Olen niin kyllästynyt tähän elämään
pystyykö kukaan enää, anteeksi antamaan
Itseäni etsin taas, rajalta hiljaisuuden
katson ristejä maassa, pyhän maan
hautoja, joissa sielut huokaa menneisyyttään
lauseita kivissä, tunteita ikuisen rakkauden
katson ylös, tahtoisin itsekin jo löytää sen
en luovuttaa elämää, vaan löytää valon
ja kokea Hänen Rakkauden.
pystyykö kukaan enää, anteeksi antamaan
Itseäni etsin taas, rajalta hiljaisuuden
katson ristejä maassa, pyhän maan
hautoja, joissa sielut huokaa menneisyyttään
lauseita kivissä, tunteita ikuisen rakkauden
katson ylös, tahtoisin itsekin jo löytää sen
en luovuttaa elämää, vaan löytää valon
ja kokea Hänen Rakkauden.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joskus tunne tuo jo mielen valtaa,
kun ristiriidat mieltä raastaa,
mutta Hän kaiken meille anteeksi antaa,
Hän rakkaudellaan ja valollaan
meidän tietämme ohjaa,
Hänen viitoittamaa tietä voimme turvallisin mielin matkata..........
Hei etsijä myös.
Olen taivaalle niin usein katsonut, kyyneleet poskistani kaulaa pitkin valuen ollut valmis ottamaan sen askeleen johonkin itselleni suureen ja tuntemattomaan, turvalliseen, valmis tunnustamaan kaiken roskan mitä vuodet on mukaansa itseeni jättänyt. Jotenkin ne jalat on aina liimautuneet paikoilleen askeltakaan ottamatta.
Kuulostaa aidolta.
Meille jokaiselle on annettu oma etsikkoaika....
ensiaskeleet ovat vaikeimmat ottaa ja antaa itsensä sellaisena kaikkine vikoineen mitä on..
Hänen edessään olemme kuitenkin kaikki samanlaisia oli meidän viat ja rikkeet sitten
millaisia tahansa....
ottaessasi ensiaskeleen on sinun senjäkeen
helpompi jatkaa matkaa ja turvautua Häneen....
ne kyyneleet mitä nyt olet vuodattanut
muuttuvat ilonkyyneleiksi.....