Katselen vihkisormustani, kuten joka päivä,
koskettelen sitä sormillani.
Ajattelen sen paria sinun sormessasi,
siinä verenpunaista, sydämen muotoista rubiinia,
hehkuvaa, murtumatonta.
Muistan sormiesi kosketuksen ihollani,
tunnen rakkautemme, kaipuumme toistemme luokse.
Sydämiin sattuu.
Naapurisellissä istuu murtunut mies,
ikätoverini, myös sormus sormessaan.
Sai vaimonsa sormuksen eilen takaisin,
pudotti sen käräjillä miehen eteen lattialle,
joku vaimon omainen.
Ei haudattu vaimoa sormus sormessa,
kuten mies joskus toivoi.
Rakkautensa jäljet kuitenkin vaimon rinnassa,
ne puukolla tehdyt.
Toiseen sydämeen enää sattuu.
koskettelen sitä sormillani.
Ajattelen sen paria sinun sormessasi,
siinä verenpunaista, sydämen muotoista rubiinia,
hehkuvaa, murtumatonta.
Muistan sormiesi kosketuksen ihollani,
tunnen rakkautemme, kaipuumme toistemme luokse.
Sydämiin sattuu.
Naapurisellissä istuu murtunut mies,
ikätoverini, myös sormus sormessaan.
Sai vaimonsa sormuksen eilen takaisin,
pudotti sen käräjillä miehen eteen lattialle,
joku vaimon omainen.
Ei haudattu vaimoa sormus sormessa,
kuten mies joskus toivoi.
Rakkautensa jäljet kuitenkin vaimon rinnassa,
ne puukolla tehdyt.
Toiseen sydämeen enää sattuu.
Vastaukset 1
Vanhimmat
suurta rakkautta,
kaipausta,
surua -
elämää ja sen
harmaata puolta.
Kauniisti sait taas
sanat soviteltua :))
t. sama vieläkin