Taulupohjat

Se on oikeesti aivan sama mille pohjalle ne maalaa, ainoastaan se jälki merkkaa. Jos pidät tasasemmasta jäljestä niin maalaa jollekkin bordille jos taas texturoidusta niin maalaa kankaalle. Se materiaali ei ole mitenkään itseisarvo, se kyllä merkkaa miten osaat sitä käyttää.

Hei !
Onhan noilla maalauspohjilla jotakin merkitystä.
Itse maalaan valmiiksi pohjustetulle kankaalle, jonka pingotan kiilakehyksiin.
On edullisempaa, kuin ostaa valmiiksi pingotettuja maalauspohjia ja kokojen suhteen on enemmän valinnanvaraa.
Muutamia pahvisia maalauspohjia olen hankkinut, mutta ne eivät ole kovin hyviä.
Ne eivät pysy suorina, vaan jonkinajan säilyttämisen jälkeen niistä on tullut käyriä.
En sitten tiedä kuinka monta vuotta ne kestävät, kun ilmankosteuskin vaikuttaa pahviin paljon
enemmän, kuin kiilakehyksen puuhun.

Kiilakehyksiin pingoitettu kangas on varmaan paras ratkaisu, koska ne säilyvät satoja vuosia.
Erilaiset puupohjat on varmaan myös hyviä maalauspohjia.
Tietääkseni ikonit maalataan puiselle pohjalle
ja ne vaativat laadukkaan maalauspohjan, kuten
myös aivan oman maaliseoksen ja tavan maalata.

Hyvää maalausjatkoa...

Sillä mille maalaus on maalattu, ei ole yhtään mitään merkitystä maalauksen arvolle. Ainoastaan säilyvyydelle. Taideteoksen arvo syntyy aivan muista arvoista. Hyvä taiteilija etsii maalauksilleen pohjan, joka korostaa hänen persoonallisuuttaan. Esimerkiksi Jean-Michel Basquiat maalasi oven- ja ikkunankarmeille, joita hän löysi roskalavoilta. Eikä se vähentänyt hänen taiteensa arvoa, päinvastoin. Warhol teki pop-taiteensa monistamalla, painamalla paperille. Ei ole niidenkään töiden arvo kovin huono tällä hetkellä..

..Marcel Duchamp teki ehkä kuuluisimman työnsä kaupasta ostetusta posliinisesta pisuaarista eikä maalannut siitä kuvaa kalliille pellavapohjalle. Se on muuten nyt varmasti maailman kallein kusilaari New Yorkin Modernin Taiteen museossa..:)

Tosin tämä työ on ehkä enemmän kuvanveistoa, mutta ajatus on sama: Ei veistoksenkaan arvo enää lainkaan riipu siitä, onko se valettu kalliisti pronssiin tai tehty ties mistä.

Duchamp ymmärsi ehkä paremmin kuin kukaan muu sen, miksi joistakin teoksista tulee suurta taidetta ja mitkä seikat siihen vaikuttavat. Duchamp taidehistoriassa viimeistään teki lopun yhtäläisyydestä taideteoksen arvon ja kalliin/hienon materiaalin välillä.

Itse maalatessani olen huomannut, että kun maalaa hieman edullisemmille pohjille esim. Puukeskusesta saa halpaa kovalevyä, onnistuvat työt usein aika hyvin verrattuna siihen, kun maalaa kalliimmalle pellavapohjalle. Syyksi epäilen sitä, että halvalle pohjalla maalatessa ei ole kovinkaan suuria paineita onnistua: mitäs sitten, vaikka epäonnistuisi, ei ainakaan mennyt kallis pohja pilalle. Niinpä kovalevyille tai paperille maalatessa olen paljon vapautuneempi ja uskallan kokeilla helpommin uusia asioita. Näin luovuuskin kukoistaa ja tekeminen on hyvin vapauttavaa. Eikä tule kalliiksi. Mutta jos joku maalaa oikein laatumaalauksia esim. tilausmuotokuvia klassisella tekniikalla hitaasti ja harkiten, silloin varmasti voisi olla parempi maalata laadukkaalle pellavapohjalle.