Vuosia minusta on tuntunut siltä että en käy nukkumaan ykisn. Ihan sama minne olen muuttanut, samt fiilikset. Aina kun hiljennyn peiton alle, minun on pakko vtää peitto kokonaan päälleni, niin ettei edes päälaki näy. Tuntuu ihankun joku tuijottaisi, ja aikoo koskettaa minua. Muutaman kerran olen tuntenut jonkun kosketuksen ja ilamvirta käy. (liekkö mielikuvitus laukkaa kovasti?) Mutta niinkuin kerroin jo, tätä on jatkunut vuosia, oikeastaan niin kauan kuin muistan.
Onko muilla vastaavaa?
Onko muilla vastaavaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tässä näin kun asuin omassa kämpässä minua vaivasi joka ikinen ilta tunne kuin jokin vahtisi. Eräänä yönä näin niin kamalan painajaisen mitä en ole koskaan nähnyt. Unessa en nähnyt mitään tunsin vain jonkun läsnäolon makuuhuoneessa. tunsin kuinka hän lähestyi ja lopulta täysin yllättäen hyppäsi kimppuuni enkä kuulluut muuta kuin oman huutoni! Heräsin enkä saanut enään unta. Seuraava päivä meni tupakkia poltellessa hermoja rauhotellen! Mietin miten voisin nukkua kunnolla enään lainkaan. Sitten katsahdin pöydälle ja näin mummuni kristus patsaan. Polvistuin tämän eteen ja rukoilin. Yhtäkkiä tuntui paremmalta ja sain voimia. Enään minua ei pelottanut. Minulle heräsi vain kiinnostus tutkia näitä asioita kuin minulle olisi annettu käsky vapauttaa kuolleita sieluja piinastaan. Enään en ole iltaisin kärsinyt pelosta ja liikun paljon öisin. Välillä sivu silmissä näyttää kuin jokin liikkuisi vieressäni. Nämä ovat oletettavasti sieluja jotka kiitollisina auttavat minua vapauttamaan muita. Jos tuntuu illalla vielä uhkaavalta hommaa raamattu ja lue isä meidän rukous ja usko. Se helpottaa usko pois! Sitä paitsi sinun tapauksessasi voi olla jokin läheinen joka haluaa auttaa sinua! En usko että kummitukset haluavat pahaa kellekkään. He vain yrittävät auttaa tai suojella sinua joltain.
sama juttu minulla.
Minulla se alkoi noin puolivuotta sitten kun olimme pelanneet kavereittemme kanssa spiritismiä.
Sen jälkeen tuntui kun huoneessani olisi joku ollut; missään ei o´le ikkuinoita auki eikä mitään mutta silti seinäkalenterini heiluu kuin vierestä tuulisi.. ja sitten tuntuu välill'ä kylmäkosketus ja näen huoneessani näkyjä; kerran makoilin sngylläni kun oveni lensi apposen auki ja sen takan aseisoi joku.. kiljaisin ja pomppasin pysrtyyn mutta ovi oli kiinni..
että tällaista.. sen takia on semmoinen olo että täytyy kätkeytyä peiton alle niin ettei ees varvasta näy, en halua vähän niinkun että joku voi tuijotella minua yöllä... nykyään se tulee jo luonnostaan.. ja tuntuu että koko ajan joku tuijottaa...
Niin, minä pelkäsin olisinko ollu joku 5-8 vuotias että sängyn alla on joku. Mutta en nyt sentään enää aikuisena.
Ja mörköjä kaapissa pelkäsin kans.
Nykyään tiedän ettei mörköjä ole, mutta niin se lapsena mielikuvitus laukkasi.
ja laitoin silmät kiinni kun tuli tunne että perheenjäsen olisi tullut sänkyni viereen..ajattelin että en avaa silmiä etten viitsi enään jutella mutta kun oli edelleen siinä. Niin avasin sitten silmät ja olin aikeissa kysyä että mitä -niin ei siinä ollutkaan ketään..
On sama tunne. Usein kun minulla on todella surullinen ja paha olla, minulle tulee yhtäkkiä vahva tunne, että minua suojellaan. Aistin jotain lämmintä ja rakastavaa ympärilläni, ja sen jälkeen tulee todella turvallinen olo. Mutta joskus tunnen myös epämiellyttäviä "läsnäolon tunteita". Silloin rukoilu auttaa, pyydän apua Jumalalta, ja aistin taas olevani yksin ja turvassa.