuden auton vikoja ei. Ja vaikka edelleen ajan ranskalaisella autolla niin olen sitä mieltä, että varsinkin ylemmän keskiluokan (lue kalliimmissa) autoissa ei pitäisi olla näitä vikoja joista tälläkin palstalla esim. uusien Lagunoiden omistajat kirjoittelevat. Budjettiluokan kohdalla (Micra, Clio jne.) asian vielä jotenkin ymmärtää mutta hintaluokka 30 000 euroa alkaa olla jo sen hintainen että autossa esiintyvien vikojen pitäisi olla ennemminkin poikkeus kuin sääntö. Jos täällä joku valittaa 10 tkm ajetun Lagunan vikoja ja sinä sanot 400 tkm ajetun Volvon olleen täysin loppu niin minusta se on luonnollista, mutta tilanne, jota en itse koskaan tule kohtaamaan. Luettelemistasi autoista Skoda vaikuttaa hinta-laatusuhteeltaan parhaalta ja toimivan niinkuin auton pitääkin. Esim. Octavia vaikuttaa siis harkitsemisen arvoiselta.
oikeassa. Octaviasta en tosin tiedä sanoa hyvää/pahaa. En tieddä onko esim. uusien Lagunoiden suuri vikamäärä näköharhaakin (kun tulee ongelmia niin kirjoitetaan palstoille), Lagunaa on kuitenkin myyty vuosien mittaan paljon ja on mahdotonta arvioida näiden kirjoitusten määrän perusteella auton laadukkuutta. Sattumalta ajan aika paljon v. 2000 Lagunalla (1,8) kys. auto on 40 000 km ajettu eikä sen kanssa ole ollut ainakaan ongelmia. Samoin sukulaisellani on Lagunan diesel ollut ihan hintansa väärti ajokki. Mutta jos tuon hintaluokan autoa joutuu korjailemaan uudesta asti niin onhan se vittumaista. Eikä se ainakaan valmistajan edun mukaista ole sen enempää kuin kuluttajankaan.
Muutenhan minäkin ajaisin mieluiten uudella autolla, mutta kun nyt vaan etupäässä vanhojen kanssa joutuu taistelemaan niin on joutunut toteamaan useat myytit aivan paikkansa pitämättömiksi, esim juuri ranskisten kohdalla.
Samoin autojen yksilöllisyys on tosiasia. Tuttavaperheessä on kaksi muutaman vuoden ikäistä Seat:ia (älä kysy miksi!!!) jotka ovat hyvin samanlaisessa käytössä ja vastaavasti huollettuja, toinen on ollut todella huono ostos - toinen käy ja kukkuu.
Vielä skodasta: voi tosiaan sanoa että mun 120L oli auto jonka hintalaatusuhde oli kohdallaan, sain sen nimittäin eräästä liikkeestä ilmaiseksi, ajoin paljon ja ainoat rempskat oli kun yksi piuha piti vaihtaa sen irrottua nippusiteestä ja kuoren kärähtäessä. Kaasuttajaan pitii laittaa uusi ilmaruuvi kun entinen tärisi irti ja kolmanneksi: se seisoi talven kinoksessa kun en viitsinyt talvella sitä käyttää: Keväällä kun pistin suoraan hangesta käyntiin niin etulyhdyn lasista jäi pyöreä kappale kiinni hankeen johon se oli kiinni jäätynyt. Liimasin lasin aralditilla (meni vielä katsastuksesta läpi) ja myin auton saaden siitä 1800 vanhaa markkaa. Uusi auto ei koskaan olisi moinen sijoitus! Silloin harkitsin vakavissani autokauppiaan uraa!!!