Sain uudet kengät;
vanhat olivatkin jo linttaantuneet
muodottomiksi,
kuluneet pitkistä kävelyretkistä;
eksytyistä poluista ja
harhaanjohdetuista teistä.
Uusilla aion astella varovasti,
väistää jokaista lätäkköä,
kivikkoista estettä,
kiertää vaikka pisintä reittiä,
vaikka en koskaan enää
löytäisi takaisin.
vanhat olivatkin jo linttaantuneet
muodottomiksi,
kuluneet pitkistä kävelyretkistä;
eksytyistä poluista ja
harhaanjohdetuista teistä.
Uusilla aion astella varovasti,
väistää jokaista lätäkköä,
kivikkoista estettä,
kiertää vaikka pisintä reittiä,
vaikka en koskaan enää
löytäisi takaisin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä oon sotaorpo.
Eihän niitä kenkiä ollu,
oli ihme ,jos kumisaappaat sai.
kesät paljain jalon,
aina uudet variksen saappaat sai.
Sydäntä ihan lämmitti,
sotalaps.Sotaorpo Liisa
Kiitos kaunis sinulle
:)
Mitä elämänohjeita kotoa tuli -
mitä käyttökelpoista tai kasvavaa?
Asioista ei saa puhua
nauttiminen on syntiä
rakasteleminen haureutta
kuritta kasvaminen kunniatonta
hyvää seuraa paha
kärsimys jalostaa
työ on sankaruutta
mies ei itke.
Näillä ohjeilla eletään tätä vuosikymmentä,
kärsitään ja kuritetaan
puhutaan toista mitä tehdään.
Tuska vetää puoleensa
kuin liekki perhosia.
Löysit tärkeimmät periaatteet noilta ajoilta,
ne, mitkä mun mielestä ovat kyllä muuttuneet täysin päälaelleen. Moraali on kai sen verran löystynyt, että asioista saa puhua, sellaisistakin mistä ei pitäisi puhua kaikkien kuullen. Nauttiminen on IN; rakasteleminen on sallittua, jopa suotavaa ;)
Mieskin jo itkee vaikkakin salaa... mediako meitä muokkaa tiettyyn formaattiin samoin kuin lentolehtiset ennen muinoin?
pahvilappu rinnassa
ja paperikengät jalassa.
Edesmennyt mieheni oli yks niitä,
joka pahvilappu kaulassa lähetettiin
Ruotsiin.
Noista kengistä,äidilläni oli sellaiset.
Erään kerran hän lähti kinttupolkuja ja pitkospuita 28km sairaalaan.
Ne kengät oli hajonnu matkalle.
Jokainen joka on eläny sen ajan ,
kantaa sisällään asioita,joista
ollaan vaiettu.
Sinulle lämpimät ajatukset,ei koskaa enään.Liisa
Nyt taisinkin kaivella runossani liian raskaita muistoja. Ajattelin, että tämä paikka olisi sellainen, missä voi runoilla kipeämmistäkin aiheista.
En uskonut, että te ikinuorilta vaikuttavat runoilijat olisitte eläneet (tai sinun tapauksessa edesmennyt miehesi) jo tuohon aikaan!
Sinäkin, luulin sinua ihan "pikkutytöksi"!!!
On todella hienoa, että täällä jos missä ihmisten "sielu" puhuu enemmän kuin esimerkiksi vuodet!
:)