Inhimillinen tekijä kannattaa katsoa tänään, sillä siinä on aikuistunut adoptiolapsi, lapsen biologinen äiti ja adoptioäiti. Lapselle voi olla tärkeää, jotta hän oppisi hyväksymään/tuntemaan itsensä, hänen täytyy tietää enemmän taustastaan kuin biovanhemman/vanhempien nimet. Mahtava lukuelämys oli myös lukea kirja: Kenen lapsi.
Kirjan on kirjoittanut k.o ohjelman aodoptioäiti Tuula Kasanen. Katsokaa ja lukekaa myös kirja!
Kirjan on kirjoittanut k.o ohjelman aodoptioäiti Tuula Kasanen. Katsokaa ja lukekaa myös kirja!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Televisiota tulee katsottua vähän, mutta ohjelma tuntuu mielenkiintoiselta!
Olipa hyvä adoptio-ohjelma eilen. Hämmästyttävän hyvin olivat adoptioäiti ja bioäiti asian hoitaneet. Kaikki kun päättyisi aina noin onnellisesti!
sillä Tuula Kasasella muita lapsia? Entä sillä bioäidillä?
Molemmilla oli muita lapsia: adoptioäiti sai adoption jälkeen tyttären, ja bioäidillä oli uusi perhe, jossa käsittääkseni poikalapsia.
ja hyvä oli myös kirja. Kirja "Kenen lapsi" antaa kertalukemisen jälkeen tunteen, että pakko on lukea uudelleen. Tuula Kasanen on koonnut kirjaan adoptiolapsien ja myös au-lapsien kokemuksia, miten ovat kokeneet elämänsä, ilman biologista vanhempaa (vanhempia) tai sukua.
Varsin monille omien juurien etsiminen ja löytyminen on vasta tuonut eheytymisen ihmisenä ja valtaosa oli jo keski-ikäisiä siinä vaiheessa.
Liikuttavia ja jännittäviä kertomuksia.Tuula Kasanen sai miehensä kanssa 1.5v adoption jälkeen biologisen tyttären. Lukekaa kirja!
Olen itsekin lukenut kirjan ja samoin voi sitä lämpimästi suositella !
Itse sain kirjasta vahvistusta sille että adoptiolasten biologisten vanhempien etsiminen/löytäminen on todella tärkeää. Näin olen kyllä aina ajatellut.
Kirja (ja ohjelma) herätti myös mietteitä siitä, miten korvata tai paikata sitä, että aina ei ole mahdollista (varsinkin kv-adoptioissa) saada ikinä mitään tietoa lapsen biologisista vanhemmista. Vaikka kuinka tietoa yrittäisi hakea.
Ohjelmassa esiintynyt adoptioäiti korosti moneen kertaan sitä, että hän on varma asemastaan adoptiolapsen äitinä. Minusta tuntui siltä, että ei hän niin varma ollut, kun sitä niin monta kertaa korosti. Adoptoidun ja bioäidin katseista olin näkevinäni semmoisia ajatuksia, joita ei sanottu ääneen. Ihan kuin heidän olisi pitänyt vakuuttaa adoptioäidin "äidin asema", vaikka heistä tuntui toiselta. Kumma kohta oli sekin kun haastattelija kysyi, mitä yhteistä adoptiotyttärellä ja adoptioäidillä on. Adoptoitu sanoi, että "ei mitään" ja adoptioäiti kiirehti sanomaan, että on heillä samanlainen suhtautuminen maailmaan. Vaikutti vähän hätäiseltä todistelulta ja puolustelemiselta. Kaikki kolme oli kyllä harvinaisen rohkeita, kun menivät televisioon ja ohjelma oli tosi hyvä.
sitten adoptioäiti oli aamutv:ssä ja kertoi, että on onnellinen lapsen puolesta, kun tämä löysi bioäitinsä. He vanhemmat olivat nähneet, että lapsi "etsi/kaipasi" juuriaan. Oli aika jännä juttu miten sattuman kautta selvisi , kuka ja missä bioäiti oli ja asui. Lopputuloksena kaksi äitiä. Kaikilta naisilta löytyi kypsyyttä ja tasapainoisuutta kun tulivat julkisuuteen. Varsin mielenkiintoisia kohtaloita on myös adoptioäidin Tuula Kasasen kirjassakin Kenen lapsi.
Samoin ajattelen, että naiset olivat tosi rohkeita tullessaan henkilökohtaisesti julkisuuteen kertomaan aika aroista asioista. Adoptioäiti teki mielestäni pientä historiaa ja erimerkkiä, kun hän on julkisuudessa puolustanut lasten oikeuksia alkuperänsä tuntemiseen. Perinteisesti on jotenkin ajateltu, että adoptiolapset kuuluvat enemmän heistä huolehtineille adoptiovanhemmille kuin heidät hylänneille biol.vanhemmille. Kaikesta tästä huolimatta ohjelmassa esiintyneelle adoptioäidille lapsen suhde biologiseen äitiin ei ollut mielestäni niin helppo kuin hän antoi ymmärtää. Ymmärrän sen täysin. Mainitsihan hän senkin, että biol.äidin asuminen kaukana Lapissa luo eräänlaista alueellista turvaa hänelle. Olin huomaavinani kuitenkin monta kohtaa, jossa adoptioäiti hätkähti tai puolusteli asemaansa. Pidän häntä sankarina, kun on nostanut aiheen esille, mutta epäilen asian olevan hänelle todella haastava kuten myös biol.äidille.
Kun biologinen äiti kesken lauseen mainitse että meistä on tullut adoptioäidin kanssa "ystävät" mutta se "ystävät" sana jotenkin murtui lauseessa ja bioäiti oli jotenkin epävarma siinä...ihmetytti se vakuuttelu että (adoptioäiti) on varma aemastaan jne .. Ei tainnu Tuula Kasanen ollakkaan niin varma asemastaan, jäi vaan sellanen tunne.
Miksi pitää kyseenalaistaa ihmisten tuntemukset joista he kertovat ?
Ei kukaan, ei todellakaan kukaan, ulkopuolinen voi tietää paremmin kuin kyseinen ihminen itse miten asian kokee !!! Ei missään asiassa !
Adoptioäitinä tiedän erittäin hyvin että kyseinen adoptioäiti voi aivan todella kokea asiat niin kuin hän kertoo !!!
Tietenkin adoptioäiti (ja muut ohjelmassa esiintyneet) voivat kokea juuri niitä tunteita, joista he ohjelmassa kertoivat. Minäkin uskon siihen. Ihminen voi kuitenkin tuntea samaan aikaan useita jopa keskenään ristiriitaisia tunteita. Osa näistä jää usein kertomatta. Esimerkiksi adoption yhteydessä biologinen tai adoptioäiti voi aivan hyvin kokoa sekä iloa, surua, vihaa, rakkautta, katkeruutta, kiitollisuutta, ikävää ja onnea. E