Törmäsin opiskelussa lauseeseen, jonka nimi on englanniksi Riemann-Roch theorem. Onko parempi kääntää tuo suomeksi Riemann-Rochin lause vai Riemannin-Rochin lause? Ihmettelen kun monesti teksteissä matemaattisissa teksteissä genetiivi lisätään vain sanan loppuun. Minusta muoto "Riemann-Rochin" ei ole hyvä, sillä siitä ei välttämättä tiedä olivatko matemaatikot Riemann ja Roch vai vain yksi matemaatikko, Riemann-Roch.
Genetiivi ihmetyttää
xyz
231213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Oikea suomennos on ”Riemannin–Rochin lause”. Jos ajatusviivaa ei ole käytettävissä, kirjoitetaan yhdysmerkin ympärille välilyönnit: ”Riemannin - Rochin lause”. Myös ”Riemannin ja Rochin lause” olisi aivan mahdollinen ja selvempikin, mutta niin ei ole tapana kirjoittaa.
Monet kirjoittajat eivät tunne sääntöjä eivätkä ajattele, miten epäjohdonmukaista on taivuttaa vain toista nimeä. Monet eivät edes tiedä, että kyseessä on kaksi eri henkilöä vaan luulevat, että kyse on yhden ihmisen kaksoisnimestä (vrt. esim. nimeen Joliot-Curie).
Pieneltä osaltaan virheellinen tyyli ehkä johtuu liian vapaamielisen kannanoton liian vapaamielisestä tulkinnasta. Kielikellossa 3/1998 (s. 41) julkaistujen ohjeiden mukaan ”Jos nimiä on useita, viimeisen taivuttaminen riittää”, esimerkkinä Charcot–Marie–Toothin tauti. (Tämä on yhtä epäloogista kuin olisi sellainen sääntö, että kirjoitetaan ”Matin ja Maijan koti” mutta "Matti, Maija ja Marjatan koti”.)
Kovin vakavasta ongelmasta ei ole kyse, vaan lähinnä ikävästä ja turhasta horjuvuudesta. Teoreeman tms. nimen tarkoitus ei ole kertoa sen historiaa vaan yksilöidä (nimetä) se. Oppimisen kannalta teoreeman esittäjien henkilöllisyydet ovat triviatietoa, eivät asian ydintä. Lisäksi _jos_ nimi kirjoitetaan oikein, jo ajatusviivan käyttö (tai välilyönnit yhdysmerkin ympärillä) ilmaisevat sen, onko kyse kahden henkilön nimestä vai yhden henkilön nimen osista.
En halua kyseenalaistaa ohjettasi sinänsä – epäilemättä se on täyttä asiaa!
Jotenkin tuo "virheellinen" tapa taivuttaa ainoastaan nimiyhdistelmän jälkimmäistä osaa tuntuu kuitenkin luontevammalta. Moneen kertaan taivuttaminen vaikuttaa (IMHO) vähän venäläiseltä! Sikäläinenhän taivuttaa mennen tullen sekä etu- että sukunimet ja vielä määreetkin. Jos suomeksi sanotaan "presidentti Vladimir Putinin", niin eikös venäläinen sanokin suunnilleen "presidentin Putinin Vladimirin Vladimirovitšin"? Voihan vitsi vitsi.
Tuntuisiko luontevalta sanoa "Matti ja Maijan talo"?
Rinnastuskonjunktiolla yhdistettyjä nimiä tietysti kumpaakin taivutetaan. Vain viimeisen taivuttaminen on kelvoton kompromissi suomen ja englannin välillä: suomessa pitää taivuttaa kaikkia, englannissa ei (sellaisessa yhteydessä, mistä on puhe) ei mitään.
Samaan nimeen kuuluvien osien taivuttaminen on eri asia. Suomen kielen nimijärjestelmä on suhteellisen myöhäistä tuontitavaraa, ja siihen on vakiintunut kieleemme muuten aika lailla kuulumaton järjestelmä, jossa substantiivilla on taipumaton substantiivimäärite. Sanomme "Pekka Virtasen", koska ruotsissa taivutetaan vastaavalla tavalla "Per Svenssons". Kansankieliset esikuvat olisivat johtaneet muihin taivutustapoihin, esim. "Virtasen Pekalle" (sukunimi genetiiviattribuuttina), "Virtaselle Pekalle" (sukunimi adjektiiviattribuutin luonteisena) tai "Virtas-Pekalle" (sukunimi yhdyssanan määriteosana).
Suomen kielessäkin muuten taivutetaan titteliä useissa tilanteissa. Taipumaton titteli (presidentti Putinin) johtuu sekin vieraista esikuvista. Titteli taipuu mm. silloin, kun sillä itsellään on määrite: Venäjän presidentin Vladimir Putinin. - Venäjässä muuten nimen osien järjestys on sama kuin suomessa eli sitä vastaisi ilmaisutyyppi *presidentin Vladimirin Vladimirovitšin Putinin.
>Venäjässä muuten nimen osien järjestys on sama
>kuin suomessa eli sitä vastaisi ilmaisutyyppi
>*presidentin Vladimirin Vladimirovitšin Putinin.
Noin varmaan useimmiten onkin – mutta luulempa törmänneeni monta kertaa myös nimien ”unkarilaiseen” järjestykseen venäjänkielisissä teksteissä!
Venäjän kieli sinänsä ei kuulu keskeisiin osaamisalueisiini – jos sellaisia edes onkaan.
>luulempa => luulenpa
Pedantiksi tietämälleen henkilölle (nettihahmolle?) osoitetussa tekstissä ei sentään pitäisi sortua noin räikeisiin virheisiin!
Harjoittaessani takavuosikymmeninä maanpuolustuksen opintoja pääsin ampumaan pilkkaan Lahti-Salorannalla. Ei kukaan sanonut ampuvansa Lahdella-Salorannalla!
Se Suomen kuuluisin pikakivääri (Mauno Koiviston henk.koht. ase) oli suunnittelijansa mukaan Degtjarev, mutta lähes kaikki kantapeikkoja myöten puhuivat "Degtarjevista". Elleivät sitten Emmasta.
Otinpa kysymyksesi johdosta hyllystäni umpimähkään yhden väitöskirjan ja haeskelin sieltä satunnaista "kahden tekijän genetiiviä". Ensimmäisenä sattui silmiini "Mann-Whitneyn testi", ei siis "Mannin-Whitneyn testi". Silinterihattu tuollakin kieliasulla on tienattu ja professoriksi kirjoittajaa tituleerataan.
Edellisestä juolahti mieleeni... rohkenen olettaa, että saattaisit tuntea myös ns. Foster-Seeley -ilmaisimen? Onko oikea tapa kirjoittaa se suomeksi tämä edellämainittu (Foster-Seeley -ilmaisin), Foster-Seeleyn ilmaisin, Fosterin-Seeleyn ilmaisin vai ehkä Foster Seeleyn ilmaisin?
Rinneilmaisimenahan tuo taidetaan yleisemmin tuntea?
--
Nimittäin Round-Travis...
???
En taida tuntea niin hyvin kuin kuvittelet. Lienee parasta, että pidättäydyn antamasta kirjoitusohjeita.
On minut joskus suljettu ilman tuomiota päiväkausiksi Faradayn häkkiin moisia mittailemaan, mutta siitä on jo vuosikymmeniä. Muisti pätkii pahan kerran.
Tuota kyseistä diskriminaattoria tai detektoria tai mitälie demodulaattoria on kai tapana kutsua myös vaiheensiirtoilmaisimeksi.
Oikeassapa olet V.H.!
Vaihesiirtoilmaisin taitaakin olla se ihan täsmällisin nimitys tuolle mainitulle kytkennälle! Pianhan nämä jäävät jo historiaan, ainakin ääniradiopuolella.
Eikös sieltä Faradayn häkistä ollut minkäänlaista poistumistietä?... eikö edes Wheatstonen siltaa pitkin?...
Vieraampi on minulle tuo nimiyhdistelmä – mutta Search Engineer löysi jotain eräällä maailmankielellä:
"Round-Travis discriminator, discriminador de Round-Travis (Electrónica - Electronics ), Un circuito utilizado para detección de señales moduladas en fase o en frecuencia que contiene dos circuitos LC, cuyas frecuencias de resonancia se disponen simétricamente alrededor de la frecuencia central."
* * *
Hetki sitten tällä palstalla väitettiin Mr. Armstrongin olleen vankalla kädellään kehittelemässä ohjaustehostinta autoihin.
Miehen sukunimikaima Edwin Howard Armstrong – upseeri ja herrasmies – kehitteli 1920-luvulla radioihin superheterodyne-periaatteen ja seuraavalla vuosikymmenellä FM-radion (juuri sellaisen, jossa herrat Foster ja Seeley ilmaisevat). Kaksi keksintöä, jotka veivät sähköistä viestintää todella tuntuvasti eteenpäin ja ovat tukevasti käytössä edelleen. Eikä kahta ilman kolmatta ja neljättä!
E.H. Armstrongista näkyy joku väsänneen juttua nettiin suomeksikin:
http://gamma.nic.fi/~tjk/armstr.html
>Hetki sitten tällä palstalla väitettiin Mr.
>Armstrongin olleen vankalla kädellään
>kehittelemässä ohjaustehostinta autoihin.
>
>Miehen sukunimikaima Edwin Howard Armstrong –
>upseeri ja herrasmies – kehitteli 1920-luvulla
>radioihin superheterodyne-periaatteen ja
>seuraavalla vuosikymmenellä FM-radion (juuri
>sellaisen, jossa herrat Foster ja Seeley
>ilmaisevat).
Kaikki liittyy kaikkeen!
Sulkeutuipas tämäkin ympyrä! Arvaapas kuka tässä virnuilee tyytyväisenä....
:o)
Minä tykkään enemmänkin Pons Asinorumeista, ainakin näissä keskusteluissa. Minun moponi on kerkeä karkaamaan asiasta kolmanteen ja neljänteen.
Stetson-Harrison-menetelmä (tilastotiede; ylivertainen otantatekniikka).
Faber-Castellin menetelmä (matalampi matematiikka; otetaan käyttöön silloin kun laskimesta on virta lopussa).
Kun piirtoheittimestä paukahtaa lamppu, silloin jatketaan leuka—liitu-menetelmällä.
Oikea muoto on ”Fosterin–Seeleyn ilmaisin”, ellei sitten käytetä koodinomaisempaa nimeä ”Foster–Seeley-ilmaisin”. Muut kirjoitusasun vaihtoehdot ovat virheellisiä. Eri asia on, että jos asialle on sujuvampi nimitys, sitä kannattaa käyttää.
”Lahti–Saloranta” on asemallin epävirallinen _nimi_, eikä sitä voi rinnastaa puheena oleviin tapauksiin. Tästähän pääsana on pudonnut pois. Jos suunnittelijoiden nimiä käytettäisiin _määritteinä_, oikea muoto olisi ”Lahden–Salorannan pikakivääri” taikka sitten ”Lahti–Saloranta-pikakivääri”.
Eipä tietysti sanotaan ammuttavan Lahdella-Salorannalla, koska ei ammuta Lahdella ja Salorannalla vaan Lahden ja Salorannan suunnittelemalla aseella.
Emman suunnittelija oli Василий Алексеевич Дегтярёв (ks. http://www.hrono.ru/biograf/degtyarev.html ), joten hänen sukunimensä kirjoitusasu riippuu jo-kirjaimen translitterointisäännön tulkinnasta, johon aiemmin viittasin. Kirjoitusasu Degtjarjov antaisi joka tapauksessa paremman kuvan ääntämyksestä (suunnilleen [djiktjirjóf], kun konsonantin liudentuneisuutta merkitään paremman puutteessa konsonantin jäljessä olevalla j:llä).
Mitä tohtorinhattuihin tulee, niin niitähän on ansaittu valetutkimuksillakin, joten kielivirheet väitöskirjoissa eivät ole yllätyksiä.
Kiitos tuosta Degtjarjov-nimen kyrillisen ortografian tarkistuksesta! Olen pari vuotta sitten kaivellut sen itsekin esiin netin syövereistä, mutta olinpas ehtinyt unohtaa ja erehdyin uskomaan nyt hakukoneella pikaisella haulla löytämääni latinalaisin aakkosin kirjoitettuun vähemmän tarkkaan muotoon.
Ja sivistyihän tuossa leikissä samalla muiltakin osin!
80 vuotta sitten suunnitellut konetuliaseet eivät sinänsä ole minulle päällimmäisiä harrastuskohteita. Egri Bikaverin (tai kenties ennemminkin eteläisen pallonpuoliskon samankaltaisten tuotteiden) parissa puuhastelen paljonkin enemmän. Lahti-Salorannalla koetin ruimia parhaani mukaan kohti maalia joskus 1970.
Kun noin kauniisti kiitit, saat lisätiedon ihan pyytämättä ja yllätyksenä: nimeen ”Egri Bikavér” kuuluu aksentti. Alkon hinnastossa nimi on oikein kirjoitettu. Aksentti on aika olennainen, jos haluaa ääntää nimen oikein, koska unkarissa é on paitsi pitkä vokaali myös laadultaan erilainen kuin lyhyt e, joka muistuttaa ä:tä. Niinpä tuo nimi (= Egerin häränveri) ääntyy suunnilleen [ägri bikaveer].
Olen kai pysytellyt liian pitkään loitompana itäisen Euroopan viinihyllyistä...
:•)
Miguel Torresin Sangre de Toroa olen ostanut pari laatikkoa Tallinnasta palatessani laivan myymälästä viime aikoina. Sitä härjänhurmetta juodessa en ole sairastunut kertaakaan akuuttiin aksenttiin!
À propos - missä ammatissa vaanii sellaisen ammattitaudin tai -vamman kuin asfaltti-ihottuman riski? Mitenkäs on sitten kemihierteen laita?
Kyseessä on matemaattisen lauseen nimi(?). Se miten nimi on lauseelle tullut, on sitten aivan eri asia. Voihan siihen laittaa esim. että noi henkilöt kehitti tuon lauseen ja se tunnetaan nykyisin nimellä Riemann-Rochin lause. tms.
Lauseen nimi on englanniksi ”Riemann–Roch theorem”. Kyse on siitä, mitä se on suomeksi. Eivät nimet tule mistään, vaan ne annetaan. Kysymys on siitä, annetaanko suomenkielisen nimet suomen kielen sääntöjen mukaan vai holtittomasti eri kielten periaatteita sotkien.