Toivoisin asiallisia vastauksia, se mainittakoon heti alkuunsa. Ongelmansa kullakin, minulla seuraavanlainen:
aivan ihana saku-narttu on muuttunut viimeisen kahden-kolmen viikon aikana kuin toiseksi koiraksi. Koiralla on ikää reilu 9 kk. Edelleen se on samanlainen "liehittelijä" kuin ennenkin, erittäin ihmis- ja eläinrakas. Perustottis menee kivasti, osaa peruskäskyt hyvin, tykkää leikkiä jne. Nyt on aloittanut kuitenkin ihan mahdottoman räkyttämisen. Ennen ei juurikaan haukkunut, ehkä jos keskellä yötä joku kolusi pihalla tms. Nyt haukkuu omalla pihalla kaikki ohikulkijat, vaikka kulkisivat jossain monen sadan metrin päässä. Mielellään sinkoilisi myös jokaisen ihmisen perään. Vihainen ei siis ole missään tapauksessa! Muille koirille pitää kovaa vahtia lenkillä, kun kävellään saattaa pimeään / hämärään vuorokauden aikaan haukkua myös esim. bussipysäkillä seisovan ihmisen.
En tiedä, mistäon kyse enkä siksi myöskään sitä, mitä pitäisi tehdä! Haukku on matalaa vahtihaukkua, ei mitään vikisemistä.
aivan ihana saku-narttu on muuttunut viimeisen kahden-kolmen viikon aikana kuin toiseksi koiraksi. Koiralla on ikää reilu 9 kk. Edelleen se on samanlainen "liehittelijä" kuin ennenkin, erittäin ihmis- ja eläinrakas. Perustottis menee kivasti, osaa peruskäskyt hyvin, tykkää leikkiä jne. Nyt on aloittanut kuitenkin ihan mahdottoman räkyttämisen. Ennen ei juurikaan haukkunut, ehkä jos keskellä yötä joku kolusi pihalla tms. Nyt haukkuu omalla pihalla kaikki ohikulkijat, vaikka kulkisivat jossain monen sadan metrin päässä. Mielellään sinkoilisi myös jokaisen ihmisen perään. Vihainen ei siis ole missään tapauksessa! Muille koirille pitää kovaa vahtia lenkillä, kun kävellään saattaa pimeään / hämärään vuorokauden aikaan haukkua myös esim. bussipysäkillä seisovan ihmisen.
En tiedä, mistäon kyse enkä siksi myöskään sitä, mitä pitäisi tehdä! Haukku on matalaa vahtihaukkua, ei mitään vikisemistä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
oman kokemukseni mukaan pennun vartioimistaipumus heräilee tuossa ikävaiheessa ja ainakin kahdella koirallani se on ollut tuossa vaiheessa ylikorostunut.Meillä tilanteista on selvitty sillä, että on systemaattisesti kielletty turha haukuskeleminen, eikä millään tavalla yllytetty vartioimaan tai reagoimaan ääniin, kulkijoihin tai tulijoihin esim."kuka nyt tulee...".Luonnollinen ,arkipäiväinen, jännittämätön omistajan suhtautuminen näissä tilanteissa.Meillä meni näillä konsteilla ohi,kun koira vähän aikuistui.
Koirilla on hyvät "tutkaimet". Niillä ne tarkkailevat isäntäväkeään ja muuta maailmaa. Jos ne ovat luottavaisia, valppaus laimenee. MUTTA jos isäntäväki ei kannakaan vastuutaan turvallisuudesta, jos koira joutuu liikaa vahtimaan ja pitämään "huolta" perheen turvallisuudesta, sen aktiivisuustaso nousee. Se on aina varuillaan ja kokee uhkaksi myös viattomat ohikulkijat. On taitolaji osata kouluttaa koira niin, että se on luottavaisesti perheen keskuudessa, mutta samalla valpas ulkomaailman suhteen olematta säikky. Vartiointiin taipuvilla koirilla joilla ei ole vartiointitehtäviä tätä ominaisuutta pitää tasoittaa niin, että koira ei ota vastaan vieraita, ei mene ensimmäiusenä ovista, porteista, portaista, sitä ei tervehditä liian ylenpalttisesti kotiin tullessa (mielellään laitetaan vaatteet naulakkoon, kassit pois ja sitten koiran tervehtiminen iloisesti mutta ei liian ylitsevuotavasti). Näin koira oppii, ettei ylimääräiseen valppauteen ole aihetta ja rentoutuu.
Ihan järkevältä kuulosti molemmat vastaukset. En sitten tiedä, varmaan koira aistii sen, että ressaan jo valmiiksi alkaako se reuhkata esim. vastaantulevalle ihmiselle. Mutta ressaaminen tuli vasta kun haukku oli jatkunut jo jonkun aikaa, joten näinköhän... Ongelmasta eroon siis rentoutumalla ja kieltämällä. Miten onnistuu yhtä aikaisesti? :)
Kuljen kyllä ensimmäisenä mm. ovista ja kapeista käytävistä tms. Koira ei paimenna minua, vaan minä johdan koiraa. Kun menen kotiin, riisun päällysvaatteet, vien postit keittiöön jne. ja vasta sitten tervehdin koiraa. En sitten tiedä, olisiko vahtiviettiä vai murrosikää vai mitä. Tuskin se kuitenkaan itsestään häviää.
onkin se taitolaji.Hyvinkin voi koiraa kieltää ja pysytellä itse tyynenä ja suhtautua kohtaamisiin arkipäiväisesti, se vaan täytyisi jotenkin itse sisäistää, koiraa kun ei voi huijata näissä asioissa,ne vaistoavat omistajan mielentilan näyttelemisen alta.En minäkään usko, että alunperin olet stressaamisellasi aiheuttanut ko.käytöksen, vaan kysymys on varmaankin koiran tulemisesta "tiettyyn ikään", käyttäytymistä on sitten ylläpitänyt se,että olet alkanut jännittämään tilanteita itsekin ja koira on vaistonnut sen ja luulee sinun olevan tuen tarpeessa.
Totta,ei se itsestään häivy,mutta koiran luonne vähän tasottuu aikuistuttua,mutta puututtava siihen on heti,ettei muodostu tavaksi,josta on hankala päästä irti.Minulla on myös ollut ja on sakemanneja,joten saatan kuvitella tilanteen.
Minulla kanssa seropi, alkoi kanssa haukkua ja ei ole laisinkaan kyllä lopettanut vaikka ikää on jo miltei kaksi vuotta.
Mun seropi(vehnis ?terrieri) muuttui ekojen juoksujensa aikana ihan toiseksi rähjääväksi karvakasaksi kuin mitä se normaalina lempeänä ja pehmeänä koirana oli.Sen ekat juoksut tuli tuossa n.9 kk vanhana.
Tämä toistui jokaisissa juoksuissa ja sen stressitasot nousi muutenkin ihan hirveiksi.Kolmet juoksut katottiin ja sitten leikkautettiin.Hormonitasojen laskettua alkaa se normaali koiruus palaamaan takaisin.
Voisihan se olla sitäkin kyllä. Toivotaan *peukut pystyy ja sormet ristiin* ettei kyse ole muusta. Mietin kyllä, voisiko vika olla omassa johtajan asemassani, mutta pyrin olemaan mahdollisimman määrätietoinen. Koira ei liiku kotona vapaasti ympäritaloa, esim. makuuhuoneeseen ei ole mitään asiaa sen paremmin kuin sohville tai tuoleille. Minä syön ensin ja kuljen ovista jne. ensin. Antaa käsitellä oikein nätisti itseään jne. eikä siis todellakaan ole mikään ongelmakoira. Ko. käytös vain ihmetyttää. Ehkä se on sitä juoksua.
Niin siis kuulostaa aika samanlaiselta teidän tilanne kuin mullakin oli. Yksi minkä voisit tehdä niin katsoisit onko nartullasi esimerkiksi nisät turvoksissa, siitä voi aika varmasti päätellä juoksujen olevan tulossa.
Muutenkin käytös voi muuttua aika suojelevaksi, "puolustaa" laumaansa ja "tulevia pentujaan".
Meidän koiralla tuli myös sellaista uikuttamista, haaveilua eli siis saattoi tuijottaa kaihoisana ulos ikäänkuin odottaen unelmien urostaan tulevaksi.
Juoksujen alkaessa muuttuikin sitten tosi hyökkääväksi uroksia kohtaan, juoksujen ollessa käynnissä myös nartut saivat sen räjähtämään.
Mun mielestä kuulostaa ettei ongelma ole johtajuudessa, juuri noista arkipäivän asioistahan näkee aika pitkälle kumpi on pomo. Muista,että juoksujen aikana koiran korvat saattaa sulkeutua melko tehokkaasti käskyiltä ja tuntuu melkein kuin se unohtaisi kaiken oppimansa. Se helpottaa kun juoksut on ohi. Tosin jos iskee valeraskaus niin tilanne saattaa jatkua.
Kannattaa tulevaisuudessa miettiä leikkaamista jos ko.käytös tosiaan liittyy juoksuihin.