paljon auttaa jos olet tuttavani, silloin voitaisiin tehdä niin että lähetän sulle joka vuosi sanotaanko vaikka 20 päätä sinne sijoitukseen. Paljon halvemmaksihan tämä kunnalle tulee kun otetaan vaikka ennakkoon lapsia huostaan ja laitetaan ne sinne sulle sijoitukseen, siitä hyötyy kunta ja perhekoti. Tulee se liian kalliiksi jos aletaan tuhlata rahaa ennakoivaan ja huostaanoton estävään toimintaan, se toki saattaisi olla lapsen etu, muttei kunnan ja sijaisperheen etu.
Toivoo: Sosiaalihoitaja
Kyllä se tuo perhekodin pyörittäminen on muuten aika kannattavaa kun eräänkin perhekodin nimissä juoksee erittäin kalliita ravihevosia, jotka siis eivät ole mitään pulla- tai harrastehevosia, vaan liiketoimintaa, miten ne liittyvät perhekodin varsinaiseen toimintaa onkin vaikeampi käsittää.
Toivoo: Sosiaalihoitaja
Kyllä se tuo perhekodin pyörittäminen on muuten aika kannattavaa kun eräänkin perhekodin nimissä juoksee erittäin kalliita ravihevosia, jotka siis eivät ole mitään pulla- tai harrastehevosia, vaan liiketoimintaa, miten ne liittyvät perhekodin varsinaiseen toimintaa onkin vaikeampi käsittää.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Nuoret hoitavat niitä hevosia, heillä omat tallityövuorot, vaikuttaa viikkorahoihin. Kasvattavaa toimintaa, vastuuta ja samalla ilmaista työvoimaa.
Ehkä voisivat antaa nuorelle enmmänkin palkkaa jemmaan tulevaisuutta varten, mutta kaikki nuo hevosyrittäjäthän toimivat pääasiallisesti ilmaistyövoimalla. Pikkutytöt saavat oman vastuuhepan jo 7-vuotiaana nuorempanakin.
Käsittääkseni ei edes perhehoitokodin pitäjältä ole harrastaminen kielletty ?
Jos joku harrastaa ravihevosia, niin miten se on perhekodin asiakkailta pois?
Olet sitten perehtynyt ao. perhekodin kirjanpitoon ja tilinpäätökseen, että tiedät perhekodin pitäjien nettoavan rutosti ?
Ja vaikka maksaisivat itselleen ministeritason palkkaa, niin en kyllä kadehdi - sellaisiin ansioihin saavat sitten hoitaa kaikkein vaikeahoitoisimmat lapset ja nuoret, joita sijoittajataho ei enää mihinkään muualle saa sijoitettua.
Tarkoitushan on että sijaisperheet ja muut elää ripotellen tuhkaa päälleen kun on niitä sijaislapsia.Kyllä on toisilla köyhä mieli kun pitää kadehtia sitäkin että jollain on sijaislapsia ja sitten kytätään suu vaahdossa jos perheeseen ostetaan vaikka isopi auto että jumalauta kun ne nettoo noilla lapsilla niin että on varaa autokin ostaa.Ryhdy sijaisvanhemmaksi ja sen jälkeen saat unohtaa kaiken muun,mitään ei osteta,harrasteta eikä hankita.Hohhoijjaa...
kertokaa nyt ihmeessä se kunta, jolla on varaa turhiin huostaanottoihin?
tavallisempaa kai on, että kunta lakaisee roskat maton alle, sulkee perheen ongelmilta silmänsä ja uskoo että kyllä se siitä... on vain perheellä tilapaisesti vaikeaa... ei nyt vielä puututa, kyllä se äiti parhaansa tekee... seurataan nyt vielä. tarjotaan tarhapaikkaa, pyydetään tapaamisiin, jos vaikka tulisi edes puolittain selvänä, niin katsotaan edes yrittävän välttää päihteitä...tehdään kotikäyntejä ennalta ilmoittaen, että osaa valmistautua...
näin ainakin pikku kunnissa, joissa ei sosiaalibudjetti tosiaankaan kestä yhtään sijoitusta ja lapsen etu on kaukana butjetin varjoissa.
se, että todella tehtäisiin avohuollon ennaltaehkäisevää sosiaalityötä on unelma. kuten myös se, että napakasti tehtäisiin huostaanotto kun sito tarve on.
muuten hevosista ja muustakin liiketoiminnasta: ei bisnesyrittäminen ole yhdeltäkään kansalaiselta kielletty. entä jos perheen rahat tulevatkin hevosista ja menevät lapsiin? mistä tiedät että se on päinvastoin? vaadi kirjanpito nähdäksesi, veroilmoituksethan ovat julkisia, käy vcain kyyläämässä verotoimistossa.
yli 300 miljoonan euron edestä joka vuosi,
ei todellakaan mikään pikkuraha.
Rahaa ei kuitenkaan ole lapsi perheille antaa
pyydettäessä avohuollon piiriin
kuuluvaa apua ja tukea
mutta huostaanottoonpa
kyllä löytyy.
"Eihän se nyt voi noin kauheaa olla"
no se teidän lapsen huostaanotto kun pitäisi lapselle päivähoitopaikka kunnasta löytyä.
Huostaanotto rahasta ei ole kunnissa todellakaan pulaa (=valtiolta tulevaa rahaa).
voi mainita Helsingin.
Kyllä rahaa hyvin arveluttavin perustein tehtyihin huostaanottoihin löytyy, mutta ei avohuollon tukeen tilapäisessä kriisissä olevaan perheeseen.
Ja entä se laitos, joka vaatii huostaanoton psykiatrisen hoidon antamiseksi lapselle. Hoitotakuu psykiatrian piirissä ei toimi ja jos lapsi sattuu saamaan pikalähetteen, on vaihtoehtona tuo huostaanoton vaativa laitos, jonne pääsee muutaman kuukauden jonotusajalla.
Ja huostaanotto tehdään, vaikka perheessä ei huostaanottoperusteita lastensuojelulain mukaan ole, eivätkä vanhemmat vastusta lapsen hoitoa.
Kyllä tämän päivän trendi on se, että avohuollon tukitoimilla yritetään pärjätä niin kauan kuin mahdollista. - Liian kauan!
Myös monilla kunnilla on se taktiikka, että odotetaan että perhe muuttaa muualle ja toivotaan, että seuraava kunta tekee jotain.
Kunnat säästävät eivätkä ota huostaan, kuin ääritapauksissa. Lopputulos on se, että lapsi tarvitsee jo laitoshoitoa, eikä kotíuttamisesta voida edes haaveilla. Ja laitospaikathat tulevat sitten jo tosikalliiksi kunnille.
Olen samaa mieltä siitä,että avohuollon tukitoimilla yritetään pärjätä hyvin pitkälle.Meidän tapauksessa juttu meni näin; muutin jo ennen lapseni syntymää perhetukikeskukseen perheosastolle.Lapsi syntyi kesäkuussa ja minulla tuli ensimmäinen romahdus jo heinäkuussa jolloin en vielä mennyt hoitoon vaan meitä tuettiin perhetukikeskuksessa.Marraskuussa masennukseni meni niin pahaksi,että hakeuduin psykiatriselle osastolle,jolloin lapseni sijoitettiin avohuollon tukitoimenpiteenä saman perhetukikeskuksen päivystysosastolle.Lapsi oli sijoitettuna siellä 3 kk ja siirryin takaisin hoitamaan lasta perhetukikeskukseen.Ei mennyt kuin pari kk niin taas jouduin hakeutumaan hoitoon jolloin lapseni jälleen sijoitettiin avohuollon toimenpiteenä samaan paikkaan kuin viimeksi,jolloin sijoitusta kesti taas 3 kk eikä vieläkään edes ehdotettu että antaisin poikani huostaan.Lapseni oli jo tässä vaiheessa joutunut kokemaan monta eroa ja vaihtuvia ihmisiä elämässään.
Pääsimme tämän hoitoni jälkeen muuttamaan omaan kotiin,mutta omien fyysisten ja henkisten sairauksieni takia minun oli vaikea huolehtia hänestä tunnetasolla.En juonut,hoidin kyllä kotini ja lapsellani oli puhtaat vaatteet ja ruokaa mutta kiintymyssuhteessamme oli ristiriitaisuuksia.Kun olin hyvällä päällä ja jaksoin,lapseni oli aivan ihana jota hellin ja hoivasin,mutta kun itse olin masentunut en jaksanut välittää hänestä tunnetasolla.Minulla ei ollut hajuakaan lapsen edusta,siitä että olisin pystynyt pistämään oman oloni toiseksi.Vaikka yritin ja suoritin ja pakotin itseäni,äitiydestä oli kaukana siitä nauttiminen.Lopulta lapseni ollessa reilun vuoden ikäinen,jouduin taas kerran hakeutumaan hoitoon,eikä vielä tällöinkään ehdotettu huostaanottoa ,vaan itse ehdotin sitä hoitoneuvottelussa.Muistan kuinka itkin sitä,että olen niin huono äiti että annan lapseni pois,jolloin minua lohdutettiin sillä että on suurinta rakkautta luovuttaa lapsi toisten hoitoon kun itse ei siihen kykene.Tänä päivänä ymmärrän hyvin nämä viisaat sanat.
Lapselleni löytyi perhe aika nopeasti ja joulukuussa sijoitettiin.Itse olin päässyt todella hyvään hoitoon ja tapaamiset toteutettiin alusta saakka kahden viikon välein.Jos nyt ajattelen aikaa taaksepäin,lapseni olisi selvinnyt paljon helpommalla jos hänet olisi huostaanotettu aikaisemmin,mutta turha kait se on vatvoa miten asiat meni,tällä hetkellä poika kuitenkin voi hyvin ja suhteemme on hyvä.
Pointti sekavasta kirjoituksestani on se,että oman kokemukseni pohjalta suhtaudun kriittisesti väitöksiin että keneltä vain lapsi vietäis ilman syytä.Uskon kyllä sen että on joitakin tapauksia jossa huostaanotto on ollut väärä ratkaisu,mutta kyllä suurimmassa osassa varmasti on ollut aihetta siihen,vaikka vanhemmat ei sitä näkisi tai hyväksyisi.
Minulla oli myös viime kesänä romahdusta/masennusta mutta ei meille tarjottu mitään perhetukikeskuksen palveluita vaan menetin lapsen samantien! olipa sossulta fiksu teko!
tyypillinen psykiatrisen sairaanhoitojärjestelmän kaksi uhria, äiti ja lapsi.
Kun psykiatria ei osaa hoitaa sairaita ihmisiä tai hoitaa niitä aivan väärin, joka on tosin sama vaikka ei hoitaisi ollenkaan. Sitten hoitosysteemiin kuuluukin huostaanotto, kun tässä tapauksessa ei osattu auttaa äitiä.
Ruvetkaa ihmeessä oikein ääneen kyselemään ja vaatimaan hoidon selkeitä ja oikein perusteltuja diagnooseja ja käytäntöjä ja perusteluja. Ne ovat olleet jo arkipäivää pitkään kaikilla muilla sairaanhoidon osa-alueilla.
Silloin jos synnyttänyt äiti ei AINA tunne saavansa kontaktia ja vuorovaikutusta lapseensa, se on normaalia aaltoilua. Tällaisessa tapauksessa psykiatrian olisi pitänyt tukea äitiä esim. siten, että lapsi olisi saanut olla yötä päivää äidin luona vierihoidossa perhetukikeskuksessa ja henkilökunta olisi tukenut siinä äitiä. Tehtiin kauhea hoitovirhe kun lapsi erotettiin äidistä eri paikkaan. Silloin ei edes annettu pienintäkään mahdollisuutta muodostaa mitään suhdetta.
Tuo lapsen ja äidin erottaminen alkaa jo synnytyslaitoksella. Se vaan on niin normaalia toimintaa siellä, eikä kukaan ajattele mitä siitä saattaa seurata myöhemmin.
Miksi meille ei tarjottu perhetukikeskusta tai jotain tällaista äiti/lapsi hoitopaikkaa missä henkilökunta tukena? olisi varmaan riittänyt muutama kuukausi mutta tapauksessamme lapsi vietiin ja minä jäin heti yksin! onko tämä se oikea keino ja onko se lapsen etu?
"ei saa lapseen ensimmäisenä vuotena kontaktia".
Vauva ei puhu, ei sano sanoja, kaikki on "tulkittava" lapsestaan muilla keinoin.
Ja äiti pitää tätä "kykenemättömyyttään" lapsensa "tulkitsemisessa" ja väsymystään,
huonoutena ja vajavaisena äitinä olemisena,
niin että antaa pienen lapsensa vieraille ihmisille "tulkittavaksi".
Suurimmalla osalla äideistä kiintymystä lapseensa
ja lapsen kielen oppimista ei synny yhdessä yössä
eikä kaikille edes sadassakaan,
EIKÄ se saa siltikään olla syy lapsen huostaanottoon.
Oikeanlailla on hoidettava myös äidin väsyminen ja masentuminen,
varsinkin synnytyksen jälkeinen vakava masennus.
Kuinkahan yleistä vakava synnytyksen jälkeinen
masennus Suomessa nykyään onkaan,
kaikkine tehokkuus ajatteluineen ja täydellisyyden vaatimuksineen.
Voivatko ja saavatko nämä tälläisten
"tavoitteiden saavuttamattomuudet"
todellakin olla syy pienten lapsien/vauvojen huostaanottoon omísta perheistään.
Tuollaisille perheille, joissa on vakavaa masennusta ja persoonallisuushäiriöitä, jotka olisivat kuitenkin hoidettavissa intensiivisellä hoidolla, niin pitäisi olla perustettuna ihan sellaisia perhekeskuksia, joissa olisi hoidettavana koko perhe. Rahaa näihin varmasti löytyisi, jos löytyisi tahtoa toteuttaa. Ja uskon, että se voisi pelastaa enemmän ja maksaa "rahallisesti" itsensä takaisin, jos elämää nyt koskaan voi rahalla mitata.
Muistan erään äidin, joka saatuaan kaksoset, joutui psykiatriseen hoitoon, kun ei jaksanut. Lasten rytmit olivat täysin erinlaiset (syömiset ja nukkumiset) ja näin ollen äidille itselle ei pahemmin ollut aikaa nukkua tahi syödä. Takana taisi olla viellä raastava ero lasten isästä, joka ei kyennyt "aikuistumaan". En tiedä miten äidin kävi, mutta teki pahaa katsoa sitä surua ja tuskaa mitä tunsi, kun ei jaksanut. Näinä eroaikoina lapset olivat lastenkodissa ja äiti psykiatrisessa hoidossa. Perhehoito olisi ehkä ollut lasten ja äidin kannalta parempi.
Samoiten mietins itä yhtä pariskuntaa, joka pahoinpiteli kuollettavasti puolivuotiaan lapsensa. He molemmat olisivat ehdottomasti tarvinneet psykiatrista apua ja enemmän valvontaa, mitä oli. Valitettavasti asiaan herättiin vasta lapsen kuoltua. Silloinkin taisi olla vain äiti, joka sitä hoitoa sai. Isä passitettiin vankilaan. Olen tämän äidin nähnyt ja hänellä taitaa olla toinen lapsi, tai siltä ainakin näytti.
En tiedä mitkä olivat taustalla siinä tapauksessa, jossa äiti poltti lapsensa vaunuihin. En Alibia voinut ostaa, kun jo otsikko teki niin pahaa, että olisin toivonut, etten olisi nähnytkään.
Mielestäni myös päihdeperheet pitäisi ensiksi kierrättää päihdehoidon kautta, mikäli vanhemmat EIVÄT suostuisi, otettaisiin lapset ja seurattaisiin päihdekäyttöä. Käsittääkseni tämä on testeillä ihan helppoa.
Omaan käsitykseeni ei mitenkään mahdu se, että nämä pienet viattomat ihmiset, jotka syntyvät luottavaisina maailmaan, joutuvat maksamaan karmeimman kautta, kun yhteiskunta ei välitä muusta kuin rahasta.
Samoiten eroihin myös kiinnittäisin huomiota. Niissäkin lapset ovat joutuneet maksamaan, kun jompikumpi vanhemmista on seonnut ja päättänyt listiä lapsensa, koska puoliso otti ja jätti. Ilmeisesti tämäkin asia on ihmiselle niin paha trauma, että siihen pitäisi saada ammatti ihmiset mukaan. En voi kuvitella miltä tuntui siitä äidistä, jonka ex äitienpäivä lahjaksi ampui yhteiset lapset auton takapenkille. Saati siitä isästä, jonka ex myrkytti heidän yhteisen lapsen. Puhumattakaan äidistä, joka poltti itsensä ja lapsensa. Tosin tässä taisi olla ulos-otto kuten porvoonkin tapauksessa, kyseessä.
Lapsia pitäisi suojella tälläisiltä kohtaloilta kaikin keinoin, minun mielestäni. Maksoi mitä maksoi!
pula;
yksi vuorokausi maksaa 150 - 300 eur.
Eli ammattimaiset ja asialliset
auttamismuodot lapsiperheille
ovat jostakin muusta kiinni kuin
rahasta.
että meidän tapauksessa huostaanotto oli ainoa oikea ratkaisu.Oma hoitoni on kokonaisuudessaan kuitenkin 4 vuotta.Jos lapseni olisi jäänyt luokseni,hänestä olisi 99% varmuudella tullut epävakaa persoonallisuus,aivan kuin itsekin olen ollut,vanhempani ovat,heidän isovanhempansa ym.En antanut lastani "tulkittavaksi" toisille,annoin hänet saamaan tervettä vuorovaikutusta kun itse en siihen kyennyt.Jos on persoonallisuushäiriö,se ei parane ilman hoitoa ja jos sitä ei hoida,se siirtyy hyvin todennäköisesti sukupolvesta toiseen.
Minusta se kyllä saa olla syy huostaanottoon,ettei äidille ja lapselle synny pitkän ajan kuluessa kiintymyssuhdetta.Kenenkään lapsen ei pitäisi joutua kasvamaan ilman tervettä ja ravitsevaa kiintymyssuhdetta!
siinä mielessä, että jos vaikka kuinka vakaa henkilö sairastuu vaikkapa tilapäiseen depressioon ja jos hänet depressiivisenä testataan, voi tulos olla vaikkapa epävakaa.
Odotetaan kun sisäsyntyinen esim. synnytyksen jälkeinen masennus on ohi ja uusitaan testi. Tulos on varmasti yhtä vakaa persoonallisuus kuin aina ennenkin.
Kiintymyssuhde häiriö on vakava asia. eikä se synny ihan ykskaks lyhyen ja hoitoon hakeutuvan masennuksen tai muun mielenterveysongelman aikana. ei varsinkaan jos lapsella on myös muita aikuisia hoitajia kuin synnytyksen jälkeistä masennusta kärsivä äiti.(yksinhuoltaja on tietysti vaikeuksissa heti.)
kiintymyssuhdehäiriötä ei myöskään synny enää kolmen ikävuoden jälkeen jos vanhempi sairastuu masennukseen vasta silloin. se masennus voi aiheuttaa lapselle ongelmia ja stressiä ja ylihuolehtimista vanhemmastaan, mutta ei varsinaista kiintymyssuhdehäiriötä.
varsinaisnen kiitymyssuhdehäiriö RAD syntyy ensimmäisen ikävuoden aikana jos lapsi jää vaille rakkautta, hoivaa ja huolenpitoa. jää vaille jatkuvasti tai saa rakkautta, hoivaa ja huolenpitoa EPÄSÄÄNNÖLLISESTI ja ENNALTA-ARVAAMATTOMASTI.