Olen kahden pienen lapsen äiti. Erosin lasten isästä vuonna 2004. Meillä oli pitkä 16 vuotta kestänyt suhde jonka loppupuolella exäni alkoi juoda väkeviä ja siitä syntyneet ongelmat lopuksi kariuttivat suhteemme. Olen yrittänyt muutaman kerran uutta suhdetta joista kaksi viimeistä ovat olleet surkeita yrityksiä yhteen poikamiehen kanssa. On jäänyt kuitenkin mietityttämään näiden poikamiesten suhteenperustustavat ja lähinnä se miten suhdetta pidetään yllä. He kun tuntuvat haluavan kokea ja nähdä kaiken nopeasti ja ovat haukkuneet lapsilleni heidän biologista isäänsäkin. Ja vaikka omia lapsia ei ole, ollaan sitä isän paikkaa hanakasti täyttämässä. Kaikki mikä liittyy exään pitäisi myydä tai ei ainakaan ole kovin hyvää. Kuitenkin taas kävi niin että kun poikamies viikon mietti asioita, tuli siihen tulokseen ettei jaksa vastuuta perheestä ja haluaa elää omaan tylsää ja itsepäisesti itsenäistä elämää. Taas piti kuunnella kuinka työt olisi vaihdettava miestä miellyttäväksi ja vanhat minulle merkitsevät sormukset vaihdettava rahoiksi ja ym ym...Mietin vain että jos olisin tosiaan tehnyt kaiken kuten miehen mielestä olisi ollut hyvä, olisin katunut kaikkea sairaan paljon. Vielä viimeisinä sanoina pikamies heitti et käykää nyt kuitenkin kylässä lasten kanssa. Olis tuo ollut tulossa luokseni kuitenkin "hauskaa pitämään", mutta poikamiehen sanonnoista jäi jokseenkin paha maku suuhun ja niitä riitti.Tuli vain mieleen että mitä hän halusi ja kenen kanssa hän oikein halusi suhdetta. meillä ei olisi edes yhteen muuttaminen onnistunut muutamaan vuoteen ja kun se olsi onnistunut olisin itse rahallisesti hävinnyt joka kuukausi 350-400 euroa ja hänen ruokarahoihinsa olisin vienyt ainakin 1500-1600 euroa lisää. Mutta mies näki minut ja lapset vain menoina, vaikka itse jäikin nauttimaan joistakin ostamistani tavaroista joita olin hänen kotiinsa ostanut, häneltä en saanut mitään. Parin kuukauden aikana tulin jälleen siihen tulokseen, että jos miehellä ei ole pääomaa, älyvaraa siis ihan kunnolla tilannetajua ja älypotentiaalia aivoissa, en ala miehen kanssa enää millekkään. Älykäs ex-mies sai taas kummasti pinnoja vaikka kuinka ex-alkoholisti onkin.
mikä neuvoksi?
ymmyrkäinen
8888
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
On tärkeää, että alkoholisti jätetään täysin yksin (ei hyysätä, ei peitellä ja autella, ei siivota sotkuja, ei motkoteta eikä halveksita). Jätetään vain yksin ja annetaan mennä niin pohjalle, että pohja tulee vastaan. Pohjalle menoa voi korkeintaan empaattisella huumorilla hivenen höystää. Monet nousevat sieltä vielä ylös omin ja muiden ex-juoppojen voimin. Sillä välin voi muu perhe elää omaa elämää, vaikka vähän etäänpänä, omassa huushollissakin. On kuitenkin heinoa, jos jaksaa odottaa ihmettä, ja antaa uuden mahdollisuuden sitten, kun ongelma on hoidettu pysyvämmin paremalle tolalle. Ei sitä kumppania tarvitse loukata muilla miehillä, vaikka erossa ollaankin (joskin kai se on toisaalta ihan anteeksiannettavaa). Monessa juopossa on kuitenkin paljon tavallista miestä enemmän sitä aitoa ihmisyyttä.
kanssa! Surkeita pellejä kaikki tyynni, varsinkin jos kaverilla ei ole juuri mitään muuta kuin löyhiä seurustelusuhteita takana. Selvitä aina heti ennen kuin edes ehdit kiinnostua vähääkään minkälainen menneisyys hänellä on. t.3kerrasta oppinut
Mulla on nämä lyhyet suhteet olleet vasta tämän ex- mieheni kanssa kestäneen 17-vuotisen taipaleen jälkeen. Ex-mieheni kanssa on nykyisin hyvät suhteet mutta nämä hupsut poikamiehet ovat ihan eri juttu...
..nyt toisten äpäröitä ja katkeraa motkottaja-akkaa?
Minä ainakaan en koskis kepilläkään mihinkään kahden lapsen äitiin.Lähipiirissä on ollut sen verran varoittavia esimerkkejä.
Eipä ollut ennen 37 ikävuoteen asti asunut muiden naisten kanssa kuin äitinsä mikäli todella oikein tajusin ja vaikea hänen sitä oli tunnutstaakin. Siitäpä se!Ei ollut koskaan tavannut kuulemma naista jonka kanssa olisi halunnut jakaa kämppänsä, enkä tainnut olla minäkään sellainen.Tuskin kukaan on, sillä hän toimi sellaisilla periaatteilla ettei niissä tilaa toiselle ollutkaan. Aluksi antoi ymmärtää että oli hyvä olla yhdessä ja kuinka hän suunnitteli yhteistä tulevaisuutta ja yhtäkkiä kaikki olikin jo ohi. Itse en oikeastaan ehtinyt kahdessa kuussa edes päästä jutun alusta kiinni kun toinen oli jo suhteen elänyt ja tuumasi ettei tästä mitään kummmiskaan tule. Niinpä ja vielä tuohon kaikkeen lisään hyvin piilossakin pidetyn mustasukkaisuuden, niin parempi kait se olikin ettei suhde jatkunut pidemmälle. Oli kyllä melkoisen lapsellinen poikamies.Hän oli nyt toinen poikamies jo eron jälkeen ja oikeastaan pahempi kuin edellinen.
hei!
Unohda ne poikamiehet! Itse olen eronnut muutama vuosi sitten ja suhteessa olen ollut parisen vuotta poikamiehen kanssa.
Enpä suosittele poikamiehen ottamista perheellisenä ihmisenä. Siitä ei tule kuin pahamieli loppujen lopuksi kaikille!
Itsekkyyden perikuva, ja kaiken piti olla niin tiptop luonani, mutta hänen luokseen ei voinut edes mennä, koska hän asui lapsuuden kodissaan vanhempien kans ja venhemmillehan hän ei kehdannut minua esitellä.
Sitten sellainen jännä juttu, hän olisi halunnut lapsia kanssani, mutta kun kysyin, että aikooko hän lapsenkin tulon jälkeenkin asustaa lapsuuden kodissaan, niin hän ei oikein osannut vastata yhtään mitään...
Onneksi tajusin irrottautua hänestä, vaikkä vielä nykyäänkin välillä viestiä pukkaa puhelimeen.
juuri minäkin törmäsin kerran! Aikuinen mies iän puolesta, mut voi vitsi! mikä pikkupoitsu ajatuksiltaan!
ison palveluksen kaikille yh-äideille! :)