Noin kolmekymppisten ja sitä vanhempien ihmisten pitäisi itse asiassa olla kuolleet. Nykypäivän lainlaatijoiden ja byrokraattien mielestä meidän 60- ja 70-luvuilla syntyneiden ei olisi pitänyt edes selvitä hengissä.
Meidän pinnasängyt oli maalattu lyijyä sisältävällä maalilla. Meillä ei ollut lapsille turvallisia lääkepulloja, ovia eikä kaappeja ja pyöräillessä meillä ei kenelläkään ollut kypärää. Autojen takapenkeillä nukuimme pitkin poikin ilman, että meistä oli köytetty turvaistuimiin. Joimme vettä puutarhaletkusta, emme pullosta. Panimme leivän päälle voita ja joimme limsaa jossa oli sokeria, mutta kukaan meistä ei ollut liian lihava, koska olimme aina ulkona touhuamassa. Jaoimme limsamme kavereiden kanssa ja joimme samasta pullosta, eikä kukaan siitä kuollut.
Lähdimme aamulla aikaisin ulos ja tulimme kotiin vasta illalla kun katuvalot oli sytytetty. Meitä ei saanut kiinni koko päivänä - ei ollut kännyköitä. Meillä ei ollut Playstationia, Nintendoa tai X-boxia, ei ainuttakaan TV-peliä, ei 99 TV-kanavaa, ei surround-soundia, ei kännyköitä, kotitietokoneita tai Internetin chattikanavia. Meillä oli kavereita, me olimme ulkona heidän kanssaan.
Me putoilimme puista, saimme haavoja, katkoimme käsiä, jalkoja ja hampaita, mutta ei ketään haastettu oikeuteen niiden onnettomuuksien johdosta. Ne olivat vahinkoja, eikä niistä syytetty ketään muita kuin meitä itseämme. Joskus saattoi tulla kaupan päälle selkäsauna tai karttakepistä.
Muistatko ne vahingot? Me tappelimme, saimme mustelmia ja opimme pärjäämään niitten kanssa. Me leikimme kepeillä ja tennispalloilla, söimme multaa ja ruohoa. Kaikista varoituksista huolimatta montaakaan silmää ei puhjennut eikä meissä kasvanut ruohoa lopun elämää.
Me pyöräilimme ja kävimme toistemme luona, koputimme ovelle, kävelimme suoraan sisään ja osallistuimme keskusteluun. Jotkut oppilaista koulussa eivät olleet yhtä hoksaavaisia kuin muut, ne jäivät jälkeen ja jätettiin luokalle.
Tämä sukupolvi on kasvattanut uskaliaita riskinottajia, parhaita ongelmien ratkojia, investoijia, eri alojen ammattilaisia ja huippu-urheilijoita. Viimeiset 50 vuotta ovat olleet aikaa, jolloin uusia ideoita on syntynyt räjähdysmäisellä vauhdilla. Meillä oli vapaus, fiaskoja, menestystä ja vastuuta. Me opimme sopeutumaan kaikkeen mahdolliseen. Sinä olet yksi niistä.
Onnea!
Toivottavasti tämän näkevät kaikki ne joilla on ollut onni viettää lapsuutensa ennen kuin lainsäätäjät ja muut viranomaiset alkoivat säädellä elämäämme "meidän omaksi parhaaksemme". Meillä oli elämisen laatua! Hyvä 60- ja 70-luku!!
Tämän jutun lähetti Kimmo, kiitoksia hänelle
Meidän pinnasängyt oli maalattu lyijyä sisältävällä maalilla. Meillä ei ollut lapsille turvallisia lääkepulloja, ovia eikä kaappeja ja pyöräillessä meillä ei kenelläkään ollut kypärää. Autojen takapenkeillä nukuimme pitkin poikin ilman, että meistä oli köytetty turvaistuimiin. Joimme vettä puutarhaletkusta, emme pullosta. Panimme leivän päälle voita ja joimme limsaa jossa oli sokeria, mutta kukaan meistä ei ollut liian lihava, koska olimme aina ulkona touhuamassa. Jaoimme limsamme kavereiden kanssa ja joimme samasta pullosta, eikä kukaan siitä kuollut.
Lähdimme aamulla aikaisin ulos ja tulimme kotiin vasta illalla kun katuvalot oli sytytetty. Meitä ei saanut kiinni koko päivänä - ei ollut kännyköitä. Meillä ei ollut Playstationia, Nintendoa tai X-boxia, ei ainuttakaan TV-peliä, ei 99 TV-kanavaa, ei surround-soundia, ei kännyköitä, kotitietokoneita tai Internetin chattikanavia. Meillä oli kavereita, me olimme ulkona heidän kanssaan.
Me putoilimme puista, saimme haavoja, katkoimme käsiä, jalkoja ja hampaita, mutta ei ketään haastettu oikeuteen niiden onnettomuuksien johdosta. Ne olivat vahinkoja, eikä niistä syytetty ketään muita kuin meitä itseämme. Joskus saattoi tulla kaupan päälle selkäsauna tai karttakepistä.
Muistatko ne vahingot? Me tappelimme, saimme mustelmia ja opimme pärjäämään niitten kanssa. Me leikimme kepeillä ja tennispalloilla, söimme multaa ja ruohoa. Kaikista varoituksista huolimatta montaakaan silmää ei puhjennut eikä meissä kasvanut ruohoa lopun elämää.
Me pyöräilimme ja kävimme toistemme luona, koputimme ovelle, kävelimme suoraan sisään ja osallistuimme keskusteluun. Jotkut oppilaista koulussa eivät olleet yhtä hoksaavaisia kuin muut, ne jäivät jälkeen ja jätettiin luokalle.
Tämä sukupolvi on kasvattanut uskaliaita riskinottajia, parhaita ongelmien ratkojia, investoijia, eri alojen ammattilaisia ja huippu-urheilijoita. Viimeiset 50 vuotta ovat olleet aikaa, jolloin uusia ideoita on syntynyt räjähdysmäisellä vauhdilla. Meillä oli vapaus, fiaskoja, menestystä ja vastuuta. Me opimme sopeutumaan kaikkeen mahdolliseen. Sinä olet yksi niistä.
Onnea!
Toivottavasti tämän näkevät kaikki ne joilla on ollut onni viettää lapsuutensa ennen kuin lainsäätäjät ja muut viranomaiset alkoivat säädellä elämäämme "meidän omaksi parhaaksemme". Meillä oli elämisen laatua! Hyvä 60- ja 70-luku!!
Tämän jutun lähetti Kimmo, kiitoksia hänelle
Vastaukset 8
Vanhimmat
pari lasta saada "hyvään aikaan", itse olen syntynyt sodan jälkeen ja en ole osannut edes ajatella että vois olla muutakin kuin työtä aamusta iltaan, nyt kun lapset on lähteneet kotoa pois ja joskus arkipäivänä otan kirjan käteeni niin vieläkin omatunto koputtaa, lukea ei saanut muutakuin iltaisin, osaan jo hymyillä omalletunnolleni ;-)
suhteutettava sen aikaisia oloja ja yhteiskuntaa tähän nykyaikaan, ennenkuin kovin ryhtyy aplodeeraamaan silloisia selviämisiämme.
Monet keksinnöthän ovat peräisin huomatuista epäkohdista...
Nämä viimeiset 50 -vuotta ovat vain olleet otollista aikaa keksinnöille ja parannuksille, olemmehan tulleet "melkein" puusta alas tämän ajanjakson kuluessa..
Kiitos Kimmo.
Ollaan nyt rinta rottingilla me, jotka synnytimme ja kasvatimme tuolla 60-ja 70 luvun taitteessa näin ihania selviytyjiä.
Mukavia muistoja tulee mieleen omien poikaviikareitteni ja heidän kaverien touhuista.
tulvahti minunkin mieleen ja tosi oli ettei poikia näkynyt kotona muuta kuin ruoka-aikana ja nukkumassa.
Sääliksi käy pojanpoikaa, jonka pitää olla aina "kännykän päässä" ei koskaan vapautta.
Mummu saa joskus moitteita kun antaa pojan olla liian vapaasti.
luki häiriökin kaiken lisäksi..minulla..luin juttua niinkuin siinä olisi ollut meidän ikäinen kehuskelemassa selviytymisellään...no niin tätä se ikä tietää...:(
Toisaalta, eikös se nyt ole hieman liian aikaista iloita selviytymisellää, se lyijy nimittäin - se voi ykskaks putkahtaa sieltä..hmmm...:)
tuosta selviytymisestä. Joskus elämäni vaikeiden vaiheiden puskiessa kimppuuni opin olemaan kiitollinen jokaisesta eteeni aukeavasta päivästä.
Ajattelen nyt, jokainen elämä on oikean mittainen. Tänään elän tämän päivän. Tulee mitä tulee sitten joskus, jos tulee.
Mukavaa illanjatkoa. Vietän omaa iltaani tässä takkatulen lämpimässä loisteessa.
justiinsa tuo kirjotus. Täällä' ollaan ja hengissä vielä. Samaa sulle toivon!
Yhteiskunta on ottanut tehtäväkseen holhota meitä kaikkia. - Ja mitä siitä seuraa?
Nykyisin ei enää olla vastuussa omista tekemisistään. "Kenen on vastuu?" kirkuvat otsikot, jos jotakin sattuu. Tuntuu, ettei pahan teon tehnyt koskaan ole vastuussa, ellei hän ole julkkis.
Monelle häiriökäyttäytymiselle on keksitty lääketietellinen tai perinnöllinen syy. Ennen joutui vastaamaan teoistaan. Ja häiriökäyttäytyminen loppui siihen.
On se kumma, että ihmiset ennen osasivat toimia varovasti esimerkiksi avotulen kanssa. Jos joulukuusi syttyi palmaan, niin se vain rauhallisesti sammutettiin, ei siitä syntynyt katastrofitilannetta. Jos tehtiin nuotio metsään, niin jokainen tiesi, miten se pitää sammuttaa, eikä kukaan lipsunut siitä.
Jääkaapit yleistyivät Suomessa vasta 50-luvulla. Nykyisin kerrotaan, että ruoka pilaantuu silmänräpäyksessä. Tunnin kuluttua valmistamisesta se on jo niin täynnä bakteereja, ettei sitä enää saa syödä. Entäpä, jos haluaa pakastaa tai panna ruoan jääkaappiin? Se pitää jäähdyttää, mutta holhousyhteiskunnan hygieniatanttojen mukaan se on jo silloin hengenvaarallista syötäväksi. - Kuitenkin ihmiskunta on miljoonia vuosia pärjännyt ilman jääkaappia.
Minusta on aivan turha ihannoida 70-lukua. Silloin tämä holhousmentaliteetti, vastuun loppuminen ja ihmisten elämään puuttuminen keksittiin.