Mä pelkään. Mä pelkään että se jättää mut, mä pelkäään, että se kuuntelee sen sukua, ja jättää mut, mä pelkään, että se ei tiedä.
Toivottavasti kaikki kääntyy vielä hyvin päin, mä uskon siihen, koska usko vain auttaa, monet kääntyis tässä tilanteessa uskoon, alkais uskomaan Jumalaan, mut mä en, en ainakaan vielä, koskaan ei voi vannoa, etteikö tekis jotain, elämä on niin monimutkaista, ja kaikkea sattuu, koskaan ei tiedä, mitä tällä polulla tulee vastaan, koskaan ei tiedä, milloin kuolee, milloin tulee onnelliseksi, milloin sairastuu,mutta usko auttaa aina, usko parempaan, usko siihen, että vielä joskus tulee se päivä, jolloin voi elää onnellisena, ilman pelkoja, ilman tätä syyllisyyden ja häpeän tunnetta, ilman turvattomuuden tunnetta, ilman pelkoa, että joku tulee ja puukottaa selkään, mutta mä toivon, ja uskon, että se päivä tulee vielä, mä uskon parempaan huomiseen, vaikka kaikki potkis päähän, ja ois niin vaikeeta, mä uskon.
Toivottavasti mun elämäni mies tulee huomenna kotiin, me halataan, suudellaan.
Me nukutaan sylikkäin, nähdään ihanaa unta rakkaudesta, onnesta, ja ikuisesta hyvän olon tunteesta.
Meillä on ystäviä, läheisiä.
Meillä on toisemme, ikuisesti, eikä kukaan vie sitä onnea meiltä pois, eikä kukaan häiritse sitä onnea, eikä kukaan satuta meitä.
Nämä puheet ovat ehkä liioiteltuja, ja ne saavat surua aikaan siitä, että mitä jos, mitä jos ei käykään niin, mitä jos kukaan ei tule, mitä jos jään yksin, mitä jos kuolen, mitä jos en saakaan siitä onnesta kiinni, vaan se vilahtaa ohitseni edes hipaisematta sitä.
Rakkaus voittaa, sanotaan, ehkä se tekeekin niin, ehkä ei, ihminen on niin monimutkainen eläin, niin pelottavan utelias ja ailahtelevainen, eikä koskaan tiedä, mitä toinen ihminen toisesta ajattelee, mitä pelkää, mitä toivoo, koska ihminen on monimutkainen asia, eläin, elävä organismi, josta ei koskaan saa mitään selkoa.
Ehkä vielä joku päivä tulee aika, jolloin kaikki pelko on haihtunut, kaikki pimeys takana, ja aurinko nousee, aurinko nousee idästä, ja laskee länteen, mutta toivon, etten koskaan joudu näkemään sitä laskua yksin, etten koskaan joudu pelkäämään, ettei aurinko enää nousisi.
Ehkä viel joku päivä nukahdan rakkaani vieressä.
Ehkä vielä joku yö nukun, ja näen niin kaunista unta, että se on totta, ehkä joku päivä kaunis uni käy toteen, ja portti onneen aukeaa.
Ehkä joku päivä joku tulee ja sanoo, rakastan, sanoo, haluan, sanoo, minä en lähde, sanoo, minä kaipaan.
Ehkä joku päivä kipu haihtuu, tulee rakas, joka poistaa kivun halauksella, ehkä vaisulla suudelmalla, käden puristuksella, ehkä joku pyyhkii kauan valuneet kyyneleet.
Ehkä joku päivä muistelen näitä hetkien sanoen, rakas, sinä tulit.
Toivottavasti kaikki kääntyy vielä hyvin päin, mä uskon siihen, koska usko vain auttaa, monet kääntyis tässä tilanteessa uskoon, alkais uskomaan Jumalaan, mut mä en, en ainakaan vielä, koskaan ei voi vannoa, etteikö tekis jotain, elämä on niin monimutkaista, ja kaikkea sattuu, koskaan ei tiedä, mitä tällä polulla tulee vastaan, koskaan ei tiedä, milloin kuolee, milloin tulee onnelliseksi, milloin sairastuu,mutta usko auttaa aina, usko parempaan, usko siihen, että vielä joskus tulee se päivä, jolloin voi elää onnellisena, ilman pelkoja, ilman tätä syyllisyyden ja häpeän tunnetta, ilman turvattomuuden tunnetta, ilman pelkoa, että joku tulee ja puukottaa selkään, mutta mä toivon, ja uskon, että se päivä tulee vielä, mä uskon parempaan huomiseen, vaikka kaikki potkis päähän, ja ois niin vaikeeta, mä uskon.
Toivottavasti mun elämäni mies tulee huomenna kotiin, me halataan, suudellaan.
Me nukutaan sylikkäin, nähdään ihanaa unta rakkaudesta, onnesta, ja ikuisesta hyvän olon tunteesta.
Meillä on ystäviä, läheisiä.
Meillä on toisemme, ikuisesti, eikä kukaan vie sitä onnea meiltä pois, eikä kukaan häiritse sitä onnea, eikä kukaan satuta meitä.
Nämä puheet ovat ehkä liioiteltuja, ja ne saavat surua aikaan siitä, että mitä jos, mitä jos ei käykään niin, mitä jos kukaan ei tule, mitä jos jään yksin, mitä jos kuolen, mitä jos en saakaan siitä onnesta kiinni, vaan se vilahtaa ohitseni edes hipaisematta sitä.
Rakkaus voittaa, sanotaan, ehkä se tekeekin niin, ehkä ei, ihminen on niin monimutkainen eläin, niin pelottavan utelias ja ailahtelevainen, eikä koskaan tiedä, mitä toinen ihminen toisesta ajattelee, mitä pelkää, mitä toivoo, koska ihminen on monimutkainen asia, eläin, elävä organismi, josta ei koskaan saa mitään selkoa.
Ehkä vielä joku päivä tulee aika, jolloin kaikki pelko on haihtunut, kaikki pimeys takana, ja aurinko nousee, aurinko nousee idästä, ja laskee länteen, mutta toivon, etten koskaan joudu näkemään sitä laskua yksin, etten koskaan joudu pelkäämään, ettei aurinko enää nousisi.
Ehkä viel joku päivä nukahdan rakkaani vieressä.
Ehkä vielä joku yö nukun, ja näen niin kaunista unta, että se on totta, ehkä joku päivä kaunis uni käy toteen, ja portti onneen aukeaa.
Ehkä joku päivä joku tulee ja sanoo, rakastan, sanoo, haluan, sanoo, minä en lähde, sanoo, minä kaipaan.
Ehkä joku päivä kipu haihtuu, tulee rakas, joka poistaa kivun halauksella, ehkä vaisulla suudelmalla, käden puristuksella, ehkä joku pyyhkii kauan valuneet kyyneleet.
Ehkä joku päivä muistelen näitä hetkien sanoen, rakas, sinä tulit.
Vastaukset 1
Vanhimmat
on aikamoista pohtimista, itse asiassa mä kuorsaan kuin tankki, ei siinä kukaan tervejärkinen tyttölapsi pysy kainalossa kovin kauaa mut
jatka vaan :)