Että miten on mahdollista, että lähes aina tavallisilla opiskelijoilla on niin helppoa.
Tavallisen määritys: ala- ja yläasteella keskiarvo 8.0-8.5, lukio kolmessa vuodessa (keskiarvo ehkä hiukan huonompi), sitten jätkät armeijaan, sitten amk:hon (kurssit helposti läpi, ei koskaan uusinnoissa) ja sitten töihin.
Tavalliselle oppilaalle opettaja ei koskaan huomauta mistään, hänellä on paljon ystäviä ja sisaruksia. Tavallinen ei juurikaan erotu porukasta, eikä saa raivareita. Hän vain menee muitten mukana ja aina näyttää, että on niin helppoa. Mikään asia ei tunnu aiheuttavan ongelmia koulussa.
Kysymys kuuluukin, onko sun elämä todellisuudessa niin helppoa? Tarviiko sun lukea kokeisiin tai tehdä ylipäätänsä mitään?
Mulla on kaikki asiat niin vaikeita. Aina kestää pitempään oppia samat asiat kuin muilla. Ei tästä elämästä tuu mitään...
Tavallisen määritys: ala- ja yläasteella keskiarvo 8.0-8.5, lukio kolmessa vuodessa (keskiarvo ehkä hiukan huonompi), sitten jätkät armeijaan, sitten amk:hon (kurssit helposti läpi, ei koskaan uusinnoissa) ja sitten töihin.
Tavalliselle oppilaalle opettaja ei koskaan huomauta mistään, hänellä on paljon ystäviä ja sisaruksia. Tavallinen ei juurikaan erotu porukasta, eikä saa raivareita. Hän vain menee muitten mukana ja aina näyttää, että on niin helppoa. Mikään asia ei tunnu aiheuttavan ongelmia koulussa.
Kysymys kuuluukin, onko sun elämä todellisuudessa niin helppoa? Tarviiko sun lukea kokeisiin tai tehdä ylipäätänsä mitään?
Mulla on kaikki asiat niin vaikeita. Aina kestää pitempään oppia samat asiat kuin muilla. Ei tästä elämästä tuu mitään...
Vastaukset 2
Vanhimmat
omasta mielestä kaikki koulut on olleet ihan liian helppoja ja liian pitkäveteisiä. mieluummin olisi ollut jotain tekemistä.
Niinpä niin, moni meistä on käynyt tavallisen kaavan mukaan koulut:
Ala- ja yläasteella keskiarvo 8.3, lukio kolmessa vuodessa(keskiarvo ehkä hiukan huonompi) ja sitten armeijaan jonka jälkeen AMK:hon (kurssit helposti läpi, monet uusintojen kautta kun ei tullut osallistuttua itse kurssille lainkaan) ja kohta ollaankin menossa töihin...
...eli kyllä elämä on tältä osin ollut "helppoa ja tavallista", mutta vielä kun pariutuisin ja saisin 1,7 lasta niin olisin todella se tavallinen keskivertohemmo.
Mutta mitä oppimiseen tulee, niin se on hyvin yksilöllistä ja tässä maassa suositaan koulussa pärjääviä tavallisia henkilöitä muiden kustannuksella. Tunnen monta muunkinlaista henkilöä(kaveria) ja tiedän että opiskelu tavallisten normien kanssa ei ole aina helppoa. Kysymys kuuluukin mitä haluat opiskella ja jos olet/olet menossa/olit AMKssa kuten voisin varovaisesti tekstistäsi olettaa(?), niin oletko oikealla linjalla ja oletko oikeasti kiinnostunut opinnoistasi, sillä jos et niin ei oppiminenkaan ole helppoa. Mieti siis mitä haluat ja teetkö sen eteen tarpeeksi töitä... jne. +muuta propagandaa. Toisaalta tälläiset yhtätyhjän kanssa ohjeet harvoin auttavat... Moni ei toisaalta lähde edes opiskelemaan vaan opettelee jonkun käytännön läheisemmän ammatin, ja elämä hymyilee, kunhan löytää oman alansa. Tiedän myös mitä on kun ei olekkaan resursseja ja mahdollisuuksia lähteä haluamalleen uralle... ja muutkin asiat sittemmin menevät päin seiniä ja ajautuu tuuliajolle.
Sellainen seikka vielä, eli 80% ihmisten tekemisistä on sellaisia asioita mitkä ovat vain joskus sattumalta aloitettu, eli jos mistään ei tuu mitään, niin vaihda vanhat rutiinisi uusiin, niin opiskelujen kuin muidenkin asioiden suhteen ja katso mitä siitä tulee. (lopputuloksesta kun ei voi tietää). Loppupeleissä meinaan rohkeus palkitaan ja sattuma määrää; oppisella ei ole niinkään väliä.