Oikeesti, miksi kaikki on niin mustavalkosta, ollaan samaa mieltä tai haukutaan. Pitääkö kokoajan etsiä syypäitä ja takertua ongelmiin. Just siksi parisuhteissa, nykyisissä, entisissä, uusperheissä, ydinperheissä on vaikeeta, kun tarvii koko ajan etsiä syyllisiä. Onko se sitten mikään avain mihinkään. Ratkaiseeko se jotain näistä ongelmista, että syyllinen löytyy?
Kaikkien pitää oppia elämässään tekemään kompromisseja, ei ilman sellaisia mikään suhde toimi. Tuskin on sellaisia pareja, joissa molemmat ovat aina yhtämieltä kaikesta. Joissain vaan on toiset sanelevampia, toiset tukahduttavampia. Yleensä kun perheessä on lapsia, ainakin suhteessa lapsiin, äidillä on mahdottoman suuri valta, isät väistyvät, koska se on helpompaa.
Niin mistä pääsenkin itseasiaan. Kun siis ilmeisestikin näiden uusperheiden vanhempien edellisissäkin liitoissa on ollut vaikeuksia, mihin ne poistuisivat. Toiset oppivat kyllä löytämään tarpeeksi etäisen, mutta toimivan tavan hoitaa asioita, toiset voivat vaikka ystävystyä, jos ero ei ole ollut riitaisa, mutta kun on niitä riitoja ja eripuraakin ja näitä ihmisiä pistetään samaa soppaa hämmentämään, niin melkoinen soppa siitä sitten syntyykin.
Eivät kaikki millään uusperheiden kaikissa kiemuroissa voi olla samaa mieltä, silloin täytyy jotenkin saada jonkinlaiset yhteiset linjaukset vedettyä, mietittävä ne tärkeimmät asiat, mistä haluaa pitää kiinni, käydä kauppaa, mitätahansa mikä auttaa. Sitten täytyy hyväksyä myös se, että vaikka minun kotonani asiat tehdään näin, exän luona voidaan tehdä päinvastoin, ei sekään lasta hajoita, ei ainakaan yhtäpahasti kuin se syyttely, ja syyllisen hakeminen ja ainainen riita ja tappelu, joka ei kumminkaan johda ainakaan ongelman ratkeamiseen.
Kaikkien, jotka lapsia kasvattavat tulisi miettiä, minkälaiseksi aikuiseksi haluan lasten kasvavan, ja käyttää tätä ohjenuorana kasvatuksessa, sitä toteuttaessaan, sitä arvioidessaan... Lapset ovat yksilöitä, niin akuisetkin, mikä toimii yhdellä, voi olla myrkkyä toiselle. Joku hakkaa päätä seinään eikä millään löydä ulospääsyä. Kyllä useampi kasvattaja voi lapselle olla myös etu, on monta viisasta päätä laittaa yhteen, jos tulee ongelmia. Niin, ei siis se että on ongelmia ole oikeasti ongelma, vaan se ettei keksitä niihin ratkaisua. Elämä ei ole niin yksinkertaista, että kaikki menisi niinkuin suunnittelee. Joskus tulee eteen tilanteita, että tarvitaan apua, ystävän apua, juttuseuraa, vertaistukea, neuvolaa, lastehoitoapua, siivoojaa, putkimiestä, autonkorjaajaa, entäs sitten. Joskus voi joutua itse hakemaan lapsensa huostaanottoa, jos nuori ajautuu huonoille poluille, tulee kuvioihin huumeet tms. Näissä tilanteissa on syytä nöyrtyä, ei ole häpeä jos ei kaikkea pysty osaa, ehdi, jaksa, tai yksinkertaiseti vaan viitsi.
Tässä yhteiskunnassa on rima niin korkealla, pitää mennä, tehdä, suorittaa, näyttää hyvältä, harrastaa ,seurustella ym.ym. Ei sellaista kenenkään pää tai kroppa kestä, jos pitää siinä sitten koittaa hoitaa perhe ja koti ja työ. Siksi on noita palveluita käytettävissä. Nyt siis niin parjatuissa uusperheissä on myös mahdollisuus, niissä jaetaan lapsista vastuuta, kasvatuksellisista asioista harrastuksista, niiden avulla voi 3n tai useammankin perheen lapsia olla yhdessä paikassa yhtäaikaa, ja muiden perheiden aikuisilla aikaa itselleen tai parisuhteilleen....
No kukaan ei kumminkaan jaksa pidemmälle lukea, en jaksa minäkään kirjoittaa, mutta jos syyllistä täytyy etsiä, mut voi leimata sellaseksi, mua se ei haittaa. Tiedän olevani vajavainen, niin ihmiset lähelläni, ja kaikkien on siihen tyytyminen.
Kaikkien pitää oppia elämässään tekemään kompromisseja, ei ilman sellaisia mikään suhde toimi. Tuskin on sellaisia pareja, joissa molemmat ovat aina yhtämieltä kaikesta. Joissain vaan on toiset sanelevampia, toiset tukahduttavampia. Yleensä kun perheessä on lapsia, ainakin suhteessa lapsiin, äidillä on mahdottoman suuri valta, isät väistyvät, koska se on helpompaa.
Niin mistä pääsenkin itseasiaan. Kun siis ilmeisestikin näiden uusperheiden vanhempien edellisissäkin liitoissa on ollut vaikeuksia, mihin ne poistuisivat. Toiset oppivat kyllä löytämään tarpeeksi etäisen, mutta toimivan tavan hoitaa asioita, toiset voivat vaikka ystävystyä, jos ero ei ole ollut riitaisa, mutta kun on niitä riitoja ja eripuraakin ja näitä ihmisiä pistetään samaa soppaa hämmentämään, niin melkoinen soppa siitä sitten syntyykin.
Eivät kaikki millään uusperheiden kaikissa kiemuroissa voi olla samaa mieltä, silloin täytyy jotenkin saada jonkinlaiset yhteiset linjaukset vedettyä, mietittävä ne tärkeimmät asiat, mistä haluaa pitää kiinni, käydä kauppaa, mitätahansa mikä auttaa. Sitten täytyy hyväksyä myös se, että vaikka minun kotonani asiat tehdään näin, exän luona voidaan tehdä päinvastoin, ei sekään lasta hajoita, ei ainakaan yhtäpahasti kuin se syyttely, ja syyllisen hakeminen ja ainainen riita ja tappelu, joka ei kumminkaan johda ainakaan ongelman ratkeamiseen.
Kaikkien, jotka lapsia kasvattavat tulisi miettiä, minkälaiseksi aikuiseksi haluan lasten kasvavan, ja käyttää tätä ohjenuorana kasvatuksessa, sitä toteuttaessaan, sitä arvioidessaan... Lapset ovat yksilöitä, niin akuisetkin, mikä toimii yhdellä, voi olla myrkkyä toiselle. Joku hakkaa päätä seinään eikä millään löydä ulospääsyä. Kyllä useampi kasvattaja voi lapselle olla myös etu, on monta viisasta päätä laittaa yhteen, jos tulee ongelmia. Niin, ei siis se että on ongelmia ole oikeasti ongelma, vaan se ettei keksitä niihin ratkaisua. Elämä ei ole niin yksinkertaista, että kaikki menisi niinkuin suunnittelee. Joskus tulee eteen tilanteita, että tarvitaan apua, ystävän apua, juttuseuraa, vertaistukea, neuvolaa, lastehoitoapua, siivoojaa, putkimiestä, autonkorjaajaa, entäs sitten. Joskus voi joutua itse hakemaan lapsensa huostaanottoa, jos nuori ajautuu huonoille poluille, tulee kuvioihin huumeet tms. Näissä tilanteissa on syytä nöyrtyä, ei ole häpeä jos ei kaikkea pysty osaa, ehdi, jaksa, tai yksinkertaiseti vaan viitsi.
Tässä yhteiskunnassa on rima niin korkealla, pitää mennä, tehdä, suorittaa, näyttää hyvältä, harrastaa ,seurustella ym.ym. Ei sellaista kenenkään pää tai kroppa kestä, jos pitää siinä sitten koittaa hoitaa perhe ja koti ja työ. Siksi on noita palveluita käytettävissä. Nyt siis niin parjatuissa uusperheissä on myös mahdollisuus, niissä jaetaan lapsista vastuuta, kasvatuksellisista asioista harrastuksista, niiden avulla voi 3n tai useammankin perheen lapsia olla yhdessä paikassa yhtäaikaa, ja muiden perheiden aikuisilla aikaa itselleen tai parisuhteilleen....
No kukaan ei kumminkaan jaksa pidemmälle lukea, en jaksa minäkään kirjoittaa, mutta jos syyllistä täytyy etsiä, mut voi leimata sellaseksi, mua se ei haittaa. Tiedän olevani vajavainen, niin ihmiset lähelläni, ja kaikkien on siihen tyytyminen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mielipiteitäkin voi perustella: musta tuntuu, luulen... tms. Jos sitten luulee tietävänsä, tai tietääkin asian oikean laidan, se vaatii jo ihan oikeasti perusteluja ja hyviä. Siinä sitten voidaan punnita mitkä asiat on tärkeitä, mitkä pelkkää vallankäyttöä tai riidan haastamista. Harva oikeesti kaikkia kovin syvällisesti on miettinyt ennen kuin suunsa avaa, en minäkään, joten se siitä. Tulipahan vaan mieleen.
Erittäin hyvä kirjoitus sinulta! Kiitos siitä!
Itse kirjoitin kahden lesken seurustelusta viestin. Niinpä, kyllä uusperheen elämä voi olla huomattava helpotus monelle. On todella raskasta yksinhuoltajana "24/7" kasvattaa murrosikäisiä.
Olisin enemmän kuin kiitollinen, jos löytäisin sen uuden kumppanin, jonka kanssa jatkaa matkaa.
Toivottavasti lapsellisen kumppanin. Tiedän, että itse pystyisin suhtautumaan asiallisesti hänen ex-puolisoonsa, koska tiedän, että lapsia en haluaisi riitelyillä satuttaa... Monelle elämä on vaikeaa, pitäisi vain jaksaa ymmärtää ja asettua toisen asemaan eikä ainoastaan syyttää ja ihmetellä! Pitkämielisyyttä tarvitaan, mutta yhteinen onni ja tulevaisuus varmasti auttaa selviämään monenlaisesta.
Unohtakaa riitely ja keskittykää oman ja lastenne hyvinvointiin. Jokainen päivä on arvokas - ja jokainen hetki voi olla viimeinen.
Hyvää kevättä sulle ja muille, jotka suhtautuvat ihmisiin arvostavasti!