Tiesittekö jo pienenä lapsena olevanne eri sukupuolta kuin mitä muut väittivät?
Meillä 5-v poika, joka on pari vuotta ainakin halunnut olla tyttö. Kaikissa rooli leikeissäkin on aina äiti tai tyttö. Postimyynnissä tuli vahinkossa pojan pyjaman sijaan tyttöjen yöpaita ja tuo vaate on pojan lempivaate, aina pitäisi saada yöksi juuri se päälle. Tietää kuitenkin kasvavan isona mieheksi, näistä asioista kun on keskusteltu. Olen tosin myös sanonut, että jos aikuisena haluaa olla vielä tyttö, niin se on mahdollista.
Sillä vaan kyselen, että miten tuota kasvattaa?
Pelkään, ettei kukaan halua olla poikamme kaverina kouluikäisenä ja varmasti kiusataankin. Haluaisin kuitenkin, että olisi ylpeänä oma itsensä, mutta ei kuitenkaan mainostaisi tai ärsyttäisi ketään tahallaan asialla.
Voikohan olla ohi menevä vaihe? Tosin epäilen sitä, kun tätä on kestänyt niin pitkään.
Toiset 5-v pojat ihailevat hämäkkimiestä tai vastaavaa, niin meidän poika haluaa olla muumimamma!
Meillä 5-v poika, joka on pari vuotta ainakin halunnut olla tyttö. Kaikissa rooli leikeissäkin on aina äiti tai tyttö. Postimyynnissä tuli vahinkossa pojan pyjaman sijaan tyttöjen yöpaita ja tuo vaate on pojan lempivaate, aina pitäisi saada yöksi juuri se päälle. Tietää kuitenkin kasvavan isona mieheksi, näistä asioista kun on keskusteltu. Olen tosin myös sanonut, että jos aikuisena haluaa olla vielä tyttö, niin se on mahdollista.
Sillä vaan kyselen, että miten tuota kasvattaa?
Pelkään, ettei kukaan halua olla poikamme kaverina kouluikäisenä ja varmasti kiusataankin. Haluaisin kuitenkin, että olisi ylpeänä oma itsensä, mutta ei kuitenkaan mainostaisi tai ärsyttäisi ketään tahallaan asialla.
Voikohan olla ohi menevä vaihe? Tosin epäilen sitä, kun tätä on kestänyt niin pitkään.
Toiset 5-v pojat ihailevat hämäkkimiestä tai vastaavaa, niin meidän poika haluaa olla muumimamma!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sanoisin että antaa kasvaa rauhassa ja olla sukupuoli neutraali asioissa ja antaa hänen tehdä niinkuin haluaa. Sitten isompana asia kyllä pitäisi varmistua mitä haluaa tehdä asian kanssa. Kyllä melkein kaikkia lapsia kiusataan joten vaikea siltä on välttyä.
Tiedän, että kaikkia lapsia kiusataan enemmään tai vähemmän joskus, enemmän huolettaa, että ei saa kavereita erillaisuuden vuoksi. Silloin voi kiusaaminen tuntua aika pahalta, kun on yksin kaikkia vastaan. No näin tuskin käy kuitenkaan.
En tunne lapsien asioita tämän enempää, koska olen ollut aina vain tyttömäinen poika, mutta mielestäni on helppoa sopeuttaa ympäristö jo lapsena siihen, että on erinlainen. Tuolloin on helppoa jopa käsitellä hoitoja. Sinun pitää muistaa ja kertoa lapsellesi monesti, ettei asia kuulu mielenterveydenhoidon piiriin, koska jopa lääkärit lähettävät transsuja mielisairaalaan.
Itse olin lapsena levoton... Antaisin lapsen tehdä mitä haluaa ns. sääntöjen puitteissa ja muistuttaisin elämänvalinta tilanteissa ongelmasta ja ettei väkipakolla tarvitse näytellä miestä. Minun levoton elämä ns. normalisoitui päästyäni kotoa pois kunnes minun olisi jälleen pitänyt elää kuin pikkulapsi hohouksessa ja nyt kun paras hyvinvointi on menetetty ja ahdistus tuonut olutvatsan ja ikä rintakarvat, niin ei ole hienoa vetäistä mekkoa päälle. Miehenä en osaa elää.
>Toiset 5-v pojat ihailevat hämäkkimiestä tai vastaavaa, niin meidän poika haluaa olla muumimamma!
---
Turha huolehtia etukäteen. Anna nyt lapsen leikkiä ja kehittyä vapaasti.
Mahdollinen transsuuntautuneisuus ilmenee vasta myöhemmin. Tärkeintä on lapselle vanhempien varaukseton tuki kehittyä sellaiseksi ihmiseksi kuin tulevaisuus sitten tulee näyttämään.
5-v. on vielä kovin nuori, jotta aiheesta voisi vetää mitään johtopäätöksiä puoleen taikka toiseen. Onneksi valveutuneena vanhempana osaat seurata lapsesi kehitystä ja tarvittaessa tukea lastasi.
Omat ensimmäiset transkokemukseni kylläkin ajoittuivat tuonne n. 5-vuoden ikään.
chättäsin yhen tytön(20-25v) kans tiitti-tilanteestani..Hän sanoi ett hänellä ollut yks veli joka juuri 5-vuotiaana halusi olla tyttö/tai leikkiä tyttöä..sukkahousuja ei kuulemma annettu pitää leikeissä..mut kengät ja mekko oli pakko saada..en tiiä yhtään minkä mikäinen tämä veli nyt on mutta..kuulemma (kait 18v) tuota "tyttömäisyyttä" sillä vain ollut lapsena.
joten siinä sulle kans rohkaisua,mut mielestäni erittäin oikeeseen aikaan tiedotat asiasta..uskon että tästä tulee tähän enempikin juttua..muidenkin koettuja tositilanteita siis.
toisaalta onhan sekin mahollista ettei tämä kyseinen herra enää oo kertonut siskolleen mitä sivilii-elämässään tekee "naisjuttujensa" kans jos siihen viel ylipäänsä taipumusta,mut sättääjä teki ainakin mulle selväks ett vain lapsena tuota esiintynyt ja se oli siinä!
eiks täst nyt kommentteja tuukkaan enempi:(...aattelen tuon äidin puolesta..
Mä leikin kanssa alle koulu ikäsenä tyttöä pukeutumista myöden.Nyt n.30 ja edelleen tunnen olevani väärässä kropassa.Olen vaan jotenkin saanut pidettyä sen taka-alalla elämässä menestymisen myötä.Vaan joka päivä se päässä soi olet nainen,nainen...
Transystäväni suulla:
- Ihan sama kokemus.
Hänellä tosin ikää jo yli 50. Varhaisesta lapsuudesta alkaneet tyttönä leikit eivät jääneet minnekään. Ne oli pakko opetella pitämään piilossa, mutta vapaa-ajalla ne putkahtavat luonnostaan esiin.
aijaa mikäköhän mus on ku vast jotain 15-17v kokeilin naisten hepeneitä ekaa kertaa oisinkohan ollut jopa 17v ..mut muistan että tykkäsin kyl sukkahousuista pentuna..taidettiin jouluna aina pukea tontuks mut ei tiestenkään hametta mut ne punaset sukkahousut muun muuassa!mut kaikki muu oli kyl sillee miehekästä muussa pukeutumisessani..ai nii ja tyttöjen jumppatossut 1-2 luokalla mul lähinnä repussa vain..en tiiä miks en niit koskaan liikunnassa käyttänyt..ehkä huomasin ettei muutkaan pojat..mut ihan mekkoilu ja korkokenkä puolelle "vasta?" 17 veenä..
Tuo "tyttöyden" löytyminen vaihtelee paljon. Jotkut löytävät sen jo lapsena, joillakin se voi mennä hyvinkin myöhäiseen ikään.
Tärkeintä on, että lapsi kokee ja tietää, että hänestä pidetään ja rakastetaan sellaisena kuin hän on. Missään nimessä ei saa pakottaa häntä olemaan jotain muuta kuin mitä hän on ja haluaa olla ja tehdä. Kaikesta huolimatta mitä elämässä eteen tuleekiin niin tärkeintä on, että lapsella on hyvä ja vahva itsetunto ja että hän on saanut vanhemmiltaan huolenpitoa, huomiota ja rakkauta.
Tärkeätä on myös, että persoonallisuuden ja luonteen piirteet tunnustetaan ja ettei meikäläiset pidä siitä yhtää sen enempää kuin naisetkaan, että heidän asioihin / yksityisyyteen / itsenäisyyteen puututaan.
Olisin huolestuneempi jos päässä soisi, että olen Bat Man ;) Ärsyttää myös, että joku soittelee minulle, että olet nainen tai Bat Man tai jotain muuta.
Minä olin ylivilkas, koko kulmakunnan varoittava esimerkki,millainen ei saa olla. Pilkkasin köyhiä, olin ylimielinen opettajia kohtaan, luuhasin mikä missäkin ja olin ilkeä.Lintsasin ja karkasin koulusta enkä tehnyt läksyjä koskaan ajoissa jos lainkaan. Kiroilin mm pyhäkoulussa ihan vaan huvin vuoksi, poltin tupakkaa ja join kotiviiniä ja olutta kun vain jostain sain.
Oikeastaan aika tavallinen lapsuus nykypäivän mittapuun mukaan.
Muuten olin söpön nätti pikkupoika, joka tykkäsi nätistä vaatteista ja leikki tyttöjen kanssa.
No nyt olen ruma vanha akka,jota pilkataan, mutta edelleen tavallista ehtivämpi ja olut ja viini maistuuvat vanhaan malliin :) Ja jos mahdollista, nii nyt leikkikaverit ovat poikia....Ja muutenkin pilkka on sattunut omaan nilkkaan...hah.
Niin se vaan maailma muuttuu....tulipava vaan mieleen.
Minä olen aina ollut yliahdistunut ja vilkas ja vetänyt puoleeni häiriötekijöitä ja väärinymmärtäjiä. Nyt elän ensimmäisiä päiviä moneen vuoteen rauhallista kotielämää jonka mielestäni jokainen on ansainnut ja koetan vielä löytää elämäni.
Kivuliasta on elämä ollut ottaen huomioon, että olen tavanomainen yksityisihminen, en siis poliitikko taikka julkkis. Eräät häiriöiksi katsotut jutut on hauskojakin ollut.....
Minä en saanut lapsena leikkiä nukeilla,
vaan minut pakotettiin poikein leikkeihin
ja siksikö minusta tuli tällainen?
Enpä usko että tuolla oli mitään vaikutusta asiaan, kohtalo on kirjoitettu jo etukäteen
Niin, tuli dokumentti transsukupuolisista lapsista
Siinä oli 8-vuotias tyttö, joka halusi olla poika.
ja samanikäinen poika, hame päällä.
En tiedä meneekö suomessa läpi, että poika (nimeltä mikko) menee kouluun hameessa ja haluaa itseään kutsuttavan Maijaksi.
Ehkä ei kuitenkaan kannata tukahduttaa lapsen henkistä sukupuolta, jos on mahdollista mennä kouluun tyttönä, niin mikäs siinä. (tämä on kaiketi riippuvaista lapsen ulkonäöstä) hormoneja ei saa syödä kuitenkaan kovin nuorena.
Filippiineillä, jossa näitä lapsia on paljon enemmän kuin suomessa, koulua voi käydä tyttönä (saa jopa pitää pitkän tukan)
Suomessa, jos lapsen todellinen sukupuoli tulisi koulussa julki, häntä kiusattaisiin. Eivät edes opettajat voisi ymmärtää sellaista...
toivottavasti kaikki käy hyvin, tärkeintä on rakastaa lasta omana itsenään.