Maailma menee päivä päivältä pahempaan suuntaan.
Adoptoiminen ei ole koiran pennun ottamista.
Adoptiossa tulee voida todella venyä kaikessa.
Työssä, raha-asioissa, perhesuhteissa, kasvatuksessa, nautinnoissa, menoissa jne....
Adoptiossa vanhempana otettu lapsi, ulkomailta tuotettu ostolapsi, tai vaikkapa kotimainenkin on sinulle mahdaton haaste.
Lapsen vuoksi älä ota jo vanhempaa lasta ongelmat ovat jo syntyneet muualla.
Sopeutuminen rasismiin voi viedä adoptiolapsesi elämän sekasin.
Työttömänä adoptiolapsesi on kuitenkin eriarvoinen vaikka laki sanoisi toista.
Arvot kovenevat kun työttömyys lisääntyy, koulutus kovenee, elintasoerot räjähtävät suomessa.
Teet kärsivän ihmisen onnettomaksi oman tyjyytesi ja vallanhimosi tähden.
Adoptoiminen ei ole koiran pennun ottamista.
Adoptiossa tulee voida todella venyä kaikessa.
Työssä, raha-asioissa, perhesuhteissa, kasvatuksessa, nautinnoissa, menoissa jne....
Adoptiossa vanhempana otettu lapsi, ulkomailta tuotettu ostolapsi, tai vaikkapa kotimainenkin on sinulle mahdaton haaste.
Lapsen vuoksi älä ota jo vanhempaa lasta ongelmat ovat jo syntyneet muualla.
Sopeutuminen rasismiin voi viedä adoptiolapsesi elämän sekasin.
Työttömänä adoptiolapsesi on kuitenkin eriarvoinen vaikka laki sanoisi toista.
Arvot kovenevat kun työttömyys lisääntyy, koulutus kovenee, elintasoerot räjähtävät suomessa.
Teet kärsivän ihmisen onnettomaksi oman tyjyytesi ja vallanhimosi tähden.
Vastaukset 10
Vanhimmat
höpö...
Älä sinäkään tee yhtään mitään. Mikään ei voi onnistua tuollaisella asenteella.
Samaa mieltä, adoptio ei ole koiranpennun ottamista. Adoptio on mielestäni sitä, että haluaa antaa jollekin hylätylle lapselle kodin, ja rakastaa tätä omana lapsenaan. Ja vielä, kerrotko, miten adoptioon liittyy vallanhimo?
Meidän perheeseen/sukuun tuli adoptiolapsi, pikkuinen ihana poika. Hän täyttää piakkoin 4 vuotta ja on terhakas pikkupoika, joka rakastaa junia yli kaiken ja jaksaa leikkiä junankuljettajaa päivästä toiseen. Joululahjaksi hän toivoi joulupukilta hienoa junasettiä ja puhua pälpätti siitä viikkotolkulla. Voi sitä suurta riemua, kun pukki antoi hänelle sellaisen lahjaksi. Nyt sillä on leikitty viimeiset kolme kuukautta. Itse ostin hänelle muumi-astiaston, koska hän pitää muumeistakin ja oli toivonut omaa 'muumilusikkaa'.
Sisareni on miehensä kanssa onnensa kukkuloilla ja koko perhe vaikuttaa hyvin onnelliselta. He ovat normaali lapsiperhe iloineen ja suruineen. Poika on ollut sisareni lapsi kohta kaksi vuotta eikä muita vanhempia tunne. Hänelle on kyllä kerrottu bioäidistä ja mahdollisesti myöhemmin hän voi tavata tämän, jos haluaa/bioäiti haluaa.
Mielestäni hienoin hetki pitkiin aikoihin oli se, kun poika vietti isoisänsä kanssa aikaa ja ukki opetti pojalle jotain lastenlaulua ja he leikkivät. Sitten ukki meni päivänokosille ja pian poika juoksi ukin perässä makuukamariin ukin viereen nukkumaan. Kuulin, kun hän sanoi ukillensa rakastavansa tätä.
Kyllä siinä oli tädilläkin tippa linssissä.
Tästäkään adoptiosta en keksi mitään huonoja puolia. Bioäiti oli ilmoittanut, ettei halua pitää lasta eikä ole kiinnostunut tästä. Poika oli kehityksestä jäljessä sosiaaliviranomaisten ottaessa lapsen huostaan. Ruokaa oli annettu, jos oli muistettu, mutta muuten vauvaa oli pidetty vain kopassaan. Leluja ei ollut, pojan kanssa ei oltu leikitty, ei pidetty sylissä, ei viety neuvolaan rokotettavaksi/tarkastuksiin; siis sellaisia normaaleja asioita, mitä vauvan kanssa nyt puuhataan. Bioisä oli kadonnut maan alle vankilasta päästyään. Sosiaaliviranomaiset sanoivat, että seuraavan kerran tyypistä ehkä kuullaan, kun hän jää taas kiinni rikoksesta. Bioäidin lähisukulaisia oli elossa muistaakseni isäpuoli, joka oli myös alkoholisoitunut.
Haluaisin kuulla järkeviä perusteita sille, miksi tällaista lasta ei olisi saanut adoptoida, vaan hänet olisi pitänyt ilmeisesti sitten jättää bioäitinsä hoteisiin? Vai olisiko hänet pitänyt kenties laittaa laitokseen eikä antaa rakastavaan perheeseen?
Voisiko kerrankin joku näistä adoptiota maailman kammottavimpana rikoksena pitävistä vastata tähän kysymykseen?
Vielä eräs kysymys: te adoptiota vastustavat, oletteko edes koskaan tavanneet adoptoitua lasta tai tutustuneet tällaiseen perheeseen?
Ihmiset, jotka odottavat ja haluavat lapsen, käyvät monenmoiset kokemukset läpi ennenkuin saavat sen oman lapsen käsivarsilleen. Biologiset vanhemmat eivät välttämättä joudu samanlaiseen syyniin saadessaan lapsensa äidin kohdun kautta. Olen sitä mieltä, että adoptiota harkitsevat ovat nimenomaan niitä vastuuntuntoisia, lasta aidosti haluavia ihmisiä, jotka pystyvät huolehtimaan lapsen kaikista tarpeista mahdollisimman hyvin.
Toisaalta on kyllä todettava sekin seikka, että tuskinpa minunkaan sisareni koskaan tätä teidän typerää palstaanne luki harkitessaan adoptiota miehensä kanssa. Se on ihan sama, mitä mieltä jotkut muut ovat maailmanmenosta. Pääasia, että itse tietää elämänsä suunnan. Että siinä mielessä on tietysti ihan sama, mitä te täällä kirjoittelette. Sillä kun ei ole tuon taivaallista vaikutusta niihin oikeisiin, tärkeisiin asioihin ja valintoihin.
Se tieto ja tuki haetaan ihan muualta. Tämä nyt on tällaista kahjojen höpötystä aiheesta, jolla ei ole mitään tosiasiallista merkitystä. Ajankulua vain.
Miksi lapsi adoptoitiin sisarenne perheeseen? oliko se äidin toive vai tapahtuiko pakkoadoptio? kirjoituksestasi jäi mieleen yksi asia, syyllistäminen, se on sitä mitä helposti adoption kannattajat tekevät, otetaan lapsi perheeseen mutta syyllistetään biologiset vanhemmat, tiedätkö että se on väärin lapsen kannalta??? no, mutta hyvä että maho sisaresi sitten pääsi tavoitteeseensa eli sai perheen, onnea heille!
Mistä maasta poika on adoptoitu? En saanut sitä selville. Muuten ihan kiva juttu. Ehkä vähän kiiltokuvamainen olo tuli. Onko junat ja muumiastiat tosiaan tärkeintä, kun sillä aloitit...
Musta tuo "maho" on kyllä tosi loukkaavasti sanottu. Oon samaa mieltä siitä, et biovanhemmista ei pitäis puhua niin kuin tuossa edellinen puhui. Sen takia meidän valittajien kannattais olla fiksuja eikä sortua samaan soopaan. Vaikka lapset kyllä aistii kaiken mitä aikuiset aattelee...
Poika on britti.
Halusit varmaan ihan tahallasi väärin ymmärtää, että tärkeintä olisivat muumit ja junat. Jos olet itsekin joskus ollut tekemisissä lasten kanssa, tiedät varmaan (!), että lapset toivovat kaikenlaista joululahjaksi. Tuo nyt oli vain esimerkki. Kyllä me leivottiin pipareita, joulutorttuja, käytiin hiihtämässä ja laskettiin pulkkamäessä, luettiin kirjoja ja laulettiin, käytiin sukulaisissa ja oltiin vain. Riittääkö vai kerronko vielä esimerkkejä siitä, miten lasten kanssa leikitään ja ollaan?
Biovanhempien syyllistämisestä ei ollut kyse, vaan siitä, että te ymmärtäisitte, mistä oloista poika on kotoisin ja mikä hänen tilanteensa oli. Totesin vain faktat, en sen enempää enkä myöskään liioitellut. Jos bioäiti sanoo, ettei halua lasta, niin sitten hän ei halua. Ei kai se minun tai sisarenpoikani vikani ole.
Kukaan sen sijaan ei ole vastannut vielä järkevästi siihen kysymykseen, miten poikaa olisi voinut auttaa ja hänen parastaan ajatella ilman adoptiota. Voisiko joku järkevä tähän kysymykseen vastata?
Itse ainakin välitän pojasta hurjasti ja samoin hänen ukkinsa. Ukki tuntuu olevan pojalle tärkeä henkilö. Aina ukin luona käydessä hän pääsee ukin kanssa ajelemaan traktorilla. Sitä riemua on hauska katsella.
Todella törkeää tekstiä. Tulisitpa sanomaan minulle päin naamaa. Mutta ilmeisesti olet niitä henkilöitä, jotka jupisevat ja haukkuvat selän takana kaikenlaista, kun eivät uskalla aukaista suutaan missään tilanteissa. Ja anteeksi-sana ei tietenkään kuulu sanavarastoon.
Miksi olet noin katkera? Mikä saa ihmisen voimaan noin pahoin, että ei osaa iloita, jos toisella menee aidosti hyvin. Toivottavasti itse en koskaan katkeroidu ja muutu noin vihaiseksi maailmaa kohtaa. Se olisi surullinen kohtalo.
ps. Kannattaisi varmaan mennä tuonne lapsottumuus-palstalle lukemaan ihmisten kärsimystarinoita lapsettomuudesta. Ehkä se sinullekin opettaisi perspektiiviä asioihin. Kaikki ei ole niin mustavalkoista elämässä.
Tämä ei oikeastaan kuulu kenellekään, mutta vituttaa tuollainen ihmisten haukkuminen. Jokaisen lapsettoman tilanne on omanlaisensa ja kenelläkään ei ole oikeutta tulla jäpättämään siitä, jos ihminen haluaa perustaa perheen.
Sisareni sairasti nuorempana syövän, jossa kohtu jouduttiin valitettavasti poistamaan. Kyllä hän sitä vuosia itki sairautensa jälkeen. Onneksi hän parani syövästä, mutta suuret arvet se jätti, kun hän tajusi, että perheen perustaminen ei olisikaan ihan niin helppoa. Itse siinä vaiheessa toivoin vain, että sisareni säilyisi hengissä.
Että sellainen mahojuttu. Oletko nyt tyytyväinen?
Ja et muuten vastannut (tietenkään) esittämääni kysymykseen, kuinka poikaa olisi voinut auttaa tilanteessaan. Kyllä sitä sormi ojossa tullaan haukkumaan ja kyselemään lisäkysymyksiä, mutta mitään järkevää kommenttia ei näytä löytyvän.
Tämä on todellakin ärsyttävin palsta, mitä tiedän. Harmittaa ihan, että piti tullakin moiselle notkumaan. Suuri utopia oli, että täältä olisi löytynyt asiallista keskustelua. No, lähden tästä moikkaamaan sisarenpoikaa ja sit me lähdetään katsomaan teatteriesitystä. Tiedossa siis kiva ilta. Jääkää te tänne pitämään kivaa keskenään. Toivottavasti saatte iloa elämäänne jotakin muuta kautta. Tämä kokemus teidän seurasta riitti minulle.
Kuvasit hyvin ja osuvasti siskosi perheen elämää: elämä on ihan tavallista lapsiperheen elämää, joulupukit, lahjat ja ukit sekä täti mukaanlukien.
Adoptio tuo toki omat lisäkuvionsa siskosi perheen elämään, mutta pohjimmiltaan elämä on normaalia arkea niin kuin missä tahansa perheessä.
Samalla tavalla rakkaita ovat meidänkin adoptoidut lapsemme meille ja suvuillemme.
Onnea siskosi perheelle jatkossakin ja nauti tätiydestä !!
Itse olen vielä erittäin nuori, 16-vuotias tyttö, mutta olen jo ajatellut että tulevaisuudessa kun olen saanut itselleni ammatin, työpaikan, avio(/avo)miehen jne. kun hetki on sopiva, haluaisin adoptoida yhden tai useamman lapsen. Sukulaiseni adoptoivat juuri kiinalaistytön, ja serkkuni saattaa myös adoptoida muutaman vuoden kuluessa johtuen lapsettomuudesta.
Itse koen adoption siinäkin mielessä hyvänä asiana, että ihmisiä on jo maapallolla niin paljon, että olisi hyvä antaa niille, jotka jo täällä ovat, hyvä koti ja perhe, ennen kuin vielä lisääkin hankkii :) Tämä oli todella kärjistetysti sanottu, mutta toivon että ymmärtäisitte pointtini.
Tulevaisuudessa haluaisin kaksi biologisesti omaa lasta ja sitten adoptoida yhden tai useamman. Rakastan kovasti lapsia ja haluaisin useampiakin, mutta biologisesti omia vain kaksi.
Nämä tietysti ovat vain 16-vuotiaan ajatuksia, mutta halusin vain sanoa että oli taas mukava lukea onnellisesta perheestä adoptoidun lapsen kanssa. Se kaikki on meille tietä parempaan huomiseen :)
Hyvää kevättä kaikille!