Onko se todella niin, että mies ei enää tiedä, että nainen kaipaa tunnetta, jossa hän tuntee olevansa turvassa? Eivätkö naiset muka sitten tunne tarvetta olla turvassa?
Eikö miehen ja naisen suhde syvimmillään olisi sellainen, että kumpikin tuntisi ja tietäisi olevansa turvassa, vapaita olemaan omanlaisiaan ja sellaisenaan rakastettu?
MITÄ sitten kaivataan jos ei tätä?
Eikö miehen ja naisen suhde syvimmillään olisi sellainen, että kumpikin tuntisi ja tietäisi olevansa turvassa, vapaita olemaan omanlaisiaan ja sellaisenaan rakastettu?
MITÄ sitten kaivataan jos ei tätä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Juuri tätähän parisuhde olisi parhaimmillaan. Kirjoitit tosi hyvin. Itse olen aivan samaa mieltä kanssasi. Mies.
tunnetta nainen kaipaakin varmasti, siinä missä mieskin hyvää elämää nostaessa kohti huippua.
Siihen ei sillon muuta kaivata :)
hyvä kysymys,,, kaipaan ennenkaikkea tasavertaista kaveruutta, samalla läheisyyttä, luotettavuutta ja turvallisuuden tunne ja onni tulee siinä mukana, eikös vain..
Mitä nainen ehkä odottaa miehiltä, millaisia reaktioita miehen on naisessa saatava aikaan, millaisia rektioita saavat naiset miehessä aikaan?
On varmaan niin että nainen odottaa miehen olevan rohkea ja terveenitsetuntoinen mutta ei kuitenkaan liian itsekeskeinen. Nainen odottaa mieheltä turvallisuutta mutta myös salaperäisyyttä, hellyyttä ja lisäksi miehen on oltava seksuaalinen ja intohmoinen. Miehen on myös oltava uhrautuvainen ja otettava nainen aina huomioon, mutta oltava samalla myös määrätietoinen ja vahva, pystyttävä asettamaan tiukkoja rajoja. Nainen kuitenkin odottaa että mies on hienovarainen ja kypsä, puhuu hänestä kauniisti mutta ei kuitenkaan liian imartelevasti, samalla nainen odottaa että miehen on osattava pitää kuitenkin se kuuluisa pilke silmäkulmassa. Nainen on varma että hänen odotuksensa mieheltä ovat jokapäiväisiä ja kohtuullisia, eikä mitenkään mahdottomia.
Mutta rehellisyyden nimissä on sanottava että mies tuskin koskaan yhden persoonan puitteissa täytää samanaikaisesti kovinkaan montaa kohtaa naisen toiveista, sentakia koska mies on naisen kohdatessaan usein yksin ja neuvoton. Miehen kohtaus tilanteesta nainen voi olla ylpeä siitä mitä hän saa miehessä aikaan vain olemalla mitä on, yrittämättä tai tekemättä mitään hän yksinkertaisesti valtaa miehen, saa tunteiden kirjon myrskyn aikaan jos sitä haluaa. Unelmainen on nainen miehen silmissä kun on.
Tämä oli mun maskuliininen arvioni naisen tunnistamattomista odotuksista tai reaktioista miehissä. Ehkä se oli täysin väärä, liioitteleva, riittämätön tai jotenkin muuten pätemätön, sen pystyy arvioimaan vain nainen ja heilläkin on erilaisia mielipiteitä tai kokemuksia meistä miehistä mutta kuitenkin.
on vain viihderomaaneissa, luulisi sen olevan selvää jo jokaiselle 40:n rajapyykin ylittäneeelle ihmiselle..
Naisen on oltava Pamela Anderssonin näköinen mutta vartaloa saa paljastaa vain omalle miehelle makuuhuoneessa. Naiselta odotetaan siroutta, avuttomuutta, herkkyyttä ja hellyyttä. Naisen tulee tukea miestään kaikessa, niin työssä kun harrastuksissa - varsinkin penkkiurheilussa. Naisen tulee olla neitsyt tavattaessa, mutta hallittava ammattilaisen lailla miehen tyydytys. Minkäänlaisia vanhoja suhteita ei katsota hyvällä, eikä entisiin poikaystäviin saa pitää yhteyttä. Nainen ei saa tehdä miesten hommia, vaan hänen on kunnioitettava miehisyyttä ja pyydettävä kauniisti tätä vahvempaa sukupuolta vaihtamaan lamppu. Naisen tulee ymmärtää, kannustaa, hillitä käytöksensä ja edustaa. Naisen tulee laittaa huippuravintolan tasoista ruokaa, oppia rentouttavia hierontamenetelmiä, ylläpitää ulkonäköänsä ja ennaltaehkäistä kaikki vanhenemisen merkit. Naisen tulee itkeä elokuvissa ja tirauttaa pikkuitkuja silloin tällöin, jotta mies tuntisi itsensä vahvemmaksi ja tuon suloisen ja avuttoman naisen suojelijaksi.
NO ON PROVO ;))
Mitä siinä oikein on? Duckki ei lähtis sen matkaan edes vakavasta rahasta :O Sehän sulais saunan lauteille kun on puoliksi muovista tai mistälie kyhätty kuvatus, höh? :/ Noissa muissa kohdissa on kyl lievästi ideaa ;P Vitsi-vitsi :)))
D. "luomakunnan ruosteinen kruunu" Duckzoni ;)
Kysymys olikin naisen salaisista tiedostamattomista haluista tai toiveista, ehkä unelmista. Kyllä minä luulen että osa miehistä on kokemuksensa perusteella niistä ainakin osittain tietoinen.
Mun elämän ja perheen tärkein turva olen minä. Minussa on kaikki se vahvuus mitä vaihtelevissa tilanteissa ja eteen tulevissa tarvitaan. Puolustan itseäni ja perhettäni viimeiseen hengenvetoon, aseet siihen on olemassa.
En siis tarvitse miestä tunteakseni olevani turvassa.
Jos mä nyt jotain kaipaan niin tasavertaista kumppanuutta.
Vaikuttais siltä että erostas olis jotakuinkin plus miinus 5 vuotta...
Jotenkin me kaikki reagoidaan samalla tavoin eron jälkeen etenkin jos on huollettavia lapsia kotona: raivo, lauhtuminen, huonommuus (enks kelpaa kellekään), itsetunnon kohotuksen tarve (joillakin lievemmin, joillakin vahvemmin) ja sitten aletaankin löytämään itsestä uusia piirteitä, jonkinlaista vahvuutta kun havaitaan että on pärjätty miten kuten.
Mä en oo kaikkia sunkaan kirjoituksias lukenu mut simmonen käsitys mul on tullu että sä oot vahvistanu itsetuntoas opiskelemalla. Nyt kun oot yhä parisuhteista vapaa, oot ettinyt jotain laajempaa tarkotusta elämälles niinku se auttamishalu, olikse jotain yhteiskunnallista? Lapsia? Syrjäytyneitä? Vanhuksia? Jotain sen tyyppistä kuiteski.
Mut anyway, sust niinku paistaa läpi, ett tietty suru pitää painaa piiloon ja pätee muulla tavoin. Älä ny suutu mut vaikuttas siltä että se suru on parisuhteen puuttumisesta johtuvaa. Nainen sinussa ei pääse esiin täydellä teholla ja siksi sussa korostuu terävästi tuollainen Mä Pärjään Kyllä ja Puolustan Lapsiani.
Ai miks mä kirjotan sulle tällai? No siks ku vaikutat aika paljo minulta parin vuoden takaa...
Sä oot vissiin kans niitä naisia jotka myönnettyään tuon parisuhdetarpeensa alkavat pehmentyä eivätkä enää oo miehiin päin pelottavan vahvoja. Sit sä voit tavata uuden rakkauden.
Filosofista pohdiskelua, ihanaa! Kiitos!
Myönnän lähes kaiken ;) mutta erosta on jo 9 vuotta. Kaikki siihen liittyvä on jo käsitelty ja hyväksytty. Vuosia siihen meni monta ja työtä vaati ihan olan takaa.
Parisuhdetta laajempi tarkoitus mun elämällä onkin. Mutta surullinen en ole. Sen väittämän kiellän jyrkästi. Päin vastoin, oon hirmu tyytyväinen. Enkä mä yritä päteä...miks yrittäisin...mä vaan oon luonnostaan niin hyvä ;))
Jos naisellisuus on sitä ettei pärjää yksin niin en todellakaan halua päästää naiseutta täysin kukkaan. Pitäisikö mun pukeutua kukkamekkoon ja tunnustaa maailmalle avuttomuuteni? Ihan oikeesti?
En suuttunut, tässä kiireessä yritän jotain vastausta aikaansaada, kotikone rikki...
On aivan väärin olettaa että joku itsensä ulkopuolinen taho synnyttäisi turvallisuutta, silloinhan sysää vastuun jollekulle muulle, jota on sitten kätevä syyttää jos tunteekin olonsa turvattomaksi...
tuon ns. turvallisuuden tunteen eri ihmiset varmaan käsittävät vähän eri tavalla.
Itselleni antaa "turvallisuuden" tunteen tietoisuus siitä, että mies jakaa kanssani vastuun perheestämme. Minun ei tarvitse stressata kaikesta yksin.
Just noin. Turvallisuus on sisäsyntyistä. Ellei kysymyksessä ole oikeasti poikkeustilanne esim sota tms.