eri yhteyksissä on ollut keskustelua ihastuksen kohteen "piirittämisestä" ja siitä onko sillä mitään tehoa. en ole oikein saanut kunnon käsitystä ko. asiasta ja siksi
nyt kysynkin, etenkin teiltä, arvoisat noin 40 vee naiset,
missä kulkee vakavan kiinnostumisen ja sen esilletuomisen ja todellisen piirittämisen raja,
ja onko sillä todellista vaikutusta, suuntaan tai toiseen?
nyt kysynkin, etenkin teiltä, arvoisat noin 40 vee naiset,
missä kulkee vakavan kiinnostumisen ja sen esilletuomisen ja todellisen piirittämisen raja,
ja onko sillä todellista vaikutusta, suuntaan tai toiseen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mitä tarkoitat piirittämisellä? Tarkoitatko negatiivisessa mielessä kuten häiriköintiä vai lähinnä flirttailua? Netissä vai tuolla mualimassa?
ihan tarkoitin elävässä elämässä ja enemmänhän se menee tuonne flirttailun puolelle.
otetaan tähän simppeli esimerkki, samalla muotoilen kysymystä uudelleen.
eli vaikka näin: mies on todella kiinnostunut naisesta, haluaisi tavata ja ehkä viedä juttua pidemmälle, nainen on myös hieman kiinnostunut mutta jostain syystä kahden vaiheilla eikä osaa tehdä ratkaisua jatkaako juttua vai ei.
joten kuinka pitkälle mies voi viedä kiinnostuksen esilletuontia sen vielä pysyessä "hyvän maun" rajoissa ja milloin se alkaa muuttua "piirittämiseksi"?
Uskoisin että kaikilta naisilta voi viedä jalat alta piirittämisellä. Vaikka alkuun vastahakoinen olisikin. Suurin osa ihmisistä toimii juuri niin kuin Animus kirjoitti, eli kiinnostuu kun hänestä on kiinnostunut.
Vastenmieliseksi piirittäminen muuttuu silloin kun toinen alkaa kerjäämään tai suuttuu jos ei heti ole samoilla linjoilla.
Jos nainen on kiinnostunut mutta ei osaa tehdä ratkaisuja, hän taitaa vähän odottaa että sinä panostat lisää. Harvat naiset "iskee" itse. Hän ehkä haluaa vahvistuksen siitä että olet todella vain hänestä kiinnostunut, etkä vaan sattumoisin ilman seuraa :)
Mutta meitä naisiakin on moneen junaan, kaikki ei ehkä allekirjoita tätä mun kirjoitusta.
allekirjoittamassa*
teenjuonnin lomassa.
Kiitos kannatuksesta :)))
Hellyys, luonnon läheisyys, ja jos onnistuu
urkkimaan olisiko mitään yhteistä harrastusta,
siitä tiedon hankkiminen, ja sellanen sulosena
ja hämmentyneenä oleminen.
Osoittaa, että arvostaa tätä, joskus oon ihtekin
yllättynyt eräs jellona teki tosi vaikuttavan
tempun, eli tutustumisen kesken suuteli kiihkeästi, en tiiä pidinkö, mutta piristi ja
sai tuntemaan naiseksi, moista yllätystä en
ole kokenut sitten kuin teini-ikäsenä, et silleen.
Mä olen vaaka, eli rakastan niitä jotka rakastaa mua. Eli ensin pitää rakastua muhun, sitten mä voin rakastua...;)
Ensinnäkin, vakava kiinnostus tulee aina tuoda esille. Kutsu kahville, syömään, konserttiin tms on varsin korrekti tapa tiedustella kiinnostusta. Ja jos kohde väistelee, on ehkä piiritettävä että saa vastauksen...
Minusta olisi ihanaa, jos mies sanoo suoraan olevansa kiinnostunut minusta ja vielä miksi on kiinnostunut. Miehen kannattaa pyytää syömään, elokuviin tms. Flirttailu pitkäkestoisena ei johda minun suhteeni tulokseen, vaan avoin puhuminen ja siinä sivussa hyvän maun mukainen flirtti. Hyvä käytös edesauttaa asiaa mahtavasti.
Tuffe kirjoitti aiemmin:
Harvat naiset "iskee" itse.
Totta. Mutta naiset usein pohjustaa maaperää miehelle enemmän tai vähemmän selvästi että piiritysvaihe voidaan ohittaa ja suora iskeminen olisi nyt paikallaan!
eli eli, nainen voi osoittaa hieman vastakaikua, mutta jää kuitenkin odottelemaan miehen lopullista elettä. mutta jos ei heti osoita kiinnostusta, kirvestä ei vielä kannata heittää kaivoon, peli voi hyvinkin vielä olla kesken...
kuulostaa yksinkertaiselle, muttei taida mennä aina noin...?
piisaa... eikä millään voi tietää onko joku heistä tosissaan, vai onko mulla mennyt nuttu nurin (sitä ois tietysti vaikea uskoa, että saman henkilön kohdalla aina olis jotain uotoa, mitä katsoo)
Mutta on todella vaikea tietää mikä on kiinnostuksen taso, jos ei toinen tuo sitä esille... tietynlaista kypsyyttä tietysti voi toivoa, että lähestyjäkin ymmärtää...ensin pitää oikeasti tutustua, ennenkuin voi tietää voiko tulla mitään vakavampaa.
....Miettimisellä se tutustuminen ei tapahdu...
Joten rohkeasti vain! Kahville voi aina pyytää, eikä se ole kosimista!!!!
....Niin... En oikein harrasta tuota piirittämistä. Ajattelen jotenkin, että oikeat ihmiset löytävät toisensa, jos eivät aivan luolaan jymähdä. Edellinen ei tarkoita sitä, ettenkö välittäisi tavata ihmisiä, juhlia ja nauraa.
Vakavalta tilanne alkaa tuntua sitten, kun ei saa toista mielestään ollenkaan ja pelästyy mahdollisuutta että tämä katoaa kokonaan. Silloin on kerrottava miltä tuntuu, meni syteen tai saveen. Vaiks yleensä se on niin että kopsauttaa järkevän päänsä hirsiseinään... :)