Kuvittele tilanne, jossa asut solukämpässä. Sulla on yks kämppis. Kuvittele, että kun olet lähdössä jonnekin, hän kysyy minne menet ja mitä teet. Kuvittele, että näin tapahtuu lähes joka päivä, viikosta toiseen... Menot ei muutu, eivätkä ole kiinnostavia. Ne ovat tavallisia menoja mitä nuoret aikuiset tekee. Onko tällainen enää normaalia? Mua on vaan alkanu ärsyttää, koska en mielestäni ole täysi-ikäisenä tilitysvelvollinen jollekin ihmiselle jota en tunne. =/
Kuvitelkaa myös tilanne, jossa tuo toinen henkilö odottaa milloin tulet, vaikka normaalisti menisi aikaisemmin nukkumaan. Tämä on ahdistavaa... Yks ilta oli silleesti, että joku pirautti ovikelloo myöhään illalla ja solukämppis jo nukkumassa. En menny avaamaan kun on kauhee pelko ketä oven takana voi olla (kaverit soittaa ennen tuloa). No, sit tää solukaveri tulee huoneesta ja pyytää mua aukasee oven. Kysyin eka onko soittaja joku hänen kaveri. Kuulemma oli. Kysyin miksei itse voi avata. Kuulemma siks, ku on pyjamassa. Sitten avasin oven, ja lähin omaan huoneeseen. Sitten tää solukaveri kuitenkin yhtäkkiä pystyy olemaan pyjamassa kaverinsa edessä. Hetkeä myöhemmin solukaveri tulee (ku vieras on lähteny) ja sanoo, että pitäis aina avata ovi, mutta eka kysyä kuka siellä. Eikä mun selittelyt auta, että yö on sopimatonta aikaa vierailla, on pelko avata ovia yöllä, omat kaverit ei tule yöllä ja muutenkin ilmoittavat ensin...
Olenko minä jotenkin tossun alla?? Tuntuu että eläisin jossain avioliitossa, jossa toinen vaan määräilee ja pomottaa... Ehkä taidan olla liian itsekäs... =( Ehkä pitäis tehä niin, että seuraavan kerran ku lähen ulos lenkille ja hän kysyy minne meen, mitä teen (ja mahdollisesti millon tuun), niin taidanpa sanoa etten oo tilitysvelvollinen...Vai mitä itse tekisitte tällaisessa tilanteessa? PS.Muuten solukaveri on ihan ok, mutta toi kyttäily ja määräily ei oo kivaa. =(
Kuvitelkaa myös tilanne, jossa tuo toinen henkilö odottaa milloin tulet, vaikka normaalisti menisi aikaisemmin nukkumaan. Tämä on ahdistavaa... Yks ilta oli silleesti, että joku pirautti ovikelloo myöhään illalla ja solukämppis jo nukkumassa. En menny avaamaan kun on kauhee pelko ketä oven takana voi olla (kaverit soittaa ennen tuloa). No, sit tää solukaveri tulee huoneesta ja pyytää mua aukasee oven. Kysyin eka onko soittaja joku hänen kaveri. Kuulemma oli. Kysyin miksei itse voi avata. Kuulemma siks, ku on pyjamassa. Sitten avasin oven, ja lähin omaan huoneeseen. Sitten tää solukaveri kuitenkin yhtäkkiä pystyy olemaan pyjamassa kaverinsa edessä. Hetkeä myöhemmin solukaveri tulee (ku vieras on lähteny) ja sanoo, että pitäis aina avata ovi, mutta eka kysyä kuka siellä. Eikä mun selittelyt auta, että yö on sopimatonta aikaa vierailla, on pelko avata ovia yöllä, omat kaverit ei tule yöllä ja muutenkin ilmoittavat ensin...
Olenko minä jotenkin tossun alla?? Tuntuu että eläisin jossain avioliitossa, jossa toinen vaan määräilee ja pomottaa... Ehkä taidan olla liian itsekäs... =( Ehkä pitäis tehä niin, että seuraavan kerran ku lähen ulos lenkille ja hän kysyy minne meen, mitä teen (ja mahdollisesti millon tuun), niin taidanpa sanoa etten oo tilitysvelvollinen...Vai mitä itse tekisitte tällaisessa tilanteessa? PS.Muuten solukaveri on ihan ok, mutta toi kyttäily ja määräily ei oo kivaa. =(
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jos siellä on kotona ollut sellainen tapa, että vessareissua myöten raportoidaan. Kai siitä on sitten vaikea päästä eroon.
Sitten hänellä voi olla jokin pelko ja haluaa suurin piirtein tietää, että koska tulet (ei uskalla nukkua ennen).
älä asu soluasunnossa ei ne ole tarkoitettu,rauhaa ja omaa tahtoaan noudattavien asunnoiksi.
Avatkoon itse ovensa vaikka sitten pyjamassa tai ilman . Mitä pitää kysyä kuka siellä on .
Onko se sun solukaveris ihan ajan taslla missä mennään. .
Tee sielle selväksi että öisin ei kukaan liiku tai muuten... Tai ruuvaa se ovi irti ja pistä nijaamna sen huoneen ovee vasten . Siinä sitä on ovee koko rahan edestä
Meidän mökki on Savossa. Kaupassa käyntikin on ihan mahdotonta, kun naapurit kyselevät ummet ja lammet kaikesta meidän asioista. Viattomasti sitä sitten kertoo kun toinen kysyy, ja ties millaisiksi ne jutut sitten vääntyvät, kun savolaiset niitä keskenään sitten käsittelevät.
Mutta kysyppäs heiltä mitään!
"Mitä kuuluu? "
"No, mitäs, mulle vai?"
"Paljonko kello on?"
"Ai, nytkö?"
"Onko mökillä paljon lunta?"
"No, kyllä nuo männyt vielä näkyy"
Taitaa olla sun kämppiksesi samaa maata.
Savosta lähtöisin ja siellä kyllä juorut pikkukylillä liikkuvat. Mutsi asuu vieläkin siellä. Yksi huvittava tapaus muistui mieleen, kun mutsi oli ruokakaupasta tulossa. Alakerran mummeli oli jo valmiiksi kytiksellä ovellaan, muka jotain asiaa. Yhtäkkiä nappaa mutsin ruokakassin ja tarkastaa sen ett mitä ostit!
Jos rahatilanne olis toinen, niin tietysti haluisin asua ihan muualla vaikka jonkun tutun kaverin kanssa tai yksinki ois parempi. Mut ku tulot on pienet, niin ei voi mitään tälle asumisjärjestelylle. Oon aikasemminki asunnu solukämpässä erilaisten ihmisten kanssa, mutta ei kukaan oo ikinä tällä tavalla seurannu mun menoja. Esim. hän on omassa huoneessa lukemassa kirjaa ja minä oon lähössä ulos, niin heti kuuluu: "(nimeni), minne oot menossa?" Hhmmp... Vastaavasti hän jos ite lähtee jonnekin, hän ilmoittaa minne menee, vaikka minua ei asia kiinnostaisi. Ennen ku asuin kahen kaverin kanssa, ni ei ne ikinä mitään udellu mun menoista... Mut tää tyyppi vaikuttaa ihan siltä kuin olis mun äiti. Vaikka en tollaset mittasuhteet saanutta holhousta kaipaa. Tämä on oikeasti ärsyttävää. Pitäs varmaan oikeesti saada itseään niskasta kii ja sanoo jotain tyyliin "En minä minnekään ihmeelliseen paikkaan oo menossa. Oon menossa paikkaan x, niinku oon tehnyt joka tiistai tähän samaan aikaan, joten pitäis sun jo tietää" . On mullaki ongelma... =/ Ärsyttää oma rohkeuden puute etten oo vieläkää asiasta sanonu hänelle. Itse asiassa alussa se ei häirinny, mutta nyt ku tätä on jo jatkunu niin pitkään niin määräily ja menoista utelu pursuaa jo korvista ulos. Plaah...
Meen Pirkkoa tapaamaan.
Voi olla että kämppiksesi luulee teidän olevan hyviä ystäviä! Heidän kanssaanhan jutellaan mitä halutaan ja kerrotaan kaikki...Ehkä hän ajattelee että olette hyviäkin ystäviä. Tiedätkö onko hänelle muita "ystäviä" kuin sinä? Ehkä hän kaipaa hirveästi jotain läheistä kaveria.
Nyt on keskustelun paikka koska et todellakaan ole tilivelvollinen menoistasi ja tekemisistäsi.
Jos välinne ovat muuten ihan hyvät,niin yritäpä keskustella asiasta ihan ystävälliseen sävyyn kämppiksesi kanssa.
Esitä kysymyksiä; Miksi hänelle on niin tärkeää saada tietää kaikki menosi? jne...
Toinen vaihtoehto on tietenkin ottaa tiukka linja;
Kämppis: "Minne menet,koska tulet?"
Sinä: "Menen kaupungille/kylille,en tiedä koska tulen takaisin."
radikaalimpi vaihtoehto on todeta että mitä se sulle kuuluu...
Toivottavasti saat jonkun ratkaisun ongelmaan :)
Kiitti! Mut sitten jää viel tuo hänen määräilynsä... Taitaa kuulua hänen luonteenseensa... Esimerkkinä vaikka se oven aukaisemisjuttu, josta jo kerroin. Tosi outoa! En ymmärrä, onko sillä naisella kaikki ihan kotona, vaikka muuten vaikuttaa ihan normaalilta... Vai olenko minä tässä jotenki omituinen?
Tänäänki ku olin lähössä ulos hän tuli omasta huoneestaan varta vasten kyselemään, että lenkillekö oon menossa. =/ Siis se ois ok, jos tollasta tapahtus kerran, tai kaks, mutta ku se tapahtuu AINA ku oon jonnekin menossa. =( Ja pinna on palamassa. Eikö hän itse tiedosta tätä, että on vähän liian utelias..?? Ja miksi hänen kuuluis tietää, vaikka kämppis onki? Ihme holhooja. En minä tarvitse mitään sellasta. Kerron ite minne oon menossa, jos haluan. Olen aikuinen ihminen ja pystyn hyvin huolehtimaan itsestäni, ku oon tähänki asti pärjänny.
Mut kiitti vastauksista! Lisää saa antaa mielipiteitä/neuvoja! pakko ottaa tosiaan tää puheeks, koska ei tästä muuten mitään tuu.. Tässä tosiaan tuntee itsensä tossun alla olevaks, vaikka tyyppi ei ees tunne mua...
PS.Onpa helpottavaa purkaa tätä jonnekin, ku ei ihan viitti tällasta kavereillekaan kertoo..Kuulostaa kai vähä lapselliselta koko tää mun ongelma. Mut mä lupaan ottaa itteeni niskasta kiinni ja seuraavan kerran ku kyselee, niin kysyn miks se niin kiinnostaa.
Ainakin mun kokemukseni mukaan (yhestä lahkosta) niin ne luulee että ihan kaikkien yksityiselämä kuuluu niille automaattisesti. (Omissa seurakunnissaan kai kyttäilevät työkseen toisiaan.)
Eivät tajua henk.koht. reviirirajoja - ainakaan MUIDEN rajoja.
Itse eivät selittele eivätkä tajua vihjauksia ym. vaan pitää sanoa aikas rumasti ennen kuin lopettavat utelun.
Kyllä minullakin palaisi päreet.
Ehkä sun kämppiksellä ei ole kaikki kotona. Läheisriippuvainen? Jos ei pidä yksin olosta, tai jotain. Mulla oli sellainen työkaveri kerran, joka oli muuten hyvä ystävä, mutta aina oikeassa. Hän veti niin hirveät pultit aiheista, joissa ei ollut mitään suuttumista. Kerroin aina kotona, että tänään se suuttu taas tällasesta.
Menee asian vierestä, mutta esimerkkinä, miten outoja ihmisiä on: kerran lipsahti suusta, etten pidä kirsikkatomaateista. Ups, näin hänen silmistään aina, milloin olin sanonut hänen mielestään jotain karmeaa. Seurasi kauhea kuulustelu, että tarkoitanko nyt varmasti kirsikkatomaattia, ja että nehän ovat hyviä. Viimein hän huusi kuin pasuuna - siis ihan totta! - kuinka hyviä ne ovat. Kerran hän neuvoi minulle tietä jonnekin, ja sanoin käyttäväni raitiovaunua, hän vaati minua käyttämän bussia. Hän huusi ja pauhasi ja viimein kimitti miltei itku kurkussa, että miksi olet tuollainen bussinvihaaja...
Kämppiksesi on varmasti rasittava. On varmasti vaikea kysyä suoraan, että miksi menoni kiinnostavat. Ja se määräily..
Onneksi en itse asu enää solussa. Mutta ei koskaan ole ollut mitään ongelmia. Ihmiset on niin erilaisia, tulevat erilaisista perheistä, eri ympyröistä joissa on omat tapansa hoitaa asiat. Alkuperäiselle sanoisin että vaikuttaa että kämppiksesi on läheisriippuvainen tai sitten ihan oikeasti esim persoonallisuuhäiriöinen. Kannattaa sanoa suoraan mutta ystävällisesti ja riitaa välttäen että mun asiani eivät sinulle kuulu, voisitko lakata kyselemästä.
Nuorempana en vielä osannut, mut nyt osaan. Nimittäin olen opetellut tollaisissa tilanteissa olemaan viileesti ihan hiljaa. En siis sano tollaselle kummia kyselevälle yhtään mitään. Katsoa tillitän jonkin aikaa, olen hiljaa ja poistun paikalta, alan tehdä jotain muuta. JA KYLLÄ TOIMII! Ihan äkkiä nämä kiusalliset turhan kyselijät huomaavat oman tyhmyytensä ja kyselyt loppuu.
Käytän tätä "kikkaa" töissä, kaupassa, kylässä, naapurin uteluissa, sukulaisissa jne. Eli kaikissa niissä tilanteissa, joissa toinen on liian utelias. Ja voin sanoa, että mahtava on vaikutus vaikenemisella. Kokeile vaikka.
Onko se joku dominoiva rekkalesbo kenties??
Se varmaan sit mielessään elääkin "avioliittoa" kanssasi.
Voi fak!
sulla on kuule ongelma tilanne roplematiikka....t:ville viisvuotta
Ystävällisesti ja normaalilla puheella sanot, ett "sori vaan mut haluun liikkua selittelemättä kun sain siitä tarpeeks pentuna, ei sulla oo tässä mitään pelättävää, sopiiko näin" Jos tällainen ei tepsi, hän saattaa olla muuten ongelmainen. Jutteletteko muuten mitään, jos hän vain yrittää smalltalkkia?
Kyllä me jutellaan, mut ihan aika normaaleista asioista. Mut joskus ei vaan jaksa jutella paljoo ja haluun vaan olla ihan yksin omassa rauhassa, vaikka siitäki huolimatta yritän olla kohtelias. Sit on käyny silleestiki, että ku joskus tuun väsyneenä koulusta (jolloin ei keskittymiskyky oo paras), niin toinen tilittää mulle kaikki menonsa tyyliin: kävin kirjastossa, lainasin niitä sellasia-ja sellasia kirjoja. eilen illallla olin ystävän luona elokuvaa kattomassa.
Vaikka ei hänen menonsa mulle kuulu... Tulee vaan olo, että tässä pitää puolin ja toisin tilittää omia menoja... Minä oon sitten vaan vastannu:"joo...jaahas.." Siis ku tätä tapahtuu niin usein, niin mielenkiinto on ja terve uteliaisuus on hävinny multa.
Huomenna oon illalla lähössä ulos, niin saa nähä tuleeko taas utelemaan minne meen ja valvooko vielä ku tuun. Ajattelin tulla vasta aamuyöllä.. Minä vaan haluisin elää ikään kuin rauhassa tätä nuoruuttani, enkä olla jonkun tossun alla... Onneks hän nyt avaa itse oven vieraillensa. Jee.
Kylläpäs olet kiltti ja kärsivällinen. Minä lopettaisin tuollaisen ihan alkuunsa lyhyesti ja ytimekkäästi. Mitä sitä pohtimaan ja vatvomaan viikkokausia. Ei se tietysti ole pahasta olla kiltti. Kuitenkin täytyy osata vetää ne rajat, sen verran itsekäskin on osattava olla. Ei tarvitse loputtomasti vaan myöntyillä ja sopeutua toisen mukaan. On hyvä opetella pitämään puolensa, ei sen silti tarvitse olla riitaa tai epäystävällisyyttä. Tuntuu että pelkäät liiaksi vahingoittavasi toisten tunteita. Et voi kuitenkaan joustaa loputtomiin. Sinulla on oikeus omaan yksityisyyteen. Ole jämäkkä, mutta ystävällinen ja ota homma haltuun.