Miten pääsisin eroon kuoleman pelosta?
Omaa kuolemaa pelkään, mutta vieläkin enemmän pelkään lähimmäisteni pois menoa.
Öisin ennen nukkumaan menoa, varsinkin jos ei uni tule, alan puolivahingossa pohdiskelemaan asioita.
Sitä seuraa sitten pieni ahdistuneisuuden tunne.
Kait se kuoleman pelko on jollakin tapaa luonnollista, mutta mitä enemmän sitäkin pohtii ja
ajattelee, sen enemmän se "satuttaa".
Jollain tapaa sitä haluaa ja toivoo jonkinlaista varmistusta, merkkiä ettei ole mitään hätää tulevasta.
Uskon jumalaan, mutta en ole ns. "syvästi uskovainen"
Kuoleman pelko
nuorimies 24
41
8034
Vastaukset
- yhtä luonnollista
kuin syntymäkin. Mutta kuoleman jälkeen on Jumalan tuomio.
Toiset menevät iankaikkiseen elämään, joka on taivas.
Ja toisille on tuomio iankaikkinen kuolema, siis kadotus. Joka tarkottaa iankaikkinen ero Jumalasta. Ja siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
Tämä on Raamattua ja Jumalan sanaa.
Jumala on tarkttanut, että ihminen tekee valinnan jo täällä ajallisessa elämässä, ennen kuolemaa kumpaan joukkkon haluaa kuulua. Valitse siis elämä.- Mutta entä jos
Jumalaa ei ole olemassakaan? Tottakai minä turvaudun Häneen kun hätä yllättää, mutta joskus asia koettelee uskoani. On vaikeaa uskoa voimaan, jota ei voi selkeästi todistaa. Haluan uskoa Jumalaan, ja kuoleman jälkeiseen elämään, mutta näin tosiaan on. Koskaan ei tiedä puhuuko joku totta, kun kertoo Jumalan ilmestyneen hänelle, vai onko kyseessä vain esimerkiksi alkoholi.
- viisauden alku
Sinulla on varmasti etsikkoaika. Ja Jumala puhuttelee sinua tällaisellakin asialla, että miten käy jos kuolen.
Jumala puhuu ihmiselle omantunnon kautta. Omantunnon kautta voi kuulla Jumalan äänen.
Älä ole Jumalan äänelle kovakorvainen, vaan nöyrry ja tee epäuskosta parannus.
Mene Rauhanyhdistykseelle seuroihin ja kysy sieltä, että saisit puhua jonku puhujan (saarnaajan) tai papin kanssa.
Ole avoin ja kerro huolesi ja kysy mitä sinun pitää tehdä että iankaikkisen elämän saisit?
Rauhanyhdistyksiä on varmaan joka paikkakunnalla Suomessa.
Yritän etsiä Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys osoitteen. Ja panen sen tänne myöhemmin.
Siinä osoitteessa on myös uskovaisten puhelin numeroita. Ja heille voi soittaa vaikka yöllä jos hätä tulee. Me uskovaiset ymmärrämme tällaisen kuoleman pelon.
Ja haluamme auttaa ja me voimme auttaa Jumalan voimalla ja Jumalan valtuuttamina.
"Sillä emme me tahdo antaa niinkuin tämä maailma antaa." Sanoo Raamattu.
Siinä samassa osoitteessa on myös uskovaisten lehtiä joita voi lukea esim. Päivämies on uskovaisten sanomalehti. - Nettiosoite
- eli RY:m postiosoite
Oulun Rauhanyhdistys ry
Professorintie 7
90220 Oulu
puh. 08-338 065 - tilata sitten molemmista
osoitteista. Sekä Raamatun myös jos haluaa.
- enk-el
Ja niin taas uskislahkolaiset hyökkäsivät tänne tarjoamaan omia uskomuksiaan; jospa olis tässä taas sopiva käännytettävä?!
Kaikkien pelkojen äiti on kuoleman pelko. Se on luontainen vaisto eloonjäämisen takaamiseksi elämän tapahtumissa. Jos muistaisimme todellisen olemuksemme jumalallisina henkinä eli Jumalan lapsina, haluaisimme heti siinä hetkessä palata "kotiin" eli kuolla pois tästä elämästä.
Nuorimies, jos haluat turruttaa mielesi uskontojen uskomuksilla, se auttaa sinua jonkun aikaa, mutta jos olet ajattelevaa sorttia, alat tekemään kysymyksiä ja se on hyvä. Voin vakuuttaa sinulle, että vastaukset alkavat tippumaan eteesi, sillä sinussakin toimii Henki, joka tietää sinusta kaiken. Voit löytää vastauksia, mutta ensiksi on tehtävä itsellesi tärkein kysymys :"Kuka minä olen?" Mitä enemmän alat tuntea itseäsi ja kaiken tarkoitusta, sen vähemmän kuolema pelottaa ja siitä tulee vain tapahtuma, jossa maallinen keho jätetään äitimaalle uusiokäyttöön.- Crimson_Sorrow
Viisasta tekstiä :)
- pikku enkuli
Tuo, mitä puhut, on sanasta sanaan totta.
Sen jälkeen, kun minulle selvisi se, mikä olen : Jumalan oma lapsi, hänelle rakas ja arvokas, ja hänen minut tänne omasta tahdostani lähettämä ja mistä tulen tänne, minua on vaivannut hirvittävä koti-ikävä ja kaipuu takaisin Luojan luo, takaisin sinne rakkauteen, jonka kerran jätin taakseni tullakseni tänne maailmaan.
Mutta kuitenkin tiedän, että tämä elämä on elämistä varten, ja kotiinpaluu on sitten aikanaan.
Uskonnot ovat kyllä avuksi (niistä saa toivoa ja usko auttaa yli ahdistuksesta) mutta pitää muistaa että uskonto on hyvä renki mutta huono isäntä. Tärkeintä on luottamus Taivaan Isään ja hänen ohjaukseensa. Vaikka täällä on vaikeaa ja vaikka tämä maailma on vaikea ja epäoikeudenmukainen paikka, kerran kaikki kyyneleemme pyyhitään.
- Pähkylä
Taitaa olla niin, että sinun olisi aika selvittää
mitä oikeasti ajattelet Raamatun Jumalasta.
Onko Hän sinulle tämän kaiken Luoja?
- Hän, joka on punonut sinut äitisi kohdussa
pienintä luutasi myöten? (lue vaikka psalmi 139)
Oletko koskaan joutunut kohtaamaan sitä,
että olet langennut pois Luojasi yhteydestä?
Onko kuolemanpelossasi jokin osa tästä johtuvaa:
tajua siitä, että elät oman tahdon mukaan
- ei niin kuin Jumala tahtoo. Pelkkä usko
Jumalan olemassaoloonhan ei ihmistä pelasta.
Oletko koskaan tullut sille paikalle, jossa
olet ymmärtänyt, että olet kadotettu, jos tulet
kerran Jumalan tuomiolle omassa varassasi?
Ymmärrätkö miksi Jeesus kuoli ristillä?
Merkitseekö se sinulle mitään?
Ovatko syntisi edelleen sinun omilla hartioillasi,
vai oletko saanut laskea ne Jumalan Pojan päälle?
Jeesuksen risti on sinulle se merkki,
ettei ole mitään hätää tulevasta.
Mutta se ei tarkoita sitä, ettet koskaan kokisi
sitä samaa kuolemaan kuin kaikki muutkin.
Myös kaikki läheisesi kuolevat kerran, eikä ole
mitään takuita siitä milloin se tapahtuu,
eikä Jumala sellaisia takuita annakaan.
Jumala ei ole luvannut pitkää elämää.
Mutta Jumala on luvannut huolehtia niistä,
jotka uskossa turvautuvat Hänen Poikaansa
Jeesuksen Kristukseen Vapahtajana ja syntien
sovittajana. Vaikka he kerran kuolevatkin,
Jeesus antaa heille iankaikkisen elämän
yhteydessä Luojaamme. Sen elämän, jossa
ei ole itkua, pelkoa, ahdistusta. Heitä
kantavat iankaikkiset käsivarret, ja siksi
he ovat turvassa.
Jumalan etsimille:
http://www.sley.fi/eo/tampere/etsikko2.html- Mutta vaan Raamatun mukainen
usko pelastaa. Ja muut ovat vääriä uskoja, ja vie kadotukseen. Ja Raamattu varoittaa vääristä hengellisyyksistä.
Niin, että jos haluat taivaaseen, tutki Raamattua josko se Jumalasta on. Ja rukoile Jumalaa, että löytäsit taivaaeeen vievän uskon.
Terv. eräs Ry:läinen
- ????
Sinun on turha pelätä. Vaihdat vain olomuotoasi ja menet takasin isän luo.
- käy
Kuolemaa on turhaa pelätä. Se on vain vapautumista materiasta ja paluu takaisin oikeaan kotiimme.
Tämä materiaalinen maailma ei ole oikea kotimme. Olemme täällä vain käymässä. Kuolema on sitä varten, että pääsemme palaamaan takaisin sinne, mistä kerran olemme tulleet. - nuorimies 24
käy kirjoitti:
Kuolemaa on turhaa pelätä. Se on vain vapautumista materiasta ja paluu takaisin oikeaan kotiimme.
Tämä materiaalinen maailma ei ole oikea kotimme. Olemme täällä vain käymässä. Kuolema on sitä varten, että pääsemme palaamaan takaisin sinne, mistä kerran olemme tulleet.Kiitos vaan kaikille vastauksista, jopa teille ry:n porukalle.
mutta, nuo ry hommat minä kyllä jätän teille itsellenne. Uskon asiathan perustuu hyvinpitkälti omiin tunteisiin, tuntemuksiin ja kokemuksiin? Jos Jumala tai jokin suurempi voima on olemassa niin kyllä Hän tietää minut, vaikka en noihin massa tapahtumiin osallistuisikaan.
Ja keskustella voin myös oman seurakuntani papin kanssa jos tarvetta tulee, eikö?
Lapsena ajattelin, että kun olisin kuolematon.
Toisaalta uskon että, iän lisääntyessä sitä jollain tavalla kypsyy ajatukseen elämästä ja kuolemasta. Eikait sitä varmaan maailman tappiin asti jaksais täällä olla. :)
Vielä haluaisin tuosta lähimmäisten kuolemsta sanoa, että kun omalla kohdallani ei ole kukaan todella rakas ja läheinen ihminen vielä mennyt pois. Ja kuten sanoin ensimmäisessä postissa, pelkään sitä enemmän kuin omaa kuolemaa.
Pelkkä ajatus siitä ettei enää näe lähimmäistään saa minut voimaan huonosti.
Sillä kaikkein rakkaimmat ihmiset saavat minutkin elämään ja nauttimaan elämästä.
Entä kun jonain päivänä he ovat poissa, tuntuu kuin iso palanen otettaisiin pois myös minusta. - Crimson_Sorrow
nuorimies 24 kirjoitti:
Kiitos vaan kaikille vastauksista, jopa teille ry:n porukalle.
mutta, nuo ry hommat minä kyllä jätän teille itsellenne. Uskon asiathan perustuu hyvinpitkälti omiin tunteisiin, tuntemuksiin ja kokemuksiin? Jos Jumala tai jokin suurempi voima on olemassa niin kyllä Hän tietää minut, vaikka en noihin massa tapahtumiin osallistuisikaan.
Ja keskustella voin myös oman seurakuntani papin kanssa jos tarvetta tulee, eikö?
Lapsena ajattelin, että kun olisin kuolematon.
Toisaalta uskon että, iän lisääntyessä sitä jollain tavalla kypsyy ajatukseen elämästä ja kuolemasta. Eikait sitä varmaan maailman tappiin asti jaksais täällä olla. :)
Vielä haluaisin tuosta lähimmäisten kuolemsta sanoa, että kun omalla kohdallani ei ole kukaan todella rakas ja läheinen ihminen vielä mennyt pois. Ja kuten sanoin ensimmäisessä postissa, pelkään sitä enemmän kuin omaa kuolemaa.
Pelkkä ajatus siitä ettei enää näe lähimmäistään saa minut voimaan huonosti.
Sillä kaikkein rakkaimmat ihmiset saavat minutkin elämään ja nauttimaan elämästä.
Entä kun jonain päivänä he ovat poissa, tuntuu kuin iso palanen otettaisiin pois myös minusta.Muista, että he eivät ole lopullisesti poissa.. Koska elämä jatkuu kuoleman jälkeen (näin kertovat kuolemanrajalla käyneet, ja sieltä palanneet) näet heidät sitten joskus, kun aika sinusta jättää.
Ajattele, että he ovat vain palanneet oikeaan kotiinsa. Kaikki me täältä joskus lähdemme kotiin, ja tämä on etuoikeustemme :)
Elämä täällä fyysisessä ulottuvuudessa on ihanaa, mutta miten ihanaa elämä rajan takana onkaan - sitä emme osaa edes kuvitella :)
Ps. Helvettiä ei tarvitse pelätä - se on vain ihmisen evoluution sudenkuoppien metafora, egomme luoma harhakuvitelma.
Paljon valoa matkallesi - Crimson_Sorrow
Crimson_Sorrow kirjoitti:
Muista, että he eivät ole lopullisesti poissa.. Koska elämä jatkuu kuoleman jälkeen (näin kertovat kuolemanrajalla käyneet, ja sieltä palanneet) näet heidät sitten joskus, kun aika sinusta jättää.
Ajattele, että he ovat vain palanneet oikeaan kotiinsa. Kaikki me täältä joskus lähdemme kotiin, ja tämä on etuoikeustemme :)
Elämä täällä fyysisessä ulottuvuudessa on ihanaa, mutta miten ihanaa elämä rajan takana onkaan - sitä emme osaa edes kuvitella :)
Ps. Helvettiä ei tarvitse pelätä - se on vain ihmisen evoluution sudenkuoppien metafora, egomme luoma harhakuvitelma.
Paljon valoa matkallesiSuosittelen luettavaksi mm. Michael Newtonin kirjat "Sielujen matka" ja "Sielujen kohtalo".
Nämä ovat mielestäni parhaat kirjat, mitä kyseisestä aiheesta on kirjoitettu. Ne perustuvat entisen skeptisen hypnologin kokoamaan laajaan tutkimusaineistoon.
Itselleni ne toivat vastauksen moniin ratkaisemattomiin kysymyksiin, sekä soivat lohtua, jota en ole kokenut esim. Raamattua lukiessani. - RY:läinen
nuorimies 24 kirjoitti:
Kiitos vaan kaikille vastauksista, jopa teille ry:n porukalle.
mutta, nuo ry hommat minä kyllä jätän teille itsellenne. Uskon asiathan perustuu hyvinpitkälti omiin tunteisiin, tuntemuksiin ja kokemuksiin? Jos Jumala tai jokin suurempi voima on olemassa niin kyllä Hän tietää minut, vaikka en noihin massa tapahtumiin osallistuisikaan.
Ja keskustella voin myös oman seurakuntani papin kanssa jos tarvetta tulee, eikö?
Lapsena ajattelin, että kun olisin kuolematon.
Toisaalta uskon että, iän lisääntyessä sitä jollain tavalla kypsyy ajatukseen elämästä ja kuolemasta. Eikait sitä varmaan maailman tappiin asti jaksais täällä olla. :)
Vielä haluaisin tuosta lähimmäisten kuolemsta sanoa, että kun omalla kohdallani ei ole kukaan todella rakas ja läheinen ihminen vielä mennyt pois. Ja kuten sanoin ensimmäisessä postissa, pelkään sitä enemmän kuin omaa kuolemaa.
Pelkkä ajatus siitä ettei enää näe lähimmäistään saa minut voimaan huonosti.
Sillä kaikkein rakkaimmat ihmiset saavat minutkin elämään ja nauttimaan elämästä.
Entä kun jonain päivänä he ovat poissa, tuntuu kuin iso palanen otettaisiin pois myös minusta.kuoleman pelosta
Kirjoittanut: nuorimies 24 23.3.2006 klo 14.27 - väärästä rauhasta / Ry:läinen
Crimson_Sorrow kirjoitti:
Muista, että he eivät ole lopullisesti poissa.. Koska elämä jatkuu kuoleman jälkeen (näin kertovat kuolemanrajalla käyneet, ja sieltä palanneet) näet heidät sitten joskus, kun aika sinusta jättää.
Ajattele, että he ovat vain palanneet oikeaan kotiinsa. Kaikki me täältä joskus lähdemme kotiin, ja tämä on etuoikeustemme :)
Elämä täällä fyysisessä ulottuvuudessa on ihanaa, mutta miten ihanaa elämä rajan takana onkaan - sitä emme osaa edes kuvitella :)
Ps. Helvettiä ei tarvitse pelätä - se on vain ihmisen evoluution sudenkuoppien metafora, egomme luoma harhakuvitelma.
Paljon valoa matkallesi - kehäpäätelmäksi
väärästä rauhasta / Ry:läinen kirjoitti:
"Näin ei Raamattu opeta. Ja Jumalan Sana perustuu Raamattuun. Jotka ei usko, heille on valmistettu ikuinen itku ja hammasten kiristys. Ja he joutuvat tulijärveen. Raamtun viimeisiltä lehdiltä kannattaa lukea,mikä on totuus eikä valeisiin kannata uskoa."
Tuo on klassisista klassisin esimerkki kehäpäätelmästä, eli argumentin perustelusta sen lähtöolettamuksilla. "Raamattu on pyhää Jumalan sanaa, koska Raamatussa sanotaan niin!"
Kokemukset kuolemasta puhuvat kyllä toisin ja ne puhuvat universaalista pelastuksesta. Minä uskon enemmän kokemusta, sekä omaani että muiden, kuin yhtäkään pyhää tai pyhänä pidettyä kirjaa, olipa se sitten Raamattu, Koraani, Talmud, Tripitaka, Upanisadit tai vaikka Zend Avesta. - "kehäpäätelmä"
kehäpäätelmäksi kirjoitti:
"Näin ei Raamattu opeta. Ja Jumalan Sana perustuu Raamattuun. Jotka ei usko, heille on valmistettu ikuinen itku ja hammasten kiristys. Ja he joutuvat tulijärveen. Raamtun viimeisiltä lehdiltä kannattaa lukea,mikä on totuus eikä valeisiin kannata uskoa."
Tuo on klassisista klassisin esimerkki kehäpäätelmästä, eli argumentin perustelusta sen lähtöolettamuksilla. "Raamattu on pyhää Jumalan sanaa, koska Raamatussa sanotaan niin!"
Kokemukset kuolemasta puhuvat kyllä toisin ja ne puhuvat universaalista pelastuksesta. Minä uskon enemmän kokemusta, sekä omaani että muiden, kuin yhtäkään pyhää tai pyhänä pidettyä kirjaa, olipa se sitten Raamattu, Koraani, Talmud, Tripitaka, Upanisadit tai vaikka Zend Avesta.on vaan ulkoa opittu, joka ei johda mihinkään. olen sen ennenkin nähnyt.
Ja se ei tarkota oikeastaan mitään. Sill ei ole mitään tekemistä siis taivasouuden ja uskon kanssa. - vaan argumentointivirhe
"kehäpäätelmä" kirjoitti:
on vaan ulkoa opittu, joka ei johda mihinkään. olen sen ennenkin nähnyt.
Ja se ei tarkota oikeastaan mitään. Sill ei ole mitään tekemistä siis taivasouuden ja uskon kanssa.Kehäpäätelmä ei ole uskon asia eikä ulkoa opittu iskulause, vaan se on jo keskiajalta ja skolastikoista asti tunnettu argumentointivirhe:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kehäpäätelmä
Eli Raamattua itseään ei voida käyttää perusteena sille, että se olisi Jumalan sanaa, vaan se on perusteltava ulkopuolisilla perusteilla. - päähän?
RY:läinen kirjoitti:
kuoleman pelosta
Kirjoittanut: nuorimies 24 23.3.2006 klo 14.27Jos kokemus (siis kuolemakokemukset) osoittavat, että kuoleman jälkeen jokainen palaa Jumalan luo (paitsi ne, jotka eivät itse sinne halua palata, vaan haluavat olla erossa Jumalasta) ja taas Raamattu sanoo, että kaikki eivät palaa, niin kumpaa uskomme, kokemusta vaiko Raamattua?
Lisäksi Raamatussa ei tehdä selväksi, miten sinne Taivaaseen ylipäänsä edes päästään:
- Matteuksen mukaan tulee puhua oikeita asioita (Matt 12:17)
- Teot yksinomaan ratkaisevat: Joh 5:29, Ps 62:12, Jer 17:10, Hes 18:27, Matt 16.27, Matt 25:34-36, Room 2:6, 13, 2 Kor 5:10, 2 Kor 11:15, 1 Piet 1:17, Ilm 2:23, Ilm 20:12-13
- Paavalin mukaan usko yksinomaan ratkaisee: Room 3:28, Room 5:1, Gal 2:16, Ef 2:8
- Jaakobin mukaan sekä usko että teot (Jaak 2:17)
- Johanneksen mukaan uudestisyntymä (Joh 3.3)
- Usko Jeesukseen: Joh 3:16, Joh 3:36, Apt 16:31
- Jeesuksen sanojen kuuleminen (Joh 5:24)
- Pitää syntyä vedestä ja hengestä (Joh 3:5, Tiit 3:5, Mark 16:16)
- Sanoa ääneen "Jeesus on Herra": Apt 2:21. Room 10:19
- Noudattaa lakipykäliä (ainakin jotain niistä) : Matt 19:17-19, Ilm 22:14
- Olla Jumalan ennaltamääräämä ja valitsema taivaaseen eikä kadotukseen jo ennen syntymää: . Matt.22:14, Room 8:29-30, Room 9:1-21, Ef 1:4-5
- Jumalan oikusta: Room 9:18
- Luopua maallisesta: Matt 19:23-24, Luuk 6:24, Jaak 5:1
- Anoa: Matt 7:7-8
- Rakkaus on kaikki mitä tarvitset: 1 Joh 4:7, Luuk 10:26
Eli koska näin ristiriitaisia ja keskenään epäharmonisia tapoja mainitaan Raamatussa, niin mikä niistä on sitten se ainoa oikea tapa? Kaikki eivät kai voi olla oikeita, sillä sehän johtaisi siihen, että kaikki oletusarvoisesti pelastuisivat? - teisti-69
nuorimies 24 kirjoitti:
Kiitos vaan kaikille vastauksista, jopa teille ry:n porukalle.
mutta, nuo ry hommat minä kyllä jätän teille itsellenne. Uskon asiathan perustuu hyvinpitkälti omiin tunteisiin, tuntemuksiin ja kokemuksiin? Jos Jumala tai jokin suurempi voima on olemassa niin kyllä Hän tietää minut, vaikka en noihin massa tapahtumiin osallistuisikaan.
Ja keskustella voin myös oman seurakuntani papin kanssa jos tarvetta tulee, eikö?
Lapsena ajattelin, että kun olisin kuolematon.
Toisaalta uskon että, iän lisääntyessä sitä jollain tavalla kypsyy ajatukseen elämästä ja kuolemasta. Eikait sitä varmaan maailman tappiin asti jaksais täällä olla. :)
Vielä haluaisin tuosta lähimmäisten kuolemsta sanoa, että kun omalla kohdallani ei ole kukaan todella rakas ja läheinen ihminen vielä mennyt pois. Ja kuten sanoin ensimmäisessä postissa, pelkään sitä enemmän kuin omaa kuolemaa.
Pelkkä ajatus siitä ettei enää näe lähimmäistään saa minut voimaan huonosti.
Sillä kaikkein rakkaimmat ihmiset saavat minutkin elämään ja nauttimaan elämästä.
Entä kun jonain päivänä he ovat poissa, tuntuu kuin iso palanen otettaisiin pois myös minusta.Älä välitä noista jotka ei ymmärrä mitä tarkoitat. Joillakin uskovaisilla on sellainen harhakäsitys että kuoleman pelko ja helvetin pelko olisivat sama asia.
Minä uskon Jeesukseen, mutta kuoleman pelko on silti minulle tuttu. En pelkää helvettiä, mutta kuolemaa pelkään aika ajoin. Ja varsinkin toisten ihmisten, itselleni läheisten kuolemaa, en niinkään omaani. Ymmärrän siis mistä puhut.
Oikeastaan kyseessä onkin elämän pelko eikä kuoleman. On pelottava elää elämäänsä tietäen, että se on niin hauras. Milloin tahansa läheinen ihminen voi sairastua, vammatua tai kuolla, tai voin itse joutua onnettomuuteen tai voi tapahtua jotain muuta mikä vie pohjan pois elämänilolta.
Tiettyyn rajaan asti usko kuolemanjälkeiseen elämään auttaa pelkoihin. Ei kuitenkaan loppuun asti. Jokaisen ihmisen, Jeesukseen uskovankin, on kohdattava elämän haurauden aiheuttama pelko. Et siis ole yksin. Ehkä nuo toiset eivät ole vielä niin pitkällä kuin sinä, kun eivät ole pelkoaan kohdanneet. (Tarkoitan nyt psykologisesti "pitkällä", en tarkoita hengellisessä mielessä, sivuhuomautuksena sivukuuntelijoille)
Onneksi Jeesus on enemmän kuin usko kuolemanjälkeiseen elämään. Hän on tässä hetkessä, pelkojen keskellä läsnäoleva Herra, jonka luokse voi tulla keskeneräisenä ja kyselevänä. Hän ei pelottele helvetillä ihmisiä jotka pelkäävät muutenkin tarpeeksi. Pelot on kohdattava, mutta niistä on päästävä yli.
P.S.
Tuosta pelkojen kohtaamisen välttämättömyydestä tekisi mieleni kirjoittaa kirja otsikolla "Kaikki joutuvat helvettiin", vastineeksi sekä Antti Kylliäiselle että kaikenkarvaisille helvetillä pelottelijoille, jotka ovat mielestäni molemmat yhtä pihalla Raamatun ydinsanomasta.
Peloista pääsemiseksi suosittelen kirjallisuudeksi Tommy Hellstenin ja Seppo Jokisen terapeuttisia kirjoja. Niistä on minusta helpompi löytää Raamatun "Älä Pelkää -Jumala" kuin täältä Suomi24:stä. Toki itse Raamattua unohtamatta, mutta se on paikoin vaikeaselkoinen eikä kannata kuvitella heti sitä ymmärtävänsä. Tosin Jumala auttaa siinäkin, jos on uskallusta lukea sitä avoimin mielin eikä kuunnella liikaa mitä toiset siitä sanovat, mikä on se suurin vaikeus.
- tiituska80
Olen myös miettinyt etenkin läheisteni kuolemaa ja pelännyt yksinjäämistä. Uskon kuitenkin et meillä jokaisella on oma määrätty aikamme ja "tehtävämme", sitä en vielä ole keksinyt mikä/kuka sen määrää..
Kuitenkin lohduttaa ajatus että meillä on jokin tarkoitus, ja itse uskon sen olevan juuri se merkitys mikä muodostuu niistä vaikutuksista muihin ihmisiin elämämme aikana. Itselleni oli papan kuolema tosi kova pala, mutta suruani lohdutti ajatus mitä kaikkea häneltä olin saanut geenit, arvot, asenteet, opit jatkuivat minussa eteenpäin läheisilleni, lapsilleni eli eihän hän ole kuollut! Hän elää mun muistoissani, teoissani, sanoissani, arvoissani..
Uskon kuoleman pelon tulevan silloin kun ei ole oikein suuntaa/tarkoitusta elämällä ja pelkää ettei ehdi "elää kaikkea". Kun muistaa elää ja nauttia elämästä, uskaltaa kuollakin.
Toivottavasti sait jotain ajatuksia ja keinoja helpottaa pelkoasi, aurinkoista kevättä =D - helpottaa aikanaan
Olet lähellä asian ydintä
Nimittäin siihen miksi yleensäkin on uskontoja, miksi ne ovat syntyneet?
Minulle se selvisti noin 18 vuotiaana: Kaikkien uskontojen pohjalla on vain ja ainoastaan ihmisen kuolemanpelko, kaikki muu on sivuseikkaa, mikä on tehty tukemaan tuota ajatusrakennelmaa. Tietenkin asialla voidaan myös helposti hallita ja rahastaa, niinkuin paljon tehdään.
Mutta se kerta kun kun ihminen ensi kerran tajuaa kuolevansa joskus, on ratkaiseva – usein esimerkiksi kun joku läheinen kuolee. Silloin ratkaistaan rohkeus, tarttuako uskontojen absurdiin hölynpölyyn, vai hyväksyäkö elämämme ainutkertaisuus ja olemisemme vain yhtenä lenkkinä sukupolvien loputtomassa ketjussa.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että alussa se oli myös minulle pelottavaa, mutta nyt lähes viisikymppisenä asia on täysin selvä, eikä pelota: Elämä on ainutkertainen lahja josta pitää nauttia, mutta myös sen loppuminen kuuluu asiaan. Sen jälkeen “elät” vain lastesi kautta – vain se mitä olet heille opettanut ja mitä geenisi ovat heihin siirtäneet jatkavat tulevaisuuteen – Muuta ei ole.
Kun opit pikkuhiljaa hyväksymään tuon, helpottaa ahdistuskin
-Jumala ei keksinyt ihmistä, vaan ihminen jumalan - Tunnu luultavasti
Siis minulla on kanssa kuoleman pelko se tulee aina joskus varsinkin illalla ja joskus keskellä päivää aina kun ei ole mitään tekemistä tai kun on loppettamut jotain. Muistan sen ekan kerran kun luulin kuolevani 4-vuotiaana olin ihan sekaisin en ymmärtänyt mitä se tarkoitti ainut asia minkä tiesin oli että kun jokin kuolee se lakka olemasta ja liikkumasta. Äitini onnistui jotenkin lohduttamaan ja se meni pois 14 vuotta en tuntenut sitä pelkoa mutta sitten se alkoi sellaisina pieninä havahduksina kunnes 16-vuotiaana olin menossa nukkumaan eräänä iltana yhtäkkiä kuin jokin jäinen koura olisi iskeytynyt kurkusta alas ja repinyt jotain irti. En pystynyt puhumaan en liikkumaan ainoastaan joitain epätoivoisia sätky liikkeitä monta viikkoa oli tunne rinta kehässä että jotain olisi viety pois.
Joskus se melkein lamauttaa koko kehon se on kuin jokin iskeytyisi silmien kautta koko kehoon yrittäen pysäyttää sen.
Se vain pahenee ja pahenee enkä tiedä miksi ja psykiatristakaan ei ollut mitään apua se auttaa vain niin vähän että siitä ei ole hyötyä.
En tiedä onko tuolla joku mutta nimeä en sille anna koska jos nimeän sen en pelkää sitä enkä kunniota sitä.
Ihminen nimeää kaiken mitä pelkää jotta ei pelkäisi sitä. Joten sana Jumala ei tarkoita mitään muuta kuin jotain myyttiä mythologiassa.
Mutta en tarkoita tätä missään nimessä loukkaavaan tai pilkaavaan sävyyn. Rukoillut olen ja olen kiittänyt kaikkesta mitä olen saanut enkä ole pyyttänyt mitään muuta kuin suojaa ihmisille ja ihmisiltä.
Minua ei ole kastettu mihinkään uskoon. Enkä taida haluta ne eivät tee muutakuin satuttavat toisiaan sanoin ja teoin jotka ovat täydellisesti heidän uskonnon vastaisia.
En tiedä mihin uskoa, mutta paljon tiedän.
Kirjottanut: Antti Lehmonen- arjuuna
Jos on jo kuollut, niin onko silloin enään kuolemanpelkoa, tarkoitan maanpäällistä, psykologista kuolemaa, jossa aatamin perintö,perisynti kuolee pois, eikä kehon kuolemalla ole senjälkeen mitään merkitystä, koska olet jo siellä mihin menet.
- 11+7
Älä turhaan pelkää kuolemaa. Se on vain pikkujuttu ja koskee vain ruumista.
Me kaikki olemme ikuisuusolentoja ja olemme täällä Maan päällä vain käymässä. Oikea kotimme ei ole tämä maailma. Oikea kotimme on Taivas - yhdessä Jumalan luona - olemme tulleet tänne sieltä, ja palaamme lopulta kotiin.
Minulta kuoli kolme viikkoa sitten hyvin pitkäaikainen ystävä. Ikää 43, täysin äkkiarvaamatta. Olin ensialkuun murheissani, kunnes iltarukoukseni jälkeen sain rauhan. Hän yksinkertaisesti oli saanut elämäntehtävänsä täällä valmiiksi ja oli aika palata kotiin. Hän odottaa siellä kotona meitä muita ja panee paikat valmiiksi kun meidän aikamme koittaa.
Pane tänä iltana kädet ristiin ja rukoile suosikki-iltarukouksesi. Kun minulla on oikein paha olo, niin rukoilen Taivaan Isältä, että hän lähettäisi minulle yöllä unessa kortin kotoa niin, että muistaisin kuka todellisuudessa olen ja että olen Hänen lapsensa. Usein olen saanut mieleeni kuvan aivan uskomattoman kauniista paikasta.
Jokainen rukous kuullaan, vaikkei kaikkiin aina vastatakaan, eikä sillä tavalla mitä me toivoisimme. Täällä on jo ehditty antaa paljon hyviä neuvoja.
Jos todella haluat vakuuttua siitä, että kuolema ei ole kaiken loppu, niin käy lukemassa Near-Death Experience Research Foundationin sivut, http://www.nderf.org - siellä on listattu yli 3000 kokemusta kuolemasta, kaikki kokijoiden omakätisesti kertomina.
Lue 1. Korinttolaiskirjeestä luvut 12-15. Ne antavat lohtua.- arjuuna
Elämällä ei ole kuolemaa, mutta sielulle,ajattelijalle,egolle se saattaa olla, koska se on ihmisen itsensä synnyttämä, ja on karman lain alainen, joten sillä ei ole ikuista elämää.
Vain siinä tapauksessa, että se kokee psykologisen kuoleman, joka tapahtuu täällä maanpäällä eläessä, ja yhtyy tuohon ajattomaan elämään,niin elämä on ajatonta ja ikuista
Ihmisen psykologinen perimä, eli perisynti kuoleutuu tuossa psykologisessa kuolemassa uskoineen ja persoonallisine jumalineen
Ihminen on paratiisitilasta lähtönsä jälkeen kulkenut väärään suuntaan, mutta nyt on aika palata takaisin juurilleen, mutta uskonnot ja aatteet eivät sitä halua vaan haluavat ikuistaa, tämän henkisen tilan kauheuksineen
- ,,,
ei kuolemaa kannata pelätä, tiedän että se on todellinen rauha, helpotus, täydellinen hyvänolon tunne. tiedän kun kävin rajalla mutta takaisin laittoivat. tiedän tosissaan miltä tuntuu ja näyttää, kuolla. ei paha, tulee aikanaan.
- Maaas
En nyt todellakkaan lukenut kaikkia viestejä kun niitä nyt näyttää olevan niin paljon.
Mutta mitä nyt oma näkemykseni on se, että kaikki ihmiset kuolee aikanaan, minun kuoleman pelkoani lievittää se, että yritän elää niin onnellisesti kun vain voin. Voit vaikka itse ajatella.. Jos kuolisit nytten, olisitko onnellinen elämääsi elämään?
Oma kuoleman pelkoni kohdistuu unemmänkin siihen, että en voisi enään kokea asiaoita, miettiä, puhua, nähdä, tai mitään muuta. Aivan kuin ajalta ennenkuin synnyit, josta ei ole mitään muistoa.
Osa turvautuu uskontoon, joka on MINUN mielestä vain kuoleman vähättelyä. Ei uskonto tule sinua pelastamaan kuolemalta. Ei ''taivasta'' ole olemassakaan. Kuolema on pelkkää pimeää aikaa.
Itselleni tulee pelkät kylmät väreet kun ajattelenkin kuolemaa/lähesteni kuolemaa. Saattaisi auttaa jos puhuisit asiasta jollekkin. Kuolema on kuitenkin sellainen asia joka täytyy vain hyväksyä, koska se tulee ennemmin tai myöhemmin. - sunnyriver
No, jos vaikka etsisit Jumalaa,
niin että löydät hänet henkilökohtaisena ystävänä.
Jumala on rakkaus ja täydeöllinen rakkaus karkoittaa pelon:
1. Joh. 4:16
Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
1. Joh. 4:17
Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.
1. Joh. 4:18
Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa
Siunausta sinulle!
:) - <<<<
Pelkäsin nuorempana kuolemaa, se oli kauhun paikka jo ajatuksenakin, samoin pelkäsin läheisteni kuolemaa. Olen elänyt jo kauan, olen nähnyt lapseni kuoleman, isäni ja monien muiden läheisten ja tuttavien kuoleman. Ei minua kuolema pelota enää yhtään, se on yhtä luonnollinen osa elämää kuin syntymä, eihän meitä ollut olemassa ennen syntymäämmekään, palataan olemattomuuteen. Mitä enemmän olen kuolemaa nähnyt, sen varmempi olen että se on kaiken loppu, hyvä ja armollinen lepo.
Jos jotain kuoleman jälkeen onkin, se ei ole mitään pahaa, on sellaista mistä kukaan ei voi sanoa mitään, koska sieltä ei palata kertomaan mikäli jotain on, hömpötystä kaikki meediot ym... Kaikki ns. ilmestykset ovat ihmisillä korvien välissä, oman mielikuvituksen ja kuulemiemme asioiden yhdistelmiä.- pimpelipom tyyne..
Olen pelannyt kuolemaa pienesta lahtien, en ymmarra mista se johtuu, mutta tunteeni asiaa kohtaan ovat todella voimakkaat. Ensimmaisissa hautajaisissa olin vasta teiniaikana jolloin vaarini kuoli, joten en usko senkaan laukaisseen tata tuntemusta.
Ja kuten moni muukin nukkumaanmennessa rupeaa asioita miettimaan, olen yksi heista ja eilen sain jonkinlaisen paniikki kohtauksen. Olin jo aivan unessa, kun henkeni salpaantui ja tuntui kuin kuolisin pelkasta ajatuksesta.
Eniten aitina tietysti pelkaan lasteni puolesta ja valilla tuntuu, etta suojelen heita aivan liikaa kaikelta!! Muistan aina sanoneeni, etta jos lapselleni tapahtuu jotain niin minua voi tulla etsimaan moottoritien varrelta kallioleikkauksesta. Tuntuu oudolta pelata ja silti ajatella kuolemista tuollaisessa asiassa.
En tieda miten paasisin tasta ahdistavasta ajatuksesta eroon tai saisin siihen apua. Olen vasta 26v....kokeilin kayda kirkossa, mutta ahdistus paheni kun pappi luetteli kuolleita...purskahdin aina itkuun, se oli kuin veista olisi kaantanyt. Enka osaa tuntea luottamusta seurakuntani pappeihin, jotta voisin puhua asiasta jonkun kanssa. he eivat ole luottamukseni arvoisia. yksi papeista peuhaa rippikoululaisten ja nuorten naisien kanssa ja toinen tuomitsee ihmisia tuntematta heita ja viela sanomalehdessa. - <<<<
pimpelipom tyyne.. kirjoitti:
Olen pelannyt kuolemaa pienesta lahtien, en ymmarra mista se johtuu, mutta tunteeni asiaa kohtaan ovat todella voimakkaat. Ensimmaisissa hautajaisissa olin vasta teiniaikana jolloin vaarini kuoli, joten en usko senkaan laukaisseen tata tuntemusta.
Ja kuten moni muukin nukkumaanmennessa rupeaa asioita miettimaan, olen yksi heista ja eilen sain jonkinlaisen paniikki kohtauksen. Olin jo aivan unessa, kun henkeni salpaantui ja tuntui kuin kuolisin pelkasta ajatuksesta.
Eniten aitina tietysti pelkaan lasteni puolesta ja valilla tuntuu, etta suojelen heita aivan liikaa kaikelta!! Muistan aina sanoneeni, etta jos lapselleni tapahtuu jotain niin minua voi tulla etsimaan moottoritien varrelta kallioleikkauksesta. Tuntuu oudolta pelata ja silti ajatella kuolemista tuollaisessa asiassa.
En tieda miten paasisin tasta ahdistavasta ajatuksesta eroon tai saisin siihen apua. Olen vasta 26v....kokeilin kayda kirkossa, mutta ahdistus paheni kun pappi luetteli kuolleita...purskahdin aina itkuun, se oli kuin veista olisi kaantanyt. Enka osaa tuntea luottamusta seurakuntani pappeihin, jotta voisin puhua asiasta jonkun kanssa. he eivat ole luottamukseni arvoisia. yksi papeista peuhaa rippikoululaisten ja nuorten naisien kanssa ja toinen tuomitsee ihmisia tuntematta heita ja viela sanomalehdessa.Ajattelin että mikäli joudun kohtaamaan lapseni kuoleman se on minun loppuni. En kiellä etteikö lähellä ollutkin, halusin lähteä lapseni mukaan.
Siitä saan lohtua että kukaan ei säästy kuolemalta, pääsemme samaan pisteeseen kuin ennen syntymäämme, eihän meitä pelottanut silloinkaan, kun emme tienneet edes olevamme olemassa.
Kannattaa elää tässä ja nyt, eilisellä ei ole väliä, sitä ei saa takaisin, huomisesta emme tiedä.
Moni sanoo että jos arvaisimme kuinka ihana asia kuolema on, malttaisimme tuskin odottaa sen tuloa. Jälkeen jääneille kuolema on pahempi kuin kuolevalle, ajatukseen että kuolee pian, tottuu uskomattoman nopeasti, huomasin sen lapsestani, hän oli komea parhaassa iässä oleva mies.
Ei hän alku shokista selvittyään pelännyt yhtään, eli täysillä loppuun asti, sen mukaan minkä syövän edistymiseltä pystyi. Hän nukkui rauhallisesti pois, asiantuntevassa hoidossa. Tyhjyys ja suru jäivät meillä läheisille ja ystäville. - erty6u7i8o9p0
<<<< kirjoitti:
Ajattelin että mikäli joudun kohtaamaan lapseni kuoleman se on minun loppuni. En kiellä etteikö lähellä ollutkin, halusin lähteä lapseni mukaan.
Siitä saan lohtua että kukaan ei säästy kuolemalta, pääsemme samaan pisteeseen kuin ennen syntymäämme, eihän meitä pelottanut silloinkaan, kun emme tienneet edes olevamme olemassa.
Kannattaa elää tässä ja nyt, eilisellä ei ole väliä, sitä ei saa takaisin, huomisesta emme tiedä.
Moni sanoo että jos arvaisimme kuinka ihana asia kuolema on, malttaisimme tuskin odottaa sen tuloa. Jälkeen jääneille kuolema on pahempi kuin kuolevalle, ajatukseen että kuolee pian, tottuu uskomattoman nopeasti, huomasin sen lapsestani, hän oli komea parhaassa iässä oleva mies.
Ei hän alku shokista selvittyään pelännyt yhtään, eli täysillä loppuun asti, sen mukaan minkä syövän edistymiseltä pystyi. Hän nukkui rauhallisesti pois, asiantuntevassa hoidossa. Tyhjyys ja suru jäivät meillä läheisille ja ystäville.Kuolemaan tulee oikeasti lopulta kaipuu, se on luonnollista.
Kuten totesit; "pääsemme samaan pisteeseen kuin ennen syntymäämme, eihän meitä pelottanut silloinkaan, kun emme tienneet edes olevamme olemassa.". Tuo tila jos mikä on luonnollinen.
Olemassaolossa tiedostamme ja olemme oikeasti toistemme vankeja, maailma ei siis ole meidän vaan jonkun muun ajattelema, siksi emme voi viihtyä täällä. Toki niin kauan kuin ei ajattele ja "aivot sijaitsevat genitaaleissa" on kivaa nautiskella, mutta normaali ihminen kyllästyy tässä silmänräpäyksellisessä ajassa hyvin pian tähän muotoon ja sen "mahdollisuuksiin" ja alkaa kaivata "lepoa".
- kokija
Tämän artikkelin viimeisestä kohdassa "Siirtymä" selitetään lyhyesti mitä kuolema on: siirtymä korkeampaan oktaaviin universumin sävelasteikossa. Tietoisuus virittyy toiselle taajuudelle ja vaihtaa kanavaa. Jos termit korkeampi minä, ylisielu ja ryhmäsielu ovat vieraita niin niiden selitykset voi lukea artikkelin aikaisempien otsikkojen alta.
- vre er
On takuulla todella yleistä pelätä kuolemaa. Ja myös surra läheisiä, joita tulee ikävä heidän kuoltuaan.
Tuskin kukaan siitä pääsee eroon lopullisesti.
Itselläni on ollut aivan ratkaiseva merkitys yliluonnollisilla kokemuksilla, joissa olen nähnyt henkiä, irtaantunut ruumiista ja nähnyt enteitä. Niiden avulla olen pystynyt alkaa luottaa siiheen, että kuolemaa ei ole ja että henki jatkaa elämistään kuoleman jälkeen.
Olin itse jopa ateisti ennen näitä kokemuksia, joten sulla on paremmat lähtökohdat alkaa uskoa kuolemanjälkeiseen elämään kuin mulla oli, jos kerran jo nykyäänkin uskot Jumalaan!
Näin Jumalaan itsekin nykyään uskovana olen saanut aivan älyttömästi helpotusta rukiolusta. Läheisen kuoleman jällkeen rukoilin joka päivä, että hän pääsisi taivaaseen Jumalan luokse ja pyysin, että ellei hän itse löydä sinne, että Jumala lähettäisi enkeleitä auttamaan ja suojelemaan häntä. Päivittäin kun rukioli, niin n. 3 kk päästä tuli yhtäkkiä sellainen tunne, että hän olisi päässyt sinne taivaaseen. - kuolemanpelko?
itse pelkäsin joskus kuolemaa. Mutta oletko miettinyt mitä kuolema merkkitsee sinulle. onko kuoleman jälkeen mielestäsi mahdollisuus päästä/joutua "paratiisiin" vai "kadotukseen". Itse en usko noihin. Minulle kuolema merkitsee unohdusta sitä että aikojen saatossa minut unohdetaan, alkuun se hirvitti minuakin mutta kun ajattelee enemmän niin onko sillä merkitystä enään silloin kun päällä kuus jalkaa multaa. aino tapa päästä kuoleman pelosta on pohtia mitä kuolema merkitsee itselleen ja hakea sitä kautta ratkaisua, löytyykö se sitten raamatusta vai vaan kuoleman hyväksymisestä.
ps: uskonnon tuputtajat saisitte vähän hävetä ku alatte pelotteleen lisää jollain kuoleman jälkeisellä kadotuksella
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Fuengirola.fi: Danny avautuu yllättäen ex-rakas Erika Vikmanista: "Sanoisin, että hän on..."
Danny matkasi Aurinkorannikolle Helmi Loukasmäen kanssa. Musiikkineuvoksella on silmää naiskauneudelle ja hänen ex-raka1073215GALLUP: Kuka voittaa The Voice of Finland -kisan: Oliver, Janina, Julia vai Mohammad?
GALLUP: Kuka voittaa The Voice of Finland -kisan: Oliver, Janina, Julia vai Mohammad? Tänään jännittävä finaalilähetys431177- 831152
Tämä on kyllä heittämällä erikoisin ihmissuhde mitä on koskaan ollut
Hulluinta on se että ei edes ole varsinaista suhdetta minkäänlaista, mutta tuntuu kuin olisit elämässäni mukana koko aja531092Helikopteri pörrää ja POLIISIT on eristettynä pururadan vieressä!
Suojatehtävä pitää kiireisenä. Kulut ovat kovat!351032- 67878
- 45867
Tunnustan
Vaikka peitän sen erittäin hyvin niin tunnustan että pidän sinusta erittäin paljon, mieheltä naiselle39862- 53857
Autolla puuhun
Halapahallin kohilla auto puuhun, lujaa on tultu ja ei oo pysyny hallinnassa. Taisipa olla lundin pojan auto, eipä tainn24851