Lentopelko

Mä oon varmaan ainut ihminen mutta tykkäisin matkustaa vaikka maailman ympäri mutta laivalla kiitos.:) lentäminen on mielestäni ihan kauheeta mutta silti on taas matka varattu ja vielä kauaksi..lento 12 per suunta..jaiks.
Kaikki aina sanoo sitä että kuinka vähän niitä koneita tippuu ja kuinka se on maailman turvallisin keino matkustaa..ja jos sattuu omalle kohdalle että kone tippuu niin se on sit kohtalo.. en mä osaa ajatella noin.se olis kamalaa jos kuolis nuorena kun kaikki olis vielä tekemättä..
Mutta koitan aina koota itteni tässä lähtöpäivää ajatellen mutta sit välillä tulee paniikki kun muistaa miltä se tuntuu kun kone heiluu ilmassa ja mitään ei oo sen alla..hyi hyi.ja se nousu..se on ihan kamala..:) lasku on jo jees kun tietää että kohta se on ohi..
no saa nähä mitä tulee 12 tunnin lennosta oonko ihan hermoheikko kun koko sen ajan jännittänyt ja ollut syömättä..:)
2923616
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 29

Vanhimmat

Kannattaa aina muistaa, että lentokoneella on siivet, joiden avulla se lentää ja pysyy ilmassa. Moottoreilla otetaan tehoa, mutta siivet pitää ilmassa, ja niiden avulla lentokone voi liitää lentokorkeudessa jopa 200km ilman moottoreita. On myös varmaan mukava tietää, että lentoreitit suunnitellaan siten, että aina tietyn matkan päässä on varakenttä, jos jotain sattuisi tapahtumaan (esim. tekninen vika koneeseen, sairaskohtaus jne.)
Kannattaa myös lennon ajaksi ottaa jotain tekemista, jota ajatuksesi pysyvät pois itse lentämisestä. Katsoa elokuvia, ota matkaan lukemista, sudoku, musiikkia jne. Nousun aikana kannattaa myös ottaa kiintopiste jostain edestä eikä katsella ulos =)
Kannattaa muistaa syödä ja juoda lennon aikana. Varsinkin juoda vettä, mehua jne. Jos et syö ja juo mitään 12h aikana, pökerryt tod.näk viimeistään siinä vaiheessa, kun olet poistumassa koneesta, ja aiheutat vain huolta henkilökunnalle, kun kukaan ei tiedä mikä sinua vaivaa. Kannattaa muutenkin lähtiessä, check-innissä ja matkustamohenkilökunnalle mainita lentopelosta!

Äänestä
  • kun tiiliskivi (matkustajakone), kyllä se totuus.

    Äänestä

  • että nousu ja lasku ovat aina niitä lennon vaiheita jolloin oikeasti voi olla aihetta huoleen. Ei se kone taivaalle päästyään sieltä mihinkään "tipahda". Eli aina lentopelkoisilla on ihan epälooginen aihe/ajankohta pelätä. Voithan toki henkilökunnalle kentällä/koneessa ilmoittaa että pelkäät, jos se oloasi helpottaa, mutta voisiko joku ystävällisesti kertoa mitä henkilökunnan edustajana tällaisessa tilanteessa pitäisi pelkäävälle sanoa?

    Siis sama tilanne jos mietit mitä sanoisit esim. ihmiselle joka pelkää kuollakseen autossa istumista. Pitäisikö antaa jotain statistiikkaa lento-onnettomuuksista vai väittää että sää tulee olemaan upea eikä turbulenssia (vaikka ei siis pitäisi paikkaansa) tai jotain muuta? Ei kai voi suoraan sanoa että pelkosi on epälooginen ja turha? Tuntuu että joka lennolla on ihmisiä, joille on sanottu että henkilökunnalle pitää kertoa lentopelosta ja sitten kerrottuaan nämä kiitollinen ilme kasvoillaan odottavat että henkilökunta jotenkin hokkuspokkussimsalabim poistaa tämän pelon, kuin parhain taikuri/psykoterapeutti? ikään...

    Äänestä

  • liitää kirjoitti:

    kun tiiliskivi (matkustajakone), kyllä se totuus.

    Liikennekoneiden litosuhde on noin 1/12. eli Jokaisesta kilometristä korkeutta liitää 12 kilometriä. Eli 10 kilometrin korkeudesta liitää noin 120km. On siinä sulle tiiliskivellä liitämistä.

    Äänestä

  • muistaa kirjoitti:

    että nousu ja lasku ovat aina niitä lennon vaiheita jolloin oikeasti voi olla aihetta huoleen. Ei se kone taivaalle päästyään sieltä mihinkään "tipahda". Eli aina lentopelkoisilla on ihan epälooginen aihe/ajankohta pelätä. Voithan toki henkilökunnalle kentällä/koneessa ilmoittaa että pelkäät, jos se oloasi helpottaa, mutta voisiko joku ystävällisesti kertoa mitä henkilökunnan edustajana tällaisessa tilanteessa pitäisi pelkäävälle sanoa?

    Siis sama tilanne jos mietit mitä sanoisit esim. ihmiselle joka pelkää kuollakseen autossa istumista. Pitäisikö antaa jotain statistiikkaa lento-onnettomuuksista vai väittää että sää tulee olemaan upea eikä turbulenssia (vaikka ei siis pitäisi paikkaansa) tai jotain muuta? Ei kai voi suoraan sanoa että pelkosi on epälooginen ja turha? Tuntuu että joka lennolla on ihmisiä, joille on sanottu että henkilökunnalle pitää kertoa lentopelosta ja sitten kerrottuaan nämä kiitollinen ilme kasvoillaan odottavat että henkilökunta jotenkin hokkuspokkussimsalabim poistaa tämän pelon, kuin parhain taikuri/psykoterapeutti? ikään...

    No, jos matkustamohenkilökunalle kertoo, että pelkää lentämistä, he osaavat ehkä kuitenkin kertoa hieman enemmän lennon vaiheista, noususta ja laskusta, mikä on mikäkin ääni ja mitä tapahtuu seuraavaksi ja miksi, se jo usein hieman rauhoittaa lentopelkoisia. Toiseksi, matkustamohenkilökunnan on hyvä tietää lentopelkoisesta myös sen takia, että usein ne, jotka eivät kerro pelostaa saattavat aiheuttaa turhia väärinkäsityksiä. Nämä ihmiset saattavat alkaa hyperventiloimaan tai pyörtyä. Aina helpompi auttaa, kun tietää mistä saattaa johtua.
    Toisekseen on myös niitä, jotka ottavat rauhottavia ja erehtyvät juomaan, ja sen seurauksena käytöksellään vaarantavat lennon turvallisuutta. Sitten laskun jälkeen vastana nolona kertovat, että joivat lentopelkoon.

    Äänestä

  • liitää kirjoitti:

    kun tiiliskivi (matkustajakone), kyllä se totuus.

    No, kyllä moderni matkustajakone vähän paremmin sentään liitää. Sammunut pata on kieltämättä kuin suunanton ilmajarru siiven alla, mutta siltikin matkustajakone liitää matkakorkeudestaan noin 1/12 suhteella (hyvissä olosuhteissa).
    Ongelmahan ei varmaan ole se koneen liitosuhde, vaan ennemminkin terroriteon pelko, mikä muuten pitää aika monen lentomatkustajan poissa lentokoneista.

    Tyypillinen lento-onnettomuus ei yleensä pääty kaikkien kuolemaan. Jopa koneen täydestä leviämisestä jää yleensä eloon ainakin kolmanne matkustajista. Melko usein kukaan ei kuole vaikka kone itsessään hajoaisikin alkutekijöihinsä. Ulkoisista uhista riippumattoman onnettomuuden riski on lisäksi olemattoman pieni. Hyvin huollettu lentokone ei putoa taivaalta, ellei sitten satu olemaan joku loppuun väsynyt Tupolev tai joku oikeasti ikäkulu Caravelle/DC-9:n romu. Sellainen saattaa hajota omia aikojaankin taivaalla, näitä on sattunut mm. Venäjällä. Tupoleveilla on kumma taipumus ropista alas taivaalta aina silloin tällöin.

    Äänestä

  • muistaa kirjoitti:

    että nousu ja lasku ovat aina niitä lennon vaiheita jolloin oikeasti voi olla aihetta huoleen. Ei se kone taivaalle päästyään sieltä mihinkään "tipahda". Eli aina lentopelkoisilla on ihan epälooginen aihe/ajankohta pelätä. Voithan toki henkilökunnalle kentällä/koneessa ilmoittaa että pelkäät, jos se oloasi helpottaa, mutta voisiko joku ystävällisesti kertoa mitä henkilökunnan edustajana tällaisessa tilanteessa pitäisi pelkäävälle sanoa?

    Siis sama tilanne jos mietit mitä sanoisit esim. ihmiselle joka pelkää kuollakseen autossa istumista. Pitäisikö antaa jotain statistiikkaa lento-onnettomuuksista vai väittää että sää tulee olemaan upea eikä turbulenssia (vaikka ei siis pitäisi paikkaansa) tai jotain muuta? Ei kai voi suoraan sanoa että pelkosi on epälooginen ja turha? Tuntuu että joka lennolla on ihmisiä, joille on sanottu että henkilökunnalle pitää kertoa lentopelosta ja sitten kerrottuaan nämä kiitollinen ilme kasvoillaan odottavat että henkilökunta jotenkin hokkuspokkussimsalabim poistaa tämän pelon, kuin parhain taikuri/psykoterapeutti? ikään...

    Tuota... lentopelkohan on siis periaatteessa hoidettavissa. Kyseessä on henkisesti ja fyysisesti oireileva tila, joka ei millään lailla ole lääketieteen ulottumattomissa. Jos kerran tietää olevansa lentopelkoinen niin siitä kannattaa mainita lääkärille, voi olla että saa rauhoittavan lääkkeen matkalle. Ja potilaan etuhan on joka tapauksessa ko. tapauksessa etusijalla.
    Ja lentopelkoon on olemassa myös valmennuskursseja, mm. Finnair järjestää.

    Hammaslääkärikammoisia muuten voidaan auttaa myös nukutuksella. Miksi pahimpia lentopelkotapauksia ei voitaisi tuoda koneeseen nukutettuna? Se nyt ainakin olisi inhimillistä, sillä nukutettuhan on pantu pois tästä maailmasta vähäksi aikaa tiettyä tarkoitusta silmälläpitäen, siitä toimenpiteen nimikin, eli "anestesia".

    Äänestä

  • kertomisesta kirjoitti:

    No, jos matkustamohenkilökunalle kertoo, että pelkää lentämistä, he osaavat ehkä kuitenkin kertoa hieman enemmän lennon vaiheista, noususta ja laskusta, mikä on mikäkin ääni ja mitä tapahtuu seuraavaksi ja miksi, se jo usein hieman rauhoittaa lentopelkoisia. Toiseksi, matkustamohenkilökunnan on hyvä tietää lentopelkoisesta myös sen takia, että usein ne, jotka eivät kerro pelostaa saattavat aiheuttaa turhia väärinkäsityksiä. Nämä ihmiset saattavat alkaa hyperventiloimaan tai pyörtyä. Aina helpompi auttaa, kun tietää mistä saattaa johtua.
    Toisekseen on myös niitä, jotka ottavat rauhottavia ja erehtyvät juomaan, ja sen seurauksena käytöksellään vaarantavat lennon turvallisuutta. Sitten laskun jälkeen vastana nolona kertovat, että joivat lentopelkoon.

    Luulisi, että sen nyt järkikin sanoisi, että lääkkeet ja viina ovat aina hengenvaarallinen yhdistelmä. Joillain vaan ei tunnu järki pelaavan sen vertaa. Nuorilla tytöillä tuntuu olevan kaupungilla tätä pillereiden ja viinan kanssa läträämistä oikein enemmänkin. Itse olen soittanut kyseiseen hätään _monta_ kertaa ambulanssin ja ainakin kerran viimeisellä mahdollisella hetkellä.
    Pöljää touhua ja helvetin vastuutonta meininkiä vanhemmilta. Ei noiden 12-14v lasten paikka ole ylipäätään perjantai yössä keskustassa.

    Mallit tulevat meiltä aikuisilta, valitettavasti. Mitä isot edellä sitä pienet perässä. Millaisen mallin tämä kännäävä yhteiskunta antaa lapsilleen?

    Äänestä

Eli Paula Kinnusen lentopelko hallintaan. Aikas hyvä opus, kertoo keinoista oppia selviytymään lentämisestä.

Äänestä
  • Joo, käynkin heti tänään lainaan sen.Kiitos vinkistä.Ei tullu mieleen et tosiaan tästä vois olla kirjojakin..ehkä se tästä..ens viikolla jo lähtö niin ehtii hyvin lukeen vielä..:)

    Äänestä

  • Luen sitä jo toistamiseen...
    Toisaalta helppohan on kirjoja lueskella mutta
    tilanne on aivan eri kun ollaan 10 kilometrissa ja hermot kiristyy... No onnea matkaan :-)

    Äänestä

Jos oikeesti asia vaivaa ja pelottaa,suosittelen ajan varaamista lääkärille ja pyytää sitä kirjoittamaan jotain mietoja rauhoittavia..Varsinkin noin pitkälle lennolle..Mulla on ainakin auttanu,lähtee sellanen paniikki pois ja osaa rentoutua.Matkalle kannattaa ottaa myös paljon tekemistä mukaan,kuten ristikoita,lehtiä ym.tai tietokirjallisuutta maasta mihin oot menossa, niin tulee innostus päästä perille=)

Äänestä

kieltää ns. lentopelkoisten lentäminen. Nehän vaarantaa muittenkin hengen mokomalla peloillaan. Junat ja laivat, pääseehän niilläkin ja jo snekin peloittaa niin sitten polkupyörä .
Se että pelkää lentämistä tarkoittaa suomeksi että pelkää kuolemaan ja silloin on parempi pysyä pois jaloista kun me terveet lennetään.

Äänestä
  • virheetön, täydellinen ihminen. Sellainen jollaista ei oikeastaan pitäisi olla olemassakaan!

    Ilmeisesti kuitenkin kirjoittaja haluaa vain provosoida lukijoita kirjoittamalla aivan fasistisen pötkäleen tänne.

    Jos "neuvokas" silti on tosissaan, haluaisinpa nähdä hänet livenä.

    Äänestä

joo mä oon kans ihan hölmö ton lentämisen kanssa. En pelkää et kone tippuu, vaan sitä suljettua paikkaa, mistä ei pääse pois ku vast sit ku lento on ohi. Paniikki iskee. Matka on varattu toukokuulle ja aion kyl taistella kunnialla pelkoa vastaan. Tiedän et siinä ei oo mitään järkeä, mut tota asiaa ku ei järjellä selitetä. onko kellään kokemusta mistään pillereistä tms... en ole koskaan mitään rauhottavii ottanu
t.Ihan hölmö

Äänestä
  • Minullakin suunnilleen sama tilanne. matka varattu 2 viikon päähän toukokuulle. Pelottaa ihan hirvittävästi tuo lentäminen. Vaikka olenkin usein lentänyt nuorempana, ja aina todella rakastanut sitä ja nauttinut siitä valtavasti, niin vähän reilu vuosi sitten puhkesi tuo typerä fobia kuin tyhjästä. Psykiatrin kanssa olen jutellut, ja hän on suositellut rentoutumisharjoituksia ja rauhoittavia lääkkeitä ns. "takataskuun varalle". Näin lääkkeet olisivat mukana siltä varalta että täydellinen paniikkitila iskisi, ja toisivat psykologista turvaa kaiken varalta. Itse haluaisin kaikista mieluisimmin voittaa pelon ihan itse ilman minkäänlaisia apukeinoja esim. alkoholia tai lääkkeitä käyttäen, jolloin pelko on helpompi voittaa jopa lopullisesti. Kuitenkin kaikesta tästä järkeilystä ja asian punnitsemisesta huolimatta jännittää niin paljon että hirvittää. Varsinkin iltaisin ennen nukkumaanmenoa silmät kiinni on vaikeaa ajatella tulevaa lentoa ilman pelonsekaisia tunteita. Olisin todella kiitollinen rohkaisevista kokemuksista jotka saattaisivat helpottaa tulevalle lennolle lähtöä. :> Pakko siitä on selvitä, tänne härmään kukaan halua jäädä loppuelämäkseen vangiksi!

    Äänestä

  • Larq kirjoitti:

    Minullakin suunnilleen sama tilanne. matka varattu 2 viikon päähän toukokuulle. Pelottaa ihan hirvittävästi tuo lentäminen. Vaikka olenkin usein lentänyt nuorempana, ja aina todella rakastanut sitä ja nauttinut siitä valtavasti, niin vähän reilu vuosi sitten puhkesi tuo typerä fobia kuin tyhjästä. Psykiatrin kanssa olen jutellut, ja hän on suositellut rentoutumisharjoituksia ja rauhoittavia lääkkeitä ns. "takataskuun varalle". Näin lääkkeet olisivat mukana siltä varalta että täydellinen paniikkitila iskisi, ja toisivat psykologista turvaa kaiken varalta. Itse haluaisin kaikista mieluisimmin voittaa pelon ihan itse ilman minkäänlaisia apukeinoja esim. alkoholia tai lääkkeitä käyttäen, jolloin pelko on helpompi voittaa jopa lopullisesti. Kuitenkin kaikesta tästä järkeilystä ja asian punnitsemisesta huolimatta jännittää niin paljon että hirvittää. Varsinkin iltaisin ennen nukkumaanmenoa silmät kiinni on vaikeaa ajatella tulevaa lentoa ilman pelonsekaisia tunteita. Olisin todella kiitollinen rohkaisevista kokemuksista jotka saattaisivat helpottaa tulevalle lennolle lähtöä. :> Pakko siitä on selvitä, tänne härmään kukaan halua jäädä loppuelämäkseen vangiksi!

    Joo kiva kuulla et en oo ainoo pöpi... Olen kanssa nyt päättänyt mennä lennolle(6h)ilman mitään apuvälineitä. Eihän siihen kuole vaikka paniikki iskee. Kuitenkaan en halua, että pelko rajoittaa niin paljon elämääni, että perhekkin joutuisi sen takia jättämään matkat väliin. Yritän kanssa iltaisin käydä läpi lentotapahtumaa ja hokea itselleni, että nautin siitä ja yritän saada itseni tajuamaan, ettei todellakaan ole mitään järkeä pelätä. Vaikka järjen kanssa ei nyt keskustellakkaan... T. sielunkumppani TSEMPPIÄ SULLEKKIN :) P.S. ei oteta lääkkeitä

    Äänestä

  • pelkuri kirjoitti:

    Joo kiva kuulla et en oo ainoo pöpi... Olen kanssa nyt päättänyt mennä lennolle(6h)ilman mitään apuvälineitä. Eihän siihen kuole vaikka paniikki iskee. Kuitenkaan en halua, että pelko rajoittaa niin paljon elämääni, että perhekkin joutuisi sen takia jättämään matkat väliin. Yritän kanssa iltaisin käydä läpi lentotapahtumaa ja hokea itselleni, että nautin siitä ja yritän saada itseni tajuamaan, ettei todellakaan ole mitään järkeä pelätä. Vaikka järjen kanssa ei nyt keskustellakkaan... T. sielunkumppani TSEMPPIÄ SULLEKKIN :) P.S. ei oteta lääkkeitä

    Jep kyllähän siitä selviää kunhan vain jotenkin osaisi psyykata itsensä sinne koneeseen... pahinta olisi se että jossain kentällä jänistäisi ja sitten kyllä harmitaisi koko loppuelämän. Lisäksi lentoni kestää vain 3 tuntia ja kohteena on Barcelonan aurinko, jonka vuoksi lennon kärsii vaikka päällään seisten, ja niinkuin todella sanoit: paniikkiinhan ei kuole. Itseäni lohduttaa lähinnä tukijoukot jotka ovat lupautuneet uhraamaan kätensä puristettavakseni. :D
    Sairastuin muutama vuosi sitten paniikkihäiriöön joten erillaiset kohtaukset ovat itselleni liiankin tuttuja. ja vaikkei siitä koskaan varmasti parannukkaan, olen oppinut sitä jo lähes täydellisesti hallitsemaan. Jos siis pystyn täällä "maan päälläkin" niin miksen myös ilmassa ! :>
    Eniten lentämisessä inhottaa se, että olen ns. toisten ihmisten armoilla. Mutta pakko se on pikkuhiljaa oppia luottamaan muihinkin ihmisiin kuin vain itseensä, helpottaisi paljolti elämää jatkon kannalta ^___^V. Minuakin on kovasti nuo mielikuvaharjoitukset auttaneet. Aluksi ku pelko oli vasta puhejnnut olin aivan varma etten ikinä pystyisi lentämään. Näin aina mielessäni kuinka kiljuisin ilmassa jne. Vaihdettuani tätä mielikuvaa ajatukseksi että istuisinkin vain rauhallisesti ja katselisin pilviä ja sitä rataa.. muutaman viikon jälkeen varasinkin jo lentolipun! :)) kerrothan ihmeessä miten matka meni ja tsemppiä sinullekkin !

    Äänestä

  • larq kirjoitti:

    Jep kyllähän siitä selviää kunhan vain jotenkin osaisi psyykata itsensä sinne koneeseen... pahinta olisi se että jossain kentällä jänistäisi ja sitten kyllä harmitaisi koko loppuelämän. Lisäksi lentoni kestää vain 3 tuntia ja kohteena on Barcelonan aurinko, jonka vuoksi lennon kärsii vaikka päällään seisten, ja niinkuin todella sanoit: paniikkiinhan ei kuole. Itseäni lohduttaa lähinnä tukijoukot jotka ovat lupautuneet uhraamaan kätensä puristettavakseni. :D
    Sairastuin muutama vuosi sitten paniikkihäiriöön joten erillaiset kohtaukset ovat itselleni liiankin tuttuja. ja vaikkei siitä koskaan varmasti parannukkaan, olen oppinut sitä jo lähes täydellisesti hallitsemaan. Jos siis pystyn täällä "maan päälläkin" niin miksen myös ilmassa ! :>
    Eniten lentämisessä inhottaa se, että olen ns. toisten ihmisten armoilla. Mutta pakko se on pikkuhiljaa oppia luottamaan muihinkin ihmisiin kuin vain itseensä, helpottaisi paljolti elämää jatkon kannalta ^___^V. Minuakin on kovasti nuo mielikuvaharjoitukset auttaneet. Aluksi ku pelko oli vasta puhejnnut olin aivan varma etten ikinä pystyisi lentämään. Näin aina mielessäni kuinka kiljuisin ilmassa jne. Vaihdettuani tätä mielikuvaa ajatukseksi että istuisinkin vain rauhallisesti ja katselisin pilviä ja sitä rataa.. muutaman viikon jälkeen varasinkin jo lentolipun! :)) kerrothan ihmeessä miten matka meni ja tsemppiä sinullekkin !

    moi!
    Kiitos vastauksestasi. Huomaan nyt, että kun matka kokoajan vain lähestyy(12pv) niin iltaisin ajatukset pyörivät vain lennossa...hölmöä ;)
    Illalla ajattelen, että pitäisköhän varmuudeks varata aika lääkärille ja pyytää niitä rauhoittavia... ihan vaan varmuudex. Olisi silloin joku pakokeino siellä ilmassa, kun sieltä ei pakoon pääse. Aamuisin ja päivällä taas mieli on jotenkin rennompi ja ajattelen, että pöh kyllä siitä selviän.. olen ennenkin selvinnyt. Välillä ajattelen asiaa ns. normaalin ihmisen kannalta ja ajattelen, että mitä kamalaa siinä nyt on ja mixi minun muka pitäisi sieltä koneesta päästä ulos...jne.. ja aina vain päädyn samaan lopputulokseen, että eihän siinä mitään olekkaan, vaan se pelko minulla vain on olemassa.Minulla on kanssa ollut joskus paniikkihäiriöitä. Tosi harvoin kuitenkin 1-2x/ vuosi, mutta tietoisuus siitä, että se voi iskeä missä vaan saakin pelkäämään. . Totuushan on, että jos menomatkalla iskee paniïkki, niin ei takaisin tulo ainakaan helpompi ole.
    Hölmöintä on että normaali elämässä ei ole mitään ongelmia. Tosin vältän kyllä hissejä ja muita suljettuja paikkoja he he. No hauskat vaput ja palailen asiaan viimeistään reissun jälkeen. :)

    Äänestä

  • pelkuri kirjoitti:

    moi!
    Kiitos vastauksestasi. Huomaan nyt, että kun matka kokoajan vain lähestyy(12pv) niin iltaisin ajatukset pyörivät vain lennossa...hölmöä ;)
    Illalla ajattelen, että pitäisköhän varmuudeks varata aika lääkärille ja pyytää niitä rauhoittavia... ihan vaan varmuudex. Olisi silloin joku pakokeino siellä ilmassa, kun sieltä ei pakoon pääse. Aamuisin ja päivällä taas mieli on jotenkin rennompi ja ajattelen, että pöh kyllä siitä selviän.. olen ennenkin selvinnyt. Välillä ajattelen asiaa ns. normaalin ihmisen kannalta ja ajattelen, että mitä kamalaa siinä nyt on ja mixi minun muka pitäisi sieltä koneesta päästä ulos...jne.. ja aina vain päädyn samaan lopputulokseen, että eihän siinä mitään olekkaan, vaan se pelko minulla vain on olemassa.Minulla on kanssa ollut joskus paniikkihäiriöitä. Tosi harvoin kuitenkin 1-2x/ vuosi, mutta tietoisuus siitä, että se voi iskeä missä vaan saakin pelkäämään. . Totuushan on, että jos menomatkalla iskee paniïkki, niin ei takaisin tulo ainakaan helpompi ole.
    Hölmöintä on että normaali elämässä ei ole mitään ongelmia. Tosin vältän kyllä hissejä ja muita suljettuja paikkoja he he. No hauskat vaput ja palailen asiaan viimeistään reissun jälkeen. :)

    Jep jep eli matkasta on nyt selvitty ja kaksi lähes pelotonta lentoa takanapäin! :) hyvinhän kaikki sitten loppujen lopuksi meni. taskussa oli varmuuden vuoksi betasalpaajia ja jopa diapameja.. joita en sitten loppujen lopuksi koskaan käyttänytkään. pahinta oli juuri nuo edelliset päivät ennen lentoa mutta lentokentällä oli yllättävän rauhallinen olo. koen että olen voittanut pelkoni ja päässyt siitä eroonkin ainakin 95 % sti. matkasta jäi mukavan lentokokemuksen lisäksi myös unohtumattomat muistot ja monta espanjalaista poikaa ... :) nyt tuntuu uskomattomalta ajatella miten paljon pelkäsin lentämistä... valvottuja öitä ja turhautuneita kyyneleitä. minä todella pelkäsin hirveästi. toivottavasti joku saisi tästä rohkaisua :)
    elokuussa takaisin... jos siinä lähtisi loputkin 5 % pelosta vaikka perhoset vAtsassa onkin ihan normaalia ..

    Äänestä

  • Larq kirjoitti:

    Jep jep eli matkasta on nyt selvitty ja kaksi lähes pelotonta lentoa takanapäin! :) hyvinhän kaikki sitten loppujen lopuksi meni. taskussa oli varmuuden vuoksi betasalpaajia ja jopa diapameja.. joita en sitten loppujen lopuksi koskaan käyttänytkään. pahinta oli juuri nuo edelliset päivät ennen lentoa mutta lentokentällä oli yllättävän rauhallinen olo. koen että olen voittanut pelkoni ja päässyt siitä eroonkin ainakin 95 % sti. matkasta jäi mukavan lentokokemuksen lisäksi myös unohtumattomat muistot ja monta espanjalaista poikaa ... :) nyt tuntuu uskomattomalta ajatella miten paljon pelkäsin lentämistä... valvottuja öitä ja turhautuneita kyyneleitä. minä todella pelkäsin hirveästi. toivottavasti joku saisi tästä rohkaisua :)
    elokuussa takaisin... jos siinä lähtisi loputkin 5 % pelosta vaikka perhoset vAtsassa onkin ihan normaalia ..

    Nyt on kahden viikon loma takana. Helsinki-canarian saaret.
    6h/ lento. Lentopäivää edeltävänä yönä en nukkunut juuri lainkaan. Oli kamala jännitys ja kuin olisi vichyä virrannut suonissa.
    Vielä lentokentälläkin pelotti, mutta koneeen noustua ilmaan olinkin aivan rauhallinen koko matkan. Sama juttu takaisinpäin, paitsi, että nukuin edellisenkin yön suht hyvin.
    Paluu matkalla oli kova turbulenssi ja ilmakuoppia. Silloin muutaman kerran meinasi pelko hiipiä, mutta en antanut sille valtaa. Pari syvää sisäänhengitystä ja se oli siinä. Mitään alkoholia enkä lääkkeitä ottanut. Samoin jätin kahvin ja sokerin sinä päivänä pois. Ihana tunne, taas voin matkustaa. Reissu oli mahtava ja kelit mitä parhaimmat. Kurja tulla takaisin tänne viileään.
    TERKKUJA kaikille pelkureille. Minäkin voitin pelkoni:)

    Äänestä

  • Larq kirjoitti:

    Jep jep eli matkasta on nyt selvitty ja kaksi lähes pelotonta lentoa takanapäin! :) hyvinhän kaikki sitten loppujen lopuksi meni. taskussa oli varmuuden vuoksi betasalpaajia ja jopa diapameja.. joita en sitten loppujen lopuksi koskaan käyttänytkään. pahinta oli juuri nuo edelliset päivät ennen lentoa mutta lentokentällä oli yllättävän rauhallinen olo. koen että olen voittanut pelkoni ja päässyt siitä eroonkin ainakin 95 % sti. matkasta jäi mukavan lentokokemuksen lisäksi myös unohtumattomat muistot ja monta espanjalaista poikaa ... :) nyt tuntuu uskomattomalta ajatella miten paljon pelkäsin lentämistä... valvottuja öitä ja turhautuneita kyyneleitä. minä todella pelkäsin hirveästi. toivottavasti joku saisi tästä rohkaisua :)
    elokuussa takaisin... jos siinä lähtisi loputkin 5 % pelosta vaikka perhoset vAtsassa onkin ihan normaalia ..

    Onnea sinullekkinpelon voittamisesta!!

    Äänestä

  • pelkuri kirjoitti:

    Onnea sinullekkinpelon voittamisesta!!

    Nih, itselläni sama asia eli kontrollin menettämisen pelko, nuorempana lensin esim. Jenkkeihin ilman mitään ongelmia, vanhempana tullut käsittämätön lentopelko kuin tyhjästä. Kun tähän auttaisikin järkeily niin ongelmaa ei olisikaan. Hypnoosit koitettu ei apua, edes betasalpaajasta ja rauhoittavasta ei ollut apua (!)

    Mietin vaan että kannattaako tuohon Finnairin kurssiin tuhlata 500€ olen jo asennoitunut niin että en enää koskaan voi lentää..

    Äänestä

  • Pelkään myös suljettua paikkaa,ja nyt mä hullu oon tilannu matkan kahen viikon päästä ois lähtö.hain todellakin lääkkeitä ja testailen nyt niitä,ilman niitä en kuvittelisikaan lähteväni,lääkkeitä ei kannata pelätä,mulla ei ainakaan tullut niistä mitään kauheeta oloa ja olin ihan ajantasalla,oisi saanu olla voimakkaampiakin,vaikka otin 3 5mg/diapamia.Lisäksi matkalle lähtee myös lapset,mies ja sukulaisia,mut silti tuntuu et otanko kauheen riskin,et auttaaks ne lääkkeet varmasti.

    Äänestä

  • Ongelma:

    Minulla on todella valtava lentopelko ja pelkään kuollakseni lentämistä. Tätä pelkoa ei voi mitenkään parantaa, se on järjenvastainen ilmiö. Siihen ei auta se, että tiedän kuinka pieni todennäköisyys onnettomuuksissa on. Lisäksi tiedän kyllä lentokoneiden toimintaperiaatteen. Pelkoon ei auta mikään psykologinen poppakonsti.

    Tässä ratkaisuyritykseni:

    1. Alkoholi. Join suuria määriä alkoholia ennen koneeseen astumista. Ei auta! Ei sitten millään! Pelko on silti edelleen päällä.

    2. Lääkkeet. Pyysin lääkäriltä apua ja hän määräsi lääkettä (10mg diapam). Olin ottanut kentälle tullessani jo 6 kpl ja paha pelko oli edelleen päällä. Join pillerien lisäksi alkoholia. Ei auttanut! Silti pelkäsin.

    3. Lääkkeet 2. Menin takasin lääkärin luo ja haukuin hänet. Hän määräsi lääkettä (Xanor 1mg) ja varoitti ottamasta viinaa sen kanssa! Tottelin ja otin 4 pilleriä ennen lentoon lähtöä ja helvetti! Se auttoi!!! Enää ei pelottanut yhtään, olin kuin usvassa. Ei saatana väliä vaikka kone olis tippunu siihen paikkaan, hymyilytti vaan :). Saattajan tosin tarvitsin eli yksin en ollut matkassa. Enkä niillä lääkkeillä tietenkään uskallakaan mennä yksin.

    Tarinan opetus?

    Ei tarvitse pelätä, jännittää tai tuntea epämukavuutta lentämisestä, siihen saa lääkettä! Yksikin pelko tai jännitys on lentokoneessa liikaa - et kuitenkaan voi mitenkään vaikuttaa lentoon! Joten rohkeasti vaan hakemaan lääkettä pelkoon!

    Äänestä

  • WJK kirjoitti:

    Ongelma:

    Minulla on todella valtava lentopelko ja pelkään kuollakseni lentämistä. Tätä pelkoa ei voi mitenkään parantaa, se on järjenvastainen ilmiö. Siihen ei auta se, että tiedän kuinka pieni todennäköisyys onnettomuuksissa on. Lisäksi tiedän kyllä lentokoneiden toimintaperiaatteen. Pelkoon ei auta mikään psykologinen poppakonsti.

    Tässä ratkaisuyritykseni:

    1. Alkoholi. Join suuria määriä alkoholia ennen koneeseen astumista. Ei auta! Ei sitten millään! Pelko on silti edelleen päällä.

    2. Lääkkeet. Pyysin lääkäriltä apua ja hän määräsi lääkettä (10mg diapam). Olin ottanut kentälle tullessani jo 6 kpl ja paha pelko oli edelleen päällä. Join pillerien lisäksi alkoholia. Ei auttanut! Silti pelkäsin.

    3. Lääkkeet 2. Menin takasin lääkärin luo ja haukuin hänet. Hän määräsi lääkettä (Xanor 1mg) ja varoitti ottamasta viinaa sen kanssa! Tottelin ja otin 4 pilleriä ennen lentoon lähtöä ja helvetti! Se auttoi!!! Enää ei pelottanut yhtään, olin kuin usvassa. Ei saatana väliä vaikka kone olis tippunu siihen paikkaan, hymyilytti vaan :). Saattajan tosin tarvitsin eli yksin en ollut matkassa. Enkä niillä lääkkeillä tietenkään uskallakaan mennä yksin.

    Tarinan opetus?

    Ei tarvitse pelätä, jännittää tai tuntea epämukavuutta lentämisestä, siihen saa lääkettä! Yksikin pelko tai jännitys on lentokoneessa liikaa - et kuitenkaan voi mitenkään vaikuttaa lentoon! Joten rohkeasti vaan hakemaan lääkettä pelkoon!

    Itse olen alkoholisti (jo 2vuotta ollut ottamatta tippaakaan) ja nyt ensimmäinen reissu edessä. Pelottaa että revin pääni irti tai otan laskuvarjon mukaan jotta voin poistua koneesta helposti...heh. Eikö ole todella huvittavia esimerkkejä. Ennen kun matkustin tuli juotua konjakkia ja muuta alkoholia, jota jatkui aina siihen saakka kunnes olin jälleen kotona=) eli enään en todellakaan alkoholia ota. Mutta nämä bentsopiantsepaami lääkkeet tulivat ihan arkipäiväiseen käyttöön kun lopetin alkoholin suurkulutuksen. Lääkäri määräsi näitä Diapameja 10mg x 3 päivässä. 3kk söin ja totuttelin omaan elämään. Kun luin että olet ottanut 6 Diapamia ja viinaa, on sinulla varmaankin erittäin kova pelko jos se ei pois mennyt. Nämä Xanorit ovat aivan samoja lääkkeitä, paitsi ne ovat 1mg eli ns. laitettu vaikuttavaa (benstoja) lääkettä enemmän pienempään pakettiin. 4kpl ja unet. Ei mikään ihme. En kyllä tätä suosittele, mielummin pyörryn koneeseen. Koska jos tälläinen määrä on ihmisen elimistössä ja ihminen on 10km korkeudessa on helpompi saada paniikkihäiriö kuin lääkemyrkytys. En nyt tarkoita että nämä tappavat ketään, mutta jos lääkeri suosittelee esim. 2 x 10mg diapamia, niin sitä ei enään ylitetä. On sanottava lääkerille suoraan kuinka vakava on pelko. Silloin saat oikean lääkityksen. Eli huoletta niitä lääkkeitä voi ottaa koska lomasta pitää nauttia. Sairasta ajatella että ihminen on kuin keskitysleirille menossa kun lähtee kanriansaarille. Eli kukin tavallaan. Itse otan ainakin 3 diapamia ennen matkaa ja sanon henkilökunnalle ellei ne auta, tuovat sitä maailman parasta pamia, eli paperipussin!!!=)

    Äänestä

  • pelkuri kirjoitti:

    Nyt on kahden viikon loma takana. Helsinki-canarian saaret.
    6h/ lento. Lentopäivää edeltävänä yönä en nukkunut juuri lainkaan. Oli kamala jännitys ja kuin olisi vichyä virrannut suonissa.
    Vielä lentokentälläkin pelotti, mutta koneeen noustua ilmaan olinkin aivan rauhallinen koko matkan. Sama juttu takaisinpäin, paitsi, että nukuin edellisenkin yön suht hyvin.
    Paluu matkalla oli kova turbulenssi ja ilmakuoppia. Silloin muutaman kerran meinasi pelko hiipiä, mutta en antanut sille valtaa. Pari syvää sisäänhengitystä ja se oli siinä. Mitään alkoholia enkä lääkkeitä ottanut. Samoin jätin kahvin ja sokerin sinä päivänä pois. Ihana tunne, taas voin matkustaa. Reissu oli mahtava ja kelit mitä parhaimmat. Kurja tulla takaisin tänne viileään.
    TERKKUJA kaikille pelkureille. Minäkin voitin pelkoni:)

    juuh tuota noin olin 24.10 Rhodoksella eli 3h lento pelkäsin aivan järettöömästiii yhes ilmakuopas me tiputiiin ainaki 50 m sillon purskahdin itkuun ku luulin koneen tippuvaan en enää ikinä nouse konesee kauhein Kokemus ps olin pienenä turkkilaisesa halpakonessa se oli kauhetaa mutta koitan voitaa pelkoni! :D

    Äänestä

  • larq kirjoitti:

    Jep kyllähän siitä selviää kunhan vain jotenkin osaisi psyykata itsensä sinne koneeseen... pahinta olisi se että jossain kentällä jänistäisi ja sitten kyllä harmitaisi koko loppuelämän. Lisäksi lentoni kestää vain 3 tuntia ja kohteena on Barcelonan aurinko, jonka vuoksi lennon kärsii vaikka päällään seisten, ja niinkuin todella sanoit: paniikkiinhan ei kuole. Itseäni lohduttaa lähinnä tukijoukot jotka ovat lupautuneet uhraamaan kätensä puristettavakseni. :D
    Sairastuin muutama vuosi sitten paniikkihäiriöön joten erillaiset kohtaukset ovat itselleni liiankin tuttuja. ja vaikkei siitä koskaan varmasti parannukkaan, olen oppinut sitä jo lähes täydellisesti hallitsemaan. Jos siis pystyn täällä "maan päälläkin" niin miksen myös ilmassa ! :>
    Eniten lentämisessä inhottaa se, että olen ns. toisten ihmisten armoilla. Mutta pakko se on pikkuhiljaa oppia luottamaan muihinkin ihmisiin kuin vain itseensä, helpottaisi paljolti elämää jatkon kannalta ^___^V. Minuakin on kovasti nuo mielikuvaharjoitukset auttaneet. Aluksi ku pelko oli vasta puhejnnut olin aivan varma etten ikinä pystyisi lentämään. Näin aina mielessäni kuinka kiljuisin ilmassa jne. Vaihdettuani tätä mielikuvaa ajatukseksi että istuisinkin vain rauhallisesti ja katselisin pilviä ja sitä rataa.. muutaman viikon jälkeen varasinkin jo lentolipun! :)) kerrothan ihmeessä miten matka meni ja tsemppiä sinullekkin !

    OLISI PALJON APUA, JOS JOKU JAKSAISI LUKEA:D

    mulla on sama juttu kun kaikilla muillakin. aika nuori olen sanotaanko että alle kakskymppinen:) käydään perheen kanssa joka vuosi ainakin kerran 3 tunnin lennolle, joka on ihan hirveetä. pienenä pystyi lentämään vaikka 20 tuntia maailman toiselle puolelle, ilman mitään huolta. päinvastoin! oikeen odotti sitä lentoa, ja ärsytti jos lento oli myöhässä. nyt meinaa laskee alleen lentokentällä. viime 2½ tuntinen matka meni siinä hysteerisesti itkien ja täristen. äidin tuki on siinä vieressä ja siskon ipod, mut silti ei auta. ainoo mikä kerran vähän autto (jos on sitä uskonnollista tyyppiä) niin oli cermit massasta tehty kämmenristi. ja rukoilu. näillä pääs 1 tunnin matkan just ja just. rauhottavaa en oo ikinä ottanut ja alkoholia ei ainakaan:) raitis oon:D apua tarviin hirveesti, kun on 1½ viikon se 3 tunnin lento!! aina alkaa miettii, et koneeseen on kuljetettu pommi, tai että koneeseen tulee joku vika, ja se tippuu. varsinkin kun meren yläpuolella olllaan nii se on kauheinta. pakokauhu iskee aina välillä, että nyt pitää päästä pois. sen 35 minuutin matkan ku oli pakokauhu, ni nukun siitä 20 minuuttia ni ei ollu yhtä kauhee. sit alkaa aina aatella, et ei nää kavereita, poikaystävää, eikä muita sukulaisia enää ikinä, jos kone tippuu ja alkaa ahdistaa. ei varmaan auta muita lentopelkoisia samassa koneessa yhtään kun mä siinä itken ja tärisen. syödä, enkä juoda en voi mitään. ei edes musiikin kuuntelu auta. vaikka äiti siinä vieressä koittaa rauhotella, nii ei se auta kun tiien että äiti itsekkin pelkää lentämistä. ei tosin yhtä paljon kuin ennen mutta paljon silti.

    jos joku voisi antaa apua esim. rauhoitus tekniikoita, tai IHAN mitä vaan. tarvitsen kovasti. nyt on jo mielessä että jäisi suomeen, mummon ja papan luo, kun muu perhe on iloisena lomalla:ss apua!
    ♥:pelotus!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


eikö teitä pelota kirjoitti:

Mä oon varmaan ainut ihminen mutta tykkäisin matkustaa vaikka maailman ympäri mutta laivalla kiitos.:) lentäminen on mielestäni ihan kauheeta mutta silti on taas matka varattu ja vielä kauaksi..lento 12 per suunta..jaiks.
Kaikki aina sanoo sitä että kuinka vähän niitä koneita tippuu ja kuinka se on maailman turvallisin keino matkustaa..ja jos sattuu omalle kohdalle että kone tippuu niin se on sit kohtalo.. en mä osaa ajatella noin.se olis kamalaa jos kuolis nuorena kun kaikki olis vielä tekemättä..
Mutta koitan aina koota itteni tässä lähtöpäivää ajatellen mutta sit välillä tulee paniikki kun muistaa miltä se tuntuu kun kone heiluu ilmassa ja mitään ei oo sen alla..hyi hyi.ja se nousu..se on ihan kamala..:) lasku on jo jees kun tietää että kohta se on ohi..
no saa nähä mitä tulee 12 tunnin lennosta oonko ihan hermoheikko kun koko sen ajan jännittänyt ja ollut syömättä..:)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu