Yökuvaus - näkemyksiä

Oho

Tuossa alempana kyseltiin yökuvauksesta. Koitan tässä nyt vähän enemmän selvittää sitä, mitä näkemyksiä minulla on tuosta aiheesta.

Vaikka tämä ei ole ominta aluettani (kuvaan ensisijaisesti urheilua, mutta en omista oikeuksia ottamiini kuviin), ehkä tästä on jotain hyötyä ja jos joillakin on tähän täydentämistä, olkaa hyvä... Ketään ei varmaan haittaa, jos tästä saa kattavamman keskustelun aikaan.

Yökuvaus ei valitettavasti ole ihan niitä helpoimpia asioita, mutta koitetaan nyt esittää jotain. Ja mitä tulee tuohon kuun kuvaamiseen, sitä en ole harrastanut, joten parempi jättää se sellaisille jotka aiheesta jotain tietävät. Eli mennään noihin kaupunkinäkymiin.

Aiheen havainnollistamiseksi käytän Wikipediaan toimittamaani kuvaa. Tuo ei ehkä ole paras esimerkki aiheesta, mutta asioita on helpompi selittää esimerkin kanssa (Ja tiedän hyvin, että osa valoista on palanut puhki, mutta sitäkin on aiheellista käsitellä. Yhtälailla, rajaus ei ole täydellinen. Myöhemmin tuosta). Tuosta esimerkkinä käyttämästäni kuvasta kuitenkin tiedän kaiken tarpeellisen, joten sitä on luontevaa käyttää. Eli esimerkki löytyy tuosta (Kuva on reilusti pakattu. Alkuperäinen on runsaat 8 MP RAW, tuo kuva on alle 100 KB JPG - mitä tuosta tulee, tuo on jotain reilut 1%:a alkuperäisestä kuvasta, joten pakkauksen jäkiä varmasti löytyy ja kuvan laatu on paljolti kärsinyt. Keskustelun pohjana tuo kuitenkin toiminee.):

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/1f/Merisotakoulu_aamu.jpg

Kuten vaikkapa liikkeen pysäyttämistä koskevassa kirjoituksessani, ehkä on aiheellista käydä läpi ensin varustepuolta ja sitten sitä, miten niitä kannattaisi mielestäni käyttää. Eikä tämä ole tietenkään mikään lopullinen totuus, perustellusti useammastakin asiasta voi olla toista mieltä.

Varusteiden osalta yökuvaukseen ei montaa ihmeellistä asiaa liity. Tarvitset käytännössä jalustan ja lankalaukaisimen (tai kaukolaukaisimen, jos sitä käsitettä tahtoo käyttää). Jälkimmäinen ei kuitenkaan ole välttämätön, ensimmäinen on.

Jalustan tarve tuossa touhussa on aika ilmeinen. Suljinajat tahtovat venyä pitkiksi, ellet käytä suurehkoa ISO-arvoa tyyliin 1600 yms. Silloin kuvan erottelukyky kuitenkin laskee ja (digi)kamerasta riippuen kuva muuttuu rakeiseksi/kohisee. Tästä johtuen, on todennäköisesti järkevämpää käyttää jalustaa. Tuolloin voit periaatteessa kuvata tarkemman ja vähemmän rakeisen kuvan (tai digitermiä käyttäen, vähemmän kohisevan kuvan).

Pidemmät valotusajat eivät toki ole välttämättömiä silloin, jos sallit osan kuvasta jäädä kokonaan mustiksi. Tuossa esimerkkikuvassa minä kuitenkin pyrin siihen, että saisin etualalla olevan kallion yksityiskohdat näkyviin (tuo on ns. klassinen maisemakuvauksen sääntö, eli etualalla on oltava yksityiskohtia sisältävä kiinnostuksen kohde, joka johtaa katseen varsinaiseen kuvaan. Esimerkissä sellainen lienee, mutta vasemman laidan kivi on rajautunut vähän liian suppeaksi. Tekevälle kun sattuu.).

Yksityiskohtien esiin tuominen ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Yksityiskohtien näkyminen nimittäin edellyttää pitkiä valotusaikoja (useampia sekunteja), mikä johtaa siihen, että kameraa ei voi pitää riittävän paikallaan käsivaralta. Tästä syystä tarvitset jalustan. Kameran kun on oltava täsmälleen paikallaan useampia sekunteja. Ilman jalustaa tuo lienee mahdotonta.

Jalustan valinta ei sitten olekaan se kaikkein helpoin juttu. Periaatteessa voit ottaa harrastelijajalustan, jossa on valmiit kiinnikkeet kameralle tai objektiiville (pidemmissä putkissa jalustaan ei kiinnitetä kameraa, vaan objektiivi). Toisaalta voit hankkia ammattimaisemman jalustan, johon joudut sitten hankkimaan erillisen "pään". Tuo on kuitenkin vähän laajempi aihe, joten noin yleisesti, voit hankkia ns. "kamerapäitä" tai "kuulapäitä", joita molempia on toteutettu harrastelijajalustoihin. Molempia on sitten tarjolla erillisinä päinä ammattimaisempiin jalustoihin. Karkeistaen kamerapäissä säätö tapahtuu säätämällä erikseen pysty- ja vaakasuunnan akseleita. Kuulapäissä lukitus taas perustuu pallon lukitsemiseen haluttuun asentoon. Asia ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen, sillä paremmissa kuulapäissä kuulan voi lukita niin, että kameraa voi kohdistaa vain vaikkapa vaakasuunnassa (itse käytän moista). Itse suosin kuulapäitä myös niiden joustavuuden vuoksi. Toki perustellusti aiheesta voi olla toistakin mieltä, joillekin kamerapäät sopivat paremmin. Osin tämä on makuasia. Kannattaa kuitenkin miettiä, mitä mahdollisesti tahtoo tulevaisuudessa. Oleellista on vain mieltää se, että on olemassa pari perusvaihtoehtoa.

Eräs huomioitava seikka on myös jalustan kantavuus ja järjestelmäsi paino. Vähän objektiivista riippuen, järjestelmä joka kestää 10-15 kg riittää käytännössä mihin tahansa järjelliseen harrastelijasysteemiin. Alle 10 kg:n kantavuuden jalustojen osalta kannattanee miettiä, kuinka todennäköistä on, että järjestelmän paino kasvaa yli jalustan rajojen. Mikäli taloudelliset resurssit antavat myöten, ehkä erillisen jalusta/pää yhdistelmän hankkiminen on järkevämpää, jos vain jalustan painon on valmis kantamaan (jykevämmät jalusta/pää-yhdistelmät eivät ole niitä kevyimpiä). Toki ihanteellista on, jos voi käyttää erillistä matkajalustaa ja toista vähemmän kantamista edellyttävillä keikoilla (Ja ne eivät valitettavasti aina kestä. Esimerkki löytyy tuosta: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/8/8f/Parthenon_from_south.jpg. Otin tuon kuvan Akropolilla juuri ennen kuin paikka vedettiin kiinni. Tietenkin jalustani kiinnike hajosi tasan 5 minuuttia ennen kuin valo ja pilvet olivat kohtuullisen OK ja henkilökunta töni pois kukkulalta. Moka näkyy siinä, että kuvan alareuna on rajautunut 3cm liian suppeaksi.). Summa summarum. Jalusta kannattaa hankkia ja hyvä, jos jalusta on hyvä.

Mutta kun sinulla on käytössäsi tarpeellinen jalusta, on aiheellista mennä muihin asioihin.

Jalustan lisäksi toinen hyödyllinen varuste on tuo edellä mainittu lankalaukaisin.

Lankalaukaisinta tahdot käyttää siksi, että mikäli laukaiset kameran normaalisti, vaikka se kuinka olisi jalustalla, kamera tärähtää valitettavan helposti. Ikävää mutta totta. Kameraan koskeminen kun on omiaan johtamaan pidemmillä valotusajoilla epäteräviin kuviin. Tästä johtuen olisi parempi, jos voit laukaista kameran lankalaukaisimella.

Kuten tuossa edellä tuli sanottua, lankalaukaisin ei kuitenkaan ole välttämätön. Yksi keino välttää kameran täräyttäminen on käyttää itselaukaisinta. Tuolloinhan et joudu koskemaan kameraan ennen laukaisemista. Tuota kannattaa kokeilla, jos lankalaukaisinta ei ole.

Kun varusteista siirrytään itse kuvaamiseen, ratkaistavista asioista jää jäljelle valotuksen mittaaminen, valkotasapaino, peilin lukitus ja suljinaika. Muutamaan muuhun asiaan palaan myöhemmin.

Mikäli aloitetaan valotuksen mittaamisesta, voit periaatteessa tehdä sen käyttämällä täysin automaattista järjestelmää, jossa koko valotuksen säätäminen jää kameran tehtäväksi. Useimmissa järjestelmäkameroissa tuo toimii kohtuullisesti. Toinen keino on pyrkiä hakemaan rajattu valotus kuvausalueesta. Usein tuota haetaan mittaamalla valotus vaikkapa lamppujen valaiseman talon seinästä, lukitsemalla valotus siihen ja ottamalla varsinainen kuva sitten. Tuo toimii joskus, joskus ei.

Valkotasapainon osalta yölliset maisemat ovat todellinen ongelma. Toki on olemassa erinäisiä järjestelmiä kuten Expodisc, joilla voi säätää valkotasapainon suhteellisen hyvin kohdalleen. Mutta ehkä yksinkertaisin tapa on kuvata RAW-formaattiin. Jääpähän jälkikäsittelylle varaa. Toki RAW:n käsitteleminen on vaivalloisempaa kun JPG:n, mutta en oikein usko, että yökuvauksessa tulisi otettua niin massiivisia kuvasarjoja, etteikö RAW:n käsitteleminen kannattaisi.

Mahdollisesti pitkistä valotusajoista johtuen on järkevää käyttää peilin lukitusta. Peilin lukituksella tarkoitetaan järjestelmää, jossa peili sananmukaisesti lukitaan ylös ja valotus aloitetaan vasta sen jälkeen erillisellä laukaisimen painamisella. Näin tehdään, koska peilin liikkeestä syntyvä värähtely on omiaan tekemään kuvista yhtä sotkua, jos valotusaika on useampia sekunteja. Tämä johtuu siitä, että peilin liike "täräyttää" kameraa, joka saa muutaman sekunnin ajaksi aikaan värähtelyä rungossa, joka puolestaan näkyy kuvassa. Toki hyvällä tuurilla tulos on kelvollinen, mutta kaupunkimaisemia kuvattaessa on älytöntä olla käyttämättä peilin lukitusta. Tuossa esimerkiksi laittamassani kuvassani on käytetty peilin lukitusta ja kuten vaikkapa majakasta hieman vasemmalla olevista vartiotuvan (?) heijasteista vedessä näkyy, yksittäisten lamppujen heijastuksetkin näkyvät tuossa n. 99%:a pakatussa kuvassa täsmällisinä. Miten tuo käytännössä tehdään, selviää kamerasi ohjekirjasta.

Suljinaika sitten riippuu siitä, mitä tahdot saada aikaan. Muutaman sekunin suljinajalla voit toki saavuttaa harmonisempia vaikutteita. Esimerkkikuvassa veden pinta on tarkoituksella kuvattu tyyneksi, joka oli mahdollista vain käyttämällä pidempää suljinaikaa. Yhtälailla, etualan yksityiskohtien esiin tuominen edellytti tuota. Mutta tällä on toki kääntöpuolensa. Kuten kuvasta näkyy, pilvet ovat piirtyneet epätarkoiksi. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että valotusaika oli tasan 10 sekuntia. Pilvet siirtyivät tuossa ajassa aika paljon.

Pidemmät suljinajat ovat ongelmallisia myös siksi, että niiden käyttäminen on omiaan aiheuttamaan kuvan osien "läpipalamista". Esimerkissähän tuo näkyy selvästi oikean laidan valoissa ja esimerkin majakassa. Näin valitettavasti tapahtuu siksi, että kuvan dynaaminen alue, valoisempien ja tummempien kohtien ero on niin suuri. Tuolle voi toki tehdä jotain, mikäli käyttää liukuvärisuodinta (gradienttisuodin) tms. puolittain värjättyä suodinta, jollla osa kuvasta saadaan tummennettua osan ollessa värittömän suotimen läpi kuvattua. Valitettavasti tuo ei vain toimi läheskään kaikissa tilanteissa.

Nuo siis lähtökohtina.

Erinäisinä hajahuomioina minä sanoisin, että mikäli ei parempaakaan keksi, lähtisin seuraavista arvoista kaupunkinäkymää kuvattaessa:

Ohjelma: Av tms., jolla säädät aukon manuaalisesti
ISO: pienin numero mitä kamera sallii
Valotuksen mittaus: Koko alueelta tapahtuva mittaus
Valotuksen kesto: 4 sekuntia (jos käytät täysmanuaalista kuvaustilaa)
Aukko: 5.6-8
Tarkennuspiste: 1/3 syvyydestä
Kuvamuoto: RAW

Kaikki edellä mainitut luonnollisesti jalustalta kuvattaessa ja lankalaukaisinta/itselaukaisinta käyttäen. Noista voi sitten lähteä säätmään siihen suuntaan, mitä kuva vaatii. Mikäli kuva on liian tumma, mutta terävyys kohdallaan, kasvatat valotusaikaa. Mikäli syväterävyys ei riitä, aukkoa pienemmäksi toki diffraktion asettamat rajat huomioiden yms.

Pari muuta asiaa joita käyttäisin, olisivat vastavalosuoja (linssihuppu, kuten jotkut sanovat). Näin siksi, että omituisistakin suunnista tulevien heijastumien määrä voi olla yllättävän suuri, varsinkin jos objektiivissasi on jonkinlainen suodin (vaikkapa suojaksi käytettävä UV-suodin).

Toinen hyödyllinen kapistus on vatupassi. Rautakaupasta saa parilla eurolla erilaisia kevyt-vatupasseja, jonka käyttö maisemakuvauksessa on ihan järkevää. Tuleepahan suoria horisontteja. Toki noita saa valokuvausliikkeistäkin salamakenkään kiinnitettävää mallia jollain 10-20 eurolla, joka ei nyt ole ihan paha investointi. Tai vastaavasti, paremmissa päissä tuollaisi on integroituina. Kannattanee ainakin harkita, jos maisemista on kiinnostunut. Tietenkin horisontin voi suoristaa jälkikäsittelynkin yhteydessä, mutta parempi on yleensä tehdä alkuperäisestä kuvasta riittävän hyvä.

Nuo siis näkemykseni yökuvauksesta. Toivottavasti tästä on joillekin apua.

14

2121

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • hienosta jutusta. Kiva kun edelleen viitsit kirjoittaa painavaa asiaa, vaikka noista pitkistä litanioista on jo aiemmin kitistykin.

      Yhtä juttua painottaisin toisin:

      Valkotasapainon säätö on syytä hoitaa etukäteen niin hyvin kuin sen omilla välineillään kukin pystyy. Vaikka sitten valkoisella paperilla jos muuta ei ole.

      Vaikka jälkikäsittelyllä voikin asian hoitaa, kaikki mitä etukäteen voi tehdä, kannattaa kyllä tehdä, koska kaikki jälkikäsittely syö muuta jälkikäsittelyvaraa. Jälkikäsittelyä ei nimittäin voi kuvalle loputtomasti tehdä, vaan kuvan laatu huononee jossain pisteessä ihan oleellisesti.

      Mitä vähemmän jälkikäsittelyä tarvitsee harrastaa, sitä parempi on lopullinen kuva teknisesti. Täällä on paljon meuhkattu siitä kuuluisasta kohinasta ja ensisijaisesti juuri kohinan määrä helposti kasvaa raskaan jälkikäsittelyn yhteydessä.

      • kertokaapas sitten

        Miten sitä WB:a säädetään esim Canonin S2:ssa? Ja onko se säädettävä aina, kun kuvaus olosuhteet muuttuvat vai säilyykö se kameran muistissa?
        Tiedän, että ovat tyhmiä kysymyksiä mutta, jos joku kummiskin viitsis jotain vastata..


      • kertokaapas sitten kirjoitti:

        Miten sitä WB:a säädetään esim Canonin S2:ssa? Ja onko se säädettävä aina, kun kuvaus olosuhteet muuttuvat vai säilyykö se kameran muistissa?
        Tiedän, että ovat tyhmiä kysymyksiä mutta, jos joku kummiskin viitsis jotain vastata..

        Otin tähän copy-pastella pätkän aikaisemmin kirjoittamastani tekstistä:

        manuaalia tutkiskelemalla se parhaiten löytyy (white balance).

        Yleisimmin kuitenkin kamera täytyy olla pois automaatti-asennosta, eli kääntämällä valintakiekko pois AUTO-asennosta joko P- tai M- asentoon (tai mikä se nyt missäkin kamerassa on). Tällöin päästään käsiksi valkotasapainon säätöön. Lähes kaikissa (digi)kameroissa on erilaisia valmiita esiasetusmalleja valkotasapainolle. Nekin ovat vielä jonkinasteisia kompromisseja, mutta niissä jo kerrotaan kameralle onko valonlähteenä aurinko, loisteputki vai hehkulamppu, joten kamera pääsee jo oikealle hehtaarille yrittäessään "arvata" valonlähteen värilämpöä.

        Useissa kameroissa on sitten se käsisäätö valkotasapainolle ja valittaessa tämä vaihtoehto, näytetään kameralle sitten sitä valkoista kopiopaperia ja painetaan "set white balance" -nappulaa (nimi ja nappulan paikka, joka voi olla myös valikkoasetus, vaihtelee merkeittäin ja malleittain). Siinä se kamera sitten hiffaa että "ai jaha, tältä näyttää valkoinen tässä valossa" ja säätää algoritmien parametrit vastaamaan vallitsevan valonlähteen/lähteiden värilämpötilaa.

        Homma pitää tietenkin uusia aina kun valon väri muuttuu. Paperin tarttee sitten olla niin lähellä valkoista kuin suinkin. Niitäkin on eri sävyisiä ja sitähän kamera ei osaa ottaa huomioon.


      • kalle

        Älkää kuitenkaan pilatko niitä kuvia alituisella valkotasapainon korjailulla.
        Monestihan näissä yö-, ilta- yms. erikoistilannekuvauksissa kiinnostavia ovat juuri erikoiset tai voimakkaat värit.
        Jos aina käytetään valkoiseksi miellettyä esinettä kuten paperia kalibrointiin, vääristetään vallitsevan valon aallonpituusjakauma kuvassa väkisin päivänvaloa vastaavaksi ja pilataan kuvien aito alkuperäinen värijakauma.
        Monesti voi olla parasta käyttää päivänvaloasetusta niin kuin käytetään päivänvalofilmiä ilman värikorjaussuotimia. Silloin auringonlaskut ja hämärän valon vallitsevat värisavut todennäköisesti tulevat sellaisina kuin silmä ja aivot ne aistivatkin ko tilanteessa.
        En minä ainakaan halua vääntää kuvaustilanteessa reilusti esim. sinertäväksi aistimaani valon väriä valkoiseksi lisäämällä punertavaa väriä kuvaan. Näinhän käy, jos kuvatessa kalibroin valkotasapainon valkoisena pidettyyn kohteeseen.

        Raw-kuvissa käsittääkseni tiedostossa on tallessa juuri se aallonpituusjakauma mikä kuvaustilanteessa objektiivista sisään tulee. Värilämpötilan säädöllä tehdään kuvan värisisällölle ekvalisaattorityyppinen taajuuskorjaus, jossa väännetään väritasapaino väkisin sellaiseksi, että esim. ihmisaivojen valkoiseksi mieltämä kohde kuvassakin saadaan valkoiseksi.
        Onhan se valkotasapainon säätö tietysti tärkeää, jos tietyn kohteen pitää olla puhtaan valkoinen kuvassa tai ihonvärin juuri sellainen kuin kuva olisi otettu päivällä. Jos vallitseva valo tulee nuotion loimusta, kynttilästä, auringonlaskusta, kaupungin iltavalaistuksesta tai kuun valosta ei vallitsevan valon aallonpituusspektri ole suora ja sen epäsuoruus saa kyllä näkyä kuvassakin.


      • kalle kirjoitti:

        Älkää kuitenkaan pilatko niitä kuvia alituisella valkotasapainon korjailulla.
        Monestihan näissä yö-, ilta- yms. erikoistilannekuvauksissa kiinnostavia ovat juuri erikoiset tai voimakkaat värit.
        Jos aina käytetään valkoiseksi miellettyä esinettä kuten paperia kalibrointiin, vääristetään vallitsevan valon aallonpituusjakauma kuvassa väkisin päivänvaloa vastaavaksi ja pilataan kuvien aito alkuperäinen värijakauma.
        Monesti voi olla parasta käyttää päivänvaloasetusta niin kuin käytetään päivänvalofilmiä ilman värikorjaussuotimia. Silloin auringonlaskut ja hämärän valon vallitsevat värisavut todennäköisesti tulevat sellaisina kuin silmä ja aivot ne aistivatkin ko tilanteessa.
        En minä ainakaan halua vääntää kuvaustilanteessa reilusti esim. sinertäväksi aistimaani valon väriä valkoiseksi lisäämällä punertavaa väriä kuvaan. Näinhän käy, jos kuvatessa kalibroin valkotasapainon valkoisena pidettyyn kohteeseen.

        Raw-kuvissa käsittääkseni tiedostossa on tallessa juuri se aallonpituusjakauma mikä kuvaustilanteessa objektiivista sisään tulee. Värilämpötilan säädöllä tehdään kuvan värisisällölle ekvalisaattorityyppinen taajuuskorjaus, jossa väännetään väritasapaino väkisin sellaiseksi, että esim. ihmisaivojen valkoiseksi mieltämä kohde kuvassakin saadaan valkoiseksi.
        Onhan se valkotasapainon säätö tietysti tärkeää, jos tietyn kohteen pitää olla puhtaan valkoinen kuvassa tai ihonvärin juuri sellainen kuin kuva olisi otettu päivällä. Jos vallitseva valo tulee nuotion loimusta, kynttilästä, auringonlaskusta, kaupungin iltavalaistuksesta tai kuun valosta ei vallitsevan valon aallonpituusspektri ole suora ja sen epäsuoruus saa kyllä näkyä kuvassakin.

        vaikkakin vaativat pientä korjausta:

        valkotasapaino ja sen säätö ei missään nimessä tarkoita valkoisen kohteen näyttämistä kuvassa absoluuttisena valkoisena valaistuksesta riippumatta, vaan kameran kykyä saada erilaiset valaistusolosuhteet näyttämään kuvassa luonnollisilta. Nykyinen digikamera ei läheskään aina osaa tehdä tätä ilman kuvaajan apua.

        Kun asetat valkotasapainoa, kerrot kameralle nimenomaan sen miltä valkoisen tulee näyttää kulloisessakin valaistuksessa, etkä suinkaan komenna kameraa vääntämään valkoista nk. päivänvalovalkoiseksi.

        Toinen juttu liittyy tähän:

        -klip-

        Raw-kuvissa käsittääkseni tiedostossa on tallessa juuri se aallonpituusjakauma mikä kuvaustilanteessa objektiivista sisään tulee.

        -klip-

        Tähän toki valmistajien toimesta koko ajan pyritään, mutta siihen liittyy pari seikkaa:

        digitaalinen kuva on 3-ulotteinen tiedosto, jonka z-suunta sisältää juuri tämän tiedon. Tässä suunnassa tiedosto kuitenkin on ihan samoin rajoittunut kuin x- ja y-suunnissakin, eikä pysty (vielä) tallentamaan kaikkea objektiivin läpi tulevaa tietoa. Tehtaanpaappojen ohjelmoimat algoritmit sitten määrittelevät sen, mitä siitä tiedosta otetaan mukaan ja mitä ei.

        Näillä algoritmeilla on käytössään useita parametreja, joita säädellään juuri kuvaamallasi tavoin ekvalisaattorimaisesti. Näihin ekvalisaattorin "namikoihin" kaikki säädöt sitten vaikuttavat, mukaanlukien valkotasapainon säätö.

        Muuten puhut painavaa asiaa.


      • Mikki
        Turhis kirjoitti:

        vaikkakin vaativat pientä korjausta:

        valkotasapaino ja sen säätö ei missään nimessä tarkoita valkoisen kohteen näyttämistä kuvassa absoluuttisena valkoisena valaistuksesta riippumatta, vaan kameran kykyä saada erilaiset valaistusolosuhteet näyttämään kuvassa luonnollisilta. Nykyinen digikamera ei läheskään aina osaa tehdä tätä ilman kuvaajan apua.

        Kun asetat valkotasapainoa, kerrot kameralle nimenomaan sen miltä valkoisen tulee näyttää kulloisessakin valaistuksessa, etkä suinkaan komenna kameraa vääntämään valkoista nk. päivänvalovalkoiseksi.

        Toinen juttu liittyy tähän:

        -klip-

        Raw-kuvissa käsittääkseni tiedostossa on tallessa juuri se aallonpituusjakauma mikä kuvaustilanteessa objektiivista sisään tulee.

        -klip-

        Tähän toki valmistajien toimesta koko ajan pyritään, mutta siihen liittyy pari seikkaa:

        digitaalinen kuva on 3-ulotteinen tiedosto, jonka z-suunta sisältää juuri tämän tiedon. Tässä suunnassa tiedosto kuitenkin on ihan samoin rajoittunut kuin x- ja y-suunnissakin, eikä pysty (vielä) tallentamaan kaikkea objektiivin läpi tulevaa tietoa. Tehtaanpaappojen ohjelmoimat algoritmit sitten määrittelevät sen, mitä siitä tiedosta otetaan mukaan ja mitä ei.

        Näillä algoritmeilla on käytössään useita parametreja, joita säädellään juuri kuvaamallasi tavoin ekvalisaattorimaisesti. Näihin ekvalisaattorin "namikoihin" kaikki säädöt sitten vaikuttavat, mukaanlukien valkotasapainon säätö.

        Muuten puhut painavaa asiaa.

        Oleellisimmat asiat tuli jo tuossa parissa edellisessä, mutta siitä huolimatta käyttäisin esim. kaupungin yövaloissa ja kuutamossa valkotasapainon haarukointia. ( Jos vain kortilla riittää tilaa)

        Valkotasapainon säädöstä esim. valkoisen lumen mukaan iltavalaistuksessa on ainoastaan huonoja kokemuksia.


      • Mikki kirjoitti:

        Oleellisimmat asiat tuli jo tuossa parissa edellisessä, mutta siitä huolimatta käyttäisin esim. kaupungin yövaloissa ja kuutamossa valkotasapainon haarukointia. ( Jos vain kortilla riittää tilaa)

        Valkotasapainon säädöstä esim. valkoisen lumen mukaan iltavalaistuksessa on ainoastaan huonoja kokemuksia.

        Varma on aina varmaa ja jos välineet on olemassa, miksi niitä ei käyttäisi?

        Valkotasapainon säätö, kuten muutkin säädöt, joutuu ongelmatilanteissa opettelemaan kantapään kautta ja pimeäkuvaus on ongelmatilanne moninkin eri tavoin. Kannattaa ehdottomasti silti kokeilla. Vain tekemällä oppii.


      • Oho

        Tuossa kuvan ottamisessa kohdalleen kerrasta olet kyllä täsmälleen oikeassa. Noinhan se pitäisi mennä. Mitä vähemmän jälkikäsittelyä, sitä parempi. Täsmälleen niin.

        Ehkä tässä yhteydessä vain pyrin madaltamaan kokeilemisen kynnystä. Yökuvaus on valitettavasti jotain, jossa on pitkälti kysymys erehdyksestä ja oppimisesta. Parempi kokeilla ja pettyä, kuin jättää kokeilematta... Muutoin tuskin oppii... Onneksi meillä on nykyään digikamerat, joilla kokeileminen ei onneksi maksa mitään.


      • kertokaapas
        kalle kirjoitti:

        Älkää kuitenkaan pilatko niitä kuvia alituisella valkotasapainon korjailulla.
        Monestihan näissä yö-, ilta- yms. erikoistilannekuvauksissa kiinnostavia ovat juuri erikoiset tai voimakkaat värit.
        Jos aina käytetään valkoiseksi miellettyä esinettä kuten paperia kalibrointiin, vääristetään vallitsevan valon aallonpituusjakauma kuvassa väkisin päivänvaloa vastaavaksi ja pilataan kuvien aito alkuperäinen värijakauma.
        Monesti voi olla parasta käyttää päivänvaloasetusta niin kuin käytetään päivänvalofilmiä ilman värikorjaussuotimia. Silloin auringonlaskut ja hämärän valon vallitsevat värisavut todennäköisesti tulevat sellaisina kuin silmä ja aivot ne aistivatkin ko tilanteessa.
        En minä ainakaan halua vääntää kuvaustilanteessa reilusti esim. sinertäväksi aistimaani valon väriä valkoiseksi lisäämällä punertavaa väriä kuvaan. Näinhän käy, jos kuvatessa kalibroin valkotasapainon valkoisena pidettyyn kohteeseen.

        Raw-kuvissa käsittääkseni tiedostossa on tallessa juuri se aallonpituusjakauma mikä kuvaustilanteessa objektiivista sisään tulee. Värilämpötilan säädöllä tehdään kuvan värisisällölle ekvalisaattorityyppinen taajuuskorjaus, jossa väännetään väritasapaino väkisin sellaiseksi, että esim. ihmisaivojen valkoiseksi mieltämä kohde kuvassakin saadaan valkoiseksi.
        Onhan se valkotasapainon säätö tietysti tärkeää, jos tietyn kohteen pitää olla puhtaan valkoinen kuvassa tai ihonvärin juuri sellainen kuin kuva olisi otettu päivällä. Jos vallitseva valo tulee nuotion loimusta, kynttilästä, auringonlaskusta, kaupungin iltavalaistuksesta tai kuun valosta ei vallitsevan valon aallonpituusspektri ole suora ja sen epäsuoruus saa kyllä näkyä kuvassakin.

        Kiitoksia vastauksista!! Asia alkaa pikkuhiljaa mennä ymmärrykseen.


    • alokas

      Arvokasta, tärkeää tietoa tälläiselle alokkaalle.
      Kaikki aiheet (3 kpl?) on nyt tulostettu paperille (toivottavasti saa..)
      ja opiskelu alkaa.

      Kiitos : )

    • make

      kyselin palstoilla joskus aiemminkin resiprookista digikennoissa, ja silloin sain vastaukseksi, että kennoon resiprookki ei vaikuta. Ilmiö liittyy läheisesti käsittelemääsi aiheeseen ja kyselenkin nyt, onko sinulla kokemuksia ilmiön vaikutuksesta verrattuna filmiin. Tuo aikaisempi vastaus ei oikein tyydyttänyt, ainakaan vielä.

      • Ei se vaikutakaan kennoon. Ainakaan näennäisesti. Jos kuitenkin vaikuttaa, asia lienee hoidettu kameran firmiksessä korjaamalla kennovahvistimen ja valkotasapainon parametrejä pitkille valotusajoille. Kennoahan ei vaihdeta kuten filmia, joten digirungossa resiprookin vaikutus (jos sitä on) on runkokohtaisesti aina sama.


      • "Resiprookki"
        Turhis kirjoitti:

        Ei se vaikutakaan kennoon. Ainakaan näennäisesti. Jos kuitenkin vaikuttaa, asia lienee hoidettu kameran firmiksessä korjaamalla kennovahvistimen ja valkotasapainon parametrejä pitkille valotusajoille. Kennoahan ei vaihdeta kuten filmia, joten digirungossa resiprookin vaikutus (jos sitä on) on runkokohtaisesti aina sama.

        Digitalikameroissakin on "resiprookki" mutta sitä ei kutsuta sillä nimellä, vaan on kyse kennon epälineaarisuudesta.
        Kaikki elektroniikka on epälineaarista ja signaalista voidaan käyttää vain tietyn pituinen käyrän osa, joka on tarpeeksi lineaarinen.

        Valotusmittareissa se on ollut sensorista riippuen nuutamasta valo-arvosta noin 20 valo-arvoon.
        Digikennoissa on herkkyysalue jouduttu rajoittamaan 4-5 herkkyyteen (Filmikameroissa 7-12), että käyrä pysyy riittävän suorana koko suljinaika-alueen matkan.
        Ääripäitä joudutaankin aina parantelemaan boostereilla.
        Digikamerassa lineaarisuutta voidaan parantaa kuvaprosessorissa, kuten terävyyttä, kontrastia ja värikylläisyyttäkin.


      • "Resiprookki" kirjoitti:

        Digitalikameroissakin on "resiprookki" mutta sitä ei kutsuta sillä nimellä, vaan on kyse kennon epälineaarisuudesta.
        Kaikki elektroniikka on epälineaarista ja signaalista voidaan käyttää vain tietyn pituinen käyrän osa, joka on tarpeeksi lineaarinen.

        Valotusmittareissa se on ollut sensorista riippuen nuutamasta valo-arvosta noin 20 valo-arvoon.
        Digikennoissa on herkkyysalue jouduttu rajoittamaan 4-5 herkkyyteen (Filmikameroissa 7-12), että käyrä pysyy riittävän suorana koko suljinaika-alueen matkan.
        Ääripäitä joudutaankin aina parantelemaan boostereilla.
        Digikamerassa lineaarisuutta voidaan parantaa kuvaprosessorissa, kuten terävyyttä, kontrastia ja värikylläisyyttäkin.

        Lainailen tähän tekstiäsi:

        "Digitalikameroissakin on "resiprookki" mutta sitä ei kutsuta sillä nimellä, vaan on kyse kennon epälineaarisuudesta."

        aivan, kuten resiprookki filmistä puhuttaessa tarkoittaa filmin epälineaarisuutta valotusaikojen suhteen. Tai sitten olen ymmärtänyt väärin, mikä ei välttämättä ole niinkään tavatonta.

        "Kaikki elektroniikka on epälineaarista ja signaalista voidaan käyttää vain tietyn pituinen käyrän osa, joka on tarpeeksi lineaarinen."

        ehhh... jjjjjjoo... tosin asian voi kääntää toisinkin: kaikki elektroniikka on rakennettavissa täysin lineaariseksi juuri halutulle käyttöalueelle. Tavalla tai toisella.

        "Valotusmittareissa se on ollut sensorista riippuen nuutamasta valo-arvosta noin 20 valo-arvoon."

        Nyt on jotain jäänyt antenniin: mikä on valo-arvo?

        "Digikamerassa lineaarisuutta voidaan parantaa kuvaprosessorissa, kuten terävyyttä, kontrastia ja värikylläisyyttäkin."

        Niin voidaan ja niin myös tod. näk. tehdään, joten filmiä vastaavaa resiprookkia ei näennäisesti kennolla ole, mutta senhän taisin jo mainita aiemminkin.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mikä se Mira Luodin ohjelma oli?

      Ja onnistuiko hiljaiseksi maksaminen sittenkään, jos myöhemmin sanoo, että tuollaista tapahtunut? Ihmiset alkaa pohtiin
      Maailman menoa
      256
      8568
    2. IL - Kansanedustaja tehnyt ITSEMURHAN eduskuntatalossa!!

      "IL:n tiedot: Kansanedustaja tehnyt itsemurhan Eduskuntatalossa Iltalehden tietojen mukaan kansanedustaja on tehnyt its
      Maailman menoa
      286
      5817
    3. Haluaisitko enemmän ?

      Haluaisitko enemmän kuin ystävyyden ? M-N
      Ikävä
      176
      1925
    4. Vihjeitä kaivatusta

      Mitkä numerot liittyy sun kaivattuun? Osa puhelinnumeroa, kengännumero tai vaikka asuinpaikan koordinaatit (😊)
      Ikävä
      76
      1800
    5. Niin pettynyt

      Olen suhun ja siihen ettet koskaan kohdannut reilusti
      Ikävä
      190
      1372
    6. Rakas mussukka

      anna joku merkki itsestäsi. Pyydän.
      Ikävä
      78
      1334
    7. Mira Luoti, Vain Elämää

      kausi 8. mukana aluksi mm. Terhi Kokkonen ja Mira Luoti. taustalla myös Danny ja Kashmir. paljonko 1+1 olikaan?
      Maailman menoa
      6
      1217
    8. Verinen koira

      Mikä juttu on tämä Karhumäellä pyörinyt verinen koira? Oliko hyökännyt jonkun kimppuun?
      Imatra
      55
      1114
    9. Martina Jeopardyssa

      Telkusta tulee mainos ohjelmasta, missä vilahtaa Martina. Ai vitsi odotan sitä jaksoa, missä Martina on. Pääsee taas näy
      Kotimaiset julkkisjuorut
      219
      1053
    10. Faktat kehiin!

      kauanko aiot odottaa kaivattuasi? ja miks?
      Ikävä
      109
      1041
    Aihe