Jonotan jonon hännillä
kädessäni pieni syvä lautanen;
tänään saamme riisipuuroa.
Edessäni metelöivät lapset
- levottomina.
Mietin itsekin,
jääköhän minulle mitään
- tänäänkään,
niin kuin ei
monena muunakaan kertana:
tyhjä lautanen.
Eilen oli klimppisoppaa,
sain taas vain sattumia,
niitähän siinä sopassa riittää.
Sitkeitä,
vaikea niellä itkemättä.
Vuoroni tulee;
Lotta ojentaa kauhan,
jossa vain lusikallinen,
jos sitäkään.
Hän katsoo minuun säälien,
lopulta epäuskoisena,
kun huomaa
huuleni kaartuvan leveään hymyyn.
En sano mitään,
en kerro kenellekään ääneen
löytäneeni puuron sydämen;
mantelin,
jota muut lapset eivät edes
muistaneet puuroon piilotetun;
kukaan ei sitä ainakaan etsinyt.
kädessäni pieni syvä lautanen;
tänään saamme riisipuuroa.
Edessäni metelöivät lapset
- levottomina.
Mietin itsekin,
jääköhän minulle mitään
- tänäänkään,
niin kuin ei
monena muunakaan kertana:
tyhjä lautanen.
Eilen oli klimppisoppaa,
sain taas vain sattumia,
niitähän siinä sopassa riittää.
Sitkeitä,
vaikea niellä itkemättä.
Vuoroni tulee;
Lotta ojentaa kauhan,
jossa vain lusikallinen,
jos sitäkään.
Hän katsoo minuun säälien,
lopulta epäuskoisena,
kun huomaa
huuleni kaartuvan leveään hymyyn.
En sano mitään,
en kerro kenellekään ääneen
löytäneeni puuron sydämen;
mantelin,
jota muut lapset eivät edes
muistaneet puuroon piilotetun;
kukaan ei sitä ainakaan etsinyt.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla ei oo kokemusta ruokajonoista.
Tuo klimmppisoppa ,tai velli on tuttua.
Se oliki yleistä,lapsuudessani.
Eipäs kysytty ,mitä haluat leivälles?
Ei ollu mitää,hyvä jos voita oli.
Sitäkää ei aina ollu.
Sinä hymyillen otit lusikallisen?
Se on varmaan jääny syvälle mieleen?
Muistoina säilyy ,läpi koko elämän.
Minäki muistan yhden leivän,sen päälle
sai sen ajan markariinia.
Ihan kyyneleet nousee,kun sitä muistelen.
Kävelin kantohangella miten hyvälle
maistui se leivänpalanen?
Sinulle lämmin ajatus,kiitos koskettavasta
runosta.
Jossa monta nälkästä odotti lautaselleen ,jotain,sinä sait mantelin.
Rakkaudella.Liisa
olen kokenut tuon saman,
toisilla oli ruokaa .meillä ei
talvella syötiin paleltuneita perunoita
ja suolavettä,johon peruna kastettiin.
vuorotelle käytiin me sisarukset
ulkona kun ei ollut tarpeeksi
kenkiä,emmesaaneet rintamamies eläkettä.
sattuneesta syystä ja siitä lapset saivat kärsiä
sotakoneisto oli julma.
siksi vihaan niitä sotaherroja.
Minäki muistan ne paleltuneet perunat.
Eikö ne ollu imelän makuisia?
Veljeni ,joka on minua vanhempi ,muistaa miten nähtiin nälkää.
Miten nälkään oli hyvää kylmä keitetty peruna ja suolasilakka?
Joskus illalla nautin ,jääny seki elämys muistiin.
Pitäs kokeilla nyt ,oisko yhtä hyvää?
Sisälläni särkyy,sinulle armon paloja.Liisa
Pasifistina minä, jos olisin mies, en menisi armeijaan. En kuitenkaan osoittele niitäkään syyttävästi sormella, jotka käyvät armeijan, mutta kyllä siviilipalveluksen suorittaneita pitäisi enemmän arvostaa. Tämä on vähän ristiriitainen juttu, sillä pakko myöntää, että puhun mieluummin suomea kuin venäjää tai ruotsia. Ja laitan kyllä sotainvaliidien keräyslippaaseenkin kolikoita.
mielelläni enemmänkin, niiltä, jotka ovat sen ajan kokeneet. Eikös tänne voisi saada jonkin tarinapalstan, eikä mietelausepalstakaan olisi pahitteeksi. Kun rakkausrunoihin tätäkään runoani ei oikein voi lukea kuuluvaksi ;)